The Werewolf of Fever Swamp

NIMI: Goosebumps: Creepy Creatures, arvostelussa otettu huomioon vain kokoelman ensimmäinen tarina
VUOSI: 2006
TARINA: R.L. Stine
KUVITTAJA: Gabriel Hernandez

R.L. Stinen hölmöt Goosebumps -kirjat kuuluivat omaankin lapsuuteeni. Lainasin niitä paljon kirjastosta ja omistinkin niitä useamman, mutta en koskaan ollut hulluna sarjaan. Kirjat olivat aivan liian lyhyitä ja niissä ei ollut mitään jatkumoa, eivätkä ne olleet oikeasti edes yhtään pelottavia. Ne olivat kuitenkin hyvää kertakäyttöviihdettä. Samaa voi sanoa tästä sarjakuvaversiosta, jossa kolme Goosebumps -kirjaa on sovitettu sarjismuotoon. Ensimmäinen tarina kertoo ihmissudesta, joten keskitytään siihen.

 

 Sisarukset Grady ja Emily muuttavat vanhempiensa kanssa Floridaan syrjäiselle suoalueelle. Heidän vanhemmat ovat kumpikin tutkijoita, joilla on pihan aitauksessa lauma etelä-amerikkalaisia suohirviä, tarkoituksena olisi selvittää kuinka suohirvet sopeutuvat Floridan ilmastoon. Grady ja Emily lähtevät tutkimaan lähimetsää ja törmäävät ränsistyneessä mökissä asuvaan uhkaavan oloiseen erakkoon. Myöhemmin Gradyn mennessä kotipihalleen suuri susimainen koira hyppää hänen päälleen, mutta joka onkin ulkomuodostaan huolimatta kiltti ja perhe päättää pitää koiran, nimeten sen Wolfiksi. Seuraavana yönä Wolf alkaa haukkua sisällä ja juoksee maanisesti kohti suota. Grady näkee yöllä ikkunasta Wolfin näköisen hahmon metsästävän jäniksen. Sitä seuraavana yönä jokin olento pääsee sisälle peurojen aitaukseen ja tappaa yhen peuroista. Grady ei suostu uskomaan Wolfin olevan tappaja, vaan että metsässä olisi jokin muu hirviö. Yksi naapuriston pennuista alkaa hölöttämään ihmissusista ja epäilyt kohdistuvat heti suon erakkoon.

Tarinallisesti teos on Goosebumpseille tyypillistä hyvin pinnallista ja kepeää "kauhua". Tarina on yksinkertaisesti aivan liian lyhyt jotta oppisin edes välittämään hahmojen kohtaloista. Ihmissuden suhteen ei ole keksitty mitään uutta, vaan olento on kierrätetyn kliseinen täysikuine kaikkineen. Lopun juonenkäänne on ennalta-arvattava. En usko, että olisin vaikka kymmenenvuotiaana jaksanut innostua tästä myöskään paljolti samoista syistä. Juonen tasapaksuuden vuoksi sarjis saa vain kaksi tähteä, joka tuntuu olleen vakioarvosanani jo pitkän aikaa. Toivottavasti vastaan tulisi taas jotain vähän säväyttävämpää.

Taide kuitenkin on ihan hyvän näköistä. Etenkin ihmissusi on saatu oikeasti uhkaavan näköiseksi käyttämällä voimakkaita varjoja ja näyttämällä vain pimeydessä kiiltäviä silmiä ja hampaita. Kuvituksen tyyli on mukavan rennon suttuista, mikä tuo mukavaa vaihtelua.

TÄHDET: **