Tähdenlento 21

Kannen tekijänä Narncolie

 Keräilyteemainen Tähdenlento ilmestyi eilen postiluukkuun. Tämä teema ei ollut niin omia heiniäni kun keräilen niin vähän Ginga-oheistuotteita, mutta keksin silti muutaman aiheeseen liittyvän jutun ja onneksi muut kirjoittajat pitivät huolen, että teemaa noudatettiin. Etenkin Vivy oli suuri apu, hänellä on oma Hopeanuoli-museo kotona. Tässä numerossa on eniten teemaan liittyviä juttuja kuin missään aikaisemmassa, mutta kuitenkin oli paljon muutakin jos aihe ei niin satu kiinnostamaan.

Aloitetaan taas niillä jutuilla mitkä kirjoitin tai lahjoin jonkun muun kirjoittamaan. Ostin aiemmin kesällä 80-luvun japanilaisia Hopeanuoli-maitopullonkorkkeja ja tänä vuonna myyntiin tulleen Yokote Masuda Manga Museumin tekemän keksirasian. Oho, siispä kerrankin minulla oli jotain oman käden kokemusta oheistuotteista! Pakkohan niistä oli kertoa. Japanissa alkoi JÄLLEEN uusi ja viimeiseksi mainostettu Ginga-sarja, Requiem, jota olen seurannut ja kirjoitin siitä lyhyehkön esittelyn. Sekä The Last Warsin että Noahin oli pitänyt jäädä sarjan viimeisiksi osiksi, mutta taas mennään... Onneksi ainakin toistaiseksi Requiem pitää jalat tiukasti maassa edelliseen Noah-sarjaan verrattuna. Mutta odotukseni ovat matalat.

Kutsuin The Tuherrus -blogin Afuzen kirjoittamaan Breyerin korkealaatuisista pienoismallihevosista. Tämä sopi hyvin teemaan ja uskon, että tämäkin voisi kiinnostaa kohderyhmää, ovathan hevosetkin tietääkseni eläimiä. Artikkeli olikin oikein kattava! Kutsuin myös koirakasvattajan kertomaan melko uudesta ja etenkin Suomessa harvinaisesta alaskan klee kai -rodusta, joka on sellainen minikokoinen husky. Varmasti kohderyhmää kiinnostava sekin, oikein hopeanuolimainen koira, josta moni ei välttämättä ole koskaan kuullut. Haastattelin myös muusikko Veikkoa. Tämä saattaa aluksi kuulostaa oudolta valinnalta Hopeanuoli-lehteen, mutta kyllä tämäkin sopii mukaan, sillä Veikko on muun muassa ollut Digimon-näytelmässä mukana ja parissa conissa laulanut suomenkielisiä versioita Digimonin ja Hopeanuolen kappaleista. Veikko ei ollut minulle tuttu nimi ennen kuin huomasin hänen olleen esiintyjänä Pörröconissa (en ollut siellä, mutta tietenkin seurailen netin kautta kiinnostavia tapahtumia ja asioita) ja päätin heti yrittää saada häntä haastatteluun.

Kuten arvata saattaa meidän oheistuote-ekspertti Vivy kirjoitti lehteen paljon. On vähän outoa, että lehdessä on vasta nyt kunnollinen artikkeli 80-luvun Hopeanuoli-figuureista, ne kun ovat yksiä sarjan suosituimpia keräilykohteita ja niistä on moneen muuhun tuotteeseen verrattuna paljon tietoa saatavilla. No, onneksi viimein saatiin tämäkin aihe käsiteltyä. Nämä figuurit on myyty yksivärisinä, sillä ne on tarkoitettu itse maalattaviksi. Harva tätä kuitenkin tekee, koska figuurin keräilyarvo romahtaa siitä. Tosi kiva, että lehteen saatiin mukaan kuva harvinaisesta itse maalatusta figuurista, joka oli vieläpä oikein taitavasti maalattu. Vivy kirjoitti myös Weed-pachinkolaitteesta - hänellä totta kai tällainenkin löytyy kotoa! Hän kirjoitti myös ihan mielenkiintoisen pohdinnan keräilystä ylipäänsä.

Zilverfangia olin muistaakseni joskus vuosia sitten kosiskellut kirjoittamaan kattavan raportin kaikista Suomen Hopeanuoli- ja Weed-animen julkaisuista. Silloin menneisyydessä tämä jotenkin jäi unholaan, mutta nyt hän itse otti minuun yhteyttä ja sai jutun kirjoitettua. Se oli oikein kattava, selkeä ja hyvin kirjoitettu. Tällainen selkeä katalogi kaikista julkaisuista on toivottavasti hyödyllinen keräilijöille. Kirill Holmberg kertoi Balto-keräilystään, kiva juttu sekin, joskin nyt alkoi vaivaamaan se, että lehdessä ei VIELÄKÄÄN ole ollut kunnollista artikkelia Balto-animaatiosta! Siihen liittyvästä keräilystä on kerrottu peräti kahdesti, sekä ainakin kahdesti on myös kerrottu tuon tositapauksen oikeista koirista. Mutta Balto-animaatio vaan loistaa poissaolollaan vaikka ollaan jo 21. numerossa... onhan tässä tapahtunut jonkinlainen vääryys.

