VUOSI: 2001
KÄSIKIRJOITUS: Rika Nakase, Mamiko Ikeda, Aki Itami, perustuen Natsuki Takayan mangaan
OHJAAJA: Akitaro Daichi
Tämä sarja ei varsinaisesti liity blogin aiheeseen, mutta eläimet ovat siinä melko oleellisessa roolissa, ja yksi hahmo on jopa silloin tällöin koiraksi muuttuva ihminen. Tämän hataran aasin sillan ansiosta otin vapaudekseni kirjoittaa arvostelun.
Lapsuudessani kaverini esitteli Fruits Basket -animen minulle, ja hän oli siihen oikein hulluna. Minäkin pidin siitä paljon, hankin suomalaiset DVD:t itselleni ja ostin myös alkuperäistä mangaa jonkin verran. En kuitenkaan ole lukenut mangan kaikkia osia, ja tiedän, että tämä ensimmäinen animeversio oli hyvin typistetty versio koko tarinasta. Kun anime julkaistiin vuonna 2001 manga ei ollut vielä valmis. Manga valmistui vasta vuonna 2006, joten koko tarinaa oli täysin mahdotonta mahduttaa animeen. Muistan, että jo lapsena ihmettelin kuinka tarina tuntui yhtäkkiä lähtevän rynnimään loppua kohden ja finaali tuntui liian äkilliseltä ja omituiselta. Päätin nyt lähes 20 vuoden jälkeen tarttua sarjaan uudelleen, ja tsekata tykkäisinkö siitä yhä.
Sarjasta on kaksi animeversiota. Tämä arvostelu koskee vain vuoden 2001 versiota, jota julkaistiin 26 episodin verran. Tämän version teki Studio Deen, jonka ainakin Hopeanuoli-fanit tunnistavat hirvittävän huonon Weed-animen studiona. Deenin Fruits Basket on kuitenkin varsin miellyttävää katseltavaa, ainakin Weediin verrattuna, mutta siltikin laadultaan vaatimatonta. Uutta animeversiota julkaistiin kolme tuotantokautta vuosina 2019-2021, ja moninkertaisen pituutensa ansiosta se on varmasti alkuperäistarinalle paljon uskollisempi, mutta todennäköisesti en innostu katsomaan sitä. Aika on rajallista! Mangan saatan kuitenkin lukaista jossain vaiheessa, koska hyllystä löytyy jo valmiiksi puolet sarjasta.
Tohru on orvoksi jäänyt nuori tyttö, joka on päättänyt selviytyä omillaan ilman nyrpeiden sukulaistensa apua. Hän opiskelee lukiossa ja tekee siivousduunia, eikä kellään ole hajuakaan, että aina positiiviselta vaikuttava tyttö elää teltassa metsässä. Erityisen paljon Tohru ikävöi äitiään, jolle hän oli luvannut suorittavansa lukion loppuun vaikka olisi miten vaikeaa.
Metsässä kulkiessaan Tohru huomaa talon, jonka syrjäisyys ihmetyttää häntä. Talo on kuitenkin asuttu, ja kuistilla on vastamaalattuja kiviä, joissa on kiinalaisen horoskoopin eläinhahmoja. Käy ilmi, että talossa asuu Tohrun ikäiset pojat Yuki ja Kyo, sekä heidän rennon huoltajan virassa toimiva Shigure. He ovat kaikki Sohma-klaanin jäseniä, mutta suku on niin laaja, että Sohmien tarkka sukulaisuus jää aina vähän mystiseksi. Vaikka osa suvun jäsenistä käykin töissä tai koulussa ulkomaailmassa, elävät Sohmat paljolti keskenään eristyksissä. Osaa suvun jäsenistä vaivaa kiinalaisen eläinhoroskoopin kirous. Kirotut henkilöt muuttuvat hetkeksi horoskoopin eläimeksi kun vastakkaisen sukupuolen edustaja halaa heitä. Luonnollisesti tämä tekee rakkauselämästä vaikeaa, ja salailu aiheuttaa ulkopuolisuuden ja alemmuuden tunnetta. Edes kaikki klaanin jäsenet eivät tiedä kirouksesta. Koko klaania johtaa mysteerinen Akito, joka omistushaluisesti haluaa pitää muut Sohmat lähellään ja palvelemassa häntä, sekä suhtautuu ulkopuolisiin vihamielisesti.
Tohru saa poikien salaisuuden selville hyvin pian, mutta hyvin avarakatseisena ei reagoi siihen mitenkään negatiivisesti. Tohru muuttaa poikamiesten taloon, ja totta kai romanssin poikasta alkaa syntyä sekä Yukin että Kyon kanssa. Pikkuhiljaa Tohru tapaa lisää suvun jäseniä ja saa selville enemmän heidän salaisuuksistaan, sekä ikuisesti positiivisena tyllerönä tekee parhaansa parantaakseen heidän henkisiä haavojaan. Mutta kauanko ihana yhteiselo saa kestää? Salliiko suvun mystinen johtaja Tohrun elää heidän kanssaan?
Kukin kirouksen uhri on tietyn eläinhoroskoopin eläimen vallassa, ja eläimen piirteet tulevat ilmi hahmojen luonteessa. Suureksi teemaksi muodostuu etenkin kissan ulkopuolisuus. Vanhassa tarussa jumala kutsui eläimet koolle suureen juhlaan, mutta ovela rotta kertoi kissalle väärän päivämäärän. Kissa ei siis oikeasti kuulu eläinhoroskooppiin, mutta Kyo on silti kissan kiroama, ja luonnollisesti vihaa syvästi rotan kiroamaa Yukia. Kirous on aiheuttanut kaikille kirotuille Sohmille elämään haasteita, mutta joillakin hahmoilla menneisyys on ollut erityisen raskasta. Kyon versio kirouksesta on erityisen vakava, mutta vasta ihan viimeisissä jaksoissa selviää mistä oikein on pahimmillaan kyse. Tätä loppuhuipennusta lukuun ottamatta suvun kirous vaikuttaa ulkopuolisen silmiin kovin harmittomalta. Onko oikeasti niin vakavaa, että muuttuu hetkeksi eläimeksi kun joku vastakkaisen sukupuolen henkilö halaa? Onhan tämä varmasti henkilölle itselleen turhauttavaa, mutta mitä kamaluutta oikeasti seuraisi, jos tämä olisi julkista tietoa? Eläimeksi muuttumista näytetään ja käytetään tarinassa myös yllättävän vähän.
Sarjasta on kaksi animeversiota. Tämä arvostelu koskee vain vuoden 2001 versiota, jota julkaistiin 26 episodin verran. Tämän version teki Studio Deen, jonka ainakin Hopeanuoli-fanit tunnistavat hirvittävän huonon Weed-animen studiona. Deenin Fruits Basket on kuitenkin varsin miellyttävää katseltavaa, ainakin Weediin verrattuna, mutta siltikin laadultaan vaatimatonta. Uutta animeversiota julkaistiin kolme tuotantokautta vuosina 2019-2021, ja moninkertaisen pituutensa ansiosta se on varmasti alkuperäistarinalle paljon uskollisempi, mutta todennäköisesti en innostu katsomaan sitä. Aika on rajallista! Mangan saatan kuitenkin lukaista jossain vaiheessa, koska hyllystä löytyy jo valmiiksi puolet sarjasta.
