sunnuntai 12. huhtikuuta 2026

Top 15 Gingan karmeimmat kuolemat

Tämä juttu on julkaistu alunperin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n Tähdenlento-jäsenlehdessä nro 20. Lehdessä olin nurinkurisesti listannut kuolemat alkaen ykkösestä ja päättyen viiteentoista, joten korjaan virheen blogiversioon.

Ginga-sarja on harvinaisen väkivaltainen eläintarina, jossa ei säästellä tuskallisissa ja graafisissa kuolemissa. Kun kamalia kuolemia onkin niin paljon, on vaikeaa valita, mikä niistä olisi se kaikista hirvittävin kohtalo. Yritetään silti! Varmasti moni kauhea kuolema on jäänyt listasta, ja kannattaa muistaa, että listaus on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Arvioinnissa otetaan huomioon kuoleman kivuliaisuus, kitumisen kesto sekä se, tunteeko uhri paljon nöyryytystä ja pelkoa. Myös kuoleman näyttävyydellä on väliä, mutta huomattavasti vähemmän kuin edellä mainituilla asioilla.

Sulkuihin on merkitty pokkari, jossa kuolema tapahtuu!

15. Shuuga (Hopeanuoli 15)

Shuuga oli susi, joka seivästi vastustajansa bambupuihin ja jätti ruumiit mätänemään bambuun. Taistelussa Akamea vastaan Akame esitti tekevänsä Raikaken-iskun ylhäältäpäin muiden ninjakoirien kanssa, mutta muut koirat olivatkin ruumiita Shuugan kokoelmasta. Shuuga yritti iskeä Akameksi luulemaansa koiraa ilmassa, mutta Akame olikin käyttänyt raatoa kilpenään. Akame otti Shuugasta kiinni ja heilautti tämän terävästä bambusta läpi. Shuugan kuolema oli nopea, mutta oli makaaberia kuinka hän lopulta liittyi omaan kokoelmaansa.

14. Akakabuton poika (Hopeanuoli 2)

Täysikasvuinen Akakabuton pentu oli hyökännyt vuorimajaan ja tappanut kaksi miestä. Gin lähti muiden metsästäjien kanssa etsimään Akakabutoksi luultua karhua. Johnin harhauttaessa karhua Hidetoshi ampuu sitä kiväärillään, jolloin iskun voimasta karhu kaatuu useita metrejä mäkeä alas ja törmää puuhun. Karhu ei kuitenkaan kuollut, vaan yritti vielä hyökätä Hidetoshin kimppuun. Hidetoshi ehti ampua sitä päähän, jolloin karhun vasen puoli kallosta hajoaa ja veri suihkuaa dramaattisesti. Tunnekuohuissaan Hidetoshi ampuu ruumista vielä kahdesti.

13. Kurojaki (Hopeanuoli 7)

Kurojakin kuolema on yksi Hopeanuolen muistettavimmista kohtauksista. Akamen polttaessa Iga-kartanon Kurojaki juoksi palavaan taloon anastaakseen havittelemansa salaiset kääröt. Todennäköisesti Kurojaki ei edes uskonut voivansa pelastaa kääröjä, vaan halusi kuolla niiden mukana. Kurojaki huusi palaessaan kuoliaaksi, ja osa hänen alaisistaan seurasi johtajansa perässä. Tämä kuolema oli varmasti erittäin kivulias. Meille lukijoille/katsojille se on hyvin uniikki ja näyttävä kuolema, mutta sijoittuu näin alas listauksessa siksi, että Kurojaki heittäytyi vapaaehtoisesti tuleen ja kuoli täyttääkseen elämäntehtävänsä. Kyseessä on Kougien näkökulmasta ihailtava sankarikuolema.