Ulkoisesti lehti näyttää oikein kivalta. Harmikseni jotkin koneen ruudulla kivalta näyttäneet värit ovat painossa muuttuneet turhan haaleiksi tai tummiksi. Requiem-artikkeli on punaisen taustansa kanssa erittäin dramaattinen, joskin siellä on turhan iso tyhjä tila ilman tekstiä. Tämä aukeama lisättiin kuitenkin mukaan ihan viimemetreillä. Kansi on oikein hieno. Hauskana sattumana kannen piirtäjä Narncolie ja keräilyyn liittyvän kuvituksen tehnyt SHL piirsivät hyvin samankaltaiset kuvat. Laitoin SHL:n kuvan takakanteen, näin kuvat ovat mainio pari. Näyttää kuin hahmot olisivat eri puolella samaa huonetta ja vertailisivat kokoelmiaan. Siitäkin tykkään, että kumpikin piirtäjä oli piirtänyt taustalle vain oikeasti olemassaolevia tuotteita. Uskoisin, että kuvien samankaltaisuus on täysi sattuma, mutta en ole kysynyt piirtäjiltä olivatko he toisiinsa yhteyksissä piirtämisen aikana.

Pidin tästä numerosta paljon! Tässä oli todella paljon teemaan liittyvää tavaraa, mutta onneksi monipuolisuuden nimissä kerrottiin Hopeanuolen ohella muistakin keräilykohteista ja ylipäänsä keräilystä harrastuksena. Keräily on aina ollut iso osa Ginga-fanitusta, joten tämä on varmasti ollut odotettu teema ja toivon muidenkin olevan lehteen tyytyväisiä. Itseä teema aluksi jännitti jonkin verran, koska en tosiaan keräile Hopeanuolen oheistuotteita paljoa. Kaikki suomeksi julkaistu tietenkin löytyy, mutta niinhän ne löytyy kaikilta muiltakin.

Tämän numeron voi ostaa Hopeapuodista (jahka se lisätään sinne) tai yhdistyksen pöydältä eri tapahtumissa. Seuraavaksi yhdistyspöytää pidetään Nipporissa, ja totta kai on pakko mainita yhdistyksen oman Gingacon-tapahtuman lähestyvän kovaa vauhtia! Gingaconilla on tällä hetkellä lipunmyyntikampanja. Hopeapuodin kautta 13.-27.9. välisenä aikana tilatulla lipulla osallistuu samalla arvontaan, jossa palkintoina on loppuunmyyty PurePlasticin olkalaukku ja lahjakortti Manga Cafeen. Kannattaa siis tilata lippu just nyt, mikäli on harkinnut tapahtumaan menoa.

Seuraavat lehdet ilmestyvätkin ensi vuoden puolella. Silloin teemoina ovat Ginin suku ja kissaeläimet.

Tähdenlento 17

Kannen tekijä A.vulgaris

 Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n uusimman jäsenlehden teemana on Yoshihiro Takahashin vielä suomentamaton, koirataisteluista kertova sarja Shiroi Senshi Yamato. Olin odottanut jäsenten äänestävän tätä teemaa jo vuosia, enkä oikeastaan uskonut sen koskaan voittavan äänestyksissä. Mukavaa olla väärässä. Vielä kun sarja saataisiin suomeksi! Olen lukenut Yamatoa jonkin verran fanikäännöksinä ja näiden perusteella pystyin kirjoittamaan sarjasta.

Yritin ottaa myös huomioon sen etteivät kaikki lukijat ole tutustuneet Yamatoon. Sarja oli jo esitelty aiemmassa numerossa, joten kerroin sarjasta pähkinänkuoriversion Pääkirjoituksessa. Silti tämä suomentamaton sarja ei välttämättä kiinnostaisi kaikkia lukijoita, joten lehteen oli tärkeää saada juttuja muistakin aiheista. Mielestäni tämä tasapainottelu onnistui melko hyvin. Yamatoa kaivanneet saivat tarpeeksi Yamato-juttuja, ja ne, joita aihe ei kiinnosta voivat silti löytää jotain mielenkiintoista lehdestä.

Etukäteen epäilinkin, että olisin vakiokirjoittajista ainoa, joka osaisi kirjoittaa Yamatosta. Teinkin neljä viidestä Yamato-artikkelista, mutta onneksi Methpring suostui kyselyyni tehdä artikkeli sarjan eri julkaisuista. Tein Yamatosta ja Bruiserista hahmoesittelyt, ja A.vulgaris laittoi nämä hahmot kanteen (joka muuten on todella sympaattisen näköinen ja voimakkaat värit sopivat syksyyn!). Kirjoitin myös sarjan merkityksestä Takahashin uralla, ja Yamaton oudoimmista vihollisista. Ehdin myös loppumetreillä tehdä jutun SubTV:n 2000-luvulla näyttämistä animeista, joka on toivottavasti kivan nostalginen vanhemmille lukijoille.

Mitä muut kirjoittajat saivat aikaan? Nykyään Harrastusseura Revontulen puolella vaikuttava Raezla kirjoitti meille artikkelin tulevasta Pörröcon-tapahtumasta. En itse pääse tuohon tapahtumaan, mutta artikkeli oli kiinnostava ja toivon tapahtumalle onnea. Tapahtumasta voi lukea lisää heidän nettisivuiltaan.

Koska Yamato on valkoinen akita, etsin lehteen kasvattajaa, joka voisi tehdä akitoista rotuesittelyn ja jolta löytyisi myös nimenomaan valkoinen koira. Tämä juttu oli todella kattavasti kirjoitettu. Akitoista on toki ollut aiemmin juttua Tähdenlennossa, numero 2:ssa vuonna 2014. Tämä vanhempi artikkeli kuitenkin keskittyi kertomaan lähinnä millaista on elää näiden koirien kanssa, ja siinä oli amerikkalaisia ja japanilaisia akitoja sekaisin. Tämän ja pitkän aikavälin vuoksi koin olevan ok, jos nyt viimein tehtäisiin varsinainen rotuesittely japanilaisista akitoista.

Muihin muiden kirjoittajien juttuihin lukeutuivat faktatekstit liito-oravista (mikä myös sopii Yamato-teemaan, koska yksi oudoimmista vihollisista on jättikokoinen liito-orava) ja madagaskarinsihisevistätorakoista (melkoinen sanahirviö). Lehdessä oli vielä tilaa, joten pyysin erästä nettikaveriani kirjoittamaan millaista on elo hänen susitaustaisten koiriensa kanssa.

Lehden visuaalinen ilme on oikein toimiva. Mukana on paljon hienoja taustoja ja tylsät valkoiset sivut ovat minimissä. Ehdottomasti hienoimmat sivut ovat akitajutussa, jossa on paljon hienoja kuvia ja upeat kirsikankukkataustat. Pidin myös paljon SubTV:n animet -jutun oranssista taustasta ja kuvien käytöstä. Miinuksena joillakin sivuilla kuvat/taustat ovat aavistuksen liian tummia. Samaa kuvaa hyppäävästä Yamatosta on käytetty kahdesti sisällysluettelon taustana ja hahmoesittelyssä, tämä ei kuitenkaan ollut liian häiritsevää. Karuimmat sivut ovat mangajulkaisujen artikkelissa. Kuvat olivat erimuotoisia ja ne kaikki piti käyttää, jotta lukija konkreettisesti pääsisi näkemään julkaisujen erot. Taittajalle oli varmasti haaste saada kaikki järkevästi mukaan ja tyhjä valkoinen tausta ei auttanut karua ilmettä.

Olen tyytyväinen tähän numeroon. Hieman kuitenkin huolestuttaa onko lehdessä tarpeeksi lukemista myös niille, joita Yamato ei kiinnosta? Onneksi vuodessa ilmestyy kaksi jäsenlehteä ja myös pienemmät jäsenpostit päälle, joten varmasti jotain kiinnostavaa aina löytyy ja jäsenmaksulleen saa vastinetta.

Yhdistys täytti tänä vuonna 10 vuotta ja sen kunniaksi kummassakin lehdessä oli juliste. Tässä numerossa oli VirvaPP:n piirtämä suorastaan eeppinen Yamato-juliste. Aivan upea kuva leiskuvilla väreillä! Luulisi, että tämä jos jokin tulee lisäämään kiinnostusta sarjaa kohtaan. Suuri kiitos VirvaPP:lle tästä ja monista muista kuvista, joita hän on antanut yhdistyksen käyttöön.

Ensi vuoden teemoiksi jäsenet äänestivät alkuvuoteen internet & some, ja loppuvuoteen Riki. Etenkin Riki-teemaa odottelen innolla!

Tähdenlento 16

Kannen tekijä Zerwolf

 
Uusin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehti ilmestyi eilen postilaatikkoon. Teemana oli tällä kertaa pelit, sisältäen kaikenlaiset pelit videopeleistä roolipeleihin.

En ole itse mikään himopelaaja, joten teema ei ole minulle erityisen läheinen ja minulla oli hieman vaikeuksia keksiä aiheita, joista voisin itse kirjoittaa. Tämän numeron teko sujui kuitenkin kivuttomasti ja muut kirjoittajat saivat kirjoitettua paljon hyvää materiaalia, eikä mitään jäänyt roikkumaan viimetinkaan. Pari juttua jäi saapumatta (kuten aina), mutta tämä ei ollut maailmanloppu. Yllätyin kuinka kiva numero aiheesta saatiin aikaan! Tämä numero pongahti suoraan suosikkieni kärkeen, saattaa olla, että se on ehkä paras Tähdenlento tähän mennessä.

Kansi on aivan ihana, todella värikäs ja yksityiskohtainen. Ehdottomasti suosikkikanteni. Mukana oli myös pitkästä aikaa juliste, sekin mukavan yksityiskohtainen ja sopivan eeppinen juhlavuodelle (yhdistys täytti tänä vuonna 10 vuotta).

Tässä numerossa oli mielestäni hyvä tasapaino Ginga-juttujen ja peliteeman välillä. Todella monipuolisia ja laadukkaita artikkeleita.

En tosiaan ole mikään gamer, vuodesta toiseen pelaan samoja Pleikkari ykkösen ja kakkosen pelejä. Mitään ajankohtaisia juttuja en pystyisi peleistä kirjoittamaan, mutta onneksi A.vulgaris kirjoitti melko tuoreesta Night in the Woods -pelistä, Suetic kirjoitti vain Japanissa julkaistusta Jumputi Heroes -mobiilipelistä, jossa on mukana Ginga-hahmoja, NightWolf-_- osasi kertoa Nintendon historiasta, sekä Supatsup kertoi pelien striimauksesta. Myös roolipeleistä ja larppauksesta oli juttua, eli kyllähän näillä eväillä pärjäsi hyvin ja osa pelijutuista oli samalla Ginga-aiheisia!

Itse kirjoitin Dino Crisis -pelistä, joka on vanha ja vähän unholaan jäänyt PS1:n peli, jota aikoinaan pelasin paljon. Tarkoituksenani oli myös kirjoittaa Digimon World -pelistä, PS1:lle sekin, joka on kaikkien aikojen lempipelini. Jälkimmäisestä olisi kuitenkin tullut liian suuri kirjoitusoperaatio, kun on niin rakas peli kyseessä en kuitenkaan olisi osannut pitää tekstiä lyhyenä, ja ei ehkä olisi ollut järkeä tunkea kahta retropeliä samaan lehteen. Ehkä joskus myöhemmin kerron tästäkin pelistä. 

Muihin kirjoittamiini juttuihin lukeutui historiallinen artikkeli tiikerien asemasta Japanin kulttuurissa. Tämä aihe oli ihan outo päähänpisto, joka valtasi mieleni ja oli vain pakko toteuttaa. Ihanaa, kun on lehti johon voin tunkea sekalaisia päähänpinttymiä, kunhan ne edes jotenkin voisivat kiinnostaa lukijakuntaa. Vähän pelkäsin onko juttu aivan liian pitkä, mutta yllätyksekseni se kuvien kanssa vei "vain" neljä sivua.

Muiden kirjoittamista artikkeleista suosikkeihini lukeutuivat ainakin A.vulgariksen muistelma Hopeanuoli-liveroolipelistä, josta olen jo kauan halunnut raporttia lehteen, olihan kyseessä varsin merkittävä ja erikoinen tapahtuma Suomen Ginga-skenessä. Myös Vivyn mittavan Ginga-kokoelman esittely ja keräilystä puhuminen ylipäänsä oli kiinnostavaa. Keräilijöiden kokoelmia voisi varmaan esitellä useammin. 

Taitto on tosi kivan näköistä ja näyttää yhä enemmän "ihan oikealta lehdeltä". Jotain pientä viilausta yhä on, mutta ihan mahdottomia ei kuitenkaan kannata vaatia kun kyseessä on kuitenkin yhdistyslehti. Monilla muilla yhdistyksillä on huomattavasti kämäisempiä lehtiä, joillakin ei edes minkäänlaista lehteä. Kuvien asettelu toimii ja olin ilahtunut monista hienoista taustoista. Etenkin tiikeriartikkelini oli mielestäni todella hieno, oikeastaan juuri sellainen mitä olin toivonut, samoin Dino Crisis -juttu sopivan tummanpuhuva. Pöytäroolipelistä kertovassa jutussa on kivasti aseteltu kuvat ja raikas tausta loi mukavan kesäisen tunnelman.

En huomannut mitään liian tummaa kuvaa, mutta pari vähän pikselistä kuvaa bongasin. Nämä olivat kuitenkin ilmeisesti kännykällä kuvattuja muistoja tapahtumista, joten on ihan ymmärrettävää ettei niiden laatu ole täydellistä. Kun kyseessä on todistekuva tapahtumasta, on kuvan historiallisella arvolla enemmän merkitystä kuin teknisellä laadulla.

Siinäpä se. Todella kiva numero! Tälläistä lisää. 

Mukana tuli pitkästä aikaa juliste. Tekijänä SHL.

Tähdenlento 15

Kannen tekijä Zif

 Jälleen yksi numero Tähdenlentoa on valmistunut ja on saapunut ainakin osalle Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenistä. Teemana olivat taide & käsityöt ja taiton teki tällä kertaa poikkeuksellisesti Juhomoro, joka on aikaisemmin taittanut Jäsenposteja. Kiitos hänelle hyvästä työstä. Olen melko tyytyväinen tähän numeroon, vaikka täytyy myöntää etten niin hirveästi laittanut siihen vaivaa verrattuna joihinkin aikaisempiin numeroihin. Oikean elämän haasteiden vuoksi olen ollut aika väsynyt. Onneksi sisältöä tuli kiitettävästi muilta kirjoittajilta ja teema selkeästi inspiroi ihmisiä.

Katsaus sisälmysluetteloon:

Joitain kirjoittamiani juttuja olivat muun muassa "Miksi suomalaiset rakastavat Hopeanuolta?" Tämä oli todella nopeata kirjoittaa, koska olin yhdistyksen nimissä vastannut tälläisiin kysymyksiin jo pari kertaa. Juttu onkin kooste kahdesta antamastani vastauksesta. Yhdistykseen otetaan silloin tällöin yhteyttä bloggaajien, tubettajien, ja niin edelleen toimesta. Yksi aika pitkä kirjoittamani juttu oli "Hopeanuoli Shonen Jumpissa", jossa kerrottiin Hopeanuolen alkuperäisestä julkaisusta kyseisessä lehdessä. Tätä oli mielenkiintoista tutkiskella ja tälläiset historiatekstit kiinnostavat minua paljon. Jotain muitakin juttuja kirjoitin, mutta täytyy myöntää etten omasta mielestäni kirjoittanut mitään supermielenkiintoista tähän lehteen, tai mitään sellaista jonka julkaisua olisin odottanut kuin kuuta nousevaa. Joitakin ensi vuoden tekstieni julkaisua odottelen kuitenkin mielenkiinnolla.

Muilta kirjoittajilta sen sijaan tuli oikein mielenkiintoista ja monipuolista luettavaa. Kuunjuurella:n luutaide oli kiinnostava lisä hyvin omalaatuisena taiteenmuotona, suuri kiitos hänelle kun suostui haastatteluun. Juhomoro oli haastatellut Hopeanuoli-fanikunnan yhtä suosituinta piirtäjää, eli SHL:ää (entinen IsisMasshiro). Oli jo aikakin, että hänen haastattelu saataisiin lehteen. Oli hienoa saada myös Vivecan kauniita ja yksityiskohtaisia kanipiirroksia mukaan. Taidekujailusta olen jo kauan haaveillut juttua ja taideteema antoi hyvän tekosyyn kutsua taidekujien veteraani SaQe kirjoittamaan oikein pitkä artikkeli tästä harrastuksesta.

