Tähdenlento 24

Kannen tekijä BanaaniTassu

Uusin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehti ilmestyi postilootaan eilen. Teemana oli conit ja tapahtumat, mikä ei etukäteen ollut minulle kiinnostava teema ja minulla oli vaikeuksia keksiä siihen aiheita. Enhän minä juuri missään käy! Mutta kun jäsenet nämä teemat äänestävät niin ne on pakko toteuttaa. Ihan hyvä lehti tästä tuli ja teemakin pääsi kiitettävästi esille. Ei tämä numero omiin suosikkeihin yllä, mutta mukana oli kuitenkin artikkeleita, jotka erottuivat edukseen.

Itse kirjoitin tähän numeroon ennätyksellisen vähän! Vain kuusi artikkelia - kyllä, se on "vain", koska tyypillisesti kirjoitan noin puolet lehtien sisällöstä. Tosi hyvä kun tällä kertaa oli äänessä enemmän ääniä. Toki osa uusista kirjoittajista oli yhä minun rektytoimia, mutta viis siitä. Teemaan liittyen sain tekosyyn kirjoittaa Dramacon-mangasarjasta, jossa ei ole eläinhahmoja, mutta otin sen mukaan koska se on erittäin viihdyttävä conien ympärillä pyörivä sarja. Viime vuonna julkaistusta Banken John -sarjasta tein lyhyen esittelyn. Sarja on koominen Gingaan liittyvä spin-off, jonka tekijä on Takahashin assistentti Tsuji Tsukasa. Hahmoesittelyyn päätyi vaihtelun nimissä karhu Madara. Karhujen parissa jatkettiin vielä "Punaselkäiset karhut" -artikkelissa, jossa mietin mitä lajia Akakabuton suku edustaa.

Kutsuin Zeralexin kirjoittamaan Hopeanuolen maailmaan sijoittuvasta Uusi Legenda -roolipelistä, joka on ollut aktiivinen jo yli 15 vuoden ajan. Tämä on huikea suoritus. Ihanaa, että yhä on olemassa edes muutamia aktiivisia faniprojekteja. Tästä roolipelistä oli yhden sivun esittely vuonna 2017, mutta koska tuosta oli kulunut jo monta vuotta ajattelin, että aihe olisi tervetullut lehteen uudestaan. Tämä uusi artikkeli on paljon syvällisempi, pidempi ja sisältää paljon kirjoittajan omia kokemuksia.

Jostain Facebookin Hopsu-ryhmästä bongasin Susanna K:n kirjoittaman kokemuksen, ja se oli mielestäni niin ainutlaatuinen, että halusin hänen kirjoittavan siitä Tähdenlentoon. Hän on näkövammainen nainen, joka oli Animecon Worldissa antanut Takahashille lahjan, jonka jälkeen hänen kuva oli julkaistu japanilaisessa pokkarissa ja hän sai Japanista ison lahjapaketin. Tekstistä tuli niin pitkä, että päätettiin jakaa se kahtia. Kakkososa ilmestyy loppuvuoden lehdessä. Tällaisia henkilökohtaisia fanikokemuksia haluaisin ehdottomasti lisää mukaan - mistä löytyikin sopiva aasin silta, sillä pyysin myös SnowPawia kirjoittamaan hänen kokemuksista yhdistyspöydän pidosta. Toivon, että tämä oikein positiivinen artikkeli houkuttaisi mukaan lisää vapaaehtoisia.

Koko lehden merkittävin artikkeli oli vanhassa Hopeanuoli-suomidubissa ääninäyttelijänä toimineen Erkki Murron haastattelu. Juhomoro oli jollain ilveellä saanut Murtoon yhteyden ja sai hänet puhelinhaastatteluun. Hän myös organisoi faniprojektin, jossa yhdistyksen jäsenet saivat lähettää Murrolle kirjeitä ja piirroksia. Tämä oli todella hieno saavutus yhdistykselle ja se oli täysin Juhomoron ansiota! Haastattelu oli oikein mielenkiintoinen. Voi olla, että saamme vielä tulevaisuudessa haastatella erästä toistakin ääninäyttelijää, mutta en vielä uskalla luvata mitään konkreettista.

Teemaan liittyen lehdessä oli tiivistelmä vuoden 2024 Gingaconin nimenomaan Gingaan liittyvistä ohjelmista ja erikseen artikkeli siellä järjestetystä AMV-kilpailusta. Yhdistyksen blogissa on aiemmin julkaistu artikkeli jossa käsiteltiin Gingaconin historiaa, joten tätä aihetta ei sitten käytetty lehdessä. Lehdessä esiteltiin myös turriväen Finfur Animus -tapahtuma ja My Little Pony -fanien Poniconi. Lyhyt muistelu löytyi myös yhdistyksen tasan kerran järjestämästä Hopeatähti-tapahtumasta.

