Nara piertelee, osa 18: Ihmeinen ja koiralainen

Olen piirtänyt yllättävän paljon viimeaikoina! Valitettavasti moni näistä on kuvia Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n uuteen keräilykorttiprojektiin, enkä saa näytellä näitä kuvia netissä ennen kuin kortit on julkaistu. Anyway, jotain voin näyttää täälläkin. Pahoittelen todella huonoja kuvia, iPadini kuoli ja myös puhelimeni on kuolemassa, enkä joka vaiheessa jaksanut skannailla. Kuvien laatu paranee jahka saan uuden iPadin käyntiin.

Tämä kuva tulee myös Hopsuyhdistyksen käyttöön. Tarkoituksena on, että ensi vuonna tehtäisiin jäsenlehteen kansi, jossa olisi useamman piirtäjän tekemä Gin heidän omilla tyyleillään. Koska tosiaan olen ollut varsin energinen piirtämisen kanssa käytin energiaani hyväksi ja tein oman osuuteni jo valmiiksi. Ylhäällä luonnosta ja sitten puhtaaksi piirretty versio. Olen taas pitkästä aikaa alkanut kokeilla eri juttuja, esim. värillisiä ääriviivoja. Toinen kokeilu on vuosiksi unohdettujen vesivärien kaivaminen esille.

Tosiaan ääriviivat ja osa turkin sävytyksestä on tehty puuväreillä, jonka päälle sitten laitoin vesiväriä. Olisi pitänyt tehdä nuo pannan metalliosat myös oman värisillä ääriviivoilla, mutta myöhäistä nyt.

Valmis. Olin kahden vaihteilla teenkö Ginille raitoja vai en, niitähän ei animessa pentuajan jälkeen näy ja kuitenkin halusin tehdä animeversion. No, tein nyt sen verta haalealla raidat ettei ne ainakaan häiritsevän oloisia ole. Jotkin ääriviivoista voisivat olla tummempia, mutta olkoon tämä tälläinen.

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten mitä puuvärejä ja vesivärejä käytän. En ole välineurheilija, ja olen köyhis. Puuvärini ovat City-Marketista ostettuja Herlitz -halpamerkkejä. Muitakin merkkejä lojuu nurkissa, en kiinnitä näihin asioihin juuri huomiota ellei kynä ole aivan paska jolloin en osta moisia uudelleen. Vesiväreinä toimii Suomalaisen Kirjakaupan 9 värin perussetti, mikä lie nimeltään. Ainut kalliimpi taidejuttu, mihin panostan ovat Copic -tussit. En ole löytänyt niille halvempaa versiota, jotka toimisivat tarpeeksi samalla tavalla.

Seuraavaksi jatkuvat yritykseni ihmeisten parissa. Olen yrittänyt laajentaa taitojani myös ihmisten piirtoon. Tämä on todella hidas prosessi, koska siinä missä voisin pieraista koiralaisen kuvan ulos tunnissa parissa menee yksinkertaisenkin ihmisen piirtoon aivan järjetön määrä aikaa. Tämä aihe ei vain ole vielä lihasmuistissani. Tällä kertaa halusin piirtää Detroit: Become Human -pelin robottipojan Connorin, joka on niiiin siisti ja hauska hahmo. Minulla on järjetön androidifetissi, minäkin haluan oman kotirobotin yhyy. Ja sitten olisin niin beta, että kuitenkin päätyisin palvelemaan sitä. :D En muuten ole pelannut tätä peliä ollenkaan itse, sillä en omista Pleikkanelosta. Koska köyhyys. Mutta pelit ovat nykyään niin elokuvamaisia, että niitä pystyy hyvin seuraamaan Youtubestakin. Noh, asiaan. En edelleenkään tykkää suoraan kopioida tiettyjä yksittäisiä kuvia, mutta tarvitsen ihmisten piirtoon aina mallikuvia. Yhdistelin sitten pelistä screenshotin ja oman kuvani.

Nakkasin luonnoksen kotitekoisen valopöydän päälle tracetusta varten. Valopöytäni on lasipöytä, jonka alle olen laittanut pöytälampun. Toimii, joskin lasi tulee kuumaksi pidemmän päälle. Kokeilin tässäkin värillisiä ääriviivoja, joiden uskon toimivan etenkin ihmisten kohdalla paremmin.

Täsä vaiheessa olen käyttänyt väritykseen värikyniä ja Copic -tusseja, etenkin Copicin Blenderiä, jolla voi tasoittaa myös värikynien jälkeä.

Täytyy sanoa etten ollenkaan pidä vaatteiden värityksestä tässä. Vaatteet ovat todella haastavia minulle vielä, toivotaan, että tähän tulee ajan kanssa parannusta. En tykkää kuinka tummat mötikät Connorin kulmakarvoista tuli ja silmätkin näyttivät luonnoksessa jotenkin kivemmilta. Mutta tämä oli ihan kiva yritelmä. Tähän on jossain välissä lisätty myös vesiväriä. Jatketaan harjoituksia.

Tähdenlento 8

Kannen tekijä Riikin

Jälleen yksi jäsenlehti on pullautettu ulos Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n toimesta. Tällä kertaa teemana olivat nartut. Täytyy sanoa, että en itse innostunut tästä teemasta, ja muillakin kirjoittajilla vaikutti olevan vaikeuksia kertoa nartuista (tai pikemminkin niiden saamasta kohtelusta Ginga-saagoissa) positiiviseen sävyyn. Fakta vain on, että sarjassa narttuhahmot ovat harvinaisia ja sivuosissa, eivätkä yleensä tee mitään kiinnostavaa. Lehden teema ei ehkä pääse yhtä selvästi esille kuin aikaisemmissa numeroissa, mutta mielestäni nartuista on kuitenkin tarpeeksi juttua, jotta tätä narttuteemaiseksi viitsii kutsua.

Riikinin tekemä kansi on oikein hieno. Tykkään paljon hänen tyylistään ja leideillä on oikein kauniit ilmeet. Hieman itseäni häiritsi kuinka Lydiassa on niin voimakas oranssi valaistus ja Crossissa sitä ei näy juuri ollenkaan pienestä välimatkasta riippumatta. Pikkujuttu kuitenkin, muutoin erittäin bueno.

Sisälmyksiä

Mutta se siitä negatiivisesta nillityksestä. Sisältö oli kivan monipuolinen, varmasti jokaiselle löytyy jotain kiinnostavaa. Olin kauan ollut innoissani mahdollisuudesta haastatella Moonia, Hopeanuoli.comin perustajaa, sillä tämä nettisivu on Suomen hopsufandomin yksi tärkeimmistä ja nostalgisimmista sivuista. Kutsuin myös The Tuherrus -blogin Afuzen mukaan kertomaan figuurien kustomoinnista ja hän olikin kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen  ja pitkän artikkelin aiheesta. Tykkään siitä, että lehdessä on aiheita, jotka voivat innostaa muitakin kuin Ginga-faneja ostamaan lehden. Fanien sarjakuva-, blogi-, ja fanitarinaprojekteja esiteltiin myös. Rotuesittelyssä haastattelin yhdysvaltalaista kasvattajaa ja tutustuimme astetta harvinaisempaan yuushoku kishuun, joka siis on kishu, joka on minkä tahansa värinen paitsi ylivoimaisesti yleisin valkoinen. Moni ihminen jopa luulee ettei kishu tule kuin valkoisen värisenä.

Lehdellä oli jälleen uusi taittaja. Uusi taittaja teki hyvin nopeasti todella hyvää jälkeä, ainakin minun mielestäni. Pientä hienosäätöä olisi, mutta nämä pikkujutut varmasti kehittyvät ja korjaantuvat ajan kanssa kun hän saa lisää kokemusta. Mukana oli ehkä turhan monia tylsän valkoisia sivuja, mutta toisaalta hän oli tehnyt esimerkiksi figuuriartikkeliin tosi hienon ja sopivan taustan. Hyvän jäljen lisäksi olin todella tyytyväinen siihen miten miellyttävä persoona hän oli, jonka vuoksi oli mukava työskennellä hänen kanssaan. Toivottavasti hän viihtyy pitkään yhdistyksen hommissa.

Se siitä numerosta. Seuraava on jo taitossa ja toivottavasti ilmestyy lähikuukausina. Sen teemana ovat saksanpaimenkoirat. Näitä lehtiä voi ostaa kuka tahansa yhdistyksen nettikaupasta, Hopeapuodista, sekä yhdistyksen pöydältä eri tapahtumissa. Ensi vuoden lehtiä suunnitellaan jo yhdistyksen foorumilla ja niiden tekoon voi osallistua kuka tahansa jäsen (eikä välttämättä tarvitse olla jäsenkään).