Metsässä kulkiessaan Tohru huomaa talon, jonka syrjäisyys ihmetyttää häntä. Talo on kuitenkin asuttu, ja kuistilla on vastamaalattuja kiviä, joissa on kiinalaisen horoskoopin eläinhahmoja. Käy ilmi, että talossa asuu Tohrun ikäiset pojat Yuki ja Kyo, sekä heidän rennon huoltajan virassa toimiva Shigure. He ovat kaikki Sohma-klaanin jäseniä, mutta suku on niin laaja, että Sohmien tarkka sukulaisuus jää aina vähän mystiseksi. Vaikka osa suvun jäsenistä käykin töissä tai koulussa ulkomaailmassa, elävät Sohmat paljolti keskenään eristyksissä. Osaa suvun jäsenistä vaivaa kiinalaisen eläinhoroskoopin kirous. Kirotut henkilöt muuttuvat hetkeksi horoskoopin eläimeksi kun vastakkaisen sukupuolen edustaja halaa heitä. Luonnollisesti tämä tekee rakkauselämästä vaikeaa, ja salailu aiheuttaa ulkopuolisuuden ja alemmuuden tunnetta. Edes kaikki klaanin jäsenet eivät tiedä kirouksesta. Koko klaania johtaa mysteerinen Akito, joka omistushaluisesti haluaa pitää muut Sohmat lähellään ja palvelemassa häntä, sekä suhtautuu ulkopuolisiin vihamielisesti.
Kukin kirouksen uhri on tietyn eläinhoroskoopin eläimen vallassa, ja eläimen piirteet tulevat ilmi hahmojen luonteessa. Suureksi teemaksi muodostuu etenkin kissan ulkopuolisuus. Vanhassa tarussa jumala kutsui eläimet koolle suureen juhlaan, mutta ovela rotta kertoi kissalle väärän päivämäärän. Kissa ei siis oikeasti kuulu eläinhoroskooppiin, mutta Kyo on silti kissan kiroama, ja luonnollisesti vihaa syvästi rotan kiroamaa Yukia. Kirous on aiheuttanut kaikille kirotuille Sohmille elämään haasteita, mutta joillakin hahmoilla menneisyys on ollut erityisen raskasta. Kyon versio kirouksesta on erityisen vakava, mutta vasta ihan viimeisissä jaksoissa selviää mistä oikein on pahimmillaan kyse. Tätä loppuhuipennusta lukuun ottamatta suvun kirous vaikuttaa ulkopuolisen silmiin kovin harmittomalta. Onko oikeasti niin vakavaa, että muuttuu hetkeksi eläimeksi kun joku vastakkaisen sukupuolen henkilö halaa? Onhan tämä varmasti henkilölle itselleen turhauttavaa, mutta mitä kamaluutta oikeasti seuraisi, jos tämä olisi julkista tietoa? Eläimeksi muuttumista näytetään ja käytetään tarinassa myös yllättävän vähän.
Parhaimmillaan sarja on silloin kun se uskaltaa näyttää vakavaa puoltaan. Jotkin kohtaukset ovat onnistuneen surullisia, melankolisia, ahdistavia tai jopa pelottavia. Etenkin tummanpuhuva Akito on oikeasti uhkaavan ja arvaamattoman tuntuinen, ja häntä näytetään sopivan harvoin. Nämä vakavat hetket ovat kuitenkin liian harvassa, ja valitettavasti lähes aina ne pilataan heti perään vitsailulla. Mateleva tempo on silti ihan mukavaa ja tuttavallista, ja tuntui juuri sopivalta kokemukselta teekupin kanssa pimeinä syysiltoina. Fruits Basket on kuin turvallinen syli, jonka kanssa voi rauhallisesti fiilistellä, mutta jonka lämpö tuntuu kuitenkin välillä tukahduttavalta ja tylsältä.
