Pastorin susi

Sanomalehden kuvitus, tekijä tuntematon.

 Netin ihmeellisessä maailmassa on olemassa sivustoja, joissa voi selata vanhoja sanomalehtiä. Yksi tälläinen sivusto on The Library of Congress, jota yhtenä päivänä selailin monta tuntia. Törmäsin siellä esimerkiksi tähän kiinnostavaan tapaukseen.

Vuonna 1896 New Yorkin kaupungin The Journal -sanomalehdessä, tammikuun 26. numerossa, raportoidaan pastorin omistamasta lemmikkisudesta. Jan Husin presbyteerikirkon (jutussa kirjoitettu väärin John Hass) pastori Vincent Pisek oli metsästysreissullaan "läntisellä preerialla" ampunut susiparin ja adoptoinut niiden pennun. Urospennun nimeksi tuli Mr. Wolf ja se kasvatettiin pulloruokinnalla. Sisällä kasvatetetusta sudesta tuli ystävällinen ja hellä, ja se nautti saadessaan nukkua lämpimillä peitoilla. Raporttiin ujutettiin mukaan uskonnollista propagandaa kertomalla suden syntyneen pakanana, mutta pastorin kasvatuksen ja uskon ansiosta susi oli käännytetty.

Mr. Wolf osallistui jumalanpalveluksiin, sekä sunnuntaisin lapsille järjestettävään pyhäkouluun istumalla pastorin saarnatuolin vierellä ja monesti nukkui seremonioiden ajan. Suden kerrotaan olleen vierailijoiden ja lasten suosikki, mutta ei ilmeisesti tullut toimeen koirien ja kissojen kanssa. Susi oli mukana myös kaikenlaisilla messuilla ja markkinoilla, joissa sen kerrottiin syövän karkkia suurella innolla.

Vaikka kirkon vakiovierailijat tiesivät Mr. Wolfin olevan ystävällinen, oli susi hyvä vahtikoira, sillä sen pelkkä olemus riitti karkottamaan kaikenlaiset kulkurit ja kerjäläiset (tosin eikö kirkon pitäisi auttaa tälläisiä ihmisiä?). Jutussa mainitaan hauska tapaus, kun eräänä sunnuntaiaamuna susi oli ollut piilossa saarnatuolin takana ja kesken jumalanpalveluksen se ilmestyi tuolin takaa ja seisoi katsomassa pelästynyttä seurakuntaa. Hetken kuluttua Mr. Wolf jatkoi tyynesti matkaansa kulkien penkkien välistä ulko-ovelle.

Kesäisin susi otettiin mukaan pastorin kesätiluksille Hopatcongin järvelle. Siellä Mr. Wolf sai juosta vapaana metsissä, joskin se joutui välillä ongelmiin törmätessään vieraisiin ihmisiin. Metsästäjät olivat yrittäneet ampua sitä useaan kertaan, mutta susi oli toistaiseksi selvinnyt näistä kohtaamisista naarmuitta. Susi oli myös järkyttänyt retkeilijöitä ja piknikiä viettäviä ihmisiä ilmestyessään yhtäkkiä heidän eteensä. Kerran järvellä soutavat kaksi tyttöä näkivät suden rannalla ja uteliaan suden seuratessa heitä he eivät uskaltaneet rantautua moneen tuntiin.

Raportista ei valitettavasti käy ilmi minkä ikäinen Mr. Wolf oli. Koska jutussa viitataan suden käyneen omistajansa kesäasunnolla useana kesänä voidaan päätellä, että susi oli kirjoitushetkellä ainakin muutaman vuoden vanha. Se sai ilmeisesti kulkea hyvin vapaasti oman mielensä mukaan. Ken tietää miten tämä tarina päättyi. Kenties Mr. Wolfin elämä päättyi metsästäjän luotiin, tai katosiko se lopulta metsään vastaten "erämaan kutsuun"? Tai kenties se jatkoi sivistynyttä elämäänsä kirkkosutena luonnolliseen kuolemaansa saakka. Siitä ainakin voidaan olla varma, että Mr. Wolfin kaltainen vetonaula olisi saanut minutkin käymään kirkossa!