Mukana oli myös viime hetken lisäyksenä Nemin kirjoittama artikkeli WolfQuest-pelistä, jota olen myös pelannut viime aikoina paljon ja aion kirjoittaa siitä jossain vaiheessa blogiin. 

Lehti näyttää jälleen oikein hyvältä. BanaaniTassun kansi on oikein söpö ja hänen tyyli on uniikki, mutta harmittavasti kuva oli piirretty turhan pienenä. Tämän takia kannessa on pikselisyyttä, mutta tämä ei onneksi näy heti ensivilkaisulla. Kiva, että kansissa on täysin erilaisia tyylejä, lehti on faniensa näköinen. Lehden sivuilla kuvien asettelu on välillä vähän kömpelöä, silmään ottivat tyhjät alueet Dramacon- ja magneettiartikkelissa, sekä epäsymmetrisesti asetellut vaakakuvat WolfQuest-jutussa. Toinen kuvista leijuu ylempänä ja toinen on kiinni sivun alareunassa. Mutta nämä ovat hyvin mitättömiä pikkuvikoja. Taittaja oli jälleen nopea ja teki hyvää työtä. Todella miellyttäviä taustoja oli WolfQuest- ja Uusi Legenda -artikkeleissa. Jäsenlehdeksi Tähdenlento on harvinaisen laadukas ja tämäkin numero oli oikein hyvä, vaikkei yllä omiin suosikkeihini.

Samalla postituksella tuli myös pienempi Jäsenposti, Tukiekstra (jos on tukijäsen) ja kaikki jäsenet saivat yllätyslahjana magneetin, jossa oli Gingaconin maskotti Routa. Loppuvuodesta ilmestyy numero, jonka teemana on Japani ja japanilaisuus.

Tähdenlento 23

Kannen tekijä Chuhonine

 Vuoden toinen Tähdenlento ilmestyi vähän aikaa sitten. Oikein mainio numero tämäkin, joskin tunnun sanovan näin jokaisen numeron kohdalla. Teemana oli kissaeläimet, jota olin odottanut suurella innolla. Koska keskitymme koirasarjaan pääsevät kissat harvoin esille meidän lehdissä ja muissa tuotteissa. Mutta taatusti moni Hopeanuoli-fani on myös kissaihminen. Myönnän minussakin olevan ihan pikkiriikkisen minimaalisen mikroskooppisen vähän kissaihmistä, vaikka olenkin täysiverinen koirahullu. Etenkin isot kissat ovat kiehtovia!

Aluksi olin hieman huolestunut miten teeman saisi tasapainotettua pakollisen Ginga-sisällön kanssa. Onneksi Takahashin sarjoissa on esiintynyt edes jonkin verran kissoja, joten lehteen päätyi yllättävän paljon sisältöä, missä yhdistyi sekä Ginga että kissat. Tämä oli loistava tilaisuus tuoda esille useita Takahashin vähemmän tunnettuja ja yhä suomentamattomia sarjoja. Toivoin myös, että juttua tulisi sekä kotikissoista että mieluusti useammasta villistä kissaeläimestä. Tämäkin toteutui oikein hyvin.

Kirjoitin taas paljon. Lehdessä oli ensimmäistä kertaa juttua Otoko no Tabidachista, joka on mielestäni tosi jännittävä sarja. Siinä seikkailee paljon kissapetoja ja jopa dinosauruksia. Toivoisin, että tämä eksoottinen sarja saisi enemmän huomiota ja jopa suomennoksen. Olen nyt ainakin osaltani levittänyt siitä tietoutta! Kerroin myös kissaeläimistä Shiroi Senshi Yamatossa - olen näemmä ottanut elämäntehtäväkseni kertoa Yamatosta tasaisin väliajoin, myös ensi vuonna tulee ilmestymään jotain Yamatoon liittyvää - sekä lyhyttarina Namonaki Inu no Utasta, joka on kuuluisasti omistettu Suomelle, vaikkakin itse tarinassa ei ole mitään Suomeen liittyvää.

Sain viimein kirjoitettua jutun Tsavon ihmissyöjäleijonista, tai enemmänkin niistä kertovasta The Ghost and the Darkness -elokuvasta. Olin suunnitellut tätä jo kauhuteemaiseen numeroon viime vuonna, mutta aika ja energia vaan loppuivat kesken silloin. Olin myös aikonut tehdä erikseen artikkelit tosielämän tapauksesta ja sitten siitä kertovasta elokuvasta, mutta koin nyt järkevimmäksi yhdistää ne. Toinen pitkään suunnittelemani juttu oli raportti Weed-sarjan todella lyhyeksi jääneestä enkkukäännöksestä. Tämän kirjoittamista oli pitkään estänyt se, etten omistanut näitä kirjoja, mutta olin nyt saanut kaksi osaa ja Nawulf kiltisti lainasi puuttuvan osan. Oli todella mielenkiintoista analysoida tätä käännöstä!

Lehden tärkein ja ajankohtaisin juttu oli Vivyn kirjoittama raportti Yoshihiro Takahashin uusimmasta Suomi-vierailusta Animecon Worldissä - joka oli muuten ainakin yhdistyksen silmissä onnistunut tapahtuma, sillä yhdistyspöytä tienasi enemmän rahaa kuin koskaan ennen. Sunna V. kirjoitti artikkelin bengalikissarodusta, varmaankin tervetullutta vaihtelua koirarotujen esittelyihin. Kutsuin The Tuherrus -blogin Afuzen jälleen mukaan tällä kertaa kertomaan kissojen temppukoulutuksesta. Oikein mukava ja teemaan sopiva juttu. KaaoksenKorppi kertoi supersuositusta Soturikissat-sarjasta, veikkaisin, että moni lukija voi olla myös tämän sarjan fani, ja on jo aikakin, että kerromme siitä. Pyysin myös Saija "Saiccu" Ketolaa kertomaan viime vuonna (ajankohtainen aihe!!) julkaistusta Pari suhdetta -sarjakuvastaan. Saiccu on ainakin ennen vaikuttanut paljon Hopeanuoli- ja koirataidepiireissä, ja vaikka tämän sarjakuvan aihe ei liitykään koiriin tai eläimiin, uskoisin sen voivan silti kiinnostavan lukijoita. Saiccu kertoi yksityiskohtaisesti millainen sarjiksen luomis- ja julkaisuprosessi oli. Ehkäpä se herättää inspiraatiota!

Taittaja on tehnyt nättiä työtä, ja en tiedä mitä hän on vetänyt, mutta hän sai koko taiton valmiiksi muutamassa päivässä. Eikä yhtään näytä hutaistulta. Erityisen upea on ihmissyöjäleijonien artikkeli, jossa on hyökkäävän punainen tausta. Ja onhan tässä numerossa monia muitakin hyvin toimivia aukeamia. Ainoastaan harmittaa, että Animecon Worldin artikkelissa on liian tummia kuvia. Tämä oli tiedossani, mutta en sitten viitsinytkään pyytää lupaa käsitellä kuvia. Aina pitää muistaa, että kuvat tummuvat entisestään painossa.

Kannen on tehnyt Chuhonine. Huomaan kyllä, että piirtäjä on nähnyt siinä paljon vaivaa. Siinä on aika mielenkiintoinen asetelma ja teema tulee heti esille. Olisin ehkä kääntänyt Johnin päätä, jotta voisimme nähdä hänen kasvot, mutta totta kai lukijat tajuavat kuka hahmo on kyseessä. Tiikerin ilme ja silmien eloisuus ovat onnistuneita. Värit ovat silmiini harmittavan harmahtavia/himmeitä, en usko niiden näyttävän tältä alkuperäisessä piirroksessa, vaan skannausta ei ole käsitelty vastaamaan alkuperäisiä värejä. Veikkaisin oikeassa kuvassa olleen enemmän vibranssia ja valoa. Hieno se on silti.

Lehden mukana tuli Karoliina Ahvenaisen upea kortti, joka sijoittui toiseksi vuoden 2022 piirustuskilpailussa.

Lehti ilmestyy myyntiin vähän myöhemmin Hopeapuotiin, ja sitä on myös myynnissä yhdistyspöydällä eri tapahtumissa. Tämän vuoden puolella yhdistys tulee vielä vierailemaan ainakin Nezumiconissa ja Usagiconissa. Ensi vuoden lehdissä teemoina ovat Conit & tapahtumat sekä Japani & japanilaisuus.

Tähdenlento 22

Kannen tekijä on Tessu

 Uusin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehti ilmestyi postilootaan tänään. Teemana on Ginin suku. Totta puhuen tämä teema tuntui aluksi vähän tylsältä, koska ainahan fanitus pyörii Ginin ja hänen (suosituimpien) sukulaisten ympärillä. Vähän kuin Pollux-heppakerhon (RIP) lehdessä olisi teemana hevoset - eikös ne aina ole? Tämän takia mietitytti miten teeman saisi kunnolla erottumaan normisetistä. En vieläkään ole ihan varma onnistuttiinko tässä, mutta noin muuten kyseessä on todella vahva numero, jossa on monia innolla odottamiani juttuja.

Mukaan laitettiin myös StepiHukarin aivan ihana A5-kokoinen kortti, jossa on hirveästi yksityiskohtia ja sopivan keväinen tunnelma. Joku saattaa muistaakin, että tämä kuva voitti yhdistyksen piirustuskilpailun vuonna 2022. Kisatuloksia voi katsoa täältä, jos kiinnostaa. 

Teemaa mielessä pitäen kirjoitin pähkinänkuorilistaukset Ginin vähemmän tunnetuista sukulaisista, kävin läpi kaikki Ginin osaamat tekniikat ja erikoiskyvyt, sekä tein Yukimurasta erikseen pitkän hahmoesittelyn. Tämä jälkimmäinen venyikin järkyttävän pitkäksi. Oikeasti kauhistuin, kun huomasin yhden hahmoesittelyn vieneen viisi sivua! Ihan oikeasti yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta tämä on selkeästi mahdoton tehtävä minulle, kun joka kerta kirjoitan huomaamatta Raamattu Kakkosen. Huh huh, pitää yrittää tiivistää rankemmin seuraavalla kerralla, sivumäärät vaan paukkuvat - tämäkin oli harvinaisen paksu numero 52 sivullaan. Nämä hahmosepustukset olivat vähän pakkopullaa, jos täysin rehellisiä ollaan, mutta tein ne jotta saisin teeman toteutumaan. Ginin tekniikoita oli kuitenkin hauskaa selvitellä.

Kirjoitin myös (jälleen ylipitkän) analyysin rotupuhtauden merkityksestä Gingassa. Tämä idea tuli taas yllättäen jostain tyhjästä, ja ajatus sen aloittamisesta tuntui aluksi pelottavan haastavalta. Mutta kun viimein ryhdyin toimeen juttu tuntui kirjoittavan itse itsensä parissa päivässä. Otin muuten kännykällä kuvia mangan paneeleista tätä varten, koska minulla ei ole vieläkään skanneria, ja vähän jännitin kuinka kämäisiltä ne näyttäisivät lehdessä. Ei ne onneksi olleetkaan aivan fiaskon näköisiä.

Koska olen viime vuosina tehnyt paljon tallitöitä ovat hepat luonnollisesti pyörineet paljon mielessä, ja olen palannut monien nuoruuden heppakirjojen pariin. Kirjoitin nyt Musta ori -sarjasta. Toivottavasti lukijoita ei haittaa, kun viime numerossa oli myös kaakkeja (olin pyytänyt The Tuherrus -blogin Afuzea kirjoittamaan Breyer-keräilyhepoista). Ainakaan seuraavaan numeroon ei tule heppoja, joten aiheesta ei toivottavasti tule yliannostusta.

Mitäs muut sitten kirjoittivat? Teemaan liittyen kutsuin Tessun kertomaan Ginga Legend Pinku -fanisarjakuvastaan, jossa seikkaileva Pinku on Ginin kaukainen sukulainen. On todella harmillista kuinka fanien projektit - oli kyseessä sitten sarjikset, blogit, roolipelit taikka fanitarinat - ovat dramaattisesti harvinaistuneet vuosien varrella. Kaiholla muistelen kaukaisia aikoja, jolloin joka toisella fanilla tuntui olevan jokin Ginga-projekti. Todellakin faniyhdistyksenä haluaisimme tuoda fanien luomuksia esille, jos niitä vaan olisi olemassa tai olisimme tietoisia niistä! Noh, ainakin saimme esitellä yhden tällaisen uhanalaisen lajikkeen. Tessu piirsi myös tosi nätin kannen. Se muistuttaa minua Hopeanuoli-mangan vitoskannesta.

Vivy kirjoitti viime vuoden Gingaconista raportin. Hän oli tapahtuman pääjärjestäjä, ja tekstistä kävi rehellisesti ilmi kuinka raskasta duuni oli - mutta myös palkitsevaa. Hän on myös meidän oheistuote-ekspertti, ja kirjoitti kahdesta erilaisesta sofubista (jotka ovat pehmeästä muovista tehtyjä figuureja). Nämä tuotteet ovat melko uusia ja varmaankin monelle lukijalle vähemmän tai eivät ollenkaan tuttuja.

Lehdessä oli muutamia juttuja, joita olin odottanut silmät kiiluen. Olin kutsunut Mean kirjoittamaan kokemuksestaan villieläinten valokuvausreissulta Kuhmossa. Hän oli päässyt kuvaamaan villejä susia, ja kirjoitti kokemuksesta todella eläväisesti. Vaikka hän ei olekaan ammattikuvaaja ja kuvissa on rakeisuutta, olivat kuvat mielestäni oikein tunnelmallisia. Taittaja oli myös tehnyt oikein nätit sivut niille. Olin hirvittävän tyytyväinen kun näin hieno juttu saatiin mukaan.

Pyysin myös Emmiä kirjoittamaan jälleen lehteen. Hän on japanin kielen opettaja, ja ehdotin hänelle hyvin epämääräisesti voisiko hän kirjoittaa jotain japanin opiskeluun liittyvää, hänen kokemuksistaan japanin opettajana, tai kielen erikoisuuksista. Hyvin laajasta tehtävänannostani huolimatta hän kirjoitti oikein kiinnostavan ja johdonmukaisen tekstin, jossa käsiteltiin kaikkia näitä aiheita jonkin verran. Juttu on pitkä ja asiapitoinen, mutta mielestäni yhä viihdyttävä eikä liian kuiva. Voisin kuvitella, että moni lukijamme olisi kiinnostunut japanin opiskelemisesta.

Kysyin myös erästä koiraomistajaa kertomaan kokemuksistaan agilityn harrastamisesta shibojen kanssa. Shibat ovat oikein gingamainen rotu, mutta eivät todellakaan ole tunnettuja koulutettavuudestaan, joten näiden omistaja on tehnyt hyvän saavutuksen.

Toivottavasti lukijat ovat yhtä innoissaan näistä jutuista kuin minä olen!

Olen TODELLA tyytyväinen tähän numeroon. Mielestäni siinä on mukavasti monipuolisuutta ja todella laadukkaita, yllättäviäkin juttuja. Olen myös hyvin tyytyväinen siihen kuinka myös tätä edeltävät numerot olivat olleet erityisen vahvoja. Jatketaan tällä linjalla! On vaikea keksiä pahaa sanottavaa, paitsi se hahmoesittely venyi liikaa. Ja ehkä ylipäänsä hahmoesittelytyyppistä juttua on turhan paljon, kun oli myös ne pikakelaukset vähän tunnetuista sukulaisista. Kokonaisuutena tässä numerossa on ehkä turhan monta pitkää, asiapitoista juttua, kenties jonkinlaisia kevennyksiä olisi tarvittu mukaan. 

Loppuvuonna ilmestyy kauan odottamani kissaeläinteemainen numero. Tähdenlennossa on harmittavan harvoin ollut juttuja kissaeläimistä, kun koirasarjaahan tässä fanitetaan. En itsekään ole varsinaisesti kissaihminen, mutta pidän todella paljon isoista kissapedoista, ja sen takia tuo teema on kutkuttanut kauan.

Tähdenlento 21

Kannen tekijänä Narncolie

 Keräilyteemainen Tähdenlento ilmestyi eilen postiluukkuun. Tämä teema ei ollut niin omia heiniäni kun keräilen niin vähän Ginga-oheistuotteita, mutta keksin silti muutaman aiheeseen liittyvän jutun ja onneksi muut kirjoittajat pitivät huolen, että teemaa noudatettiin. Etenkin Vivy oli suuri apu, hänellä on oma Hopeanuoli-museo kotona. Tässä numerossa on eniten teemaan liittyviä juttuja kuin missään aikaisemmassa, mutta kuitenkin oli paljon muutakin jos aihe ei niin satu kiinnostamaan.

Aloitetaan taas niillä jutuilla mitkä kirjoitin tai lahjoin jonkun muun kirjoittamaan. Ostin aiemmin kesällä 80-luvun japanilaisia Hopeanuoli-maitopullonkorkkeja ja tänä vuonna myyntiin tulleen Yokote Masuda Manga Museumin tekemän keksirasian. Oho, siispä kerrankin minulla oli jotain oman käden kokemusta oheistuotteista! Pakkohan niistä oli kertoa. Japanissa alkoi JÄLLEEN uusi ja viimeiseksi mainostettu Ginga-sarja, Requiem, jota olen seurannut ja kirjoitin siitä lyhyehkön esittelyn. Sekä The Last Warsin että Noahin oli pitänyt jäädä sarjan viimeisiksi osiksi, mutta taas mennään... Onneksi ainakin toistaiseksi Requiem pitää jalat tiukasti maassa edelliseen Noah-sarjaan verrattuna. Mutta odotukseni ovat matalat.

