tiistai 29. syyskuuta 2015

Lista artikkeleista


Tähän postaukseen linkitän tähän mennessä ilmestyneitä "artikkeleita". Artikkeleiksi luokittelen kaikki vähänkin informatiiviset postaukset, jotka EIVÄT ole arvosteluja. Arvosteluille on jo oma listansa, jota pääsee katselemaan tuolta blogin oikeasta yläkulmasta. Yritän jakaa artikkelit jonkinlaiseen järkevään aihejärjestykseen. Osa postauksista saattaa vahingossa puuttua tästä listasta, sillä olen homeaivo, jos näin on käynyt voitte hihkaista asiasta.

HOPEANUOLI/YOSHIHIRO TAKAHASHI

Ajatuksia suomennetusta Zerosta
Ginin arvet
Haastevastaus: Hopeanuoli -animen soundtrack uusiksi
Hopeanuolen hämmentävä suomidubbi
Hopeanuoli -keräilykortit tulivat postissa!
Hopeanuoli-keräilykortit 2: Susisaaga
Top 15 Gingan karmeimmat kuolemat
Tähdenlennon viides numero
Tähdenlennon 6. numero syynnissä
Tähdenlento 8
Tähdenlento 9
Tähdenlento 10
Tähdenlento 11
Yamato Gingan esikuvana
Yamaton oudoimmat viholliset
Yamato: Takahashin uran merkkipaalu

PIIRTÄMINEN/TEKIJÄNOIKEUDET

Haastattelussa ammattitaiteilija, osa 1: Zannah
Haastattelussa ammattitaiteilija, osa 2: Huskie666
Haastattelussa ammattitaitelija, osa 3: Wielder
Hinnastomeemin purku
Kotimaisia koira-aiheisten käsitöiden tekijöitä, osa 1
Miten olla hyvä taidetilaaja
Nara piertelee, osa 1: Kaksi koiroa
Nara piertelee, osa 2: Angst
Nara piertelee, osa 3: Keskiaikameininkiä
Nara piertelee, osa 4: Yksityiskohdat nopeasti
Nara piertelee, osa 5: Muistilappuhelvetti
Nara piertelee, osa 6: Ikivanha ja dorka improsarjis
Nara piertelee, osa 7: Trade Hukkahurjan kanssa
Nara piertelee, osa 8: Petteriiii
Nara piirtelee, osa 9: OTP 4 LYFE
Nara piertelee, osa 10: Susijuttuja
Nara piertelee, osa 11: Mongreliini
Nara piertelee, osa 12: Pusipusi
Nara piertelee, osa 13: Lisää kalmankankeutta
Nara piertelee, osa 14: Työttömyyden tuherruksia
Nara piertelee, osa 15: Nuoruuden lemmenkipeitä hupatuksia
Nara piertelee, osa 16: Tyylikokeiluja vuodelta 2007
Nara piertelee, osa 17: Viimeaikaista räpellystä
Nara piertelee, osa 18: Ihmeinen ja koiralainen
Nara piertelee, osa 19: Lyytikki
Nara piertelee, osa 20: Lisää koirii ja ihmisii
Nara piertelee, osa 21: Ginga-juttuja
Nara piertelee, osa 22: Weed ja Sakura
Nara piertelee, osa 23: Kaibutsu
Nara piertelee, osa 24: Pipi susi
Vastaan kysymyksiinne, osa 3
Viimeaikaisia mietteitä bloggaamisestani
Viimeinkin oma koira

BLOGIT

Blogit, joita itse luen
Linkitysmahdollisuus
Vinkkejä arvostelu-/animaatioblogia kirjoittaville