12. Pentusotilaat (Hopeanuoli 18)

Mustien susien imperiumin valtiaalla, Gaialla, oli käytössään keskenkasvuisista susista koostettu taistelujoukko, joka oli valmis tekemään Gaian vuoksi mitä vain. Pentusotilaiden ainoa tehtävä oli vartioida laavakuopan vieressä ja uhrata omat henkensä tarttumalla vihollisesta kiinni samalla heittäytyen laavaan. Kaikki pentusotilaat kuolevat tällä tavoin, ja he onnistuivat viemään mukanaan Suigan ja muutaman muun Ouun soturin. Osa pentusotilaista tosin ei edes saanut vietyä vastustajaa mukanaan, vaan he tippuivat kuplivaan laavaan saavuttamatta mitään. Akame itki nuorukaisten kohtaloa, he kuolivat täysin turhaan, sokeasti totellen alhaista keisariaan. Kuolema oli onneksi nopea.

11. Kamakiri (Weed 26)

Hougen-sodan loppupuolella Hougenin ja Ouun armeijat olivat jakautuneet ryhmiin, jotka taistelivat keskenään. Hiro oli päätynyt kasvokkain Kamakirin, Hiron isän murhaajan kanssa. Kamakiri hyökkäsi Hiron päälle ylhäältä, mutta Hiro heilautti päätään viime hetkellä, ja Kamakirin torahampaat katkesivat. Kuului tuskaisa huuto, ja kaksi verestävää palluraa lensi ilmassa, toinen lentäen GB:n suuhun. GB yökki pallon ulos ja kauhukseen tajusi sen olevan Kamakirin kives, jonka Hiro oli repinyt irti! Kamakiri voihki kivuissaan maassa. Hiro tiesi voittaneensa ja aikoi jo lähteä, mutta Kamakiri yritti vielä purra häntä niskaan. Ilman torahampaita Kamakirin ote vain lipesi, ja hän jäi avuttomana maahan itkemään katkeria kyyneleitä. Kuohittu ja nöyryytetty Kamakiri jätettiin kuolemaan yksin haaskalintujen kerääntyessä taivaalle.

10. Genba (Weed 20)

Tesshin oli tehnyt uhkarohkean hyökkäyksen Genban kimppuun. Hän tähtäsi Genban päähän, ja koirien liike synnytti lumivyöryn, joka nieli Genban alleen, ja Tesshin pääsi pakoon. Kun Hougenin soturit saivat kaivettua Genban esiin, hänen vammansa kävivät ilmi. Genban takajalat olivat halvaantuneet ja kallo oli murtunut, minkä seurauksena Genba oli menettänyt järkensä. Hyökättyään ensin voimattomasti omien soturiensa kimppuun Genba menetti tajunsa, ja hänet kannettiin Vuorilinnalle veljensä luo. Genba ei enää tunnista Hougenia. Hän virtsaa allensa ja hekottaen nuolee pissaansa, jolloin Hougen päättää päästää veljensä tuskistaan. Hougen repi Genban kallon auki. Genban kuoltua surun murtama Hougen syleili veljensä ruumista ja nuoli hänen vertaan suoraan avonaisesta kallosta, muiden koirien kauhistukseksi. Genban kuolema on paitsi verinen, myös karmiva siksi, ettei hän kallonsa murruttua ollut enää oma itsensä. Toisaalta tässä vaiheessa hän tuskin tunsi enää kipua.

9. Masashige (Orion 18)

Masashige oli pettänyt Kurohabakin armeijan, jolloin Kurokirimaru, Kousetsu ja Tsumuji kävivät hänen kimppuunsa. Masashige taisteli urhoollisesti kolmikkoa vastaan, mutta lopulta kaatui uupuneena, yltäpäältä veressä. Kousetsu aikoi viimeistellä tapon samalla tavalla, miten hän tappoi talviunta nukkuvia karhuja, vaikka eihän hän millään voisi mahtua Masashigen sisälle. Kousetsu alkoi repiä Masashigen mahaa auki, jolloin Masashige vielä jaksoi syöksähtää puremaan häntä niskaan. Kousetsun veljet repivät Masashigen irti, mutta hän oli onnistunut murtamaan Kousetsun niskanikamat. Veljien ihmetellessä Kousetsun tilaa Masashige makasi maassa ja näki harhanäyn Unsaista, joka antoi Masashigelle neuvoja oikeudesta. Viimeisillä voimillaan Masashige karjaisi ettei taipunut pahan edessä, yskäisi verta ja kuoli.


