Balto -lastenkirjat

En ole varma kuinka monta lastenkirjaa tehtiin Baltosta, mutta ainakin nämä löytyivät Amazonista. Kumpikin on tehty Balton ilmestymisvuonna 1995 ja kertoo tarinan hyvin pelkistetysti, jättäen paljon "turhuuksia" pois. Olen hirveän kiinnostunut kaikenlaisista oheistuotteista mitä on myyty lempisarjoistani. Yleensä oheistuotteista, jos siis kyseessä on jokin lasten- tai värityskirja tai muu vastaava, ei löydy mitään uutta materiaalia, mutta aina toivon löytäväni yllättäviä aarteita.

Pienempi Balto the Hero on Angela Tungin sovittama kirjanen, jonka kaikki kuvitukset koostuvat animaation screenshoteista. Kaikki, paitsi yksi kuva ihan lopussa Jennasta ja Baltosta, joka on ollut melko yleinen kuvituskuva Balton oheistuotteissa.

Tarinasta on leikattu hirveästi materiaalia. Esimerkiksi kohtauksia, joissa Balto ja Jenna katselevat revontulia, Balto osallistuu juoksukisaan ja valkoinen susi ilmestyy ei ole otettu ollenkaan mukaan. Kun Balto löytää kadonneen valjakon tarina skippaa paluumatkan vaarat ja näyttää vain Balton saapumisen takaisin Nomeen. Ymmärrän täysin, että pienimmille lapsille lastenkirjaa tehtäessä on hyvä yksinkertaistaa tarinaa, mutta koin itse monet noista poistetuista kohtauksista juuri niiksi tärkeimmiksi kohtauksiksi elokuvassa. Screenshotit ovat myös epäedustavia, hahmot saattavat olla niissä kummallisissa asennoissa, valaistus on huono ja välillä jokin toinen kuva olisi havainnollistanut tapahtumia paljon paremmin. Esimerkiksi alla olevassa aukeamassa kerrotaan kuinka Balto taistelee karhua vastaan ja Jenna ilmestyy mukaan taisteluun, mutta kummassakin kuvassa näytetään vain Baltoa.

Jane B. Masonin Balto the Movie Storybook (koko nimeä ei näy kannessa, mutta lukee kirjan selässä) on hieman laadukkaampi tekele, vaikka siinä käytetään useaa samaa screenshottia kuin edellisessä kirjassakin. Sivuja on enemmän, jolloin tarinaa voidaan puida hieman syvällisemmin, joskin yhä monia kohtauksia puuttuu tai niitä on muutettu. Tässä kirjassa olikin hieman uusia ääriviivakuvituksia. Ne olivat hyvin yksinkertaisia, mutta kuitenkin itselle ihan uutta kamaa. Mukana oli myös sama Jenna (tässä värivirheinen) kuin edellisessäkin kirjassa, mutta tässä hänet on laitettu samaan kuvaan Rosien kanssa.

Mielenkiintoisesti kumpikin kirja jättää valkoisen suden pois. Kenties jotta kohtauksella olisi suurempi vaikutus teatterissa, vaikka olisikin jo lukenut kirjan? Tässä kirjassa kuitenkin valkoinen susi on korvattu elokuvan alussa esiintyvällä susilaumalla. Balton raahatessa lääkelaatikkoa rotkon pohjalta susilauma pysähtyy katsomaan häntä ja ulvoo kannustukseksi. Kohtauksesta kuitenkin puuttuu syvällisempi pohdinta Balton identiteetistä. Tälläinen kohtauksien uudelleen järjestely on kiinnostava ratkaisu, enkä oikein ymmärrä miksi niin on päädytty tekemään.

Painavin syy miksi hankin nämä kirjat ovat yllä olevat screenshotit Rosiesta ja hänen isästään. Sama screenshot esiintyy kummassakin kirjassa, mutta sitä ei näy elokuvassa. Kyseessä on poistettu kohtaus, josta vähintään kaksi yksittäistä framea tehty loppuun asti. Kohtauksen storyboard löytyy täältä. Kohtauksessa Steele hyppää tynnyrin päälle, saa sen vierimään kohti Baltoa, joka väistäessään kompastelee Rosien isän kaupan edessä. Mies ajaa Balton luudalla pois Rosien yrittäessä puolustaa Baltoa. Toinen mysteerinen frame tästä kohtauksesta löytyy jonkin DVD-julkaisun kohtausvalikosta, ainakaan omassa DVD:ssäni tätä valikkoa ei ole, mutta Balto on julkaistu Suomessa jo useamman kerran, joten ehkä valikko löytyy jostain suomijulkaisusta. Elokuvan ohjaaja Simon Wells kertoi fanihaastattelussa ettei kohtausta haluttu ottaa mukaan koska se olisi vienyt turhan paljon aikaa ja elokuvassa saatiin jo muutenkin näytettyä kuinka Balto on ulkopuolinen. Hän antaa myös ymmärtää ettei poistettuja kohtauksia koskaan tehty valmiiksi, joten tästä kohtauksesta tuskin on enempää valmista materiaalia olemassa. Voi miten kutkuttaisi nähdä tuo kohtaus oli miten puolivalmis tahansa.

Balton valkoinen susi

Ensimmäisen Balto -elokuvan yksi muistettavimmista kohtauksista on tapaaminen mysteerisen valkoisen suden kanssa. Koirasusi Balto on elokuvan ajan tuskastellut elämäänsä ulkopuolisena, hänellä ei ole paikkaa koirien taikka susien joukossa ja hänet on kasvattanut pennusta lähtien Boris -hanhi. Nomen lapset ovat kurkkumädän kourissa ja lääkettä hakemaan lähtenyt valjakko on kadonnut. Balto löytää valjakon, mutta epäonnisten tapahtumien jälkeen lääkelaatikko päätyy rotkon pohjalle. Balton ollessa luovuttamassa hänen eteensä ilmestyy kookas valkoinen susi, joka rohkaisee Baltoa ulvomalla ja katoaa sitten yhtä mystisesti kuin ilmestyikin, joskin kohtaus ei suoraan osoita suden olevan yhtään sen maagisempi kuin tavallinen susi. Elokuvan fanit ovat paljon spekuloineet olisiko tämä susi ollut Balton toinen vanhempi, kenties sama susi kuin jatko-osan Aniu.

Balton vanhempia ei näytetä ollenkaan ensimmäisessä elokuvassa, hänen kerrotaan olevan puoliksi susi, mutta ei ole varmaa kumpi vanhemmista oli susi ja mitä heille on tapahtunut. Jatko-osassa Balto etsii karkuun lähtenyttä tytärtään ja matkalla häntä ohjaavat yliluonnolliset voimat. Elokuvan lopussa maaginen valkoinen susi ilmestyy hänen eteensä ja kertoo olevansa Balton äiti, Aniu. Elokuvassa villien susien johtaja näkee Aniun unissaan ja Aniu on selkeästi jonkinlainen oraakkelimainen henkiolento susille. Aniu on ulkonäöltään tarpeeksi erilainen (ei mustia korvan kärkiä, erilaiset silmät, silmien ympärystö valkoinen) ensimmäiseen valkoiseen suteen verrattuna, joten en itse koe näitä samoina hahmoina, vaikka jatko-osan tekijät olisivatkin tarkoittaneet heidät samaksi henkilöksi. Aniu on naaras ja ensimmäinen valkoinen susi on mielestäni selkeästi uros, joskin hänen sukupuoltaan ei mainita. Hahmojen kokoero on myös huomattava. Aniu näyttäisi olevan saman kokoinen kuin Balto tai vain hieman suurempi, nimetön susi taas on selkeästi suurempi.

Ensimmäisen osan valkoinen susi

Aniu

Balton molemmat jatko-osat on ohjannut Phil Weinstein. Fanihaastattelussa hän kertoo Aniun olevan sama susi kuin alkuperäisen Balton valkoinen susi. Tämän haastattelun mukaan Weinstein ei suunnitellut mitään Balton isää varten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että alkuperäisen elokuvan tekijät olisivat tarkoittaneet valkoisen suden olleen Baltolle mitään sukua. Simon Wells, Balto 1:n ohjaaja, kertoo haastattelussaan uskoneensa Balton äidin olleen rekikoira ja isän susi. Tämä kuulostaa todennäköisemmältä kuin ajatus susiemosta, sillä luulisi susiemon kasvattavan pentunsa luonnossa. Jotenkin Balto kuitenkin päätyi elämään kaupungin laitamille. Itselleni kävisi järkeen jos koiraemo olisi synnyttänyt puolisusia ja koiran omistaja olisi hylännyt pennut. Samaisessa haastattelussa Wells viittaa valkoiseen suteen uroksena ja kertoo: "Halusimme pitää sen mystisenä ja tulkinnanvaraisena - onko tämä todellinen tapahtuma vai jonkinlainen Balton hallusinaatio? Nämä olivat syitä joiden vuoksi emme antaneet valkoiselle sudelle puhetta tai mitään tapaa selitellä itseään. Kenties susi on Balton sisäinen ääni, joka kehottaa Baltoa ryhdistäytymään ja hyödyntämään häpeämäänsä puolta - ainakin tuon merkityksen Balto ottaa kohtaamisesta, oli se sitten todellinen kohtaaminen tai ei." Ensimmäisessä Baltossa Steele (Kiilu) kiusaa Baltoa sanomalla hänellä olevan viesti Balton äidille ja alkaa sitten ulvoa. Luin kommentin, jossa tämän uskottiin olevan todiste Balton äidin olleen susi, eli Steele matkisi Balton äitiä, mutta pilkkauksen voi tulkita toisinkin. Ehkä Steele matkiikin Balton isää, joka ulvoa lurittelee Balton äidille.

Aniun tarkoitus on ilmeisesti olla muinainen susien palvoma henki, joka neuvoo susia heidän unissaan. Vaikka ensimmäinen Balto otti jo suuria vapauksia faktojen suhteen menee Aniu Balton äitinä jo liian pitkälle. Balton ollessa oikea historiallinen hahmo ei hänestä pitäisi tehdä yliluonnollisen hengen poikaa. Alkuperäinen valkea susi oli omasta mielestäni visuaalinen näkymä Balton ajatuksista hetkenä jolloin hän viimein hyväksyi susipuolensa, sillä olisi ollut aika ponnetonta vain kuunnella hahmon ristiriitaisia ajatuksia tämän maatessa maassa. Balto kutsuu Aniuta äidikseen (ja Aniu häntä pojakseen), mutta kenties tämän voisi tulkita niin, että Aniu on kaikkien susien äiti?

Loppujen lopuksi itselleni alkuperäisen elokuvan tekijöiden suunnitelmat merkitsevät enemmän kuin mitä jatko-osissa on keksitty, etenkin Balton kohdalla, jonka jatko-osat ovat suoraan DVD:lle julkaistuja halpatuotantoja, joihin ei selkeästi laitettu paljoa vaivaa. Balto 2:n tekijät tahtoivat Aniun olevan sama susi kuin ensimmäisessä Baltossa, siitä huolimatta, että hahmo näyttää erilaiselta. Pitää kuitenkin muistaa, että jatko-osista löytyy muitakin huolimattomuuksia. Henkilökohtaisesti en tätä perhesuhdetta hyväksy faktaksi, kyseessä on lähinnä tunnesyy sillä yliluonnollisen olennon tunkeminen Balton emoksi tuntuu typerältä juonenkäänteeltä ja tämä on ristiriidassa ensimmäisen Balton tekijöiden mietteiden kanssa. Jokainen kuitenkin päättäköön itse mistä totuuden versiosta tykkää, sillä oikeaa vastausta tähän ei ole.

 ©Amblimation. Lähde.

Miksi juuri koirasarjat/-tarinat/-taide ovat suosittuja?

Facebookissa ylläpitämässäni KoiraTaidePorukka -ryhmässä on kirjoittaessani 344 jäsentä. Koiraeläintaide -ryhmässä on 254 jäsentä ja löytyy vielä yhteisö Koiraeläinpiirtäjät 62 tykkäyksellä. Sen sijaan hiljaisia ovat ryhmät Kissaeläinpiirtäjät (18 jäsentä), sekä suurempi, mutta silti melko hiljainen Hevoseläintaide! (175 jäsentä). Näille kahdelle en ole löytänyt vastaavanlaisia ryhmiä, ainakaan suomeksi. KoiraTaidePorukka -ryhmä on laajentunut vielä kahteen erikoisryhmään, yksi sekalaisille höpötyksille (140 jäsentä) ja toinen adoptiohahmoille (53 jäsentä). Jo tämä kertonee paljon kuinka koiraeläimet dominoivat eläintaiteen saralla. Miksi juuri koirat kiehtovat nuoria nettipiirtäjiä ja toki myös vanhempiakin?

On totta, että koiraeläimistä on tehty monta loistavaa elokuvaa/sarjaa. Suosittuina esimerkkeinä ovat ylhäällä olevan kuvan Hopeanuoli/Weed, Balto ja Wolf's Rain, jotka lienevät suosituimmat koiraeläinsarjat. Nelossijalle taitaa päästä Kaikenkarvainen Charlie. Disneyn animaatiot (101 dalmatialaista, Topi ja Tessu, Oliver ja kumppanit...)  sen sijaan eivät ole mielestäni saavuttaneet samanlaista suosiota nettipiirtäjien ja fanfiktion kirjoittajien keskuudessa, vaikka laadukkaita ovatkin. Näkemäni mukaan ainoastaan Kaunotar ja Kulkuri on onnistunut saamaan osakseen paljon fanitaidetta ja fanfiktiotakin tasaisesti vuosien mittaan. Miksi sitten juuri nuo tietyt sarjat ovat olleet niin suosittuja aiheita ja innottavat nuoria monen vuoden jälkeenkin piirtämään fanitaidetta, kirjoittamaan fanfikkejä ja tietenkin negatiivisena puolena myös matkimaan juonta/hahmoja/tyyliä omissa tarinoissa?

Minun on ollut aina vaikea samaistua kasvinsyöjäeläimiin ja saalistustilanteessa toivon aina enemmän saalistajan saavan päivän ateriansa, kuin että saalis selviäisi hengissä. Vaikka hevosista pidän paljon, minun on silti vaikea samaistua niihin. Suurista voimistaan huolimatta hevonen on varsin säikky ja alistuvainen eläin, eikä mielestäni osoita samaa älykkyyttä kuin moni petoeläin. Ihmisen kouluttamana hevonen taipuu moneenkin asiaan, mutta omatoimisesti hevoset harvemmin tekevät mitään älyllisesti haastavaa. Kun vuonna 2002 ilmestyi Spirit - villi ja vapaa hevostarinat hetkellisesti räjähtivät käsiin netissä. Spirit oli omasta mielestäni varsin mukiinmenevä, siinä kolmen ja neljän tähden rajamailla kulkeva leffa. Nuorten heppatyttöjen joukossa se oli varsin suosittu ja netti pursusi Spiritin tyyliä matkivia artisteja, sekä omia heppahahmoja. Mutta vaikka suurin osa tytöistä kokee lähes pakollisen heppatyttövaiheen nuoruudessaa, ei tämä eläinlaji tunnu inspiroivan kirjoittamaan omia hevostarinoita, tekemään hevoshahmoja ja niin edelleen samassa määrin kuin koiraeläimet inspiroivat.

Erittäin suuresta suosiosta sen sijaan nauttii Leijonakuningas -saaga, joka nytkin on saanut uutta jatkoa The Lion Guard -sarjan muodossa. Tästä sarjasta olen jatkuvasti vuosien mittaan nähnyt fanien tekevän fanitaidetta, fanfiktiota, sarjakuvia, omia hahmoja. Myös tavalliset kissat ovat viime aikoina kelvanneet Warriors -sarjan myötä, mutta aiemmat Oliver ja kumppanit & Aristokatit eivät olleet herättäneet suurempaa kiinnostusta. Kissaeläimiin ihmisten on helpompi samaistua kuin hevosiin, niiden ollessa petoeläimiä, älykkäitä ja etenkin leijonien ollessa laumaeläimiä. Silti suosio nettitarinoiden ja -taiteen saralla on huomattavasti pienempää koiraeläimiin verrattuna.

Mikä yhdistää sitten Leijonakuningasta, Spiritiä, Warriorsia JA suosittuja koiraeläinsarjoja? Villeys. Jokainen näistä kertoo villieläimistä, tai villiintyvistä lemmikeistä. Selkeästi vähemmän suosituiksi jäävät sarjat, kuten Massugu ni Ikou ja Kaunotar ja Kulkuri kertovat lemmikeistä. Haluamme samaistua eläinhahmoihin, mutta ihmisen lemmikkinä ja käskyläisenä olo vähentäisi samaistumisen onnistumista. Tarinoissa kuuluu olla vaaraa ja jännittäviä tapahtumia, mitä kotieläimen elämä harvemmin tarjoaa. Suurta suhdedraamaa on vaikea rakentaa lemmikeille, kun ihminen pystyy helposti estämään Mustin ja naapurin Pikinokan eeppisen sodan. Jälkikasvuakin on mahdoton saada, kun ihminen ei anna lupaa paritella elämän rakkauden kanssa ja yksi päivä päättää kastroida koiran. Ulos pääsee vain hihnassa ja eeppisiä seikkailuja on hankala toteuttaa neljän seinän sisällä. Lemmikkinä olo koetaan jotenkin alentavana. Kaunottaressa ja Kulkurissa suosituksi osuudeksi olen huomannut juuri jatko-osan, jossa Pepi pääsee kokemaan katukoiran elämää.

Katsoja haluaa samaistua päähenkilöihin, ihailla ja ymmärtää heitä, heidän ongelmien heijastaen katsojan omia ongelmia. Katsoja haluaa astua maailmaan, jossa voisi itse olla villi ja vapaa, vastuussa vain itsestään ja kenties laumalaisistaan. Hopeanuolessa päähenkilö on aluksi metsästyskoira, mutta karkaa luontoon melko pian ja ei enää palaa ihmisten pariin. Hopeanuolen elämä ihmisten parissakin oli varsin dramaattista ja koiraa kohdeltiin kuin aikuista pienestä pitäen. Samanlaista kunnioitusta toivoisi itselleen moni nuori, tosin ilman kaikkea sitä kepillä hakkaamista sun muuta Takeda -ukon "koulutusta". Balto asuu hylkiönä ihmisten asutuksen lähistöllä, myöhemmin hänen tyttärensä muuttaa elämään täysin luonnon helmoihin. Wolf's Rainissa sudet voivat ottaa ihmisen muodon, mutta ovat kaukana kesyyntyneistä ja kaupungillistuneista eläimistä. Eläinsarjoja seuraavat haluavat selvästi romanttisen kuvauksen luonnonvaraisista eläimistä, jotka päättävät itse elämästään, missä eläimet ovat ylpeitä, jaloja ja oikeudenmukaisia. Ihminen on vain kahlitsija ja tunteeton tappaja, tai hölmö juntti, joka ei ymmärrä lemmikkinsä luontaisia tarpeita.

Ja taas, miksi siis juuri koiraeläimet ovat suosittuja? Leijonakuningas, Spirit ja Warriors ovat suosittuja, mutta ainoita eläinlajistaan kertovia nettipiireissä suosittuja teoksia. Leijonien suhteen Kimba ja Pride of Baghdad eivät selvästikään innoita fanejaan yhtä paljon (jos ollenkaan) kuin Leijonakuningas. Spiritille en edes keksi hyvää vastinetta, My Little Pony kenties, mutta MLP kertoo lähinnä ihmisen lailla käyttäytyvistä fantasiaolennoista kuin hevosista. Koirien ja susien käyttäytyminen on varsin lähellä ihmisten käyttäytymistä, ihminen ja koira tajuavat toisiaan ja yhteistyö on vuosituhansia sujunut sutjakkaasti. Samaistumme helposti susien laumakäyttäytymiseen ja suden/koiran luonnollinen käyttäytyminen on harvemmin ristiriidassa omien moraaliemme kanssa. Toisin on esimerkiksi leijonien kanssa, urosleijonat ovat tunnettuja toisten urosten pentujen tappajia. Leijona on myös yksinkertaisesti liian eksoottinen eläin ja tarinat voisi uskottavasti sijoittaa vain tietynlaisiin ympäristöihin.

Koira sen sijaan on tuttu ja turvallinen otus. Jokaisella on vähintäänkin sukulainen tai kaveri, jonka koiraan on voinut tutustua. Koiran ilmeitä ja elekieltä on helppo ymmärtää. Koira on myös äärimmäisen älykäs ja monipuolinen eläin, pystyen palvelemaan ihmistä lähes missä tahansa tehtävässä. Älykkyytensä ohella koira on myös rodusta riippuen parhaimmillaan hyvin atleettinen tapaus ja pärjää melko hyvin villiintyneenäkin, mikä mahdollistaa lukemattomat villikoiratarinat netissä. Näihin lukeutuu myös tässä blogissa esiintyvä Hopeanuoli -fanitarina. Koira on upea sekoitus kesyyntyneisyyttä ja villeyttä, pystyen kallistumaan tilanteen niin vaatiessa jommalle kummalle suunnalle. Kotikissan tavoin koira voi yhtenä hetkenä löhötä sohvalla kanssasi, kun taas seuraavaksi onkin raatelemassa pihalle eksynyttä jänistä kappaleiksi. Kotikissa kuitenkin häviää koiralle monipuolisuudessa ja älykkyydessä, eikä ole koiran kaltainen laumaeläin. Ja onhan niitä linttanaamoja niin vaikea piirtääkin! Lopettakaamme tämä artikkelin fiasko Mark Derrin sanoihin: "The dog embodies unconditional love and cold destruction, domesticity and wildness - opposite forces in continual, dynamic equilibrium".