SEKALAISTA

Adresseja koira-animaation ystäville
Artikkeleita Naturens under -lehdestä
Balto -lastenkirjat
Balton valkoinen susi
Conraportti Akicon 19.-20.10.2019
Conraportti Gingacon 11.6.2016
Conraportti Gingacon 28.10.2017
Conraportti Gingacon 2.11.2019
Conraportti Kokkocon 5.-6.11.2016
Freeborn: Hylätty ihmissusiprojekti
Huonoja uutisia uudesta Valkohampaasta
Ikoninen kuvakieli, eli Hannibal vs. Stranger Things
Ikuisuusprojekti Wolf
Jed, koira Valkohampaan takana
Koiraeläimet animoiduissa musiikkivideoissa
Lapsuuden satusalkku
Luonto ja luut
Miksi en arvostele nettisarjakuvia?
Miksi juuri koirasarjat/-tarinat/-taide ovat suosittuja?
Miten olla hyvä taidetilaaja
Mistä sarjiksia saa?
Muuta koiramaista keräilyä: Pienet figuurit
Nostalgiakirjoja, osa 1: Lassie palaa kotiin & Uljas Musta
Ōkami saa jatko-osan!
Opaskoira Heijin traileri + kuvaspämmi
Pierre Couronnen lastenkirjat (Kuvaspämmi)
Pohdintaa viiden tähden pläjäyksistä
Roar, eli miten ei käsitellä isoja kissaeläimiä
Seuraamani nettisarjikset
Suomalaisten koiranettisarjakuvien kliseet
Suomalaisten koiranettisarjakuvien kliseet, osa 2

tiistai 15. syyskuuta 2015

Haastattelussa ammattitaiteilija, osa 3: Wielder



Tässä artikkelisarjassa haastattelen ulkomaalaisia furry-/koiraeläintaiteilijoita, jotka elättävät itsensä joko kokonaan tai pääsääntöisesti taiteensa avulla. Tarkoitus on antaa jonkinlaista kuvaa millaista on olla ammattitaiteilija sellaisesta urasta haaveileville, kertoa taiteilijoiden eri tekniikoista/myyntitavoista/tyyleistä, saada vaihtelua tähän blogiin, sekä tietenkin antaa samalla ilmaista mainosta näille piirtäjille. Näitä tulee ilmestymään aika harvakseltaan, sillä sekä vastaamisessa että suomentamisessa kestää aikansa.

HUOM! Artisti ei tule vastaamaan blogiin lähetettyihin kysymyksiin, ottakaa artistiin henkilökohtaisesti yhteyttä jos jokin mietityttää.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Nara piertelee, osa 8 - Petteriii


Minä tyhmä hupakko olen aina piirtämässä turriversioita lempihahmoistani jos oikein innostun jostain sarjasta/elokuvasta. Aiemmin uhrinani on ollut Titan A.E., nyt olen kaverini Wolfydogin kanssa piirrellyt ja suunnitellut turriversiota Game of Thronesin maailmasta. Käytämme vain koiraeläimiä, jotka pystyvät lisääntymään keskenään oikeassa elämässä, eli koiria, susia, kultasakaalia ja kojoottia. Näistä saadaan jo hirveästi variaatiota vastaamaan kaikkia sarjan hahmoja, ammatteja ja kansallisuuksia. Vain koiria käyttämällä ei tule omituisia kysymyksiä tyyliin "miksi tuo sika syö pekonia?" tai "miksi tuo kaksijalkainen hevonen ratsastaa hevosella?" Omat fursonatkin ovat tietenkin päässeet livahtamaan mukaan.

Mutta totta kai olen tästäkin sarjasta löytänyt hahmot, joihon olen ihastunut päätä pahkaa ja on pakko levitellä fanityttöilyäni joka puolelle. Lempihahmoni on ehdottamasti Petyr. Hahmo on äärimmäisen terävä ja fiksu, sopeutuvainen ja tehokas. Hahmossa on hyvä tasapaino mahtipontisuudessa ja huomaamattomuudessa, ja onhan hän törkeän komea. Olen vuosia kärsinyt ja "kärsinyt" sukupuolidysforiasta ja tässä on taas sellainen äijä, joka pistää itkemään verta kun en joko saa häntä itselle tai voi itse olla kuin hän. Mikään trans en ole, mutta olen aina ihannoinut miehiä, kaikki roolimallini ovat olleet miehiä ja vaikka naisena olo ei mitään tuskaa ole välillä iskee armoton masennusvitutus kun en halutessani voi hetkeksi muuttua mieheksi. Mutta hätään tulee avuksi epämääräinen roolipelailu hahmoilla. Turriversion Titan A.E.:n Korsosta olin jo kaapannut omaksi vaihtoehtoiseksi fursonaksi ja käyttänyt sitä useamman vuoden. Saa nähdä käykö Petyrille myös samoin, sillä pystyn samaistumaan hahmoon voimakkaasti ja mukana on rankasti toiveajattelua siitä millainen haluaisin olla miehenä.

Piirsin aloituskuvan ja tämän postauksen pääasiakuvan jo neljä kuukautta sitten, mutta säästelin sen postaamista ajankohtaan jolloin aiheeni olisivat muuten vähissä. En ole saanut luettua tai katsottua mitään teosta loppuun viime aikoina kiireiden ja vähäisen innostuksen takia. Kotona lojuu ihan järjettömän paljon materiaalia, jota en ole käynyt läpi vielä blogissa, mutta en ole vain saanut aikaiseksi tsekata niitä. Yksi taiteilijahaastattelu on myös suomentamatta.

Pienen taustatutkimuksen jälkeen tein Petyristä karjakoira-kelpie-kultasakaalisekoituksen. On aika omituista piirtää näin perinteisen susimaista hahmoa, kun aiemmat itselläni paljon käytössä olleet hahmot ovat olleet molossityyppisiä. En ole vielä täysin satavarma pidänkö näistä naamakuvioista, kropan kuvioita en ole edes miettinyt täysin loppuun.


Alunperin tein alla olevan luonnoksen nopeana hahmoharjoitteluna, enkä aikonut viimeistellä sitä mitenkään. Se lojui luonnoskirjassa muutaman viikon ajan, kunnes jostain syystä päätinkin piirtää sen valmiiksi.


Innostuin hirveästi piirtämään karvoja ja hiuksia. Minulla on paha tapa aina tehdä itselle kivoista jutuista todella yksityiskohtaisia ja sitten piirtää kaikki muu puolella perseellä. Harmittaa hirveästi kuinka värityksen jälkeen hiuksien yksityiskohdat eivät enää näy hyvin. Tässä vaiheessa vaatteet ja etenkin tuo rintaneula ovat vain jotain epämääräistä höttöä mielessäni. En osaa piirtää vaatteita ja mielessäni vain toivoin etten munaisi niitä.


Olin todella tyytyväinen ääriviivoihin. Lintukin onnistui yllättävän hyvin, ainakin omasta mielestäni. Kasvoihin laitoin ehkä liikaakin viivoja. Tässä vaiheessa tuli taas perinteinen ahdistus värityksen pilaavan kuvan. En vielä ollut miettinyt yhtään mitä hemmettiä laittaisin edes taustalle.



Väritin samalla tavalla kuin lähes aina muutenkin. Ensin ohut kerros puuväriä, jonka päälle tulee tasoittava ja väriä vahvistava kerros Copic -tussia. Tarvittaessa käytin valkoista geelikynää korostamaan joitain kohtia. Tausta oli yhä mysteeri ja en osannut päättää minkä väriset ja kuvioiset vaatteet hahmolla tulisi olemaan. Petyr käyttää monesti monimutkaisilla kuvioilla varustettuja vaatteita ja moisten värittäminen pelotti.


Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan jees vaikka olin jälleen kerran suunnitellut piirtoprosessin päin persettä. Taustalle kopioin netistä luvallisesti löydetyn kuvion, joka saa luvan esittää tapettia tai vastaavaa. Värityksessä ja skannauksessa katosi paljon yksityiskohtia, mikä harmittaa.

torstai 3. syyskuuta 2015

Sitä täydellistä hopeanuoliposetusta ettimässä


Laitan tämä postauksen jump breakin taakse, jotta se ei liikaa häiritse blogia selaillessa. Minä kun tuppaan aina välillä saada valituksia, jos blogissa on jotain muuta kuin arvosteluja. ;)

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Incontinent Student Bodies


NIMI: Incontinent Student Bodies
VUOSI: 2001 - 2012 (jatkuu?)
TARINA: Karis
KUVITTAJA: Marci McAdam, Terrie Smith, Dormy

Voi apua mistä taas kirjoitan... onhan tässä blogissa aikaisemminkin kirjoitettu omituisista tarinoista (kuten Kennel Tokorozawa), ja jo monen monta furryerotiikkateostakin on tultu luettua, mutta tämän kohdalla tuntui kuin olisin vajonnut entistä enemmän johonkin pimeään häpeän kuoppaan. Jotta saisitte kunnollisen kuvan siitä mikä tämä teos on suosittelen lukemaan Associated Student Bodies -arvostelun, sillä ISB on parodia ASB:stä. Tai ainakin tarkoitus olisi ollut olla keveää ja hassua parodiaa supersuositusta furrysarjakuvasta, mutta ISB jatkuikin aivan liian pitkälle ollakseen vain pelkkää parodiaa.

ASB kertoi melko epäuskottavasti, mutta silti viihdyttävästi yliopiston asuntolasta, jossa kaikki asukit sattuivat olemaan homoja. ISB vie asetelman vielä pidemmälle ja kaikki asukkaat ovat sekä homoja että vaippafetissistä kiinnostuneita. ASB:n lukeneille asetelma voisi olla ihan hauska, mikäli ISB suhtautuisi hahmoihinsa naurettavina friikkeinä ja jos mukana olisi muutakin huumoria, joka ei keskittyisi vain niihin vaippoihin.

by Marci McAdam
by Dormy
ISB ei kuitenkaan uskalla nauraa hahmoilleen, mikä parodiassa olisi suotavaa, vaan on päivänselvää, että teoksessa naureskellaan hahmoille vain keveästi ja siinä sivussa samalla yritetään esittää vaippailuintoilijat täysin normaaleina ja hienoina tyyppeinä. Tämäkin voisi toimia, sillä periaatteessa minulla ei ole mitään kaiken maailman vaippafetissejä vastaan. Mitäs se minulle kuuluu mistä ihmiset innostuvat sängyssä? Mutta näiden asioiden pitäisikin jäädä sänkyyn ja yksityisasioiksi. Sarjassa hahmojen JOKA IKINEN TEKO liittyy jotenkin housuihin kusemiseen, ne vaipat pitää olla päällä joka hetki, henkilödraamaa syntyy vain vaipoista ja niin edelleen. Fetissit ovat ihan jees, koko elämän määrittävät pakkomielteet taas eivät. Sarjassa selvästi koetetaan salavihkaa saada "normaalit" lukijat hyväksymään, ehkä jopa liittymään vaippailijoiden joukkoon, mutta fetissin normalisointi epäonnistuu täysin. On päivänselvää, että tekijät ovat intohimoisia aiheensa suhteen, eivätkä olleet tehneet sarjaa vain random vitsinä. Random vitsinä se olisi nimittäin toiminut.

Käsikirjoittaja Karis onkin itse tämän fetissin harrastaja ja on julkaissut useita aiheeseen liittyviä sarjakuvia. Tähän mennessä ilmestyneistä viidestä lehdestä Marci McAdam on kuvittanut kolme. McAdam on erittäin lahjakas piirtäjä, mutta ainakin omasta mielestäni harmittavasti hän piirtää suurimmaksi osaksi tähän fetissiin liittyviä kuvia. Wikifurin mukaan hän on ollut aikoinaan Karisin vaimo. Kaksi muuta piirtäjää, Terrie Smith ja Dormy, ovat kumpikin loistavia sarjakuvapiirtäjiä ja heidän työpanoksensa on varmasti ollut Karisille hintavaa. Pelkkään parodiaan on siis laitettu paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Ulkoisesti ISB onkin yllättäen paljon laadukkaampi kuin ASB!

by Marci McAdam
by Dormy
by Marci McAdam. "Ei vittu Make sähän kusit housuun!"
Juonellisesti sarja on hirveän puuduttavaa ja ällistyttävää luettavaa. Kuten aikaisemmin sanoin KAIKKI liittyy jotenkin niihin vaippoihin. Ensimmäisessä lehdessä ei tapahdu muuta kuin muutama hahmo asuntolassa muistelee kuinka aloittivat vaippaharrastuksensa. Seuraavissa lehdissä alkaa sentään tapahtua enemmän juonen kannalta, mutta kaikki juonenkäänteet liittyvät pidätysongelmiin ja harrastuksen esittämiseen positiivisessa valossa. Asuntolan väki lähtee viidennessä lehdessä lomalle Havaijille ja totta kai heidän oppaansakin sattuu olemaan vaipoissa. He myös tapaavat paikallisen surffarin, joka osaa opastaa väen syrjäisemmälle rannalle, joka on tarkoitettu juuri vaippailijoille. Ööh...? Hahmokaarti on laaja, mutta kukaan ei pääse kunnolla loistamaan persoonallaan.

ISB on hyvin hämmentävä lukukokemus. Koko sarja on toteutettu hyvin naiivilla tavalla ja selkeästi vaippailijoiden fantasiana maailmasta, jossa heidän harrastuksensa olisi valtavirtaa ja normaalia. Parodiana sarja olisi kenties toiminut, mikäli se olisi loppunut heti ensimmäisen numeronsa jälkeen, mutta tyhjänpäiväistä menoa on tähän mennessä ilmestynyt peräti viisi numeroa. Kyllähän näille on yleisö löytynyt, mutta itse en ymmärrä mitä tästä sarjasta voisi saada irti. Kuinka monta kertaa sama toistuva juttu jaksaa viihdyttää? Kuvitus sentään on täysin ammattimaista, joten sarjaa on sentään miellyttävää lukea vaikka aihe onkin mitä on.

TÄHDET: **

by Dormy
by Terrie Smith

tiistai 25. elokuuta 2015

Viimeinkin oma koira


Kuten tämän blogin aiheesta varmasti voi päätellä koirat ovat aina olleet äärimmäisen lähellä sydäntäni, harmittavasti vain en ole ennen pystynyt sellaista omistamaan. Olen pikkuhiljaa päässyt elämässä sellaiseen pisteeseen, että uskaltaisin koiran hankkia. Olin jo vuoden ajan salavihkaa kyttäillyt kodinvaihtajien ilmoituksia, pitäen silmällä millaisia koiria markkinoilla oli tarjolla ja kirjoittaen ylös kiinnostavien koirien tiedot. Yritin ensin ottaa yhteyttä kotia vaihtavasta irlanninsetteristä, jonka ilmoituksen näin Apulassa. Yritin soittaa, lähettää tekstaria ja sähköpostia tyypille useaan kertaan parin viikon ajan, saamatta mitään vastausta. Olin hetken aikaa vähän sydän sykkyrällä, kun olin toki jo etukäteen alkanut kuvitella kuinka kiva tämä koira tulisi olemaan ja monesti lannistun epäonnistumisen jälkeen täysin.

Halusin nimenomaan aikuisen koiran ensimmäiseksi koiraksi. Minulla ei ollut itseluottamusta ottaa pentua koulutettavakseni ja loppujen lopuksi pidän aikuisista enemmän, oli kyseessä koira, kissa tai ihminen. Aikuisesta koirasta näkee selkeämmin minkä luonteinen ja kuinka energinen yksilö on kyseessä, mikäli siis sitä mainostavat ihmiset ovat rehellisiä. Löysin Bonon Venäjän Katukoirat ry:n kautta, hänen ilmoituksensa kuulosti suorastaan minulle luodulta. Koira tuli toimeen kissojen kanssa (joita täältä löytyy kaksi), sopi kerrostaloon, energiatasoltaan oli keskitasoa/korkeaa keskitasoa ja oli hyvin kiltti luonteeltaan. Sijaiskodissa koira oli oppinut normaalin arjen rutiinit ja oli sisäsiisti. Kaiken hyvän lisäksi koiran ulkomuotokin miellytti hirveästi, sillä olen aivan hulluna punaiseen diluutioväriin. Roturesepti on tuntematon, mutta selkeästi saksanpaimenkoiraa on joukossa varmasti puolet. Loppu on sitten pelkkää arvailua, itse veikkaan muiden aineksien olevan dobermanni ja labradorinnoutaja.



Kaverin ikivanhan koiran kanssa.
Hain koiran kaverin kanssa Vaalimaalta 22.7. Ajomatka kesti yli kuusi tuntia yhteen suuntaan. Koiran oli ilmoitettu olleen auton kyydissä ennen vain kolme kertaa ja pelkäsi autoja, paluumatka sujui silti hyvin, vaikka se kestikin jo lähemmäs 8 tuntia koska jouduimme torkkumaan välillä. Matkan aikana koira oli selkeästi vähän stressaantunut, mutta oli kuitenkin hiljaa ja makasi takapenkillä kiltisti. Kaveri (joka ajoi) sai tosin ihan kotikulmilla ylinopeussakon, mutta muuten matka oli onnistunut ja jännä.

Olen siis elellyt tämän rötkyn kanssa vähän yli kuukauden nyt ja en todellakaan kadu. Bono on todella fiksu, vaikka sen käytöksessä on muutamia pieniä miinuksia. Nämä kuitenkin varmasti paranevat ajan mittaan. Vaikka meillä onkin kielimuuri ja en ole ollenkaan käyttänyt venäjänkielisiä termejä Bono osaa todella hyvin monia käskyjä. Hän on todella kohtelias ja ei varasta muiden ruokia, hyppää sängylle tai sohvalle vasta luvan saatuaan, ei tuhoa tavaroita (vaikka pidän houkuttelevia täytettyjä eläimiä lattialla) ja vapaana ollessaan pysyy lähistöllä. Miinuksina kuitenkin koiralla on eroahdistusta, mutta tämä on parantunut lyhyessä ajassa dramaattisesti koiran huomatessa minun tulevan aina takaisin. Koiran pystyy hyvin jättää odottamaan 5-10 minuutiksi pihalle käydessäni Siwassa/Postissa/Ärrällä/jne. Olen välillä jättänyt hänet pieniksi ajoiksi yksin asuntoon, jos olen vaikka vienyt roskia tai hakenut postilähetyksen rappukäytävän alaovelta. Ihan aluksi koira ulvoi ja huusi yksin jäädessään, nyt hän on joko hiljaa tai haukahtaa pari kertaa. Toinen miinus on koiran tungettelevuus toisia koiria kohtaan. Kaikkia olisi niin kiva päästä väkisin nuuhkimaan ja tätä koetan työstää yksin ollessani ja koirakoulussa. Tämäkin on parantunut jo paljon, ekalla viikolla Bono yritti hypätä vastaan tulevia koiria päin, nyt reaktio on joko olematon "ei kiinnosta" tai sitten pieni vetäminen.




