Suola Kuupielessä arvostelee koiraeläimistä kertovia sarjakuvia ja animaatioita. Vain myynnissä olleita julkaisuja arvostellaan. Jotkin teokset voivat olla ikärajoitettuja. Saatan joskus kertoa koiraeläinten historiasta, keräilystä, piirtämisestä ja sen sellaisesta. Listat artikkeleista ja arvosteluista löytyvät oikealla sivupalkista. Blogi on yli 10 vuotta vanha. Mitä kauemmaksi menneisyyteen mennään, sitä huonommin kirjoitettuja tekstit ovat. Sisällön kopioiminen muualle on kiellettyä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste scifi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste scifi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Zaibatsu Tears
NIMI; Zaibatsu Tears
VUOSI: 1994
TARINA/KUVITTAJA: Richard J. Bartrop
Zaibatsu Tears on jo sen verran vanhaa tavaraa, että siitä on vaikea löytää tarkempia tietoja. Vaikka Richard Bartrop onkin ollut kyttäyksen alla pidemmän aikaa ja olen nähnyt hänen piirroksiaan kettupäähenkilöstä ennenkin en tajunnut kyseessä olevan sarjakuvasta tuttu hahmo. Tämän sarjakuvan löytyminen yhdestä vakiokaupastani (Second Ed) tuli aivan puun takaa. Saas nähdä mitä muita yllätyksiä tulee vielä vastaan, vaikka välillä tuntuukin etten enää löydä laadukkaita itselle tuntemattomia koirasarjiksia. Ostin kolme ensimmäistä numeroa ja jäi epäselväksi ovatko nämä ainoat julkaistut, vai onko neljäskin osa julkaistu. Joka tapauksessa sarja on jäänyt pahasti kesken, ilmeisesti Bartropin muiden kiireiden vuoksi. Sarjiksissa olleista esipuheista käy ilmi, että osien väleillä on ollut vuosien mittaisia taukoja vaikka lehdet ovatkin myyneet hyvin.
Pi on kettu, joka on vapaaehtoisesti vaihtanut entisen ruumiinsa ylinopeaan ja -voimakkaaseen kyborgin kehoon. Vastapalvelukseksi uudesta ruumiistaan hän on kuitenkin velkaa vaikutusvaltaiselle yhtiölle, jota Pin pitää mukisematta palvella oli työ sitten juoksupoikana oloa tai salamurhaamista. Viimein vastaan tulee työ, jonka jälkeen Pi olisi taas vapaa. Mutta tehtävänä onkin tappaa Pin entinen rakastaja, joka on nyt sekaantunut hämärähommiin. Tämä tarinaosuus loppuu lyhyeen, jonka jälkeen Pi ryhtyy itsenäiseksi yrittäjäksi, aiempien omistajien halutessa hänet takaisin.
Zaibatsu on hyvin japanilaisvaikutteinen. Sarjakuva on kuitenkin peräisin 90-luvulta, jolloin anime oli Amerikassa yhä uutta ja sitä ei koettu samanlaisena kliseenä kuin tänä päivänä. Onneksi mangasta tuttuja maneereita, kuten chibejä ja hikipisaroita ei sarjakuvassa esiinny. Kyseessä on tyylipuhdasta scifiä, joka ottaa itsensä ehkä turhankin vakavasti. Suurta eeposta on selkeästi lähdetty tekemään, mutta ulos ei saatukaan pullautettua kuin muutama lehti. Tämä on harmi. Pin maailma on kiinnostava, ainakin jos pitää scifistä. Mitään erityisen omaperäistä ei sarjasta löydy, teknologia ja tyyli on paljolti lainattu japanilaisista sarjoista.
Pi on hahmona vähäeleinen ja itseäni jäi suuresti kiehtomaan miksi hän valitsi elämän kyborgina, vaikka sen takia joutui useaksi vuodeksi yhtiön orjaksi. Muita kiinnostavia hahmoja ei vielä kerennyt tulla esiin, esimerkiksi Pin entistä kumppania Dolfia olisin ennustanut tärkeäksi henkilöksi, mutta hän vilahtikin vain yhdessä lehdessä.
Kuvitus on melkoista nannaa silmille. Etenkin toimintakohtauksissa on luontevuutta ja räjähtävyyttä, välillä menee överiksikin mutta koska Pi on kyborgi se annettakoon anteeksi. Bartrop on nykyisin keskittynyt tekemään lähinnä digitaalisia kuvia, joista suoraan sanoen en juuri pidä. Digitaalisissa kuvissa hän keskittyy turhankin paljon pintojen tekstuureihin, jolloin kokonaisuus voi näyttää omituiselta, mutta no ainakin kaikki heijastukset ovat realistisia. Hänellä on myös välillä vähän omituinen tapa piirtää kasvoja ja ilmeitä, mutta anatomia kokonaisuudessaan on yleensä hienon näköistä.
Hyvin harmillista ettei tätä tehty enempää. Vaikeata arvostella keskenjäänyttä sarjaa, selkeästi maailmaan ja sen hahmoihin on ollut tarkoitus tutustua syvällisemmin pitkällä aikavälillä, joka jäi nyt toteutumatta. Enkä usko ihmisillä olevan enää kiinnostusta Zaibatsuun, vaikka se suosittu olikin julkaisun aikaan. Ellei sitten Bartrop käynnistä sarjaa uudelleen, mikä on hyvin epätodennäköistä. Virkistävää kuitenkin lukea näinkin vanhaa sarjakuvaa, joka ei ole ikääntynyt juuri ollenkaan. Mukana ei ole myöskään mitään seksuaalista, mikä sekin on vaihtelua furrysarjisten parissa.
TÄHDET: ****
maanantai 23. joulukuuta 2013
Wolf's Rain (manga)
NIMI: Wolf''s Rain
VUOSI: 2003
KUVITTAJA: Toshitsugu Iida
TARINA: BONES, Keiko Nobumoto
Tämä arvostelu on tehty englanninkielisen mangan perusteella.
Heti alkuun on muistutettava, että Wolf's Rainin mangaversio poikkeaa hyvin paljon animeversiosta. Mangaa on vain kaksi pokkaria, joten tapahtumia on pitänyt typistää ja monia kohtauksia on muutettu hyvin paljon alkuperäisestä. Jos animen tapahtumat ovat canon, mangaa voi pitää ihan kuin tekijöiden omana fanfictionina animesta. En suosittele mangan lukemista ennen animea, sillä mangan kauniin kuoren alla muhii selvästi hätiköitu rahastuskone.
Wolf's Rain sijoittuu post-apokalyptiseen tulevaisuuteen, luonnonvarat ovat vähissä ja suuri osa ihmisistä elää köyhyydessä. Monet eläimet ovat kuolleet sukupuuttoon. Vanha legenda kertoo että sudet voisivat avata portin Paratiisiin, mutta kansan mukaan sudet ovat kuolleet sukupuuttoon pari sataa vuotta sitten. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta, sillä sudet ovat ottaneet ihmisen muodon (öh en tiedä miten, mutta sivutetaan tämä seikka) ja elävät ihmisten keskuudessa kenenkään huomaamatta. Wolf's Rainissa siis käännetään ihmissusi-käsite päälaelleen, ihmiset eivät muutu susiksi vaan sudet ihmisiksi.
On vaikeaa olla vertaamatta animea mangaversioon, manga on niin erilainen että se pitäisi osata nähdä ja arvostella itsenäisenä kokonaisuutena. Valitettavasti loistavan animen jälkeen tätä versiota tuntuu kuvaavan vain yksi sana: paska. Anime oli Japanissa menestynyt hyvin ja muuallakin maailmalla suosittu, joten totta kai siitä piti tehdä mangaversiokin erikseen. Tässä ei olisi mitään ongelmaa jos tuote olisi oikeasti hyvä! Mutta kun ei ole.
![]() |
| Tää oli munkin reaktio mangaa lukiessa. |
Piirtäjäksi on saatu selvästi lahjakas tyyppi, mutta joka ei oikein osaa piirtää yhtä tärkeintä elementtiä; susia. Mangan susilla on uskomattoman pitkät jalat joiden nivelet taipuvat miten sattuu. Ihmiset sen sijaan on piirretty kauniisti ja sudet ovatkin suurimman osan ajasta ihmismuodossaan, piirtäjän lievä osaamattomuus voi olla tässä syynä, mutta toisaalta myös animessa sudet viipyivät pitkiä aikoja ihmismuodossa.
Varjostus on todella kaunista tässä mangassa, mustat alueet todella näyttävät mustilta ja ääriviivat ovat kauniita, joskin välillä sama ohut ääriviiva joka puolella kaipaisi vähän vaihtelua.
![]() |
| Anatomia... mitä tapahtuu... |
Myönnän etten tajunnut loppua. Okei ehkä hiukan, ehkä......... ei, en tajunnut sitä. Se tuli niin yllättäen puun takaa ja ei tuntunut kunnolliselta lopulta. Odotin enemmän. Jotain elämää suurempaa kaiken sähläämisen jälkeen.
![]() |
| Mangassa on kyllä ihan siistejäkin hetkiä. Kuten tämä. COOL! |
Ylipäänsä suurena koirien ystävänä ärsyttää tämä susien tolkuton ihannointi. Miksi juuri susilla on kyky avata portti Paratiisiin? Miksei sama kyky olisi koirillakin? Sarjassa on yksi koirasusikin, en paljasta kuka, mutta kuinka paljon suden verta pitäisi tarkalleen olla että koirasusi myös kelpaisi hommaan? Melkoista arjalaismeininkiä, etenkin kun miettii että moni koirarotu on sutta parempi joissain ominaisuuksissa (vinttikoirat nopeudessa, ajokoirat haju-aistinsa avulla, suurin osa koiraroduista älykkyydessä, molossirodut voimassa) ja jotkin koirat ovat villiintyessään muodostaneet toimivia villipopulaatioita (Australian Dingos, New Guinea Singing Dogs, Carolina Dogs, Indian Pariah Dogs, Cimarron Uruguayo.......). Mikä tekee noista villikoirista vähempiarvoisempia, vähemmän jaloja, vähemmän villejä susiin verrattuna? Pohjois-Amerikan ja Espanjan susilla musta väri on todistettavasti tullut koirilta! Etenkin Pohjois-Amerikan Eastern Timber Wolf-alalaji risteytyy useasti kojootin kanssa. Eli kuinka puhdas olisi "puhdas susi" joka pystyisi avaamaan Paratiisin?
Ehkä yli-analysoin simppeliä fantasiatarinaa.
En millään pysty suosittelemaan tätä mangaa muille paitsi animen hardkore-faneille. Ilman animen tukea tässä mangassa ei ole tarpeeksi hyvää juonenkuljetusta, tarinan selkeyttä tai edes tarpeeksi hyvää taidetta toimimaan itsenäisesti omilla jaloillaan. Mangoja on kuitenkin vain kaksi, eli jos nyt tämän haluaa hyllyynsä ei hanke tule kalliiksi.
Myös anime arvostellaan myöhemmin todennäköisesti.
TÄHDET: **
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














