![]() |
| Kannen on tehnyt Dipa. |
Huomion kiinnittää heti Dipan piirtämä upea kansi, josta Japani-teema huokuu selkeästi. Värit ovat kauniit ja asetelma toimii. Yhdistys teetti samasta kuvasta myös A5-kortteja yllätyslahjana kaikille pitkäaikaisille jäsenille, jotka olivat olleet jäseninä vähintään kolme vuotta putkeen.
Mitä itse kirjoitin? Muun muassa sukupuuttoon kuolleiden japaninsusien rooleista Takahashin teoksissa. Tämä aihe tuli päähänpistona, kun huomasin deadlinen lähestyessä, että sekä teemaan että Gingaan liittyviä juttuja tarvittiin yhä. Monesti on vähän vaikeaa tasapainoitella sen kanssa, että sekä pakolliset Ginga-jutut ja teema toteutuisivat. Tämäkin teema oli yllättävän vaikea toteutettava, sillä juttujen piti oleellisesti liittyä nimenomaan Japaniin, eikä siihen oikein riittänyt, että sarja vain sijoittuu Japaniin tai hahmo on japanilainen. Kirjoitin myös Japanissa julkaistusta Akita Inu Shimpo -sanomalehdestä, jossa oli kerran Ginga-aiheinen teemanumero. En omista tätä lehteä, mutta sen sisältö on julkaistu netissä ja jopa käännetty englanniksi, joten siitä kirjoittaminen oli lopulta helppoa. Olen näemmä ottanut tehtäväkseni kirjoittaa Shiroi Senshi Yamatosta tasaisin väliajoin, joten tässä numerossa kävin läpi kaikki mahdolliset Yamaton osaamat tekniikat.
Katsoin Robbie Williamsin elämästä kertoneen hyvin taiteellisen Better Man -elokuvan vuonna 2024, pidin siitä paljon ja kirjoitin siitä melko pitkän artikkelin, josta en ollut varma missä julkaisisin sen. Elokuvassa päähenkilöä esittää tietokoneella luotu simpanssi, joten hyvin, hyvin löyhän eläinaiheen perusteella juttu päätyi lopulta Tähdenlentoon. Joku voi kritisoida tätä päätöstä. Lehden taiton aikana lehdessä oli kolme tyhjää sivua, joille oli pakko keksiä jotain täytettä. Juttu sopi tähän hyvin, eikä siis vienyt tilaa miltään Ginga-jutulta tai muultakaan artikkelilta. Olen myös vuosikausien ajan tehnyt töitä Tähdenlennon eteen, joten koin oikeudekseni saada pikkupalkinnon tämän jutun julkaisun muodossa.
Kosiskelin mukaan monta kirjoittajaa. Emmi S. oli kirjoittanut aiemmin monia erittäin laadukkaita juttuja lehteen, ja suostui nytkin kirjoittamaan todella seikkaperäisen artikkelin, jossa oli matkustusvinkkejä Japaniin matkaaville. Todella hyvä lisä lehteen! Viime numerossa alkanut Susanna K.:n kertomus kuinka hän tapasi Takahashin ja sai myöhemmin suuren lahjapaketin Japanista päättyi tässä numerossa. Artikkeli oli todella pitkä, enkä halunnut tiivistää sitä. Päädyin jakamaan sen kahteen numeroon, mutta pätkäisin artikkelin kahtia ehkä väärästä kohtaa, jolloin tämä jälkimmäinen osa oli peräti kuusi sivua pitkä. Huh. Silti, olen todella hyvilläni kuinka näin henkilökohtainen kokemus saatiin mukaan!
Pyysin myös shikokunkoirakasvattajaa kirjoittamaan rotuesittelyn. Lehdessä on tähän mennessä esitelty siis shikoku, kishu, akita ja kai. Vielä on muutama virallinen nihon ken -rotu esittelemättä. Susineito kertoi kohtaamisestaan karhun kanssa yhdistyksen Discordissa, ja haistoin heti tässä olevan juttuaiheutta, joten pyysin häntä kirjoittamaan tapahtumasta kunnollisen artikkelin. Hän suostui ja lopputuloksena oli mukavan kevyt ja jännittävä juttu, joka sopi oikein hyvin Hopeanuoli-lehteen. Olen myös yrittänyt tuoda erilaisia faniprojekteja esille, joten tätä numeroa varten pyysin Punasilmää kertomaan tekeillä olevasta fanitarinastaan. Toivottavasti tällaiset esittelyt voisivat innostaa muitakin faneja luomaan omia projekteja, olivat ne sitten fanitarinoita, roolipelejä, sarjiksia tai mitä vain. Nykyään tällaiset faniprojektit ovat todella harvinaisia, mikä on todella suuri sääli.
Mitäs muut kirjoittivat ihan omasta halustaan ja lahjomatta? Oheistuote-ekspertti Vivy kirjoitti Hopeanuoli-pahvimagneeteista. Vivy tietää oheistuotteista paljon ja osaa kertoa pienistäkin tuotteista kaiken mahdollisen. Kiva, että nämä vähälle huomiolle jäävät tuotteet saavat myös valokeilaa joskus. Yksi lehden tärkeimmistä jutuista oli Nawulfin pitkä kooste Takahashin kotiseuduista. Artikkelissa käsiteltiin muun muassa Yokote Masuda Manga Museumia, jossa Takahashin töitä on ollut paljon esillä. Tämä artikkeli oli mielestäni todella laadukas ja kiinnostava, ja sen pystyi kirjoittamaan oikeastaan vain henkilö, joka on päässyt käymään paikan päällä. Nemi kirjoitti samurai-hahmoista popkulttuurissa. Tämä aihe oli kiinnostava, mutta artikkeli oli harmittavan pintapuolinen. Olisin halunnut tietää lisää tai saada syvempää analyysiä. Toisaalta jokainen artikkeli ei voi olla Raamatun pituinen. Annakonda yllätti kysymällä saisiko kirjoittaa Japanin taidehistoriasta. Kannustin siihen, vaikka mietin olisiko aihe liian kuiva lukijoille. Lopullinen teksti olikin todella kiinnostava ja hän oli saanut Hopeanuolen mukaan riemastuttavilla kuvituksilla, joissa kuuluisiin japanilaisiin taideteoksiin oli piirretty Hopeanuoli-hahmoja mukaan.
Lehti on kokonaisuudessaan onnistunut ja ammattimaisen näköinen. Erityisen kauniita taustoja oli laitettu esimerkiksi pääkirjoitukseen ja japaninsusiin. Jotain pientä kritiikin aihetta löytyy, jos sellaista on pakko antaa. Liian moni sivu on tylsän valkoinen tai valkovoittoinen, jolloin artikkelien vaihtumista ei erota selkeästi. Sivulla 16 kuvateksti on jostain syystä mössöytynyt lukukelvottomaksi. En ole varma tuliko teema tarpeeksi hyvin esille. Käsittelemme Japania monesti muutenkin. Erosiko tämä numero tarpeeksi normisisällöstä?
Lehteä myydään yhdistyspöydillä eri tapahtumissa ja se lisätään myös jossain välissä myyntiin Hopeapuotiin. Ensi vuoden teemoina ovat Lelut ja Luonto.









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti