sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Artikkeleita Naturens under -lehdestä


Löysin kirpparilta vanhoja kuvitettuja luontolehtiä, jotka olivat valitettavasti ruotsiksi. Ostin numerot, joissa oli koiraeläimiä. Lehdet ovat olleet osa pitkää sarjaa, jonka on luonut kuvittaja Charlie Bood joskus 80-luvun lopulla. Lehdet ovat täynnä värillisiä kuvitettuja yhden sivun mittaisia artikkeleita liittyen eläimiin, ekosysteemiin ja niin edespäin. Sen tiukempaa teemaa yksittäisellä lehdellä ei näköjään ole ollut, samassa lehdessä on juttua niin oselotista, rotasta kuin myös termiiteistä. Etenkin kouluikäisille lehdet ovat voineet olla opettavaisia.

Boodin piirustustyyli on hyvin selkeää ja en huomannut mitään hirveitä anatomiapieruja joukossa, joita etenkin tälläisissä vanhemmissa lehdissä voi esiintyä, sillä piirtäjillä ei ole välttämättä ollut käytössään montaa mallikuvaa jostain eksoottisesta eläimestä. Skannasin koiriin liittyvät artikkelit tähän mukaan.




lauantai 23. heinäkuuta 2016

Nara piertelee, osa 10: Susijuttuja

Tätä en jatkanutkaan syystä x, mutta laitetaan tänne kuitenkin.
Elikkäskös, olen mukana taas Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n syksyllä ilmestyvän Tähdenlento -jäsenlehden teossa ja lehti on tällä kertaa susiteemainen. Piirsin ja kirjoittelin sitä varten sopivan hukkamaisia juttuja.


Harmittavasti jälleen kerran en ottanut kunnon prosessikuvia, kun en ajatellut tehdä tästä blogipostausta, mutta nyt halusin tänne jotain täytettä. Mennään siis taas huonolaatuisilla kännykkäkuvilla mitä olen kavereille lähetellyt.

KUVANLAATU!


Nämä olivat toisen kirjoittajan artikkeliin, jossa puhuttiin japanilaisista sukupuuttoon kuolleista honshun- ja hokkaidonsusista. En voi vannoa piirroksen olevan täysin realistinen elukoiden kokoeron ja muun suhteen, mutta jotain sinne päin. Isomman rekun takajalkojen anatomia vammaa, huomasin sen liian myöhään kun olin jo piirtänyt ääriviivat puhtaiksi. Alunperin kuvassa olisi ollut muitakin suden alalajeja, mutta artikkelin luettuani tajusin ettei kuvassa tarvitsisi olla kuin nämä kaksi.



Tätä oli tosi kiva tehdä! En ollut tehnyt pelkkää mustavalkoista lyijykynätyötä ties kuinka moneen vuoteen, ja hitto tämähän oli todella mukavaa. Tämä ei ollut mitään tiettyä artikkelia varten, vaan sopii yleisesti lehden teemaan ja sitä voipi halutessaan käyttää jossain sopivassa paikassa. En ollut tyytyväinen valmiin kuvan epäsymmetrisyyteen, vaikka *laittaa sormet korviinsa ja huutaa laa laa laa* moni sanoikin sen olevan parempi, luonnollisempi versio. Joten kopioin mielestäni paremman puolen ja käytän sitä viimeisenä versiona, vaikka tavallaanhan nyt se vaiva minkä tein piirtäessäni hylättyä naaman puoliskoa meni täysin hukkaan. Se nyt vaan on niin, että tuo epäsymmetrisyys vaivaisi minua ikuisesti ja taiteen ei tarvitse, eikä aina kannata, olla täysin luonnollista. Taide näyttää kohteensa pikemminkin ideaalisena ja monesti jonkin symbolina, ja jos siinä on jotain epäkohtia siitä syytetään heti piirtäjän taidottomuutta.