8. Hayato (Hopeanuoli 6)

Hayato oli nuori Iga-soturi, jota pelotti taistella Kougia vastaan. Aluksi hän yritti paeta taistelusta, mutta Kouga-koira saartoi hänet. Hayaton isoveli näytti pikkuveljelleen mallia, miten Iga-soturin kuuluu taistella, ja hukutti Kouga-koiran ja samalla itsensä Hayaton nähden. Tämän jälkeen järkyttynyt Hayato johdattaa Kougan ansakuoppaan, jonka pohjalla on piikkejä. Molemmat koirat seivästyvät hengiltä, ja juuri ennen kuolemaansa Hayato huutaa isoveljensä perään. Tämä kuolema on traaginen Hayaton tunteman intensiivisen pelon ja surun vuoksi sekä siksi, että hän tiesi kuolevansa. Lohdutuksena hän kuitenkin kuoli heti, ilman kitumista. 7. Akatora (Hopeanuoli 13)

Mangassa Akatoran kuolema on hieman raa'empi kuin animessa. Akakabuton henkivartijakarhu oli puhkaissut Akatoran silmän. Tästä huolimatta hornanhurtta jatkoi taistelua ja hyökkäsi itse Akakabutoa kohti suoraan edestä, eikä silmäpuolena osannut väistää karhun lähestyvää käpälää. Akakabuton kynnet lävistivät Akatoran rinnan, ja koira roikkui kynsistä avuttomasti, minkä jälkeen kynnet kiskaisivat Akatoran toisen etujalan kokonaan irti. Tästä huolimatta Akatora pääsi puremaan Akakabuton silmän puhki. Karhu läimäytti koiran maahan, ja Akatora kuoli pian verenhukkaan. Akatoran kuolema oli varsin graafinen, mutta lieventävänä tekijänä hänen ei tarvinnut kärsiä kauaa.

6. Masamune (Orion 29)

Kun Ouun ja Kurohabakin armeijat ottivat viimeistä kertaa yhteen, Masamune sai kimppuunsa yhtäaikaisesti usean Ouun valiosoturin. Hän jäi alakynteen, eikä enää kyennyt tekemään vastarintaa. Myös Orion iski häntä Battougalla takaraivoon. Weed kuitenkin halusi antaa Masamunelle armoa. Orionin ja Weedin kinastellessa Masamune oli yhä elossa ja koki tappiostaan niin suurta häpeää, että repi oman vatsansa auki ja kiskoi suolensa ulos. Masamune oli koko elämänsä elänyt kuin muinaiset samurait. Kunniansa menettäneet samurait olivat tehneet rituaalisen itsemurhan, eli seppukun, jossa maha viilletään auki. Kamala, mutta samalla kunniakas tapa lähteä.

5. John (Weed 9)

John oli paennut Hougenin piirittämästä vuorimajasta Leftyn, Tommyn, Rossin, Hiron ja Reikan kanssa. Hougenin alaiset lähtivät heidän perään, jolloin Reika ja Hiro jatkoivat pakoa ja muut jäivät hidastamaan takaa-ajajia. John tiesi kuolevansa kuitenkin, sillä hänen vatsassaan oli haava, josta suoli näkyi. John ja kolme liittolaistaan taistelivat sitkeästi ylivoimaa vastaan. Taistelun aikana osa Hougenin alaisista puri Johnin ulkona roikkuvaa suolta. Lefty, Tommy ja Rossi kuolivat, mutta John oli yhä hengissä, kun Hougen viimein saapui paikalle. John yritti haastaa Hougenia kaksintaisteluun, mutta Hougen vain istui katsomaan, kun alaisensa repivät Johnia, ja hän odotti, että John itkisi ja anelisi armoa. John pysyi lujana, ja viimein Hougen alkoi itse repiä Johnia. Hougen veti Johnin suolta, jolloin John puri oman suolensa poikki. Enää Johnilla ei ollut voimia vastustaa Hougenia, ja tanskandoggi riuhtoi hänen ruumistaan, kunnes kyllästyi ja jätti Johnin kuolemaan. Johnin kuolema oli pitkä ja brutaali, mutta hän säilytti arvokkuutensa loppuun asti. Juuri ennen kuolemaansa hän pääsi myös puhumaan Weedille, ja valkoisena valheena hänelle kerrottiin, että tuhatpäinen Ouun armeija olisi tulossa päihittämään Hougenin.

4. Hirviö (Weed 6)

Taistelu Hirviön, Ouun soturien ja Jeromen iskuryhmän välillä vaikutti kestävän tunteja. Pitkän taistelun aikana Jerome ohjasi alaisiaan tähtäämään Hirviön ainoaan heikkoon kohtaan: paljaaseen rintaan, jota kautta he voisivat päästä käsiksi Hirviön valtimoon. Yksi kerrallaan iskuryhmän jäsenet kävivät kiinni Hirviön rintaan, kukin syventäen hieman haavaa, kunnes vain Jerome oli enää hengissä. Jerome sai koko kuononsa syvälle Hirviön rintaan, mutta siinä vaiheessa taistelua Jerome oli jo täysin uupunut. Vaikka Jerome saikin kiinni valtimosta ja sai vedettyä sen roikkumaan kehon ulkopuolelle, ei hänellä enää ollut voimaa katkaista sitä. Koirat saivat kuitenkin tiputettua Hirviön rotkoon, jossa hän seivästyi alla odottavaan terävään puun oksaan. 3. Nero (Weed 4)

Neron kuolema on paljon kamalampi mangassa. Nero oli hävinnyt nolosti Ginille, Akamelle ja Johnille ja raportoi tappiostaan Hougenille. Nero kertoi, että haluaisi katkoa kolmikon jalat ja kusta heidän päälleen. Hougen oli kyllästynyt Neron pelkuriluonteeseen ja sai tästä idean. Hän käski alaisensa repimään Neron kaikki raajat irti, ja koiraparan yhä hengittäessä Hougen nosti jalkaansa lorottaakseen suoraan Neron naamalle, kaikkien nähden. Tämä kuolema oli erittäin nöyryyttävä, ja todennäköisesti kesti kauan ennen kuin Nero viimein kuoli verenhukkaan.
2. Kurohabakin uhriksi jäänyt karhu (Orion 3)

Tämä nimettömäksi jäänyt karhu oli talviunilla, kun Kurohabakin klaaniin kuuluvat Kurokirimaru, Kousetsu ja Tsumuji kävivät sen kimppuun. Karhun yhä nukkuessa Kousetsu repi sen peräpään auki ja tunkeutui sitä kautta karhun sisälle. Karhu heräsi tähän, pystyi juoksemaan karkuun hetken, kunnes Kousetsu repi sen sisuskalut ja ilmestyi vatsan kautta ulos. Hyvin erikoinen ja varmasti kivulias kuolema! Voi vain kuvitella, mitä karhun päässä liikkui viimeisillä hetkillään, kun se tunsi vieraan olennon liikkuvan sisuksissaan.
1. Akakabuto (Hopeanuoli 13)

Akakabuton kuolema herättää harvassa sääliä, sillä karhu oli niin raaka ja pelottoman oloinen. Hirviömäisyytensä alla Akakabuto oli kuitenkin myös tunteva olento siinä missä muutkin eläimet. Suuri taistelu kesti kauan, todennäköisesti usean tunnin, jonka aikana Akakabutoa runneltiin pahasti, ja hänellä oli varmasti hirvittäviä kipuja. Taistelun aikana sadat koirat repivät Akakabutoa, Akatora puhkaisi hänen ainoan silmän, Riki ja Gin katkaisivat hänen selkälihakset, Gohee ampui häntä useaan kertaan, ja näidenkin jälkeen Akakabuto jaksoi vielä hyökätä viimeisen kerran, jolloin Gin iski hänen päänsä irti Zetsu Tenrou Battougalla. Tämä kuolema oli erittäin hidas, kivulias ja dramaattinen. Vain Akakabuton kaltainen hirviö pystyi selviämään tällaisessa retuutuksessa näin pitkään ja näyttämättä heikkouden merkkejä. Sopiva loppu Ginga-saagan pahimmalle pahikselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti