Freeborn: Hylätty ihmissusiprojekti

No nyt on nostalgiaa - tai sitten ei. Riippuu kuinka syvällä lukija on ollut ulkomaiden ihmissusi- ja turritaidepiireissä kymmeniä vuosia sitten. Olin aikoinaan ihan pakkomielteisen kiinnostunut tuolloin vielä freesiltä tuntuvasta turri-, were- ja anthrotaiteesta - kyllä, näillä termeillä oli joskus eri merkitykset, enää ei niinkään. Sellaiset nimet kuin Goldenwolf, Dark Natasha, Synnabar, Emryswolf ja niin edelleen olivat suosikkitaiteilijoitani, joiden gallerioita selasin uudestaan ja uudestaan. Heidän taiteessa ihmiseläimet oli piirretty hyvin, noh, eläimellisinä, kulttuuriltaan korkeintaan alkuperäiskansojen tasolla olevina.

Näitä taideskenejä seuraamalla, jonkin mutkan kautta, tulin myös törmänneeksi Freeborn-elokuvaan. Moni taiteilija puhui siitä innoissaan ja jopa piirsi sitä varten taidetta. Kaze: Ghost Warrior -animaatiosta tunnettu Amadhia Albee oli pyydetty mukaan vastaamaan tietokone-efekteistä, ja LoboLEO piirsi useita konseptikuvia muodonmuutoskohtauksista, jotka löytyvät yhä hänen FurAffinity-galleriasta.

Freebornia suunniteltiin todella kauan. Projektin ensimmäiset elonmerkit syntyivät jo vuonna 2004, kun amatöörielokuvantekijä Anthony Brownrigg kysyi jollakin nettifoorumilla mitä katsojat toivoisivat ihmissusigenreltä. Vastauksia tuli todella paljon ja keskustelukumppanien välille syntyi yhteisöllisyyttä. Keskustelu siirtyi tätä varten perustetulle The Pack -foorumille. Brownrigg alkoi luoda käsikirjoitusta ihmissusifanien toiveiden mukaan.

Heti seuraavana vuonna Brownrigg kuvasi muutaman ystävänsä kanssa testitrailerin elokuvalle, täysin nollabudjetilla. Traileri on yhä nähtävissä YouTubessa. Trailerin näyttelytyö on paikoitellen todella kankeaa, kohtauksissa on noloa saippuaoopperamaisuutta, ja ruutu pimenee juuri sopivasti ennen kuin muodonmuutos alkaa. Mutta trailerin tarkoitus ei ollut edustaa lopullista tuotetta, vaan näyttää, että konsepti voisi toimia. Sitä näytettiin useassa turriconissa ja tekijät kyselivät kävijöiden mielipiteitä millainen täydellinen ihmissusi olisi. Traileri herätti paljon kiinnostusta ihmissusifanien ja turrien keskuudessa, mutta Hollywoodin isot kihot eivät tarttuneet syöttiin.

Toisin kuin genren elokuvissa yleensä, Freebornin ihmissusien ei haluttu olevan pahoja tai rumia. Niiden ulkonäön tulisi olla uljas ja solakka. Ihmissudet eivät olisi automaattisesti verenhimoisia hirviöitä, mutta koska he halusivat elää rauhassa vainoilta, he joutuisivat välillä tappamaan ihmisiä säilyttääkseen salaisuutensa. He eivät olisi maagisia tai kirottuja, vaan heillä olisi jonkinlainen virus. Muodonmuutos ei olisi sidottu täysikuuhun, vaan kokeneet ihmissudet pystyisivät muuttua milloin vain. Ihmissudet pystyisivät muuttumaan kahdella jalalla kulkevasta karpaasista tavalliseksi sudeksi asti. Ja niillä pitäisi olla hännät! Fanit halusivat majesteettisia ja seksikkäitä petoja, joilla olisi monimutkaisia moraaleja, eikä vanhanaikaisiksi koettuja sääntöjä täysikuusta ja hopealuodeista.

Elokuvaa ei voisi toteuttaa ilman rahoitusta. Vuosien kuluessa alkuperäinen arvio 50 000 dollarin budjetista lopulta venyi jopa kuuteen miljoonaan dollariin. Freebornin ihmissusien haluttiin olevan juuri sellaisia, mitä fanit olivat odottaneet vuosikausia. Niitä ei olisi ollut mahdollista toteuttaa halvalla. Maskeeraukset ja tietokone-efektit olivat kalliita. Aluksi suurella innostuksella alkanut projekti hiipui käsiin. Brownrigg keskittyi usean vuoden ajan muihin projekteihin. Niistä onnistunein lienee ollut hänen ohjaama, käsikirjoittama, näyttelemä ja editoima (ja varmasti oli muitakin rooleja) vuoden 2008 Red Victoria, joka voitti muutamia palkintoja kauhuleffafestareilla.

