Vastaan kysymyksiinne, osa 3

Tämä on toistaiseksi viimeinen vastauskierros aiempaan postaukseen, jossa pyydettiin lukijoilta kysymyksiä. Kysymyksiä tuli enemmän kuin odotin, minkä vuoksi olen vastannut osissa ja nyt suljen sen kommentoinnin. Uusia kysymyksiä saa toki aina esittää milloin vain, mutta en enää vastaa niihin tälläisenä koosteena, vaan vastaan suoraan kysymyksen alle. Kiitos kommenteista! Oli mukavaa nähdä, että blogilla on aktiivisia lukijoita ja teillä oli oikein hyviä kysymyksiä.

Tämän kierroksen alkupää keskittyi paljon Hopeanuoleen/Gingaan, mutta oli lopussa kysymyksiä myös muista aiheista.

"Miten sinusta tuli Ginga-fani, miten tutustuit Gingaan?"

En muista milloin ja miten tämä tapahtui, mutta ensikosketus on tapahtunut TODELLA nuorena. Muistan jo tarhaikäisenä joskus leikkineeni Hopeanuoli-leikkejä. Ala-asteella Hopeanuolia lainailtiin ristiin ja niitä jopa katsottiin koulussa silloin kun opettajalta oli opetusmateriaali loppunut. Meillä oli välillä elokuvatunteja, jolloin kotoa sai tuoda videoita, joista luokka äänesti mikä katsottaisiin. Hopeanuolet tuppasivat voittamaan, koska olivathan ne niin jänniä.

"Keräiletkö Ginga-oheistuotteita? Millainen Ginga-kokoelma sinulla on?"

Keräilyni on ollut vaatimatonta, eivätkä nämä ole erityisen hienosti esillä. Kaikki suomeksi julkaistut tietysti löytyy ja VHS-julkaisuista olen yrittänyt keräillä eri variaatioita. Muutama figuuri, japanimanga, pehmo ja sekalainen pikkusälä löytyy, mutta paljon olen jättänyt väliin. Kaikki mahdolliset yhdistyksen kamat olen säilyttänyt. En usko Ginga-kokoelmassani olevan mitään erityisen mielenkiintoista.

"Oletko nähnyt Yoshihiro Takahashia livenä? Oletko menossa tapaamaan häntä, kun hän syyskuussa tulee Helsinkiin?"

En ole nähnyt, enkä ole nyt menossa. Tiedän, että tämä voi hyvin todennäköisesti olla viimeinen kerta kun hän käy Suomessa. Kuitenkin ilmoitus nimikirjoitustilaisuudesta tuli hyvin yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla. Minun pitäisi sopia poissaolo töistä, koira laittaa hoitoon ja laittaa matkaan aika paljon rahaa. Kysyin juuri vapaapäiviä Lapin reissua varten, enkä halunnut kysyä erikoisjärjestelyitä heti uudestaan. En usko, että tässä tilaisuudessa Takahashin kanssa voi jutella paria minuuttia pidempää, eikä nimikirjoitusta saa ottaa vapaavalintaiseen esineeseen. Rakastan hänen sarjojaan ja hänellä on ollut suuri vaikutus minun lapsuuteeni, mutta en silti usko, että saisin hirveästi irti hänen tapaamisestaan. Hopeanuoli-yhdistykseen otettiin yhteyttä sähköpostilla tähän tapaamiseen liittyen ja ehdotettiin Takahashin haastattelun järjestämistä, en itse edelleenkään ajatellut mennä, mutta ehdotin tätä hommaa sopivalle henkilölle. En paljasta enempää vielä.

"Mitkä Ginga-hahmot ovat suurimpia suosikkejasi ja mitkä inhokkejasi?"

Ainakin Riki (Riki on se ykkönen!), Gin, John, Musashi, Sniper, Yukimura, Saheiji ja Hidetoshi Sekiguchi kuuluvat suosikkeihin. En pidä ollenkaan Weedistä, Siriuksesta ja Kyoushirousta.

"Laita nämä sarjat paremmuusjärjestykseen: GNG, GDW, Orion, Last Wars, Noah."

GNG, GDW, TLW, Orion. Noah kuuluu roskakoriin.

"Millaisia muutoksia sinä tekisit Ginga-saagaan?"

Karsisin hahmoja rankalla kädellä. Kaikenlaisia turhia sivuhahmoja on aivan liikaa, minkä vuoksi uudet hahmot ovat aluksi suuren huomion kohteina, kunnes vaipuvat vain taustalle ihmettelemään. Osa hahmoista on yksinkertaisesti kadonnut, koska Takahashi on unohtanut niiden olemassaolon. Vanhoja hahmoja tulisi käyttää aina kun mahdollista ja välttää uusien hahmojen luontia, ellei ole täysin varma, että uusille hahmoille riittää käyttöä myös tulevaisuudessa. Laittaisin Giniä vierailemaan useammin Daisuken luona, jotta näkisimme ihmisiä enemmän ja vierailut eivät aina koskisi koirien haavojen parantamista. Minulle omistajan ja koiran välinen side lukeutui Hopeanuolen alkupuolen parhaimpaan antiin, mutta tämä elementti on unohtunut lähes täysin sarjasta. Toisin mukaan lisää narttuja tai muuttaisin joidenkin urosten sukupuolta, sillä urosten määrä on narttuihin verrattuna moninkertainen. Toivoisin, että narttujen joukosta löytyisi enemmän toiminnan naisia, eikä vain äitejä tai pulasta pelastattavia neitoja, vaikka näillekin hahmotyypeille on paikkansa. Lisäisin sarjaan enemmän sisältöä, joka perustuisi hahmojen välisiin suhteisiin ja jokapäiväiseen luonnossa selviytymiseen, ikuisen sotimisen sijaan. Noah pyyhittäisiin täysin pois saagasta.

"Toivotko vielä jatkoa Gingalle, vai toivotko, että jatkoa ei ole enää tulossa?"

Jos taso on samaa kuin Noahissa, en toivo enää jatkoa. Mutta näytän peukkua jos Takahashi haluaa tehdä lyhyitä Shin Gaiden -tyylisiä tarinoita, joilla syvennetään sivuhahmoja ja selvitetään sarjan juoniaukkoja (esimerkiksi se kuuluisa Chuutoran katoaminen).

"Missä Hopeanuoli- ja Weed-anime ovat mielestäsi onnistuneet paremmin kuin mangaversiot? Pidätkö enemmän animesta vai mangasta?"

Hopeanuolen kohdalla pidän hieman enemmän animesta, mutta versiot ovat melko tasoissa. Animessa oli mielestäni enemmän tunnelmallisia ja tunteellisia hetkiä, varsinkin musiikilla on ollut suuri rooli tunnelman luomisessa, mutta manga on etenkin loppua kohden piirretty todella upeasti ja yksityiskohtaisesti. Weedin kohdalla valinta on helppo. Anime oli lähes täysin pettymys, muutamaa hyvin piirrettyä jaksoa/kohtausta lukuun ottamatta.

"Onko sinulla joitain lempitaiteilijoita? Suomalaisia tai ulkomaalaisia."

Toki ja he ovat vaikuttaneet paljon taiteeseeni! Suosikkipiirtäjäni on Jaime Sidor/Emrys, joka tosin valitettavasti ei ole ollut aktiivinen vuosikausiin. Hän piirtää pääasiassa mustavalkoisia ääriviivapiirroksia, joissa on todella rohkeat ja selkeästi itsevarmuudella tehdyt viivat, ja hänen ihmissudet sun muut hirviöt ovat täynnä raivoa. Hänen tyylinsä on hyvin realistinen ja yksityiskohtainen.

Synnabar on toinen suuren vaikutuksen tehnyt, mutta myös nykyään varsin epäaktiivinen. Pidän hänen rouheista, luonnosmaisista viivoista. Monesti hän värittää perinteisesti piirretyt kuvansa digitaalisesti ja tämä yhdistelmä toimii todella hyvin, eikä värityksestä heti huomaa sen olevan digitaalista. Hänen kuvissaan on paljon viittauksia mytologiaan ja menneisyyden kulttuureihin, mitä arvostan paljon.

Goldenwolf on se pakollinen nimi kaikkien turripiirtäjien parissa. Kun nuorena aloin kiinnostumaan furry-/turrigenrestä hänen työnsä olivat ensimmäisten löytämieni joukossa. Hänellä on vesi- ja puuvärit hyvin hallussa ja hän piirtää oikein miellyttäviä ja luonnollisia kuvia.

Muita tärkeitä vaikutteita ovat olleet muun muassa Dark Natasha, Wielder, ja Balaa. Näitä on niin monta ja kaikilta olen yrittänyt bongata tyyli- ja tekniikkavinkkejä, joita voisin jäljitellä.

"Minkälainen musiikkimaku sinulla on? Onko jotain all time favorite biisiä?"

Suurin rakkauteni on U2. Oikeastaan mikään muu artisti ei pääse lähellekään intohimoani U2:sta kohtaan. He ovat olleet elämässäni jo lähes 20 vuotta. Kaikissa ylä- ja etenkin alamäissä tämä bändi on jaksanut innostaa, lohduttaa ja pitää yllä edes jonkinlaista kiinnostusta elämää kohtaan. Vaikka olen kuinka jäyhistynyt vuosien varrella pystyn yhä helposti tuntemaan lapsenomaista ihmetystä kun kuuntelen/katselen U2:n juttuja. Joskus jokin asia vain loksahtaa kohdalleen ja näin minulle on käynyt tämän bändin kanssa. Arvostan kuinka suurella intohimolla he tekevät työtään, arvostan tarinoita laulujen takana, kuinka tämä on ensisijaisesti live-bändi, joka kuulostaa parhaimmalta livenä, sekä sitä, ettei bändin jäsenten käytöstä tarvitse häpeillä - ei ole mitään huumeskandaaleja, turpakekkereitä ja bändärien hyväksikäyttöjä. No, ainakaan toistaiseksi, mutta kun kyseessä on näin ikivanha yhtye on vaikeaa kuvitella, että tuollaista enää nousisi pinnalle. Kaikki tietenkin mahdollista. U2:n musiikki puhuttelee minua suoraan sydämeen ja tuntuu kuin se olisi kirjoitettu juuri minulle. Heillä on todella laaja katalogi, josta löytyy yllättäviä tyylivalintoja ja jotain kaikkiin fiiliksiin. Yleensä kuuntelen heidän livejään mieluummin kuin studioversioita.

Kun nyt kysyttiin yksittäistä suosikkikappaletta, niin selkeästi suosikkini on U2:n A Sort of Homecoming. Tämä iski täysillä heti kun ensimmäistä kertaa kuulin sen joskus kersana. Todella hellä, unelmoiva, mietiskelevä ja hieman melankolinen kappale, josta kuitenkin jää päällimmäisenä hyvä olo. Kappaleen sanat jättävät paljon tulkinnan varaa ja olen lukenut erilaisia vastauksia kysymykseen mistä tämä oikeasti kertoo. Tämähän on tulkinnanvaraisen taiteen hieno puoli, jokainen voi nähdä siinä jotain itselleen relevanttia. Oman tulkintani mukaan laulaja haluaa jättää aiemman elämänsä taakseen ja rakentaa paremman tulevaisuuden toisen ihmisen kanssa.

Esimerkkejä U2:n hienoista liveistä, joita tulee säännöllisesti kuunneltua, ovat esimerkiksi Rattle & Hum -elokuvan With or Without You ja Exit, nämä ovat mielestäni huomattavasti parempia kuin studioversiot ja tässä elokuvassa oli kyllä valaistus kohdillaan. Tykkään todella paljon WoWY:n loppuun lisätystä säkeestä, jota ei studioversiossa ole ja jota jään aina kaipailemaan jos laulu sattuu kuulumaan radiossa tai baarissa. Muistaakseni olin 15v kun Sydneyn ZooTV-kiertueen keikka julkaistiin DVD:llä ja sieltä etenkin Bullet the Blue Sky kolahti kympillä. Tämä oli varmaan siisteintä mitä olin ikinä teinisimmuillani päässyt näkemään! Ja onhan tuo vieläkin hiton komeaa menoa, liekit taustalla ja Edgen kitara ja Bono lääh puuh -ukkona (niin joo, nimesin koirani hänen mukaan). U2 harmittavasti harvemmin soittaa kovinkaan raskasta rockia, mutta kyllä sekin selvästi onnistuu.

Toki kuuntelen paljon muutakin. Depeche Modella on todella syvä, intiimi ja synkkä soundi. Paljon syntikkaa ja kasaria. Ja Dave Gahanin ääni, ah! Olen paininut vuosien varrella paljon masennuksen kanssa ja DM käsittelee usein synkkiä aiheita, mutta yleensä heidän esittämässään pimeydessä on myös paljon lohtua. Hyvin runollinen bändi. Lempikappaleeni heiltä on The Love Thieves.

Nykyään tehdään paljon kasarisyntikkapoppia jäljittelevää musiikkia, jota kutsutaan synthwaveksi. Kuuntelen paljon tällaisiä artisteja, joita olen bongannut YouTuben kautta - yksi hyvä kanava on NewRetroWave, joka postailee eri synthwave-artistien kappaleita. Tätä kautta olen alkanut seuraamaan esimerkiksi seuraavia artisteja: The Midnight, Michael Oakley, Saffari, Dance with the Dead, d.notive, Destryur, Scandroid ja niin edelleen.

Tämä on ehkä yllättävä valinta ja joku voi jopa naureskellakin (koska ei tiedä paremmin), mutta Robbie Williams on aivan upea! Jeesus miten yhdessä ihmisessä voikin olla niin paljon lahjakkuutta! Robbie sanoittaa kappaleensa itse, hän pystyy uskottavasti vetämään rockia, poppia, jazzia, hiphoppia, melkeinpä mitä vain. Livenä hänellä on ihan uskomaton energia ja karisma, mutta samalla esiintyminen näyttää raivostuttavan helpolta - kuin hänen ei tarvitsisi edes yrittää. U2:n tavoin hän on ehdottomasti parhaimmillaan livenä ja levyllä mälsä kappale saakin ihan uutta eloa. Jos yhtään kiinnostaa tsekata kuinka monitaitoinen Robbie onkaan voi vertailla keskenään esityksiä kuuluisalta Knebworthin keikalta (2003), etenkin niitä enemmän rock-henkisiä kipaleita, 2001 Royal Albert Hallin keikan esitysten kanssa, joissa hän coveroi vanhoja jazz-/swing-kappaleita. Minähän en jazzista ole kiinnostunut pätkääkään, PAITSI silloin kun Robbie esittää sitä. Hänen esiintymistyylinsä on niin magneettinen, hän on tarinankertoja. Parina esimerkkinä tästä esiintymiskyvystä olkoon Knebworthistä Me and My Monkey ja Albert Hallista Mr Bojangles ja Well, Did You Evah?

Muita mainitsemisen arvoisia artisteja ovat Ghost, Hurts, Rammstein, David Bowie, Billy Idol, Kent, Muse, Bruce Springsteen... Pääasiassa kuuntelen aika vanhaa kamaa, enkä seuraa ollenkaan mitä uusia hittejä radiossa soitetaan. Mutta kuuntelen myös kaikenlaista teknobilejumputusta ja ties mitä roskaa, fiiliksen mukaan.

"Omaatko jotain ns. outoja tai erikoisia tapoja?"

Vihaan sukkia ja vältän niiden käyttöä niin paljon kuin mahdollista.

"Mielestäsi paras, hauskin tai mieleenpainuvin postauksesi täällä blogissa? Ja miksi?"

Olen tyytyväisin historia-aiheisiin teksteihini, koska olen halunnut kirjoittaa aiheista, joista ei ole ennen ollut saatavilla tietoa suomeksi. Kaikista tyytyväisin olen Dingot näyttelykoirina -jutusta, koska se perustui lähes täysin sanomalehtiarkistoista löytämiini artikkeleihin, jotka olivat maksumuurin takana ja aiheesta ei ollut saatavilla tietoa edes englanniksi, eikä todellakaan suomeksi. Tällaisten artikkelien kirjoittaminen on hyvin raskasta ja aikaavievää, koska tiedonmurut löytyvät sekalaisesti pitkin sanomalehtiä ja löydösten perusteella pitäisi lopulta kirjoittaa selkeä teksti, jossa olisi jokin punainen lanka. Nämä aiheet ovat mielenkiintoisia katsauksia menneisyyden elämään, enkä halua niiden jäävän täysin unholaan.

"Keräiletkö mitään? Oletko keräillyt ennen jotain, mitä et enää kerää?"

Tästä pitäisi joskus jaksaa tehdä ihan oma postaus, sen perään on kyselty usein. Käytän tässä vastauksessa nyt vanhoja kuvia. En varsinaisesti kerää enää mitään vain keräilyn takia, mutta ostan kun näen jotain kiinnostavaa ja sattuu olemaan ylimääräistä rahaa. Samantyyppisiä tavaroita sitten ajan kuluessa kerääntyy. Kai sitä voi sanoa keräilyksi, vaikka keräilyssäni ei ole mitään päämäärää.

Minulla on jonkin verran oheistuotteita elokuvista ja tv-sarjoista. Hannibal-sarja (Mads Mikkelsenin tv-versio) on minulle hyvin tärkeä, joten siitä on tullut ostettua figuureja, kirjoja, fanitaiteita ja jopa Hannibal-nukke. Nukke poseeraa vitriinissä hellissä tunnelmissa Alien-elokuvien xenomorfin kanssa. Yhä Hannibaliin liittyen ostin myös Will Grahamin hahmon piirtämiä kelloja, jotka myytiin aitona, mutta tätä on mahdotonta todistaa jälkikäteen. Tiedän, että erästä kohtausta varten näitä kelloja piirrettiin kymmenittäin, ehkä jopa sadoittain, ja sarjan loputtua sen esineitä huutokaupattiin faneille. Tällaisia pikkuesineitä huutokaupattiin usean kappaleen könteissä ja vain murto-osalle tehtiin aitoustodistus. Myyjällä oli myynnissä samaan aikaan muitakin tavaroita sarjasta ja hän osasi kertoa niiden alkuperän, mutta ainahan on mahdollista valehdella, joten näiden aitous jäänee mysteeriksi.

Titan A.E. -animaatio on minulle ollut lapsuudesta asti pieni pakkomielle. Olen ostanut pari alkuperäistä animaattorien tekemää luonnosta, jotka ovat todella samanlaisia, mutta en osannut päättää kumpi on parempi joten molemmat ovat kehyksissä seinällä. Kokoelmani suurin ylpeys on tietääkseni ainoa laatuaan, mutta vaikea sanoa varmasti, koska elokuvaa ja sen tuotteita kohtaan on niin vähän kiinnostusta. Korso on yksi lempihahmoistani ja tämä pienoismalli/maketti/maquette on todennäköisesti tehty animaattoreille malliksi ja myös skannattu DVD:n menua varten, jossa se pyörii 360 astetta. Harmi vain ase oli katkennut. Myyjällä oli myynnissä samantyylisiä maketteja muistakin päähahmoista ja harmittaa todella, TODELLA paljon etten ostanut niitä tai ottanut niistä kuvia talteen.

Öööh mitähän muuta mainitsemisen arvoista olisi? Kirjahylly on täynnä koira- ja turrisarjakuvia, sekä kirjoja luonnosta ja kryptozoologiasta. U2-kamaa on aika paljon. Vähän joka nurkassa on jokin "omituinen" esine, joiden olemassaololle olen täysin sokeutunut. Vasta silloin kun tänne tulee joku vieras (erittäin harvinainen tapahtuma), joka alkaa ihmetellä mikä tämä ja tuo on havahdun muistamaan, että oho, tälläinenkin oli olemassa ja ei varmaan löydy ihan joka kodista.

Toisen maailmansodan aikainen kaasunaamari

Taksidermiaa eli täytettyjä eläimiä ja kalloja keräilin ihan keräilyn ilosta joskus kahdenkympin alussa. Hyvin kallis harrastus, joten en nykyään ostele näitä yhtään tai edes selaile mitä voisi olla myynnissä. Kotona on muun muassa täytettyjä mäyriä, variksia, rusakko, naakka, kalalokki, pulu, jotain pikkulintuja. Nahkoina on opossumi, näätä, hopeakettu, kojootti (tämä on kyllä upea!) ja sinikettu. Kalloja on myös jonkin verran ja olen lähinnä halunnut koiria: punakettu, kojootti, siperianhusky, pitkäkarvainen collie, englannincockerspanieli, kääpiöpinseri, keskikokoinen villakoira, pari mysteerirotua, supikoira, siaminkrokotiili, harakka, näätä ja kissa. Jos rahaa tulvisi ovista ja ikkunoista alkaisin jälleen ostelemaan eri koirarotujen kalloja.

"Käytkö coneissa?"

Aika harvoin, mutta jos käyn olen yleensä myyjänä taidekujalla.

"Miellätkö itsesi "faniksi", kuulutko johonkin fandomiin?"

Todellakin! Olen monenkin asian intohimoinen ja suorastaan pakkomielteinen fani. Vuorovaikutan muiden fanien kanssa kuitenkin lähinnä Hopeanuoli-fandomissa. Muita fanikuntia seuraan sivusta ja ehkä joskus kommentoin jotain aiheeseen liittyvissä FB-ryhmissä/Twitter-tileissä/Tumblreissa/Discordeissa. Vaahtoan eri sarjoista/elokuvista/artisteista lähinnä yksityisviesteillä kavereille.

"Katsotko mieluummin uusia leffoja/sarjoja/kirjoja tms. vai palaatko herkemmin kuluttamaan samoja tykkäämiäsi teoksia uudelleen ja uudelleen?"

Katson mieluummin itselleni uusia teoksia. Palaan saman teoksen pariin yleensä silloin kun haluan näyttää sen toiselle ihmiselle ja saan seurata hänen reaktioitaan ja keskustella teoksesta hänen kanssaan. Silloin tällöin haluttaa palata vanhan teoksen äärelle uudelleen yksinkin, mutta näitä mielihaluja tapahtuu aika harvoin ja vasta sitten, kun viime kerrasta on jo kulunut vuosia. Alkuvuodesta oli aika paska rahatilanne, jonka takia en pystynyt hankkimaan uusia kirjoja. Tämä oli aika paha paikka, koska en pysty olemaan vessassa lukematta (lol), joten aloin sitten kaivella vanhoja, vuosia pölyjä keränneitä kirjoja esille. Tuli luettua ainakin Death Note-, Emma-, Nana- ja Akira-mangat uudestaan. Nyt menossa Don Rosan kootut. Elokuva-/sarjapuolella odotan tällä hetkellä uusinta The Boysin tuotantokautta ja käyn läpi Stephen Langin uraa.

Vastaan kysymyksiinne, osa 2

 Jatkoa viimekertaiselle vastauspostaukselle, jossa käytiin läpi lukijoiden kysymyksiä.

"Mitkä koirarodut on sun suosikkeja ja mitkä inhokkeja?"

Pahoittelen pitkää vastausta.

En pidä mistään koirasta, jolla on hengitysvaikeuksia, liian lyhyet jalat yhdistettynä pitkään selkään, liikaa ihopoimuja, vaikeahoitoinen turkki tai ei turkkia lainkaan, tai joka kuolaa jatkuvasti. Kaikki selkeästi epäluonnollinen, kivulias ja koiran elämää haittaava on iso nou nou. En todellakaan tarkoita, että kaikkien koirien pitäisi näyttää dingolta tai sudelta. Toimivia ja kestäviä koiramalleja on muitakin. En myöskään välitä kovin pienistä koirista, mutta jos ne elävät normaalia elämisen arvoista elämää niin ei niissä mitään vikaa ole, en vain itselleni halua käsilaukkukoiraa. JOS olisi pakko valita pieni koira, niin eloisat ja fiksut perhoskoirat, kääpiöpinserit, pienetamerikanpaimenkoirat ja alaskan klee kait voisivat olla vaihtoehtoja. Haluaisin silti omistaa myös "koiran kokoisen" koiran samalla.

En ole hirveästi kiinnostunut nimenomaan koiraroduista, vaan löyhistä koiratyypeistä. Rotukoirille on paikkansa, esimerkiksi kun halutaan jotain todella tarkasti määriteltyjä ominaisuuksia vaikkapa opas- tai poliisikoiran työhön. Nykyinen rodunjalostusmalli on kuitenkin täysin tuhoon tuomittu, koska uutta verta ei oteta mukaan joko ollenkaan tai tarpeeksi usein. Suljetussa populaatiossa rodusta jo menetettyjä geenejä ei voi ikinä saada takaisin ja diversiteetti vähenee joka sukupolvelta. Suurin osa roduista on luotu vain kourallisella koiria ja kaikki rodun nykyiset edustajat polveutuvat täysin samoista eläimistä. Ei siis ole juurikaan väliä vaikka kasvattajat sekoittaisivat käyttö- ja näyttölinjaa, tai kotimaista koiraa ulkomaisen tuonnin kanssa, siitä on vain marginaalista apua - toki parempi kuin ei mitään. Kasvattajat huijaavat itseään tuijottamalla vain sukutaulujen viimeisimpiä sukupolvia, joiden perusteella koirat eivät näytä sukurutsaisilta. Oikean sukusiitoksen saa selville vain jäljittämällä sukutaulut niin pitkälle menneisyyteen kuin mahdollista, tai geenitestillä.

Koska rotukasvattajat "saavat" käyttää jalostukseen vain saman rodun edustajia joutuvat he jatkuvasti tekemään kompromisseja jalostuksessaan ja vähättelevät terveysongelmia. En nyt mainitse mikä rotu on kyseessä, mutta keskustelin kasvattajan kanssa, joka kasvattaa harvinaista metsästysrotua (harvemmin oikeassa käytössä enää), jonka lähes jokaisella yksilöllä on jonkinlaista allergiaa. Hänestä tämä ei ollut iso asia, koska ei koiran tarvitse voida syödä kanaa (vaikka se on yleisin koiranruoissa tavattava liha), sillä rotu on historiallisesti syönyt enemmän kalaa ja riistaa, eikä myöskään ruohoallergia ollut paha juttu. Siis... koira on allerginen ruoholle, jota on kaikkialla puolet vuodesta ja ympäristöissä, joissa koiran pitäisi työskennellä? Vaikea kuvitella, että joku karu mettäukko viitsisi pitää ruoholle allergista mettäkoiraa hommissa. Mutta kun nämä allergiat ovat levinneet koko rotuun, eikä uutta verta "ole lupaa" hankkia muualta, ollaan melkoisessa umpikujassa. Jos rotujen tilanne on jo nyt tällaista, miltä se näyttää 10, 50 tai 100 vuoden päästä? Samaa verta ei voi ikuisesti pallotella.

Moni rotu on mielestäni todella upea, kuten saksanpaimenkoira tai dobermanni, mutta sellaisen ostaminen tuntuu täysin venäläiseltä ruletilta tuleeko sieltä jokin vakava terveysongelma samalla, joka johtaisi ennenaikaiseen hautaan. Yli puolella dobermanneista on dilatoiva kardiomyopatia (dilated cardiomyopathy, DCM), jonka takia täysin terveeltä vaikuttava koira voi yhtäkkiä kuolla tuosta vain. Institute of Canine Biology arvioi, että vuoteen 2040 mennessä KAIKILLA dobermanneilla on dilatoivan kardiomyopatian geeni. Jos kaikki DCM-koirat poistetaan jalostuksesta dobermannien geenipooli pienenee jälleen, johtaen rankkaan sisäsiitoksen nousuun ja jokin muu terveysongelma tulee ottamaan DCM:n paikan. Ainoa järkevä ratkaisu olisi tehdä useita harkittuja roturisteytyksiä, mutta yhä liian moni harrastaja ja rotujärjestö vastustaa niitä. Rakkaan rodun annetaan mieluummin kuolla, kuin siihen otettaisiin ulkopuolista verta, sittenhän ne olisivat, hui perkele, sekarotuisia! Miten ironista, ottaen huomioon, että dobermanni luotiin pääasiassa rankkurin kiinniottamista koirista, joiden taustoista ei tiedetty mitään. Jalostuksessa on viety ääripäähän niin fyysisiä kuin psyykkisiä ominaisuuksia. Suurista koirista on tehty suurempia, pienistä pienempiä, löysänahkaisista vielä löysempiä. Osa työkoiraroduista ei enää pysty rauhoittumaan ollenkaan ja tavallinen arki on niiden kanssa raskasta. Suurin osa tapaamistani saksanpaimenkoirista on ollut neuroottisia, tyhjää vinkuvia, reaktiivisia ja niillä on ollut jokin allergia tai atopia.

Näen rodut enemmän raaka-aineina, joita sekoittamalla voidaan luoda juuri itselle sopiva eläin. Kiinnostavimmat koirat tulevat mielestäni tarkkaan harkituista risteytysprojekteista. Jos jotain puhdasrotuisia pitää mainita, voisin olla kiinnostunut alaskanmalamuutista, grönlanninkoirasta, saksanpaimenkoirasta, amerikanakitasta, käyttölinjaisesta labradorinnoutajasta, chesapeakelahdennoutajasta, dobermannista, isosveitsinpaimenkoirasta, appenzellinpaimenkoirasta, amerikanpitbullterrieristä tai perinteisestä bonemouth shar peistä. Mieluusti ottaisin kuitenkin koiran, joka olisi suurimmaksi osaksi jotain rotua, mutta mukana olisi myös jotain muuta, joka järkevästi tukisi yhdistelmää. Ei ole mitään rotua, mikä sataprosenttisesti miellyttäisi minua, vaan kaikissa haluaisin muuttaa jotain. Pidän monesta koirarodusta ja osaan arvostaa ja ihailla niiden kykyjä, mutta en silti haluaisi sellaista itselleni.

Noin yleisesti pidän atleettisista, säänkestävistä, älykkäistä, yhteistyökykyisistä, rauhallisen itsevarmoista, vaatimattomista ja maskuliinisista koirista. Liian siroa, kapeaa ja nättiä ei saa olla. Murtovaras ei saisi päästä sisälle ekan potkaisun jälkeen. Pelkuruutta en siedä, eli uhkaavissa tilanteissa pitää olla edes jotain yritystä, eikä heti juosta karkuun häntä jalkojen välissä. En halua säännöllisesti trimmata, harjata ja pestä koiraa, turkin pitää olla lyhyehkö ja kestää säätä sen verran, ettei koiraa mieluusti tarvitse myöskään pukea. Esimerkiksi airedalenterrierin kohdalla intoni stoppaa tuohon trimmaamiseen. Koiran yksi tehtävä on olla kodin jätemylly, joten teräsvatsaisuus kuuluu asiaan, kaikenlaiset ruoka-allergiat ja nirsous eivät. Koira on minulle lemmikki, mutta haluan sen kuitenkin voivan olla potentiaalisesti myös hyödyllinen. Koskaan ei tiedä milloin zombie-maailmanloppu koittaa. Kotona pitää osata rauhoittua, mutta olla aina valmis tekemään omistajan kanssa hommia. Omistajalle pitää aina olla nöyrä ja koiralla pitää olla TODELLA suuri kynnys, jotta se mistään syystä purisi omistajaa tai kodin muita ihmisiä. Koirapuistokoira ei tarvitse olla, eikä vieraista ihmisistä tarvitse pitää, mutta omalle väelle ei saa uhitella koskaan. Vapaana koiran pitää pysytellä omistajan/kodin lähettyvillä, eikä harhailla minne sattuu. Kaikki haluamani tuskin osuu samaan koiraan, mutta nämä nyt ovat tällaisiä ihanteita.

"Jos kirjoitat Legendan varjossa-fanitarinan uusiksi, tuleeko siihen pitti-Nara vai uusi koirasusi-Nara? Vai kumpikaan, jos siis sen kirjoittaminen uudelleen on vielä mahdollisesti suunnitelmissa?"

Nara pysyisi tuossa tarinassa pittinä, koska koirataistelut olivat niin oleellinen osa tarinaa, enkä myöskään haluaisi Naran olevan yhtä korkea ellei korkeampi kuin Riki. On yhä mahdollista, että aloitan tarinan uudelleen, onhan sen juonikuviot suunniteltu alusta loppuun, joten olisi sääli heittää se hukkaan.

"Onko jatko-osan kirjoittaminen Tengu-tarinalle yhä suunnitelmissa? (Ei paineita, kunhan kysyn, koska aidosti tarina kiinnostaa. :D)"

Eiköhän! Kaikenlaiset muut kirjoitusprojektit vain ovat tiellä ja koko ajan keksin uusia jännempiä projekteja. Jatko-osaa en laittaisi enää ensin Tähdenlentoon, koska eka osa julkaistiin vuoden 2020 lehdissä, joten sen jälkeen liittyneet jäsenet eivät tietäisi yhtään mistä on kyse (toki vanhat lehdet voi yhä lukea digiversioina yhdistyksen sivuilta, mutta eri asia kuinka moni tajuaa tämän). Fanitarina vie myös todella paljon sivutilaa.

"Miten Bono nykyisin jakselee?"

Hyvin! Vanha ukko se on, mutta ei ole toistaiseksi terveysongelmia ja elämä on rauhallista. Kävimme elokuussa Lapissa (pikaisen mutkan kautta myös Haaparannassa) ja reissu oli oikein onnistunut. Bono käyttäytyi koko matkan hienosti, vaikka ei ole tottunut matkustamaan autossa ja muutenkin tuppaa olemaan reaktiivinen. Olin yllättynyt etteivät koko päivän kestävät ajomatkat aiheuttaneet ripalia tai oksennusta. Rakista oli oikein mukavaa uida Kemijoessa ja sukulaisvierailuilla sai ennätysmäärät lääpintää ja kehuja. Olin erityisen tyytyväinen siihen miten tottelevainen ja järkevä Bono oli. En pitänyt sitä vapaana, vaikka oltiinkin keskellä ei mitään, koska pihapiirin läpi kulki säännöllisesti poroja. En usko, että se olisi lähtenyt yksin harhailemaan mihinkään, mutta porot olisivat voineet saada kyytiä. Ulko-ovea pidettiin kuitenkin paljon auki ja koira oli sisällä vapaana, mutta ei lähtenyt ulos kun sanoin sille elä mee. Välillä nukuin pari tuntia ja koira nukkui myös lattialla, samalla kun ovi oli auki. Kerran kävin myös saunassa, samalla kun koira jäi pyynnöstä sisälle oven jäädessä yhä auki. Hetken katselin saunan ikkunasta tuleeko se sittenkin ulos, mutta ha-haa, ei tullut. Toki paikalla oli myös mummo ja setä, joten luotin, että jos rakki nyt singahtaisi ulos varmaankin jompi kumpi tekisi jotain. Mutta ei ollut tarvetta sille.

"Jos rahatilannetta ei lasketa, niin pitäisitkö samaan aikaan mieluummin yhtä vai useaa koiraa?"

Useampaa, mutta kuinka useaa, se selviäisi vain kokeilemalla missä ajan, energian ja tilan raja tulee vastaan. Jos siis taloudellista rajaa ei olisi. Mielelläni haluaisin jakaa elämäni mahdollisimman monen koiran kanssa, myös erityyppisten koirien kanssa. Ne ovat kaikki omia persooniaan ja niiltä oppii paljon.

"Onko sinulla piirtämisen harjoitteluun liittyen jotain erityisiä rutiineja/tavoitteita, vai piirrätkö sitä mitä mieli tekee silloin kun tekee?"

Piirrän silloin kun huvittaa ja jokin inspiroi, tai on tylsää ja ei muuta huviketta tarjolla. Tiedän ettei piirtäminen tule koskaan olemaan minulle millään tavalla merkittävä tulonlähde, joten minulla ei ole siihen liittyviä tavoitteita. Kun osallistun projekteihin muiden piirtäjien kanssa tavoitteeni on vain saada kuvat valmiiksi ajoissa ja toivoa etteivät kuvani ole huonoimmasta päästä. Tässä vaiheessa en enää koe tarvetta todistella mitään kenellekään ja hyväksyn oman rajallisuuteni.

"Silloin kun teet tummat, näkyvät ääriviivat ja värität vesiväreillä (+ mahdollisesti jollain muulla), lisäätkö päälle fiksatiivia ennen maalaamista vai väritätkö suoraan vesiväreillä?"

Väritän suoraan, käytän fiksatiivia vasta kun kuva on 100% valmis. Vai tarkoititko maskinestettä (frisketti)? En käytä sitä oikeastaan koskaan. Aina kun olen yrittänyt se on jättänyt suttua jälkeensä. Käytän sitä jotenkin väärin. Tai ehkä käyttämäni merkki oli huono? Kesti vuosikausia ennen kuin edes tajusin maskinesteen olevan olemassa ja mihin sitä käytetään.

"Oletko harkinnut taidekirjan julkaisemista itse? Jos, millainen se olisi?"

Olen joskus vuosia sitten miettinyt luonnoskirjan julkaisua. Semmoinen, johon olisi koottu mustavalkoisia luonnoksia ja ääriviivapiirroksia. Painokulut tulevat tässä vastaan (kun pitäisi maksaa heti etukäteen ja sitten toivoa niiden myyvän) ja käyn coneissa todella harvoin, joten ne todennäköisesti jäisivät pyörimään jalkoihin pitkäksi aikaa. Ei mahdoton ajatus kuitenkaan.

"Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?"

Olen niin huonomuistinen. En osaa sanoa mikä voisi olla varhaisin muisto. Sen nyt voin kertoa kuitenkin, että lapsuuden leikeissä Leijonakuningas, Prätkähiiret ja Hopeanuoli olivat avainasemassa.

"Onko olemassa sinua ärsyttäviä ns. "pakollisia" juonenkäänteitä, jotka typeryydestään huolimatta ovat annettavissa anteeksi, koska toisenlainen tapa toimia olisi tarinankulun ja katsojan/lukijan kannalta vaivalloista tai muuten hankalaa? Mitä?"

Aaaaa liian vaikea kysymys! Kyllähän elokuvia katsellessa moni klisee voi ärsyttää, mutta ei juuri nyt tule mieleen esimerkkejä. Liiallinen ja epäluonteva infodumppaus ainakin pistää silmään. Tarinankulku yhtäkkiä pysähtyy kun tarinaa aletaan selittää kädestä pidellen kuin pikkulapselle. Etenkin jos tarina sijoittuu vaikka vieraaseen kulttuuriin tai tulevaisuuteen, on hyvä selittää lukijalle/katsojalle miten maailma toimii, mutta nämä olennaiset tiedot kannattaa sirotella mukaan siellä täällä, eikä yhdessä rykäyksessä. Uutta tietoa on helpompi muistaa jos se kerrotaan kohtauksessa, johon se liittyy olennaisesti - esimerkiksi lukijalle/katsojalle voidaan kertoa korteista ennustamisen perusteet samalla kun kohtauksessa ennustetaan.

Aina myös panen merkille jos hahmot puhuvat sukulais- tai ystävyyssuhteistaan, tai menneisyyden tapahtumista epäluonnollisesti ja yliselittävästi. Esimerkiksi hahmo A sanoo "Voi Erkki-veljeni, muistatko kun olit siinä kamalassa auto-onnettomuudessa kolme vuotta sitten?", johon B vastaa "Kyllä, Riitta-siskoni, ja Pertti-serkku kuoli silloin." Pakkohan meille on jotenkin saada kerrottua näin olennaiset asiat, mutta oikeat ihmiset eivät yksinkertaisesti puhu näin.

"Miksi/miten päädyit liittymään Suomen Hopeanuli-fanit ry:n jäseneksi? Miten hyvin yhdistys on vastannut odotuksiasi? Mitä kaikkea hommaa sinä teet yhdistyksessä? Miksi ihmisten kannattaisi mielestäsi liittyä yhdistyksen jäseneksi? Mitä toiveita sinulla on yhdistyksen suhteen, mitä yhdistyksen esim. pitäisi mielestäsi tehdä tulevaisuudessa?"

Olin seurannut yhdistyksen toimintaa sivusta ja niihin aikoihin netissä puitiin kovaäänisesti muun muassa jäsenkorttien katoamista ja muita aloittelevan yhdistyksen harha-askelia. Olin ostanut ensimmäiset kaksi jäsenlehteä ja kiinnostuin siihen kirjoittamisesta. Lehdissä oli mielestäni paljon hiomista ja nuoruuden uhoa täynnä halusin näyttää miten asiat pitäisi hoitaa. Pääsin heti mukaan kolmannen numeron tekoon ja liityin myös jäseneksi.

Yhdistys on vastannut odotuksiani hyvin! Saan toteuttaa itseäni kivojen projektien parissa. Olen tutustunut moneen mukavaan ihmiseen, joihin tulee pidettyä yhteyttä säännöllisesti luontevan yhteisen aiheen parissa. Olen säilyttänyt kaikki yhdistykseltä saamani postit ja ne tulevat olemaan mukavia muistoja vuosikausien päästä.

Teen pääasiassa sisältöä Tähdenlento-jäsenlehteen ja Jäsenposteihin ja valvon näiden edistymistä. Teen myös paljon muuta sekalaista, enkä oikein edes kiinnitä huomiota mitä kaikkea teen. Kalenteriin en osallistunut piirtäjänä, koska minulla ei ollut silloin skanneria ja muutenkin piirtäminen ei silloin oikein inspannut, mutta olin vastuussa projektin valvomisesta. Yleensä tilaan painotuotteet painosta. Teen paljon sisältöä yhdistyksen someen (etenkin Facebookiin), mainoskuvia, tietoiskuja ja sen sellaista. Kirjoitan paljon kaikenlaista sekalaista sisältöä, esimerkiksi vuosikertomuksen eli yhteenvedon yhdistyksen toiminnasta silloisena vuonna, keräilykorttien tekstejä, voin myös vastata yhdistyksen Facebookiin tai Twitteriin tuleviin kommentteihin, pari kertaa olen myös ollut tubettajiin yhteydessä yhdistyksen nimissä. Yhdistyksen someja hoitaa useampi henkilö, joten kommentteihin vastaaja voi olla joku muukin. Olen suunnitellut kaikenlaisia projekteja vuosien varrella. Olen hallituksen jäsen ollut monia vuosia ja osallistun päätöksien tekoon.

Kaikenlaisia juttuja, joita olen vuosien varrella tehnyt yhdistyksen julkaisuihin. Mukavaa, kun saa toteuttaa itseään!

Mukaan kannattaa liittyä jos aihepiiri kiinnostaa. Jäsenmaksu on etuihin suhteutettuna hyvin pieni. Jäsen saa kaksi paksua, värillistä ja monipuolista lehteä vuodessa, sekä kaksi tai kolme pienempää Jäsenpostia, joita ei myydä ulkopuolisille. Vaikka ei muuten jaksaisi osallistua yhdistystoimintaan postiluukkuun ilmestyy sen verran tavaraa pitkin vuotta, että jäsenyys kannattaa. Jäsenposteissa on yleensä jäsenlehteä kepeämpää luettavaa, kuten lyhyitä uutisia ja puuhatehtäviä. Tähdenlento-jäsenlehdistä olen kirjoittanut tänne blogiin usein numero kerrallaan, jos olette uteliaita näkemään millaista sisältöä niissä on. Ihan kaikki vanhat Tähdenlennot ja Jäsenpostit ovat jäsenten luettavissa digitaalisessa muodossa yhdistyksen nettisivuilla. Silloin tällöin järjestämme Discordin kautta levyraateja, manga-lukupiirejä ja videopuheluita. Olen pitänyt levyraadeista erityisen paljon. Joskus on myös ravintolamiittejä, joiden kutsu lähetetään jäsenille sähköpostilla. Yhdistyksessä voi tietenkin osallistua erilaisiin projekteihin, kuten nyt tekeillä olevaan muistipeliin tai tulevan Gingaconin suunnitteluun, sekä ehdottaa uusia projekteja.

Toivoisin, että yhdistyksen noin sadasta jäsenestä useampi aktivoituisi ja osallistuisi enemmän toimintaan. Jo vuosien ajan lähinnä pieni ydinporukka on pyörittänyt yhdistystä. Uusia kasvoja tarvitaan ja silloin saadaan myös uusia ajatuksia esille! Vanhat käppyrät kyllä neuvovat ja auttavat.


Vastailen myöhemmin lisää!