Eri tavat luoda taidetta tulevat lehdessä hyvin esille. Piirtämisen lisäksi käsitellään cosplaytä, kirjoittamista (joskin tässä en ollut samaa mieltä joidenkin neuvojen kanssa), luutaidetta ja taidekujailua. Todella hyvä lisä oli myös A.vulgariksen tekemä juttu, jossa näytettiin maalaus vaihe vaiheelta. Kaikki vaihekuvat oltiin saatu mukaan. Tämä on yksi parhaiten teemaa noudattanut numero.

Sitten risuja ja ruusuja lehden ulkonäöstä. Munasin itse tilatessani lehtiä painosta, sillä unohdin tarkentaa, että kannen kuuluisi olla paksumpi kuin sisäsivut. Mutta lehteä selaillessani ei tämä mielestäni tunnu silmille (tai sormille) hyppivältä erolta edellisiin verrattuna. Painojälki on hyvää ja liian tummia tai epäselviä kuvia ei ollut. Zifin tekemä kansi on oikein sympaattinen ja mukavan värikäs, joskin Ginin kasvojen epäsymmetrisyys vähän häiritsee erikokoisten silmien takia. Tätä voi ennaltaehkäistä peilaamalla kuvaa piirtämisen aikana ja onnistuisi korjaaminen jälkikäteenkin kuvan ollessa digitaalinen.

Joillekin jutuille on tehty oikein hienot taustat ja kuvien asettelut, ehdottomasti hienoin oli Kuunjuurella:n aukeama. Myös suomalaisten Hopsu-rakkaudesta kertova juttu suomalaisuutta korostavien kuvien ja sinisen värin kanssa oli erittäin onnistunut. Taitossa on monia kekseliäitä ideoita, pidin esimerkiksi "Lemmikkinä hiiri"-jutun taustan hiiren jalanjäljistä, mutta välillä kuvien asettelu näyttää sekavalta ja pieniä kuvia tuntuu olevan samalla sivulla liikaa. Toisaalta muutama artikkeli näyttää pikemminkin karulta. "Hopeanuoli Shonen Jumpissa" on mielestäni karuin. Moni ei välttämättä ole koskaan nähnyt vain Shonen Jumpissa esiintyneitä kuvia. Hopeanuoli oli päässyt koristamaan kyseisen lehden kantta kuudesti, mutta jutussa näytettiin vain kolme kantta pienellä, vaikka niiden vieressä olisi ollut vielä tyhjää tilaa. Cosplay-artikkelissa myös kuvia on aseteltu vähän omituisesti päällekkäin ja niiden vieressä on selkeää tyhjää tilaa. Taidekuja-artikkeli on viisi sivua pitkä ja hämmentävästi joka sivulla on erilainen tausta. Tämä olisi toiminut paljon paremmin jos taustoja olisi ollut vain yksi. Kuitenkin kokonaisuudessaan lehti on laadukas ja taittaja teki hyvää työtä, etenkin kun ottaa huomioon ettei hän ollut taittanut lehteä aikaisemmin.

Samalla postituskerralla tuli myös vuoden kolmas Jäsenposti ja tukijäsenenä saan myös joka kerralla Tukiekstran. Tällä kertaa Tukiekstrana oli kaksipuolinen juliste, jotka ovat jälleen Juhomoron remasteroimia vanhoja anime-/oheistuotekuvia. Remasteroinnin avulla näitä kuvia voi painaa suuressa koossa ja niissä ei ole mitään pikselisyyttä. Olin toisen puolen näyttävään julisteeseen todella tyytyväinen, koska kuva on yksi eeppisimmistä promokuvista mitä 80-luvulla animelle tehtiin ja onhan siinä myös Riki! Kaikki Rikit tänne heti ja nyt. Alakuvasta näette vilauksen Jäsenpostista ja julisteen yhdestä puolesta. Tähdenlento on A5 josta voitte päätellä julisteen ja Jäsenpostin koon.

Kokonaisuudessaan onnistunut numero. Odottelen ihan positiivisesti ensi vuoden numeroita, jolloin teemoina ovat Pelit ja Shiroi Senshi Yamato. Etenkin Yamatoa olen kaipaillut teemaksi jo kauan, enkä oikeasti uskonut, että sitä ikinä valittaisiin. Eikä pelitkään mikään huono teema ole, vaikka en todellakaan ole mikään hardcore gamer. Vingutan vuodesta toiseen lähinnä samoja Pleikkari ykkösen ja kakkosen pelejä. Toivottavasti muut kirjoittajat osaavat kertoa aiheesta minua enemmän ja ajankohtaisemmin.

Yhdistyksen ulkopuoliset voivat ostaa tämän numeron Hopeapuodista, kunhan se lähiaikoina lisätään sinne. Nyt koronan aikaan yhdistys ei ole voinut osallistua tapahtumiin, mutta kunhan tapahtumia aletaan taas aktiivisesti järjestää voi lehtiä ostaa myös yhdistyksen myyntipöydiltä.

Tähdenlento 14

Kannen tekijä Juhomoro

Taas tuli puserrettua uusi Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehti ulos. Teemana oli Animaatiot & anime. Todella mielenkiintoinen teema ja sain sen verukkeella kirjoittaa monta kiinnostavaa juttua. Tässä numerossa on muutenkin monta artikkelia, joita olin odottanut innolla ja numero pomppasi heti lemppareideni joukkoon. Olen todella tyytyväinen tähän numeroon ja toivottavasti lukijatkin pitivät siitä!

Kannen teki Juhomoro ja se on mielestäni todella hauska. Sitä on moni muukin kehunut. Juhomoro tosin hieman erehtyi teemasta, sillä kannesta saa vaikutelman, että teemana olisi elokuvat ylipäänsä, eikä vain animaatiot. Pikkuvirhe, eikä haittaa, sillä nyt sain nähdä Hidetoshin Terminaattorina.

Kirjoitin tuttuun tapaan paljon. Animaatioteeman ansiosta sain viimein kirjoittaa yhdestä kaikkien aikojen lempianimaatiostani ja pakkomielteestäni, Titan A.E.:sta. Juttu veikin kolme sivua ja taittaja teki sille hienon tähtitaivaslookin. Toivottavasti joku kiinnostuu tästä elokuvasta artikkelin ansiosta. Tein myös jutun King Fang -animesta, josta on jo vuosien ajan kyselty ja suunniteltu juttua eri ihmisten toimesta. Kerroin myös vähän mangaversiostakin, sen vähän perusteella mitä olen päässyt sitä lukemaan. Tällekin jutulle taittaja teki aivan mahtavan taustan. Mitä vielä..? Tein lyhyen jutun Takahashin vähän tunnetusta Ama Kakeru Toki -hevosurheilumangasta. Totta puhuen en ole lukenut mangaa sivunkaan vertaa, mutta keräsin mahdollisimman paljon tietoa netistä kissojen ja koirien kanssa. Jokin asia saattaa siis olla pielessä. Yksi eniten odottamani juttu oli haastatteluni brittiläisen Acanisin kanssa (jonka tietysti myös suomensin), joka keräilee Balto-elokuvan oheistuotteita.

Siirrytään sitten muiden kirjoittajien pariin. Santtossin rotuesittely basenjeista oli kiinnostava ja kattava, se sisälti tietoa josta en ollut ennen kuullutkaan. Basenji toi muutenkin mukavaa vaihtelua rotuesittelyihin. Juhomoron pohdinta leikatun version leikkauksista ja miten niitä olisi voinut parantaa oli hyvin mietitty. Hänen fanitarinansa myös päättyi tässä numerossa. Ewedy2 kirjoitti kiinnostavan jutun 3D-tulostettavista figuureista. Jos tälläisten tekeminen kiinnostaa, niin tässä numerossa selitetään kattavasti millainen prosessi niiden teko on. NightWolf-_- kirjoitti kaksi hyvin kattavaa ja mielenkiintoista juttua. "Eri animaatiotekniikat" kertoi kattavasti kaikenlaisista eri tekniikoista ja sopi teemaan kuin nyrkki silmään. Hän kirjoitti myös Balton varjoon jääneestä sankarihusky Togosta, josta on myös hiljattain tehty elokuva. Artikkelissaan NightWolf-_- kirjoitti sekä oikeasta eläimestä, että tuoreesta elokuvasta. Taittaja teki tällekin jutulle todella tyylikkään vuoritaustan. Togo sopi myös hyvin yhteen Balto-keräilyjutun kanssa. Jaaaa vielä lopuksi A.vulgaris ja kaverinsa KM kirjoittivat todella ajankohtaisen jutun koronaviruksen haistamiseen koulutetuista koirista. KM itse kouluttaa koiraansa hajuerotteluun, joten heillä oli selvästi oikeaa tietoa aiheesta.

Mukavan monipuolinen lehti, jossa monia todella laadukkaita artikkeleita! Käytimme uutta painotaloa, eikä painojäljessäkään ole moittimista. Mikään kuva ei ole liian tumma, etteikö siitä saisi selvää. Taittaja teki monta hienoa taustaa ja asettelua. Teemaakin noudatettiin tarpeeksi. Olen hyvin, hyvin tyytyväinen ja ylpeä tästä numerosta.

Yhdistykseltä tuli lehden mukana myös muuta postia. Muutaman kerran vuodessa ilmestyy Jäsenposteja, joissa on sekalaisesti uutisia, puuhatehtäviä ja kevyempiä artikkeleita. Rennompaa lukemista kuin mitä jäsenlehdessä on. Jäsenposteja lähetetään vain jäsenille, toisin kuin Tähdenlentoa, jota ulkopuolisetkin voivat ostaa netistä tai yhdistyspöydältä coneissa. Olen myös tukijäsen, joten saan joka Jäsenpostin ohessa Tukiekstran. Tällä kertaa siinä oli aivan mahtava juliste, joka on Juhomoron remasteroima animekuva. Suoraan animesta screenshotatut kuvathan ovat epäselviä ja rakeisia, mutta Juhomoro on piirtänyt näitä ja oheistuotekuvia uudelleen todella vakuuttavin tuloksin ja sen ansiosta niitä voi printata suurina kokoina ilman pikselisyyttä. Mielestäni yhdistyksen jäsenet saavat vastinetta rahoilleen ja myös tukijäsenyys kannattaa.

Tähdenlento 13

Kannen tekijä Suetic

Olen viimein kotiutunut koulun asuntolasta ja postissa oli sillä välin tullut Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n uusin jäsenlehti ja myös pakka uusimpia keräilykortteja. Kortit käyn läpi myöhemmin. Uusin Tähdenlento ehti vielä ilmestyä jäsenille ennen joulua ja teemana oli eläinsuojelu. Pahoittelen todella hämäriä kännykkäkuvia tällä kertaa!

Alunperin teemaan olisi pitänyt yhdistyä myös Kaibutsu -saaga, mutta siitä ei tullutkaan yhtään juttua lehteen ja alkuperäisestä ideasta on jäljellä enää kansi. Kaibutsusta oli lupailtu kahta juttua, mutta tekijä viime metreillä päättikin ettei tee niitä. Tilalle sainkin fanitarinaa Juhomorolta ja sitten tilaa ei ollutkaan enää millekään lisäjutuille, vaikka A.vulgaris tarjoutui tekemään Kaibutsusta hahmoesittelyn. Harmittavasti nykyinen kansi ei siis oikein välitä eläinsuojeluteemaa ja saattaa tuntua irralliselta sisältöön verrattuna. Paremmin tunnelmaltaan eläinsuojeluteemaa tukemaan olisi mielestäni sopinut A.vulgariksen tekemä hempeä takakansi. Mutta näitä kämmejä sattuu aina, sen kanssa pitää vain elää.

Eläinsuojeluteema tulee todella hyvin esille, mukana on kepeämpiä ja vakavempia juttuja monesta eläinlajista. Supa Salon rescuekissoista oli kiva lukea, hänellä oli oikein luonteva kirjoitustyyli ja tekstistä kävi oikein hyvin ilmi kuinka paljon vaivaa hän oli laittanut kissojen kuntoutukseen. Aino Isojärvi antoi luvan käyttää hänen vanhaa analyysiaan Uljas Musta -klassikkokirjasta. Analyysi oli todella mielenkiintoinen, mutta näin jälkikäteen ajateltuna vähän liian pitkä lehteemme, sillä siihen ei mahtunut kuvitusta mukaan ja se jäi ikävän tekstiseinän näköiseksi. Uskon kuitenkin, että ainakin vanhempia lukijoita voi ilahduttaa tälläiset syvät analyysit klassikoista.

Itse kirjoitin taas hirveästi tavaraa. Viime numerosta alkoi susisaagan viimeisistä susista kertova fanitarinani Tengu, joka päättyi tässä numerossa. Tosin saatan kirjoittaa sille vielä jatko-osan. Eläinsuojeluteema antoi minulle tekosyyn kirjoittaa jutun vankeuden miekkavalaista, joka on aihe, joka aina saa mieleni kuohumaan, vaikka noin muuten en mikään ituhippikettutyttö olekaan. Miekkavalasjuttu olikin se, minkä julkaisua odotin kaikista eniten. Jossain välissä huomasin, että Ginga-/Takahashi -jutut olivat vähissä, joten luin Fangin uudestaan ja kirjoitin vähän teemaan liittyviä mietteitä siitä. En alunperin pitänyt tästä sarjasta, mutta uusintakierroksella aloin arvostaa sitä enemmän. Kirjoitin jotain muitakin juttuja ja haastattelin ihmisiä. En noista muista jaksa enempää kirjoittaa.

Tarvittavaa kepeyttä toivat mukaan onneksi Zerwolfin juttu improsarjakuva Suden Jääkaudesta, sekä Juhomoron kuvittama Puuhapalsta. Olen ollut erittäin tyytyväinen siitä kuinka Juhomoro on aktivoitunut yhdistyksessä. Tässä numerossa alkoi hänen uusi fanitarinansa, jonka hän on myös hienosti kuvittanut, ja hänen kuvituksensa ja remasteroimansa animekuvat ovat olleet todella hyödyllisiä. Hän myös ryhtyi Jäsenpostin (joka siis on eri asia kuin jäsenlehti) taittajaksi ja ensimmäiset nyt ilmestyneet postit olivat täysin ammattimaisen näköisiä.

Kritiikin aihetta on myös tässä lehdessä. Gingaan ja Takahashin töihin liittyviä juttuja ei ole mielestäni tarpeeksi. Huomasin, että lähes kaikki kirjoittajat halusivat mieluummin kirjoittaa eläinsuojelujuttuja oikean maailman eläimet mielessään. Taitto on laadukasta, mutta mukana on ehkä liian monta tylsän valkoista sivua, joka on pahimpana ongelmana jo mainitussa Uljaan Mustan artikkelissa. Taiton kanssa oli tällä kertaa vähän liian kiire ja olen siirtänyt deadlineja ensi vuodelle, jotta taitolle olisi enemmän aikaa.

Kuitenkin tämä on mielestäni oikein onnistunut numero ja mielenkiinnolla kuulisin siitä palautetta! Ei-jäsenet voivat tilata numeron Hopeapuodista, kunhan se piakkoin lisätään sinne.

Tähdenlento 12

Kannen tekijät Raezla & Hopeakuu

Kirjoitan uusimman Tähdenlennon arvion vähän myöhässä. Alunperin minulle lähetetty lehti ei koskaan saapunut perille ja sain korvaavan kopion tänään. Tässä numerossa teemana olivat japanilaiset rodut ja teema tulee mielestäni tarpeeksi hyvin esille. Harmittavasti tähänkin numeroon oli kaavailtu artikkeleita, joiden kirjoittajat eivät lupailuistaan huolimatta lopulta saaneet juttuja valmiiksi. Yksi näistä oli shikokunkoiran rotuesittely, joka olisi niin hyvin tukenut teemaa. Mutta ilmankin pärjättiin.

Kirjoitin tähän numeroon aika paljon tavaraa. Olin oikein innoissani, kun pystyin kirjoittamaan erittäin vähän tunnetusta Takahashin Jaguar -tarinasta (iso kiitos Nawulfille, joka skannasi sarjakuvan!), sekä artikkelin Shiroi Senshi Yamaton ja Hopeanuolen yhtäläisyyksistä. Pidän Yamatosta ihan hirveästi ja aion tulevaisuudessakin keksiä tekosyitä kirjoittaa siitä lisää. Tein myös lyhyemmän jutun Yamatossa esiintyneestä Dandy Billin hahmosta, Fujin hahmoesittelyn, jutun Japanin epävirallisista koiraroduista, sekä suomensin erään amerikkalaisen kishukasvattajan artikkelin kishun ja suden sukulaisuudesta. Tämän jälkimmäisen jutun julkaisusta olin myös todella innoissani. Kishun rotuesittely on toki ollut jo eräässä aikaisemmassa numerossa, mutta tämä uusi artikkeli toi ihan uutta näkökulmaa rotuun.

Näiden lisäksi kirjoitin myös vuoden alussa pitkän Tengu -fanitarinan, jonka jaoin kahtia ja ensimmäinen osa ilmestyi tässä numerossa. Seuraava ja viimeinen osa ilmestyy numerossa 13, vielä tämän vuoden puolella. Tengu kertoo susisaagan jälkeisistä tapahtumista ja jäljelle jääneistä susista. Nimikkohahmo Tengu on uusi hahmo, joka on susien päällikön, Reiman ja grönlanninkoiran jälkeläinen. Tengu on elänyt ylisuojelevan isänsä ja sodan varjossa, eikä hän oikein luota omiin kykyihinsä. Tarinassa seurataan Tengun rohkaistumista ja kerrotaan miksi Ouun laumaan liittyneet sudet lopulta lähtivät pois. Ongelmallisimmaksi koin mangassa esiintyneet susien loitsut ja erikoisiskut, jotka oli pakko ottaa kirjoitukseen mukaan. Suunnittelen jo pikkuhiljaa tarinalle jatkoa ja saatan julkaista tarinan joskus tässä blogissa, mutta minun on odotettava vähintään vuosi kummankin lehden julkaisusta. Kirjoitan myös tällä hetkellä fanitarinaa Hidetoshista ja Johnista, joka on myös jaettu kahtia ja julkaistaan ensi vuoden lehdissä.

Sitten muiden kirjoituksiin! Mielestäni lehden kenties parasta antia on Aino Isojärven todella pätevä ja syvällinen analyysi Jack Londonin Erämaan kutsusta. Kirjoittaja on aikaisemmin julkaissut näitä tekstejä Suden sade -nimisessä blogissa, joka on sittemmin poistettu näkyvistä. Olen erittäin iloinen, että hän suostui julkaisemaan tekstejään Tähdenlennossa ja myös seuraavassa numerossa tulee olemaan häneltä tekstiä. Erämaan kutsu on toki relevantti nyt uuden elokuvan ansiosta, mutta Jack Londonin tarinat ovat ikivihreitä ja etenkin vanhemmat Hopeanuoli-fanit varmasti mielellään lukevat niistä.

Lehdessä on myös jutut viime vuoden Gingaconista (kirjoittajana A.vulgaris), sekä Raezlan raportti yhdistyksen viime vuoden saavutuksista. Kumpikin herätti minussa muistoja ja niitä oli miellyttävää lukea. Vuosi 2019 tuntuu olevan jo valovuosien päässä tämän vuoden ollessa niin raskas. Raezla kirjoitti jutun rotupuhtauden turhuudesta, joka on hyvä ja aina ajankohtainen aihe, joskin itseäni jäi häiritsemään kuinka hän kirjoitti akitojen terveyden olevan kuralla, muttei antanut esimerkkejä niiden terveysongelmista. En yhtään epäile väitettä, mutta väitteitä kannattaa aina jotenkin perustella. Vaihtelua ikuisiin koira-aiheisiin toivat vakiopalsta Pujon omituiset otukset, sekä juttu Renan akaattikotiloista. Rena kirjoitti myös kiinnostavan pohdinnan onko Ouun lauma kultti. Tälläisiä ihan uusia näkökulmia kaivattaisiin ehdottomasti lisää ja ne pitävät Ginga-aiheen freesinä.

Taittaja Nemi on tehnyt todella hyvää työtä ja mikäli muistan oikein teki sen hyvin nopeasti. Tylsiä valkoisia sivuja on vain vähän ja kuvat on sommiteltu hyvin. Etenkin kishu- ja Erämaan kutsu -artikkelien metsätaustat miellyttivät. Hän piirsi myös todella tunnelmaisen Akatoran pääkirjoituksen taustaksi. Olen hirveän tyytyväinen, kun lehteä taittaa niin luotettava, oma-aloitteinen ja taitava taittaja.

Olen tyytyväinen tähän numeroon. Siinä on vaihtelevasti sisältöä, mutta teema tulee silti esille. Sain kirjoittaa paljon itseäni kiinnostavia juttuja. Edellinen numero oli mielestäni päätoimittaja"urani" pohjanoteeraus, joten olin helpottunut, että tähän numeroon löytyi eri kirjoittajia ja hyviä, erilaisia aiheita. Myös seuraava numero on todella mielenkiintoinen ja tällä hetkellä taitossa.

Ei-jäsenet voivat tilata tämän numeron Hopeapuodista. Kuka tahansa voi osallistua Tähdenlennon tekoon ja mikäli tämä kiinnostaa minulle voi laittaa emailia osoitteeseen naravox@gmail.com