Balto - Jännittävä pelastusretki

NIMI: Balto - Jännittävä pelastusretki (Balto)
VUOSI: ??
OHJAAJA: ?????

Tätä on niin moni toivonut, toivottavasti olette nyt tyytyväisiä! Meinasin saada aivovaurion tämän katsomisesta. Tämä on siis surullisen kuuluisa halppisversio Baltosta. Syyllinen tämän jäätävän paskakasan syntymiseen on mikäpä muukaan kuin saksalainen Dingo Pictures. Äärimmäisen halvalla animaatioita tekevä yhtiö tuottaa noin puolituntisia pätkiä liukuhihnatahdilla, usein varastaen juonen idean ja/tai hahmodesignit tunnetuista animaatioista. Dingo Picturesin Dalmatialaiset -elokuva on aiemmin arvosteltu blogissa.

Jännittävä pelastusretki perustuu tietenkin kuuluisaan Nomen kurkkumätäepidemiaan, jonka ansiosta sankarikoira Balto nousi kuuluisuuteen. Historiallista tarkkuutta tästä elokuvasta ei kuitenkaan löydy sentin vertaa. Elokuva alkaa näyttäen sen äärimmäisen rasittavia sivuhahmoja kinastelemassa - Timbu on vilustunut nyhverö jääkarhu ja sen hyljekaveri (jonka nimen unohdin) on rasittava pikkuvittuilija, joka puhuu karsealla nasaaliäänellä. Näillä hahmoilla ei elokuvassa ole muuta sijaa kuin haaskata katsojan aikaa. Uroskoirat Balto ja Komo(?) tappelevat jatkuvasti Judy -nartun huomiosta. Kun kylän lapset sairastuvat kurkkumätään kahden parhaan koiran on lähdettävä lääkehakuun. Kilpailussa parhaimmat koirat ovat Balto ja Judy, mutta Judyn on jäätävä kotiin kun hänen rasittava pikkupoikaomistajansa ulisee ettei koira lähtisi. Siispä Balton on lähdettävä kilpailijansa Komon kanssa matkaan.

Komo ja Balto lähtevät kahdestaan matkaan kauloissaan vain pussukat, joiden sisällä kirjeet lääkäreille. Elokuvasta saa käsityksen, että koirat olisivat hakeneet lääkkeet Nomeen ilman ihmisten apua, vaikka näin ei tietenkään tapahtunut. Saapuessaan Anchorageen koirat tapaavat aiemmasta Dalmatialaiset -leffasta tutun Kulkuri -wannaben, sitten lääkäri antaa koirien mukaan lääkkeet. Jännästi lääkkeet ovat samoissa pussukoissa kuin koirien lähtiessä, puhumattakaan siitä miten muka kylän kaikille lapsille tarkoitetut lääkkeet mahtuisivat kahteen pieneen pussiin. Jatkuvasti väsymystään kitisevä Komo (jonka nimeksi by the way kuulin ensin Homo) ja aina niin urhea Balto lähtevät paluumatkalle. Kaksikko saapuu rotkon reunalle ja seuraa naurettava kohtaus, jossa väsynyt Komo yrittää hypätä rotkon toiselle puolelle, mutta tippuukin alas tuhat piruettia ilmassa heittäen samalla huutaen veret hyytävästi. Lopussa kylän lapset totta kai pelastuvat ja ah niin vitsikkäät jääkarhu ja hylje taas kinastelevat typeristä asioista ja haluan repiä naamani irti.

Animaation taso on jälleen kerran surkeaa. Hahmot ovat vain minimaalisesti liikkuvia clip-artteja ala-arvoisilla vesiväritaustoilla. Kaikki koirat ovat samojen ääriviivojen päälle tehtyjä, vain hieman eri väreillä väritettyinä. Ainut poikkeus taitaa olla Anchoragessa asuva koira, joka tosin on Kulkurin kopio ja tuttu jo aiemmista Dingo Picturesin tekeleistä. Ruudun reunoilla on suurimmaksi osaksi osittain leikkaantuneita hahmoja ja taustaelementtejä, en tiedä mikä siinä on niin helvetin vaikeaa saada kaikki näkymään ruudulla kunnolla.

Ei ihme, että kersat sairastuvat kun talojen seinätkään eivät ole kunnollisia.

Pingviinejä Alaskassa? +Nuo leikkaantuneet taustat RAAAHHHH!!!11!1

 Voisin mainita miljoonia epäkohtia tästä elokuvasta, en keksi mitään hyvää sanottavaa. Tämä elokuva pitää oikeasti nähdä itse tajutakseen sen perinpohjaisen huonouden. Eikä tämä ole suositus nähdä elokuvaa, sillä en voi mitenkään suositella tätä. Naurun aihetta tästä kyllä löytyy, mutta naurettavia kohtauksia varten pitää kahlata läpi monta pitkäpiimäistä, turhaa ja itsemurha-ajatuksia herättävää kohtausta. Elokuva kestää vain puoli tuntia, mutta tämä tuntuu ikuisuudelta.

En suosittele. Älkää katsoko.

TÄHDET: *

Balto III - Muutoksen tuulet

NIMI: Balto III - Muutoksen tuulet (Balto III - Wings of Change)
VUOSI: 2004
OHJAAJA: Phil Weinstein

*syvä huokaus*

Rahastus jatkukoon! Balto II:n jälkeen odotukseni olivat erittäin matalat kolmannen elokuvan kohdalla. Balto III alitti nekin. En uskonut sen olevan mahdollista, mutta niin kävi.

Tällä kertaa tarina keskittyy Balton Kodi-poikaan. Kodi oli yksi Balto II:ssa olleista pennuista joille löytyi ihmisomistaja. Toisin kuin Aleun tapauksessa Kodin ulkonäössä tai käyttäytymisessä ei ole viitteitä hänen pienestä määrästä sudenverta ja nuoresta uroksesta on tullut luotettava rekikoira postin kuljetuksessa. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa uuden teknologian saapuessa Nomen syrjäkyläänkin. Lentokoneella saisi kuljetettua postit koiria nopeammin.

Heti aluksi huomasin Balton ja Jennan taas näyttävän itseltään, kakkos-osassa he olivat välillä järjettömän derpin näköisiä, heidän liikehdintä epäluontevaa ja muutenkin animaation taso oli notkahtanut suuresti ensimmäiseen Baltoon verrattuna. Kolmannen osan animaatio on huomattavasti parempaa, mutta silti ei lähelläkään ensimmäisen osan tasoa. Ehdin jo muuttua toiveikkaaksi, mutta tuo toivonkipinä tulisi pian sammumaan.

Elokuvan asetelma on hyvä, uusi teknologia versus luonnolliset menetelmät ja perinteet on hyvä teema josta voisi ammentaa paljon. On myös hienoa että Balto tuntuu hyväksyvän uudet menetelmät ja osoittaa tervettä kiinnostusta lentokonetta kohtaan vaikka juuri hänen kenties luulisi olevan sitä vastaan. Kodin taas nuorempana luulisi olevan kyllästynyt perinteisiin, mutta hän onkin valjakkotiiminsä kanssa kivenkovaan uutta postinjakelumenetelmää vastaan.

Kodin valjakko. Huomatkaa Kodin takana oleva narttu jonka design muistuttaa häiritsevän paljon Aleun designiä. Laiskuudella ei näköjään ole rajoja.

Kodin design on yksinkertainen sekoitus äitiään ja isäänsä. Hän muistuttaa mielestäni vähän liikaa Jennaa, punainen väritys kun on Balto-sarjassa voimakkaasti yhdistetty Jennaan eikä väritystä tavata muilla koirilla. Aleun kasvojen väritys oli sentään erilainen kuin Baltolla vaikka hän muutoin lähes identtinen olikin, mutta Kodin kasvojen merkit ovat aivan samanlaiset kuin Jennalla mikä on mielestäni laiskaa designiä. Kodin nenässä kuitenkin on selvät ääriviivat, aivan kuin aluksi olisi haluttu antaa Kodille hieman erikoisemmat kasvomerkit, mutta sitten ajatuksesta luovuttiinkin kesken kaiken.

See what I mean?

Hahmona Kodiin ei tutustuta yhtä syvällisesti kuin Aleuhun. Oikeastaan en saanut Kodin luonteesta juuri minkäänlaista kuvaa, muuta kuin että hän on vastuuntuntoinen ja kunnollinen peruskoira. Mutta tämä ei vain riitä jotta hahmo olisi kiinnostava. Aleu oli hahmona kiinnostava koska hän kävi läpi samanlaisia tunnontuskia susi- ja koiraverensä kanssa kuin Balto. Kodi tuntuu olevan täysin koira, eikä hänellä muutakaan kiinnostavaa konfliktia tai särmikästä luonteenpiirrettä ole. Elokuvassa vihjataan jotain siihen suuntaan että Kodi jää sankari-isänsä maineen jalkoihin, mutta tätä asiaa ei koskaan käsitellä elokuvassa kunnolla vaikka se olisi voinut tuoda juoneen kaivattua lisämaustetta.

Vaisuksi jäävän juonen ja päähahmon lisäksi paljon suurempi synti ovat sivuhahmot. Ensinnäkään minua ei kiinnosta ruman vanhan ajokoiranartun yritykset lihottaa itseään entisestään, ja vielä vähemmän kiinnostaa Boris-hanhen lemmenkuviot. Aaargh! Turhauttavaa. Viimeinen naula arkkuun oli elokuvan loppupuolella esiintyvä yli-aggressiivinen hirvi joka toistelee "you talkin' to me?"-lausetta. Anteeksi, mutta KUKA pikkulapsi tajuaa tämän vitsin? Ja eikö Taxi Driveriä ole jo tarpeeksi parodioitu?

Haluan katsoa koirista kertovaa piirrettyä mutta sen sijaan saan TÄTÄ!? 

Aleun jälkeen oli kuitenkin ihan mukavaa tutustua Balton muuhunkin jälkikasvuun, olisi ollut harmittavaa että kaikki ne kakkos-osan punaiset pennut olisivat olleet vain pelkkiä persoonattomia fillerihahmoja. Nyt sentään yhdellä heistä on oma elokuvansa, vaikkei se juuri mistään kotoisin ollutkaan. Kuitenkin olisi ollut mukavaa että tässä osassa oltaisiin edes vähän muisteltu Aleuta. Aleun elämästä villien susien kanssa saisi varmasti mahtavaa tarinamateriaalia, mutta sekin juonikuvio on täysin unohdettu ja elokuvassa on sen sijaan mieluummin keskitytty perseilyyn lemmenkipeiden hanhien kanssa.

En voi suositella tätä. Ainoana hyvänä puolena pidän animointia joka on selkeä parannus Balto II:een verrattuna, mutta tarinallisesti tämä on täyttä roskaa.

TÄHDET: *1/2

Balto II - Pako yli suuren veden

NIMI: Balto II - Pako yli suuren veden (Balto II - Wolf Quest)
VUOSI: 2002
OHJAAJA: Phil Weinstein

Jostain syystä Baltolle päätettiin tehdä jatko-osa, peräti kaksi. Tähän ei ole mitään muuta syytä ollut kuin puhdas rahastus. Balto perustui historiallisiin tapahtumiin ja kaiken järjen mukaan tarinan olisi pitänyt loppua ensimmäiseen elokuvaan. Oikean elämän Balto oli leikattu uros, mutta hällä väliä, tarvitaan jatko-osia! Jatko-osia hänen pennuistaan joita ei oikeasti ollut! Okei, ehkä en saisi olla näin ankara, eihän ensimmäinen Baltokaan seurannut oikeita tapahtumien kulkua tunnollisesti mutta onnistui silti olemaan hyvä elokuva.

Balto on alkanut nähdä toistuvia painajaisia korpeista ja jäälautoista. Hän kiistaa niiden merkitsevän mitään, mutta Boris-hanhen (tässä elokuvassa miljoona kertaa ärsyttävämpi kuin ennen) mukaan unilla on syvempi merkitys. Jenna on penikoinut ja yhtä luukuun ottamatta kaikki pennut muistuttavat enemmän Jennaa. Yksi pennuista kuitenkin on susimainen kuin Balto, eikä pennuille kotia etsittäessä kukaan ihminen huoli häntä.

Harmaa pentu nimetään Aleuksi ja hän jää Balton hoiviin kylän lähettyville. Aleu kasvaa aikuisen mittoihin ja häntä alkaa ärsyttää isänsä ylisuojelevaisuus. Aleulle ei ole kerrottu hänen olevan osaksi susi ja Aleu luulee yhä jonkun ihmisen vielä ottavan hänet omakseen. Balton on kuitenkin kerrottava viimein totuus kun metsästäjä luulee Aleuta sudeksi. Aleu suuttuu ja karkaa metsään etsimään omaa tietään elämässä, tai jotain sinne päin.

Jostain syystä on muodostunut kliseeksi että koirahahmojen pentueissa yksi hahmo muistuttaa isäänsä ja loput äitiään, sellaista hyvää 50% äitiä ja 50% isää designiä harvoin on. Tämä klisee oli aiemmin Kaunottaressa ja Kulkurissa jossa pari saa kolme äidin näköistä narttupentua ja yhden isän näköisen urospennun. Hopeanuolessa Ben ja Cross saivat kolme pentua, joista 2 oli isänsä näköisiä ja 1 emon näköinen. Genetiikka ei toimi näin! Aargh! Tiedän että kyseessä on vain kasa animaatioita, mutta kaipaisin edes pientä realistisuutta mukaan.

Aleussa ei edes ole niin paljoa suden verta, vain hänen isän äiti oli susi, mikä tekee Aleusta 25% suden. Ottaen huomioon vielä että Baltosta tuli kuuluisa rekikoira joka pelasti monen lapsen hengen ihmisiä tuskin olisi kiinnostanut vaikka pentu olisi ollut osaksi sutta, olihan se silti sankarin tytär.

Toinen epäloogisuus on myös se etteivät jääkarhunpennut ole kasvaneet ollenkaan viime elokuvasta, vaikka aikaa on kulunut noin pari vuotta.

Mukaan on ahdettu pinnallista eläintotemismia sun muuta huuhaata. Tarinan opetuksena tuntuu olevan Aleun itsensä hyväksyminen, mutta tämä on turhauttavaa sillä sama teema käytiin jo läpi Balton kanssa ensimmäisessä osassa. Balto tosin mielestäni veti lyhyemmän tikun tässä, Balto valitsi olevansa ennemminkin koira ja vaikka häntä lääkkeen tuodessaan juhlittiin jatko-osa näyttää hänen yhä asuvan vanhassa laivassa ilman omistajaa. Tämän elokuvan lopussa Aleu kokee itsensä ennemminkin sudeksi ja hänellä on ympärillään susilauma tukemassa häntä, Balton sen sijaan on palattava kotiin ilman tytärtään viettämään melko yksinäistä elämää (mitä nyt Jenna aina välillä käy vilkaisemassa häntä).

Animaatio on paikoitellen hyvin rumaa, jatko-osa oli tehty suoraan DVD:lle ja laatuun ei ole juuri panostettu. Alkuperäisen Balton uniikkia tyyliä on yritetty parhaan mukaan matkia mutta paistaa läpi ettei se ole ollut näiden animaattorien luontevin tyyli. Etenkin tausta-animaatioon on lisätty paljon tietokone-efektejä mistä aiheutuu melko halpa vaikutelma.

Tämä jatko-osa oli melkoinen pettymys aikoinaan kun näin sen ekan kerran. Se on kuitenkin ihan kelpoa kertakäyttöviihdettä, eikä lähellekään yhtä kamala kuin kolmas osa joka arvostellaan myös jossain vaiheessa...

TÄHDET: **1/2

Balto

NIMI: Balto
VUOSI: 1995
OHJAAJA: Simon Wells

Arvosteltu englanninkielisen version pohjalta.

Balto perustuu LÖYHÄSTI tositarinaan alaskalaisen pikkukaupungin Nomen kurkkumätäepidemiasta vuonna 1925. Löyhästi sen vuoksi, että joitain tapahtumia on vääristelty ja leffaan on laitettu paljon tapahtumia ja hahmoja joita oikeasti ei kuvioissa ollut mukana. Kyseessä on lähinnä viihteellinen teos, eikä sitä kuulu ottaa historiallisesti korrektina elokuvana. Mielestäni elokuva olisi ollut mielenkiintoinen vaikka olisikin pysynyt vain faktoissa ilman omia lisäyksiä.

Tässä versiossa Balto on syrjitty koirasusi ilman omistajaa, hänen ainoa perheensä on venäläinen Boris-hanhi ja kaksi orpoa jääkarhunpentua. Tästä huolimatta Balto haaveilee jonain päivänä olevansa rekikoira ja on ihastunut Jenna-koiraan. Kylän lasten sairastuessa kurkkumätään koiravaljakko lähtee hakemaan lääkelaatikkoa Nenanasta, mutta valjakko joutuu onnettomuuteen paluumatkalla. Koirasutena valjakkoon alunperin kelpaamaton Balto lähtee etsimään eksynyttä valjakkoa.

Tarinankulku on selkeää ja kulkee mukavalla tahdilla, muttei liian nopeasti. Animaatio on sulavaa ja siinä on omaperäinen vivahde josta pidän. Hahmot ovat hyvin tyyliteltyjä, mutteivät ole liian kaukana todellisuudesta häiritäkseen. Hahmojen designit ovat ehkä yksinkertaisia, mutta tehokkaita. Balton design on komea ja erottuu muista koirista susimaisuuden vuoksi, mikä oli tarkoituskin. Hänen liikkeissään on myös susille tyypillistä salamyhkäisyyttä ja arkuutta, tosin tähän voi olla syynä hahmon kulkukoirataustakin eikä geneettinen perimä.

Muutama aivopieru elokuvassa on historiallisen epäkorrektiuden lisäksi. En tiedä miksi oli tarpeellista tehdä Baltosta koirasusi, oikean elämän Balto kun oli siperianhusky. Jos päähenkilön pitää nyt jostain syystä olla syrjitty saadakseen yleisön myötätunnot puolelleen niin eikö pelkkä kulkukoiramenneisyys olisi riittänyt? Suden veren lisääminen rekikoiriin ei ole ollut mitenkään epätavallista Alaskassa. Suora suden ja koiran jälkeläinen saattoi olla liian arka työkoiraksi, mutta koirasusi jonka yksi isovanhemmista oli susi saattoi olla tavallista koiraa kestävämpi juoksija. Toinen aivopieru tapahtuu elokuvan loppupuolella kun Balto on löytänyt eksyneen valjakon ja ilkeä johtokoira Steele yrittää sabotoida Balton pelastusretken. Balto on merkannut paluureitin raapimalla puiden kaarnaa, mutta jotenkin Steele ehtii paluumatkan aloittaneen reen etupuolelle repimään kaarnaa kaikista puista. Tämä ei ole MITENKÄÄN mahdollista, katsojalle selkeästi näytetään Steelen istuvan vielä rotkossa kun Balto lähtee reen kanssa liikkeelle saaden suuren etumatkan.

Kuten jo mainitsin, oikea Balto siis oli koira eikä koirasusi. Oikeassa elämässä matka tehtiin myös kahdella valjakolla, ensimmäisen vaikeamman osan matkasta suoritti Togo-koiran johtama valjakko (elokuvassa Togon vastine on selvästi Steele) ja helpomman kotimatkan suoritti Balton johtama valjakko. Balto oli siis se koira joka pääsi lääkelastin kanssa Nomeen ja tuli kaikkien sankariksi, siitä huolimatta että vaarallisemman osuuden matkasta hoiti toinen valjakko. Olisi ollut reilumpaa että elokuvassa olisi ollut kaksi sankaria, Balto ja Togo (Steele), mutta nyt toisesta on tehty tyrannimainen kusipää. Togon nimi sentään on tajuttu vaihtaa, mutta se on laiha lohtu.

On myös huvittavaa kuinka lopussa ihmiset eivät reagoi ollenkaan vaikka kaupungissa juoksentelee kaksi jääkarhunpentua. Ehkä he ovat liian onnellisia huomatakseen? Nämä kaksi hahmoa ovat selviä comic reliefejä, eli olemassa vain saadakseen katsojan nauramaan. Nämä karhut ovat vielä siedettäviä ja se lihavempi jopa suloinen, mutta mikään ei oikeuta typerän Boris-hanhen mukaanottoa tähän elokuvaan! Miksi Balton kasvattaja on ollut HANHI?? Miksi juuri hanhi? Kaikista eläimistä se jonka Balto todennäköisesti söisi nälkäänsä? Miksei kasvatusisä olisi voinut olla toinen kylärakki? Bleh.

Kaikesta valituksestani huolimatta tämä on yksi lempi-koiraelokuvistani. Animaatio on kadehdittavan kaunista. Elokuva ei typeristä sivuhahmoistaan huolimatta ole liian lapsellinen ja viihdyttää kaiken ikäisiä. Olisi mukava saada historiallisesti korrekti elokuva Baltosta, mutta sitä odotellessa tämäkin on ihan hyvä kunnianosoitus Nomen rekikoirille.

Myös jatko-osat arvostellaan myöhemmin tässä blogissa.

TÄHDET: ****