NIMI: Ringing Bell (Chirin no Suzu / チリンの鈴)
VUOSI: 1978
OHJAAJA: Masami Hata
Tätä elokuvaa ei ole Suomessa julkaistu, mutta se on julkaistu Yhdysvalloissa VHS:llä - tosin sekin on jo aikoja sitten myyty loppuun. Leffa löytyy onneksi esim. Youtubesta, mutta hyvälaatuista versiota en ole netistä vielä löytänyt. Arvostelu on siis tehty enkkudubbauksen perusteella ja itse pidin enkkuversiosta enemmän kuin alkuperäisistä äänistä.
Chirin on pieni karitsa, joka elää idyllistä elämää vehreällä laitumellaan äitinsä ja muiden lampaiden kanssa. Chirin on paljon energisempi kuin muut karitsat ja sen takia hänen kaulaansa on laitettu kilikello, jotta karitsa ei katoaisi. Syksyn tullessa eräänä yönä vuorilla elävä susi laskeutuu alas Chirinin laitumelle ja tappaa Chirinin äidin. Poika vannoo kostavansa äitinsä kuoleman ja lähtee suden perään. Chirin yrittää haastaa suden taisteluun, mutta susi ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Chirin tajuaa viimein ettei hänestä ole sudelle vastusta niin kauan kuin hän on heikko lammas ja pyytää sutta kouluttamaan hänestä suden. Susi suostuu, vaikka tietääkin Chirinin haluavan tappaa hänet. Vuosien kuluessa Chirinin identiteetti hämärtyy ja hänestä tulee niin ulkomuodoltaan kuin hengeltään suden kaltainen peto.
Elokuva on vanha, mutta animointi on yhä vaikuttavan näköistä. Elokuvassa on paljon kohtauksia jotka on toteutettu todella tyylikkäästi, harmi vain että nettiin ladatuissa versioissa on hirveästi pikselimössöä pilaamassa kuvanlaadun. Susi on animoitu kauniisti, se huokuu voimaa ja salaperäisyyttä. Myös Chirinin aikuismuoto on yllättävän vaikuttava, suorastaan demonisen näköinen, eikä sitä mitenkään saattaisi uskoa samaksi söpöksi karitsaksi elokuvan alussa.
Musiikki elokuvassa on paikoitellen järjettömän kaunista. Taustamusiikki luo kohtauksille raskaan surumielisen tunnelman, ihan kuin jotain väistämätöntä olisi tapahtumassa. Ahdistavan tunnelman luomiseksi on myös välillä käytetty pelkkää tuulen huminaa. Etenkin tunnusmusiikki Chirin no Suzu on englanniksikin pakahduttavan kaunis ja rupesin vollottamaan sen aikana vaikka tarinassa ei ollut vielä tapahtunut mitään. Parin kappaleen enkkuversio ei ole ehkä onnistunein, muttei erityisesti häiritsekään. Amerikkalaisissa animejulkaisuissa monesti editoidaan animea liikaa, mutta tässä tapauksessa onneksi mitään leikkauksia ei ole tehty ja alkuperäiskappaleet on jätetty ennalleen, ne on ainoastaan laulettu uudelleen englanniksi.
Ääninäyttely toimii hyvin enkkudubissa, kuten jo sanoin pidän siitä enemmän kuin alkuperäisistä äänistä. Suden äänestä on tässä versiossa tehty todella pelottava, se on syvä ja kaikuu aavemaisesti. Chirinin äänessä en myöskään löydä moitetta. Ainut outo äänivalinta on karhun kissamainen ärjyntä, mutta tämä on ollut jo japaniversiossakin mukana.
Suosittelen leffaa ehdottomasti. Mikäli esimerkiksi The Plague Dogs on ennen kolahtanut, niin varmasti tästäkin saa paljon irti. Ringing Bell rikkoo ilahduttavan paljon lasten elokuvien sääntöjä, se on omaperäinen ja kertomuksena vaikuttava. Melko lyhyestä pituudestaan huolimatta se onnistuu luomaan kiireettömältä tuntuvan syvällisen tarinan.
TÄHDET: *****