Viimein vuonna 2012 projekti heräsi uudestaan henkiin. Brownrigg alkoi urakalla mainostaa elokuvaansa ja teki ainakin kolme rahankeräyskampanjaa Indiegogossa. En valitettavasti osaa sanoa kuinka tehokkaita nämä kampanjat olivat, koska keräyssivut eivät ole enää näkyvissä. Jonkin verran rahaa tuli, sillä Brownrigg ohjasi 20 minuutin pituisen lyhytelokuvan nimeltä Tasha's Decision (valitettavasti kadonnut netistä), joka oli esiosa Freebornille ja keskittyi yhteen sivuhahmoista. Kommenttien perusteella tässä lyhärissä ei vieläkään näkynyt varsinaisia susia tai muitakaan efektejä. Hahmoja syventäviä lyhäreitä aiottiin tehdä lisää ja niillä oli tarkoitus myös testata efektejä, mutta tämä ei lopulta toteutunut.

Ihmissusielokuvien skene oli muuttunut hiljaiselovuosien aikana. Testitrailerin jälkeen maailmaan oli ilmestynyt suuri sensaatio ja loputtoman pilkan kohde: Twilight. Twilightissa oli sekä vampyyrejä että ihmissusia, ja sarja sai paljon naureskelua aikaan hölmöillä teiniromansseillaan ja auringossa kimaltavilla vampyyreillään. Alkuperäinen käsikirjoitus muistutti aivan liikaa Twilightin romanssia, ja tarinaa piti muokata. Freebornia varten tehtiin uusia postereita ja mainoskuvia, joissa suoraan töksäytettiin, ettei tässä elokuvassa olisi vampyyrejä! Ennen Twilightia ajatus ihmissusiromanssista oli tuntunut tuoreelta, mutta nyt kortit oli pelattava oikein, jotta Freebornista ei tulisi samanlaista naurun aihetta.

"Ei vampyyrejä... koska ihmissudet eivät kimaltele."

Projektin ylösnousemus oli kuitenkin vain hetkellistä. En tiedä milloin projekti hiljeni lopullisesti, mutta tämä vaikuttaa tapahtuneen melko nopeasti 2012 jälkeen. Tasha's Decisionin jälkeen luvattuja lyhäreitä ei enää ilmestynyt. Vaikka en enää pääse näkemään rahankeräyksien tuloksia, en usko, että ne pääsivät lähellekään korkeita maalitauluja. Loppujen lopuksi muodonmuutosefektit olisivat tulleet hirvittävän kalliiksi, niihin ei olisi ollut varaa, ja tekijöillä tuskin oli tarvittavia taitojakaan. En ole varma julkaistiinko efekteistä koskaan minkäänlaista testimateriaalia.

Ihmissusielokuvia on julkaistu huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi vampyyri- tai kummitusleffoja. Efektit ovat tähän se painavin syy. Ihan taatusti lykantroopeille riittäisi kiinnostuneita katsojia, mutta oikeasti uskottavat ja pelottavat hukkaefektit ovat aina olleet Hollywoodille suuri haaste. Amatööreille ja muille vähävaraisille puuhastelijoille tämä haaste on mahdoton.

En usko, että Freeborn olisi ollut kovinkaan kaksinen elokuva. Todennäköisesti se olisi ollut puolivillaisesti näyteltyä, tahattoman koomista romanssihömppää. Silti on harmittavaa ettei se toteutunut. Sen takana oli selvästi intohimoisia tekijöitä ja paljon äänekkäitä faneja. On aina surullista jos unelmat jäävät toteutumatta, ja tämähän oli täysin harmiton unelma.

Freebornin vanhat nettisivut pääsee yhä näkemään Wayback Machinen avulla.

Bitter Lake

NIMI: Bitter Lake - Trust Is A Fickle Thing
VUOSI: 2011
OHJAAJA: Shay

Tässä se on, paljon hypetetty Bitter Lake. Ensimmäinen täyspitkä turrielokuva turreilta turreille. Kuulostaako typerältä? Niin se varmasti onkin, mutta yritykselle kuuluu aina nostaa hattua. Olen yrittänyt useaan otteeseen katsoa tämän, mutta aina kyllästyin kesken kaiken. Onnistuin nyt kuitenkin katsomaan koko roskan alusta loppuun ja jaan tämän ainutlaatuisen kokemuksen kanssanne. Bitter Lake ei ole animaatio, mutta kaikki siinä esiintyvät näyttelijät pitävät päällään fursuitteja, joten haluan sen vuoksi käsitellä elokuvan blogissani.

Elokuvan juoni on hyvin simppeli. Valanorin valtakunta on kaaoksessa kun kuningas surmataan. Kuningaskunnan neljä eri provinssia sotii keskenään, kunnes 12 vuoden jälkeen provinssien on pakko tehdä jonkinlainen sovinto. Provinssien edustajat tapaavat syrjäisellä maatilalla, mutta yksi edustajista murhataan ennen hänen perille pääsyään ja murhaaja ottaa hänen paikkansa neuvotteluissa.

Ensimmäinen pettymys tulee kun katsoja tajuaa ettei saa nähdä ollenkaan sotimista, vaan simppelisti animoidun prologin jälkeen seuraa erittäin heikko kohtaus, jossa kettumurhaaja vaanii uupumuksesta naurettavan teatraalisesti hinkuvaa uhriaan ja viimein tappaa hänet. Heti tähän pitää kertoa, että Bitter Lakessa kuolee useampi hahmo, mutta heistä ei roisku ollenkaan verta kun heitä iskee miekalla, eikä miekkaan myöskään tule verta. Murhaiskut ovat myös lähinnä hellää tökkimistä. Etenkin viimeisessä eeppisessä taistelussa ottelu miekoilla on jo naurettavan amatöörimäistä. Murhaamisen jälkeen katsoja pakotetaan katsomaan neljän hahmon neuvotteluja, joka kestää noin vartin ajan. Tämä on aivan liikaa, etenkin koska dialogi ei oikeasti ole kiinnostavaa. Hahmojen ääninäyttely on kaikilla paitsi vaalealla sudella ylinäyttelyn puolelle menevää. Lohikäärmehahmon puhetyyli taas raivostuttaa ihan muuten vain. Ei auta, että fursuittien leuat vain loksahtelevat elottomasti ylös ja alas ja tätä kompensoidakseen näyttelijät elehtivät ylikorostuneesti käsillään. Suurin osa elokuvasta tuntuu kuluvan vain hahmojen höpötykseen, vaikka alku lupaili toiminnallista seikkailua.

 

Kuvauspaikka on kaunis ja sopii tarinaan, joskin hämmennyin kun ruudulla näkyi hetkellisesti ihmispatsas. Valanorin valtakunnasta ei saada juuri sotajuttua enempää taustatietoa ja ainoat näkyvät hahmot ovat nuo neljä neuvottelijaa ja yksi hahmo, joka kuolee heti alussa. Pienen budjetin takia maatila, jossa hahmot tallustelevat on ilmeisesti autio ilman kyläläisiä. Furrypiireissä aktiivisia ei tietenkään ihmetytä, että päähahmot ovat susi, kettu, sarvipäinen susi ja jonkinlainen lohikäärmeotus. Mutta kelle tahansa "tavikselle" tämä on hämmentävää, eikä elokuva tee elettäkään selventääkseen miksi kukin hahmo on juuri sitä ja tätä lajia, eikä hahmojen laji vaikuta hahmon käytökseen millään lailla. Ellei sitten ketun petturuutta lasketa, mutta tämä on vain pinnallista stereotypiaa.

 



Mikä helvetin karvarellukka tuo toinen on?

Itse fursuitit ovat hienoja ja ne on valmistanut Clockwork Creatures, tunnettu myös nimellä Quarrezel. Elokuvaan on onneksi valittu realistisemmasta päästä olevia fursuitteja, koska niin suosittuja kuin toony-tyyliset fursuitit ovatkin en koskaan pääse yli niiden outoudesta ja karmivuudesta. On täysin ymmärrettävää, että fursuitin pää ei kykene muodostamaan ilmeitä kuten ihminen pystyisi ja välillä hahmot oikeasti näyttävätkin aidoilta puhuessaan ja liikkuessaan. Mutta tämä aitouden illuusio kestää vain pieniä hetkiä, sillä näyttelijöiden överiksi menevä liikehdintä pilaa monen repliikin. Ei myöskään auta, että hahmoja kuvataan monesti liian paljastavassa valossa ja heidän koko kehonsa näytetään pitkissä kohtauksissa.

Musiikki elokuvassa on ylistetyn furrymuusikko Fox Amooren tekemää. Itse en aiemmin ollut tarpeeksi kiinnostunut tutustumaan hänen musiikkiinsa, koska ajatus "furrymusiikista" ei kiinnostanut pätkääkään. Eikä kiinnosta vieläkään. Tämän elokuvan perusteella hänen musiikkinsa on hyvin kliseistä ja ennalta arvattavaa, sekä useammassa kohtauksessa dominoi liikaa kohtausta. Sain vahvan tunteen, että hänen musiikkiaan ylistetään vain sen takia koska hän on itse furry. Syy on sama myös Bitter Laken ylistykseen. Itse elokuvan laadulla ei ole niin väliä, koska hei, tämähän on turria! Turri on kivaa ja mikä tahansa turreille suunnattu juttu on kivaa!

Olen ehkä liian ankara, mutta en voi sanoa nauttineeni tästä elokuvasta. Se on yksinkertaisesti liian tylsä ja huonosti toteutettu. Bitter Lake on kuitenkin ihan hieno saavutus tekijöilleen, joilla on ollut pieni budjetti ja pieni kohdeyleisö. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Noin 40 minuuttisen elokuvan voi nykyään katsoa Youtubesta.

TÄHDET: **

Musta susi pitelee miekkansa terästä kiinni?