Sitten oli vielä jotain tämmösiä. Olen niin ruosteessa värityksen suhteen, että huh helvettiä.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Punahilkka & Punaisten lyhtyjen metsätie


NIMI: Punahilkka & Punaisten lyhtyjen metsätie
VUOSI: 2011
TARINA JA KUVITUS: M. Ojanen

Kaikkea sitä löytääkin. Tämä noin 30-sivuinen omakustanne sisältää pääasiassa perushomoilua, mutta myös turreilua, lesboilua ja ristiinpukeutumista. Vähän kaikille kaikkea vissiin. Huonosti skannattu ja epätasaisella käsialalla kirjoitettu kansi lupaa teoksen olevan "eroottinen ja sairas versio Grimmin sadusta, jossa yhdistyy erilaiset seksuaalisuudet." Vihkosta on myyty coneissa ja sitä on painettu pieni määrä, arvioisin ~50, alle 100 kuitenkin.

Punahilkka on poika, jonka isä pakottaa pukeutumaan tytöksi "huvin vuoksi". Tämä viaton ja punasteleva olento lähetetään viemään herkkukoria sairaalle mummolleen pimeän metsän halki. Punahilkka pysähtyy syömään metsämansikoita ja ihmismuodossa oleva Ulv -susi hiippailee ja creeppailee hänen luokseen, antaa kukkasen ja suutelee väkisin. Punahilkkaa kuumotuttaa. Ulv kiiruhtaa mummon mökille ja makaa mummon sängyssä Punahilkan saapuessa paikalle. Tästä tietenkin saadaan aikaan erittäin graafista väkisinmakaamista, jota mummeli katselee vierestä popparit kainalossa. Paneskelun jälkeen Punahilkan badass-äiti saapuu paikalle, seksuaalisesti lähentelee mummelia ja Ulvia, kahlitsee Ulvin ja lähtee Punahilkan kanssa kuljettamaan Ulvia... jonnekin. Vankilaan? Kotiin? Matkalla kolmikko törmää keskellä peltoa tapahtuvaan lesbo-orgiaan, joka saa Ulvin kiihtymään ja muuttumaan ihmissusimuotoonsa, kahleet menevät rikki ja seuraa turripornoa.



Huh huh, mistä edes aloittaisi. Täyttä paskaahan tämä on, mutta tekijä ei selvästikään ole vakavalla mielellä tätä tehnyt. Vaikka kyseessä onkin aivotonta parodiaa ja tekelettä on varmaan myyty muutamalla eurolla olisi tähän sentään jotain vaivaa voitu laittaa. Kuvitus on yksinkertaisesti susirumaa (pun intended). Ääriviivat ovat hutaistuja ja värit valuvat niille tarkoitettujen alueiden yli. Hahmoja ei välillä meinaa erottaa toisistaan kun kaikilla on samanlaiset naamat ja tuuheat animuhiukset. Runkkumateriaalia tästä ei saa kun itse pääasiakin on piirretty niin kamalasti.

Sitten juoni, tai voiko tätä nyt juoneksi edes kuvailla. Randomien tapahtumien sarja pikemminkin. Eniten aikaa on annettu homostelulle, muut aiheet tulevatkin sitten pikaisesti yhdessä rytäkässä, mikä on harmi, koska homostelua kuitenkin riittää jo animu-/mangoskenessä vaikka muille jakaa. Sarjiksessa on aikuisten oikeasti hauskoja hetkiä, etenkin kaikki tahallisen kornit puheet naurattivat. Juoni on ohuen ohut, mutta huumori on tarpeeksi överiä ja absurdia, että lehti oli divarihintansa arvoinen.



Veikkaan tekijän itsekin tienneen tekevänsä nyt täyttä sontaa ja ei tykkää kyttyrää vaikka tätä paskaksi sanottaisiin. Tälläiset hutaistut sarjikset voivat olla ihan hyviäkin harjoituskappaleita ja DeviantArt-kommentteja stalkattuani kävi ilmi, että ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun. Mikäli minä olisin tämän conissa bongannut olisin ostanut sen heti, näin perverssiä, sekopäistä ja yksinkertaisesti avoimen paskaa sarjista harvemmin tulee vastaan.

Loppuun pitää vielä sanoa, että olen aina kiinnostunut ostamaan tälläisiä omakustanteita, mikäli ne liittyvät koiriin/koiraeläimiin/ihmissusiin/furryihin jollain tapaa. Jos nurkista löytyy tälläisiä sarjiksia niistä voi ilmoittaa sähkikseen naravox@gmail.com

TÄHDET: *


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Good Dog


NIMI: Good Dog
VUOSI: 2013
TARINA JA KUVITUS: Graham Chaffee

Yksiosainen Good Dog seuraa Ivan -katukoiran elämää muutaman päivän ajan slice-of-lifemaisesti. Ivan etsii paikkaansa elämässä, näkee painajaisia ja puhuu välillä isännällisen bulldogin kanssa isäntien huonoista ja hyvistä puolista. Ivan haluaisi selkeästi tehdä elämällään jotain, muttei tiedä mitä.

Ivan törmää paikasta toiseen vaeltavaan kulkukoiralaumaan, jota johtaa karismaattinen koirasusi Sasha. Hänen villinä elänyt äitinsä oli nähnyt unessaan ennustuksen, jonka mukaan Sasha voisi valita kahden elämänpolun väliltä, joko elää sukunsa tavoin pohjoisessa, saada kauniin nartun kanssa pentuja ja elää onnellinen, mutta lopulta merkityksetön elämä. Tai sitten jättää tundra, vaeltaa tuntemattomille maille, johtaa laumaa kohti ennen näkemättömiä haasteita ja kuolla nuorena väkivaltaisesti. Toisella polulla Sashan kuolema tultaisiin muistamaan kaikkien koirien keskuudessa, joten Sasha valitsi sen. Ivan hengailee katukoirien keskuudessa ja koettaa ansaita heidän luottamuksensa kertomalla mistä löytäisi kanoja. Metsästysretki menee pieleen kun Sasha hyökkää kanojen omistajan kimppuun ja kuolee rytäkässä, jolloin lauma hajaantuu ja Ivan päätyy jälleen yksinäiseksi.



Tätä kirjaa on jotenkin vaikea kuvailla ja sisäistää, kenties minun pitäisi lukea se uudelleen vähän ajan päästä ja kunnolla sulatella lukemaani tajutakseni jotain syvällistä pointtia. Tarinassa yhtäaikaisesti ei juuri tapahdu mitään ja toisaalta tapahtuu paljonkin. Sashan ennustettua legendaarista loppua hypetettiin melkoisesti ja loppupuolen delaaminen kanalan omistajan lyödessä kepillä oli antiklimaattinen. Koska hei, olen niin tottunut koiratarinoiden olevan monen päivän taisteluita kerrostalon kokoisia karhuja/hirviöitä/juttuja vastaan, joten tämä tuntui vain niin... normaalilta. Lopussa Ivan on ihan samassa pisteessä kuin alussakin, yksin miettimässä mitä tekisi itsensä kanssa. Pikkaisen vihjataan kuitenkin kanalan pitäjän haluavan ottaa koira omakseen, mutta mitään kunnon päätöstä Ivanin tarinalle ei ole. Kaikki hänen kokemansa tuntui hieman turhalta.

Koirien pohdinnat ihmisistä ovat mielenkiintoisia ja jäävät harmittavan pintapuolisiksi. Tarinasta olisi voitu saada paljon irti, jos dialogia olisi vielä syvennetty. Koirilla on kaikilla muutaman luonteenpiirteen ansiosta tunnistettavat persoonat, mutta hahmot jäävät silti etäisiksi.




Taide on nättiä. Tekijän tyyli on erittäin selkeää ja sympaattista. Vaikka olenkin lähinnä yksityiskohtapornon ystävä osaan arvostaa yksinkertaisempiakin tyylejä. Etenkin varjostukset on toteutettu näyttävästi muutamassa kohtauksessa. Joillekin koirille olisin antanut selkeämpiä ulkonäöllisiä piirteitä, sillä välillä oli hankala erottaa hahmoja toisistaan.

Näin pähkinänkuoressa siis hyvää taidetta ja kelpo tarina, mutta jotain wow-efektiä nyt jäi uupumaan, taikka sitten en ensimmäisellä lukukerralla kunnolla sisäistänyt tarinan sanomaa. Lauman hajaannuttua Ivan toteaa kuinka mukavaa oli kerrankin kuulua jonnekin. Onko tässä yritetty mietiskellä jotain yksilön ja yhteisön eroista? Kenties se menee jo ylianalysoinnin puolelle.

TÄHDET: ***1/2