![]() |
| Vasemmalta oikealle William Daniels, Onie V. Hale, Buster, Herbert H. Rossiter ja Alfred Hanson. |
50-luvun alussa Japanissa, Misawan lentotukikohdan alueella, pyöri pieni katukoira. Lentotukikohdan jakoivat Japanin ja Yhdysvaltojen ilmavoimat, joten paikalla oli paljon amerikkalaista väkeä. Tukikohta houkutti pikkukoiraa, joka kaipasi ihmisen seuraa ja suojaa pakkaselta. Kulkukoiria oli kuitenkin niin paljon, että mikäli niillä ei ollut kaulapantaa tai muuta merkkiä omistajasta, ne sai hävittää. Ehkä tämän paineen vuoksi tekninen kersantti Onie V. Hale päätti adoptoida koiran ja antoi sille nimen Buster. Hale ja hänen vaimonsa kyselivät Busterin mahdollisen omistajan perään tuloksetta. Tukikohdan sotilaspoliisiupseeri virallisti adoptoinnin.
Busterin adoptoinnin aikoihin Hale oli ollut arvostettu aliupseeri 38. ilma-pelastuslaivueen ensihoitoryhmässä, osana Kaukoidässä toiminutta Third Air Rescue Groupia, joka oli Korean sodassa pelastanut lähes 10 000 ihmishenkeä. Halen ryhmä oli ollut vastuussa kaikista merellä ja kuivalla maalla tapahtuvista pelastusoperaatioista Pohjois-Honshussa, Hokkaidolla ja ympäröivissä Japanin vesistöissä.
![]() |
![]() |
| Buster ympyröity. |
Busteria alettiin kouluttaa laskuvarjohyppyihin. Jokainen hyppy dokumentoitiin kirjaamalla ylös päivämäärä, paikka, lentokoneen malli, korkeus ja laskuvarjon tyyppi. Koulutus sujui ilmeisen hyvin, sillä kuvissa koira on kovin itsevarman näköinen. 27.4.1953 Buster oli suorittanut tarvitut viisi hyppyä saadakseen siivellisen kunniamerkin ja kolmannen luokan lentokoiran tittelin. 28.9.1953 koira sai ylennyksen kakkosluokan lentokoiraksi. Japanissa ollessaan Buster ehti suorittaa 13 hyppyä.
Vuonna 1954 Hale palasi Yhdysvaltoihin Buster mukanaan, jossa heidät liitettiin mukaan 48. ilmapelastuslaivueen ensiapuryhmään Maxwellin lentotukikohdassa, Alabamassa. Kesti jonkin aikaa, kunnes Buster pääsi hyppäämään myös Yhdysvaltojen puolella. Heinäkuussa 1955 Buster suoritti 15. hyppynsä ja ylennettiin ensimmäisen luokan lentokoiraksi. Muut ryhmän jäsenet seisoivat vieressä kun Hale sitoi uuden kunniamerkin Busteriin kiinni, jolloin Buster haukotteli ja venytteli.
Kunniallisen lentokoiran uransa aikana Buster nautti erityiskohtelusta. Sen palkkaan kuului ruoan ja tarvikkeiden lisäksi esimerkiksi kustomoitu makuupussi. Hypyistä se sai lisäpalkkiona tavallista enemmän koiranruokatölkkejä ja herkkuja, ja sen ei tarvinnut noudattaa ihmisten nukkumaanmenoaikoja. Koska sillä oli nuhteeton ansioluettelo ulkomailla työskentelyssä, sille annettiin vielä hyvän käytöksen mitali.
Hyppyjen aikana Buster tiputettiin lentokoneesta laskuvarjon kanssa, joka oli pikkukoiralle sopivan kokoinen. Yhden artikkelin mukaan Buster otti takajaloillaan koneesta vauhtia ennen tiputusta. Kun koira oli laskeutunut Halen piti kiirehtiä irrottamaan se laskuvarjosta, jotta tuulenpuuskat eivät raahaisi sitä pitkin maata.
Busterilla oli varmasti ollut ennen omistaja, sillä se suhtautui ihmisiin niin ystävällisesti ja luottavaisesti. Sen ikä ja rotu olivat tuntemattomia. Kuvien perusteella se oli lähes taatusti shiba, vaikkei välttämättä ihan puhdasrotuinen.