Kutsuin The Tuherrus -blogin Afuzen kirjoittamaan Breyerin korkealaatuisista pienoismallihevosista. Tämä sopi hyvin teemaan ja uskon, että tämäkin voisi kiinnostaa kohderyhmää, ovathan hevosetkin tietääkseni eläimiä. Artikkeli olikin oikein kattava! Kutsuin myös koirakasvattajan kertomaan melko uudesta ja etenkin Suomessa harvinaisesta alaskan klee kai -rodusta, joka on sellainen minikokoinen husky. Varmasti kohderyhmää kiinnostava sekin, oikein hopeanuolimainen koira, josta moni ei välttämättä ole koskaan kuullut. Haastattelin myös muusikko Veikkoa. Tämä saattaa aluksi kuulostaa oudolta valinnalta Hopeanuoli-lehteen, mutta kyllä tämäkin sopii mukaan, sillä Veikko on muun muassa ollut Digimon-näytelmässä mukana ja parissa conissa laulanut suomenkielisiä versioita Digimonin ja Hopeanuolen kappaleista. Veikko ei ollut minulle tuttu nimi ennen kuin huomasin hänen olleen esiintyjänä Pörröconissa (en ollut siellä, mutta tietenkin seurailen netin kautta kiinnostavia tapahtumia ja asioita) ja päätin heti yrittää saada häntä haastatteluun.

Kuten arvata saattaa meidän oheistuote-ekspertti Vivy kirjoitti lehteen paljon. On vähän outoa, että lehdessä on vasta nyt kunnollinen artikkeli 80-luvun Hopeanuoli-figuureista, ne kun ovat yksiä sarjan suosituimpia keräilykohteita ja niistä on moneen muuhun tuotteeseen verrattuna paljon tietoa saatavilla. No, onneksi viimein saatiin tämäkin aihe käsiteltyä. Nämä figuurit on myyty yksivärisinä, sillä ne on tarkoitettu itse maalattaviksi. Harva tätä kuitenkin tekee, koska figuurin keräilyarvo romahtaa siitä. Tosi kiva, että lehteen saatiin mukaan kuva harvinaisesta itse maalatusta figuurista, joka oli vieläpä oikein taitavasti maalattu. Vivy kirjoitti myös Weed-pachinkolaitteesta - hänellä totta kai tällainenkin löytyy kotoa! Hän kirjoitti myös ihan mielenkiintoisen pohdinnan keräilystä ylipäänsä.

Zilverfangia olin muistaakseni joskus vuosia sitten kosiskellut kirjoittamaan kattavan raportin kaikista Suomen Hopeanuoli- ja Weed-animen julkaisuista. Silloin menneisyydessä tämä jotenkin jäi unholaan, mutta nyt hän itse otti minuun yhteyttä ja sai jutun kirjoitettua. Se oli oikein kattava, selkeä ja hyvin kirjoitettu. Tällainen selkeä katalogi kaikista julkaisuista on toivottavasti hyödyllinen keräilijöille. Kirill Holmberg kertoi Balto-keräilystään, kiva juttu sekin, joskin nyt alkoi vaivaamaan se, että lehdessä ei VIELÄKÄÄN ole ollut kunnollista artikkelia Balto-animaatiosta! Siihen liittyvästä keräilystä on kerrottu peräti kahdesti, sekä ainakin kahdesti on myös kerrottu tuon tositapauksen oikeista koirista. Mutta Balto-animaatio vaan loistaa poissaolollaan vaikka ollaan jo 21. numerossa... onhan tässä tapahtunut jonkinlainen vääryys.

Ulkoisesti lehti näyttää oikein kivalta. Harmikseni jotkin koneen ruudulla kivalta näyttäneet värit ovat painossa muuttuneet turhan haaleiksi tai tummiksi. Requiem-artikkeli on punaisen taustansa kanssa erittäin dramaattinen, joskin siellä on turhan iso tyhjä tila ilman tekstiä. Tämä aukeama lisättiin kuitenkin mukaan ihan viimemetreillä. Kansi on oikein hieno. Hauskana sattumana kannen piirtäjä Narncolie ja keräilyyn liittyvän kuvituksen tehnyt SHL piirsivät hyvin samankaltaiset kuvat. Laitoin SHL:n kuvan takakanteen, näin kuvat ovat mainio pari. Näyttää kuin hahmot olisivat eri puolella samaa huonetta ja vertailisivat kokoelmiaan. Siitäkin tykkään, että kumpikin piirtäjä oli piirtänyt taustalle vain oikeasti olemassaolevia tuotteita. Uskoisin, että kuvien samankaltaisuus on täysi sattuma, mutta en ole kysynyt piirtäjiltä olivatko he toisiinsa yhteyksissä piirtämisen aikana.

Pidin tästä numerosta paljon! Tässä oli todella paljon teemaan liittyvää tavaraa, mutta onneksi monipuolisuuden nimissä kerrottiin Hopeanuolen ohella muistakin keräilykohteista ja ylipäänsä keräilystä harrastuksena. Keräily on aina ollut iso osa Ginga-fanitusta, joten tämä on varmasti ollut odotettu teema ja toivon muidenkin olevan lehteen tyytyväisiä. Itseä teema aluksi jännitti jonkin verran, koska en tosiaan keräile Hopeanuolen oheistuotteita paljoa. Kaikki suomeksi julkaistu tietenkin löytyy, mutta niinhän ne löytyy kaikilta muiltakin.

Tämän numeron voi ostaa Hopeapuodista (jahka se lisätään sinne) tai yhdistyksen pöydältä eri tapahtumissa. Seuraavaksi yhdistyspöytää pidetään Nipporissa, ja totta kai on pakko mainita yhdistyksen oman Gingacon-tapahtuman lähestyvän kovaa vauhtia! Gingaconilla on tällä hetkellä lipunmyyntikampanja. Hopeapuodin kautta 13.-27.9. välisenä aikana tilatulla lipulla osallistuu samalla arvontaan, jossa palkintoina on loppuunmyyty PurePlasticin olkalaukku ja lahjakortti Manga Cafeen. Kannattaa siis tilata lippu just nyt, mikäli on harkinnut tapahtumaan menoa.

Seuraavat lehdet ilmestyvätkin ensi vuoden puolella. Silloin teemoina ovat Ginin suku ja kissaeläimet.

Tähdenlento 20

Kannen tekijä KaaoksenKorppi

 Uusin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehti ilmestyi postilaatikkoon viime perjantaina. Kyseessä on peräti 20. numero, mikä on melkoinen saavutus ja osoitus yhdistyksen ja Hopeanuoli-fanituksen elinvoimaisuudesta. Tämä on myös 15. numero, jossa toimin päätoimittajana - onko tämä sitten osoitus minun elinvoimaisuudesta, vai oman elämän puutteesta? Ehkä enemmän sitä jälkimmäistä. Oli miten oli, mielelläni jatkan yhä tätä hommaa. Etenkin kun lehdet ovat nykyään niin laadukkaita ja niistä kehtaa olla ylpeä. Todella hieno numero tuli jälleen. Tämä on myös paksuin Tähdenlento tähän mennessä!

Tuntuu, että nykyään sanon jokaisen uuden numeron olevan suosikkini. No kun ne onkin, oikeasti! Tämäkin pomppasi heti suosikkien kärkeen. Teemana oli kauhu, joka olikin minulle mieluinen aihe ja olin odottanut sen valintaa kuin kuuta nousevaa.

Kauhuun liittyen kirjoitin Kurojakin ja Harppuunakarhun hahmoesittelyt. En alunperin monta vuotta sitten ymmärtänyt hahmoesittelyiden pointtia, mutta nykyään jopa tykkään tehdä näitä ja ymmärrän myös miksi joku haluaisi näitä lukea. On ihan kivaa plärätä mangoja uudestaan ja kirjoittaa hahmon teoista ja triviasta, siinä oppii ymmärtämään hahmoa uudella tasolla. Tein listauksen top 15 karmeimmasta kuolemasta, kattaen kaikki suomennetut Ginga-sarjat. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt aloittaa vähiten karmeimmasta ja laittaa se ykkönen jutun loppuun - mutta samapa tuo.

Kauhuteema antoi minulle oivan tekosyyn kirjoittaa parista lempielokuvastani. Dog Soldiers on loistava kauhutoimintapläjäys, jota aina suosittelen jos siihen on pieninkin mahdollisuus. Hiidenpata on todella mielenkiintoinen harha-askel Disneyn historiassa. Hiidenpata ei ole varsinaisesti erityisen mahtava elokuva, siinä on paljon paranneltavaa, mutta se on hirvittävän kiinnostava tapaus ja siinä on harvinaisen ikimuistoinen pahis. Hiidenpadasta on vuosien varrella muodostunut itselleni pieni pakkomielle. Olikin mukavaa päästä kertomaan kaikenlaista nippelitietoa siitä. Taittaja teki näille kahdelle artikkelille tosi hienot sivut.

Sattumalta olin somessa törmännyt mainokseen Moona Keckmanin Thora-kirjasta. En silloin ajatellut asiaa sen enempää, huomasin vaan kirjalla olevan hieno kansi. Myöhemmin törmäsin kirjailijaan Instagramissa ja silloin päätin kysyä haluaisiko hän tehdä haastattelun Tähdenlentoon. Hänen kirjansa voisi kiinnostaa meidän kohderyhmää, sillä se on ihmissusista kertova fantasiaromanssi (ei siis kuulu kauhugenreen, minkä vuoksi sitä ei merkitty teemaan kuuluvaksi sisällysluettelossa). En itse ole kirjaa lukenut kuin ehkä 1/3 verran ja täytyy todeta, että vaikka kirjailija on taitava kirjoittamaan, ei kirja ole minun makuuni, sillä se sisältää turhan kliseisiä alfa-, beta- ja omega-rooleja, ja lähes koko sisältö pyörii romanssin ympärillä. Olen silti hyvin tyytyväinen kun sain haastattelun mukaan monipuolistamaan lehteä ja pienellä tavalla pystyin tukemaan nuorta kirjailijaa. Kirja on julkaistu vuonna 2023 joten kyseessä on todella tuore tapaus.

Muiden kirjoittajien juttujen joukossa erityisen kiinnostava oli Vivyn kertomus Yoshihiro Takahashin nimikirjoitustilaisuudesta, jossa hän pääsi myös haastattelemaan herraa Sarjainfo-lehteen. Tämä Takahashin viimeisin neljän päivän mittainen vierailu Suomessa oli merkittävä tapahtuma, joten halusin siitä kattavan raportin ja Vivy kirjoitti oikein kiinnostavan tekstin. Raezla kirjoitti hyvää pohdintaa susisaagan kauhuelementeistä ja hän kirjoitti myös lyhyellä varoitusajalla kivan fanitarinan. Fanitarinoita on lehdessä aika harvoin, olisi kivaa saada niitä mukaan useammin.

Rotuesittelyjä oli kaksi: kainkoira ja galgo espanol. Kainkoiria on varmasti kaivattu, ovathan ne suuressa roolissa Ginga-sarjoissa. Monipuolisuuden nimissä on kuitenkin hyvä ettei rotuesittelyissä aina olisi ikuisia pystykorvia ja paimenkoiria, joten galgot olivat tervetullutta vaihtelua. Olin aluksi huolissani olisiko kaksi koirarotuesittelyä samassa numerossa liikaa, mutta ei se haitannut ollenkaan.

Olen hyvin tyytyväinen tähän numeroon. Teema tulee tarpeeksi esille ja lehdessä on paljon erilaisia aiheita, joista ainakin nimikirjoitustilaisuuden raportti ja kirjailijan haastattelu olivat ajankohtaisia. Suuri kiitos Vivylle myös hänen työstään sponsorivastaavana. Hän on hankkinut uusimpiin lehtiin monta mainostajaa, ja täten hankkinut yhdistykselle lisää rahaa ja uudet mainokset ovat tehneet lehdestä asteen ammattimaisemman näköisen.

Lehti tulee hieman myöhemmin tarjolle Hopeapuotiin ja sen voi myös ostaa yhdistyksen pöydältä eri tapahtumista.

Nara piertelee, osa 31: Kisaragi

 Piirsin tämän kuvan Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n tulevaa muistipeliä varten. Olen yleensä valinnut tällaisissa projekteissa vähemmän suosittuja hahmoja, mastiffeja ja jopa ihmisiä, koska tiedän pystykorvien olevan muiden suosikkeja ja helpoimpia piirrettäviä. Tällä kertaa kuitenkin valitsin hahmoista Kisaragin, koska halusin kokeilla värittää revontulia. Noh, ne eivät onnistuneet toivotusti, mutta ensimmäiseksi yritykseksi tästä tuli ihan kelvollinen.

Itseltään varastaminen on aina ok! Häpeilemättä läpipiirsin koirani kuvan. Onpa kätevää kun on oma malli kotona.

Kun luonnos oli valmis piirsin sen uudelleen valopöydällä. Vähän harmittaa etten jaksanut tehdä värillisiä ääriviivoja, ne olisivat voineet tehdä kuvasta eloisamman ja näyttävämmän. Totta puhuen minulla ei ole ollut paljoa piirtoinspistä viime aikoina, mutta tein tämän kuvan puoliväkisin kun halusin kuitenkin olla projektissa mukana.

Pelkästään sinisävyinen kuva oli yllättävän hieno! Oikeastaan harmitti alkaa värittämään sitä enemmän, varsinkin kun en tiennyt onnistuisivatko revontulet ollenkaan.

Pelkäsin käyttää vesivärejä taivaaseen, vaikka niillä olisi varmasti voinut saada aikaan luonnollisemmat revontulet. Vesiväreissä on kuitenkin aina tietty kontrollin puute, mikä pelotti liikaa uutta juttua värittäessä. Käytin vain puuvärejä mahdollisimman paljon, mutta kuten lähes aina mukana on myös hieman vesiväriä ja Copic-tussia.

Lisäsin vielä geelikynällä lumihiutaleita. En nyt ole erityisen tyytyväinen mutten pettynytkään kuvaan. Suhtaudun siihen neutraalisti. Revontulet eivät sulaudu taivaaseen tarpeeksi, ne ovat nyt vain tommoisia värikkäitä möykkyjä... Silti opin tästä paljon ja kenties seuraavalla kerralla niistä tulee luontevamman näköisiä. En aio yrittää parannella tätä kuvaa tai tehdä sitä uudelleen, ihan hyvä se näin on, eikä sitä tarvitse hävetä muiden rinnalla.