Itse olen erittäin laiska liikkumaan ja punkero, mutta koira on innoittanut hirveästi liikkumaan. Olen tottunut näkemään netissä hyvin lihaksikkaita ja atleettisia koiria ja koetan pikkuhiljaa saada Bonon lihasmassaa timmimmäksi. Ihan perushyvähän se nyt on, mutta ei yhtään haittaa vaikka se voisi olla parempikin. Ja toivottavasti laihdun tässä itsekin salavihkaa. Olen yrittänyt tarjota koiralle erilaista tekemistä, vaikka vaihtoehdot ovatkin vähän vähissä kun asun kolmannessa kerroksessa (eli ei ole omaa pihaa) ja ei ole omaa autoa jolla viedä syrjäisemmille paikoille. Bono juoksee todella hyvin pyörän kanssa, joten sitä tehdään oikeastaan joka päivä vaihtelevin määrin, mitä tahansa 3-5 kilometristä jopa 20 km/päivä. Eihän hän siis täysillä juokse koko matkaa, suurin osa menee hitaalla jolkotuksella ja välissä on paljon taukoja. Vähän mietityttää millä korvaan tämän liikuntamuodon kun talvi tulee, en varmana uskalla pyöräillä koiran kanssa lumijääsössössä. Suunnitelmissa olisi aloittaa vielä joskus agility ja/tai toko, jahka peruskoulutus saadaan siihen sopivalle tasolle.

Muutaman kerran viikossa vingun jonkun kaverin viemään meitä johonkin syrjään missä hurtta voi uida ja juoksennella vapaana ja pahana ihmisenä päästän häntä juoksemaan vapaana tyhjien tarhojen pihoille myöhään illalla/yöllä. Peruskävelyilläkin yritän innostaa häntä kiipeilemään kallioilla, kaivamaan koloja ja juoksemaan ja hyppimään kepin perään. Ehkä vielä joskus on varaa muuttaa omakoti- tai rivitaloon, olisi helvetin upeaa jos olisi oma piha. Ja mieluusti ei naapureita, koska olen antisosiaalinen. Bonolla on vasta yksi koirakaveri täällä, sekin on ylipainoinen ja ikivanha vanhus, jota ei kiinnosta leikkiä Bonon kanssa. Mutta sentään Bono saa edes jotain seuraa toisesta lajitoverista.

Ihan hemmetin tyytyväinen olen tähän elukkaan. Tämä blogi on valitettavasti jäänyt vähän takavasemmalle kun oma elämä on ollut niin kiireinen yrityksen ja nyt hurtan kanssa. Pahoitteluni. Mikäli kiinnostaa nähdä lisää kuvia tästä elukasta, niin voi tsekata Instagramini jota käytän nimimerkillä KingbitchNara.


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Gingacon tulossa


Mainostan vähän tätä tapahtumaa, sillä olen aika innoissani asiasta. Gingacon on Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n järjestämä con, joka keskittyy juuri eläintarinoihin (ei siis pelkästään Hopeanuoleen, vaikka Gingaconin nimi ja ulkonäkö on hyvin hopeanuolimainen). Yhdistyksen foorumilla suunnitellaan jo mielenkiintoista ohjelmaa tapahtumalle, juuri sellaista matskua, joka sopisi tapahtuman teemalle ja saisi sen erottumaan edukseen muista coneista. En ole itse käynyt koskaan coneissa, mutta nyt kun omistan yrityksen yritän ehdottomasti päästä pitämään Krieger Comicsin myyntipöytää tuolla. Pääsylippuja saa jo ostaa ja ne ovat omasta mielestäni edullisia (normaalihinta 10€, yhdistyksen jäsenille 8€). Lippumyynnin ohella Gingacon etsii myös vänkäreitä, myyjiä ja niin edelleen tapahtumaa varten. Toivottavasti olen tuohon mennessä saanut jo pieraistua firmalleni kolmannen tuotteen.
Gingaconin kotisivut.