Sarjassa on paljon hahmoja, ja moni heistä ei saa tarpeeksi ruutuaikaa. Anime lönkyttelee kiireettömästi alkupuolella, mutta jaksomäärän vähetessä tuntuu viimein havahtuvan siihen, että hitto, tämä juoni pitäisi jotenkin viedä loppuun asti. Loppupuolella siis uupuvia eläinhoroskoopin jäseniä ilmestyy sarjaan vain lyhyeksi hetkeksi. He vaikuttavat kiinnostavilta tapauksilta, etenkin Kyoon ja Yukiin verrattuna, joista katsoja on jo saanut yliannostuksen. Kunpa esimerkiksi stoalainen Hatori ja herkkä Kisa olisivat saaneet enemmän huomiota! Lempihahmoni on tietenkin koiran kiroama Shigure, joka on koiramaisen huumorintajuinen ja pikkuperverssi. Vaikka hän on alusta asti mukana, ei hänelle silti anneta sitä syvyyttä johon hänellä olisi potentiaalia. Koiran lailla hän on uskollinen julmalle Akitolle, ja tämä asetelma olisi mahdollisesti todella mielenkiintoinen, jos vaan sarja viitsisi siirtää fokustaan teinien toilailuista. Osa mangassa esiintyneistä hahmoista, jopa kirotuista henkilöistä, ei ehdi esiintyä ollenkaan animessa. Muutama viimeinen jakso on tunnelmaltaan todella, TODELLA erilainen kuin 90 % sarjasta. Lopputuloksena on hyvin epätasainen kokemus, jossa katsoja on suurimman osan ajasta odottanut koska oikeasti tapahtuu jotain, ja viime hetkinä asioita tapahtuu pikakelauksella.
Animaation taso on ihan perushyvää. Muistan lapsena olleeni siitä hyvin vaikuttunut, koska en sitä ennen ollut nähnyt digitaalisesti tehtyä animea, jossa on kalvoanimaatiolle mahdottomia efektejä. Sarjassa käytetään paljon still-kuvia ja minimaalista animointia, mutta tämä on toteutettu tavalla, joka tuntuu luonnolliselta ja ei anna halpaa vaikutelmaa. Weedin kaltaista fiaskoa ei ole siis luvassa. Parhaimmillaan sarjassa on oikein tunnelmallisia valaistuksia ja värityksiä, jotka toimivat erinomaisesti rauhallisen musiikin kanssa. Eläinhahmojen toteutus harmitti. Lähes kaikki eläimet on tehty äärimmäisen pelkistetyllä chibi-tyylillä. Selittämätön poikkeus tähän on yllättävän realistinen ja komea tiikeri, sekä loppuhuipennuksen hirviö.
Ei tämä todellakaan ollut yhtä hyvä kuin lapsena katsottaessa. Silti sarjan lopussa jäin kaipaamaan lisää jaksoja. Tässä olisi ollut paljon aineksia enempään. Kenties pitäisi tarttua siihen mangaan, ja katsoa sieltä miten sarja OIKEASTI loppuu.
TÄHDET: **1/2
Animaation taso on ihan perushyvää. Muistan lapsena olleeni siitä hyvin vaikuttunut, koska en sitä ennen ollut nähnyt digitaalisesti tehtyä animea, jossa on kalvoanimaatiolle mahdottomia efektejä. Sarjassa käytetään paljon still-kuvia ja minimaalista animointia, mutta tämä on toteutettu tavalla, joka tuntuu luonnolliselta ja ei anna halpaa vaikutelmaa. Weedin kaltaista fiaskoa ei ole siis luvassa. Parhaimmillaan sarjassa on oikein tunnelmallisia valaistuksia ja värityksiä, jotka toimivat erinomaisesti rauhallisen musiikin kanssa. Eläinhahmojen toteutus harmitti. Lähes kaikki eläimet on tehty äärimmäisen pelkistetyllä chibi-tyylillä. Selittämätön poikkeus tähän on yllättävän realistinen ja komea tiikeri, sekä loppuhuipennuksen hirviö.
Ei tämä todellakaan ollut yhtä hyvä kuin lapsena katsottaessa. Silti sarjan lopussa jäin kaipaamaan lisää jaksoja. Tässä olisi ollut paljon aineksia enempään. Kenties pitäisi tarttua siihen mangaan, ja katsoa sieltä miten sarja OIKEASTI loppuu.
TÄHDET: **1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti