sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Adresseja koira-animaatioiden ystäville


Listaan nyt adresseja, joita toivoisin teidän allekirjoittavan tai edes katsovan läpi. Suomessa on paljon koiraeläintaiteen ystäviä, sen osoittaa jo Hopeanuolen järjetön suosio. Silti monia Suomessa alunperin videokaseteille julkaistuja koira-animaatioita ei ole julkaistu DVD:lle, joitakin teoksia (kuten King Fangia) taas on vuosia rukoiltu Suomeen.

Adressi Viidakkokirja-animen DVD-julkaisusta

Adressi Erämaan kutsulle, King Fangille, White Fangille ja Hashire Shiroi Okamille

Adressi Ginga Densetsu Weed: Orion animen aloituksesta

Adressi Wolf's Rain-animen saamisesta suomitekstitettynä

Adressi King Fang DVD-julkaisusta

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Portfolio - Werewolves


NIMI: Werewolves
VUOSI: 2010
TEKIJÄT: Dark Natasha ja Kyoht Luterman

Tämä portfolio on kokoelma irrallisia printtejä tunnettujen furrytaiteilijoiden Dark Natashan ja Kyohtin ihmissusikuvista. Printit ovat kokoa A4 ja printattu erittäin hyvälaatuiselle paperille. Kuvia on yhteensä 12, joista 2 on värillistä ja loput mustavalkoisia.

Heti ensiksi alkoi harmittamaan kuinka portfoliota varten vain Kyoht on tehnyt täysin uusia kuvia, hänen kaikki kuvansa ovat joko vuodelta 2010 tai 2009. Dark Natashan kohdalla ainoastaan hänen värillinen kuvansa on vuodelta 2010, eli portfoliota varten tehty. Loput hänen kuvistaan voivat olla niinkin vanhoja kuin vuodelta 2005. Epäilisin, että Kyoht on aluksi halunnut tehdä portfolion yksin, mutta energia on loppunut ja hän on kutsunut toisen taiteilijan mukaan vanhojen valmiskuvien kanssa. Onneksi kuitenkin osaa näistä vanhoista kuvista ei ole ennen julkaistu netissä, tai sitten olen ollut sokea.

Vasen: Kyoht. Oikea: Dark Natasha.
Kummankin kuvat ovat taidokkaasti tehtyjä, mutta puutteita myös löytyy. Pidin erittäin paljon Kyohtin vanhoista töistä, mutta nykyään hänen ihmissutensa ovat kaikki samasta muotista tehtyjä lähes koomisia karikatyyrejä. Tässä portfoliossa jokainen hänen piirtämänsä susi on ihan samanlainen pikimusta, teräväkorvainen ja tuuheaturkkinen gorillamainen lihaskimppu (plus joka on aina uros). Yllä olevassa kuvassa etenkin näyttäisi kuin päälle hyökkäisi kolme kloonattua ihmissutta. Kun Kyoht alkoi piirtää tälläisiä ihmissusia olin aluksi ihastuksissani, mutta kloonisusien tulvan jälkeen olen jo täysin kyllästynyt.

Dark Natashan sudet ovat jokainen selvästi oma yksilönsä, heille on piirretty vaihtelevia ruumiinrakenteita, erilaisia koruja, tatuointeja ja lävistyksiä. Eikä hän piirrä myöskään vain uroksia, vaan hänen narttusudet ovat myös uhkaavia ja katu-uskottavan näköisiä. Valitettavasti hänen mustavalkotyönsä tässä portfoliossa ovat melko viimeistelemättömiä. Hahmoissa on paljon yksityiskohtia, mutta taustat ovat hyvin yksinkertaisia - jos niitä on ollenkaan. Hahmojen varjostus on myös aika minimaalista. Tässä kohtaa Kyohtin kuvat voittavat selkeällä ja voimakkaalla varjostuksellaan.

by Dark Natasha.

by Kyoht.
Aihe on mitä mielenkiintoisin, mutta portfolion kuvista moni on turhan kliseinen ja mielikuvitukseton. Onneksi sentään mukana ei ollut täysikuuta ulvovaa sutta, se vasta kliseistä olisi ollutkin. Tämä on ihmissusifaneille ihan kiva kokoelma, mutta jäin vähän pettyneeksi. Olisin innostunut paljon enemmän mikäli portfolio olisi koostunut Kyohtin vanhemmista ja Dark Natashan huolitelluimmista töistä.

TÄHDET: ***

Vasen: Kyoht. Oikea: Dark Natasha.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Viidakkokirja-sarjakuvien vertailua

Seuraavat skannaukset ovat kummatkin samasta Viidakkokirja-sarjakuvasta, jonka on kuvittanut Al Hubbard. Sarjakuvat kuitenkin eroavat selkeästi toisistaan, sillä ensimmäinen versio on vuodelta 1989 ja väritykseltään erittäin karkea. Useita paneeleita on myös siirrelty ja poistettu 1989 versiosta, jotta sarjakuvasta tulisi lyhyempi. Taustan elementtejä on paljolti pyyhitty pois, ilmeisesti painojäljen selkeyttämiseksi ja värityksen helpottamiseksi. Tämä sarjakuva on julkaistu itsenäisenä lehtenä sarjassa Walt Disneyn klassikot (nro 13).



Seuraavat skannaukset ovat vuoden 2003 kirjasta Samu Sirkka esittää! Aku Ankan joulu, jossa sarjakuva on ilmeisesti viimein julkaistu alkuperäisessä muodossaan ja hienoilla, moderneilla väreillä. Tämä versio on pidempi ja esimerkiksi tämä susikohtaus kestää selkeästi kauemmin.

 

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Taidepelikortit - The Kennel Club

Kannet by Kenket

NIMI: The Kennel Club
VUOSI: 2006
TEKIJÄT: Useita

Aiempia arvosteltuja korttipakkoja täällä.

Ette voi käsittääkkään kuinka innoissani olen ollut tämän saamisesta! Olen monta vuotta vähän väliä selaillut tämän pakan kuvituksia netissä kateudesta vihreänä. Kennel Clubia painettiin vain 500 kappaletta, eikä uusintapainosta ole otettu. Suosittu pakka myytiin lähes heti loppuun ilmestymisensä jälkeen. Olen kuitenkin sinnikäs ja aloin ottamaan yhteyttä systemaattisesti jokaiseen pakan tekoon osallistuneeseen artistiin, kysyen olisiko heillä vielä monen vuoden jälkeen jostain syystä ylimääräisiä pakkoja jäljellä. En oikeastaan edes uskonut kenelläkään pakkoja enää olevan, mutta viimein tärppäsi Dark Natashan kanssa jolla oli vielä pakka jäljellä. Hinta oli suolainen (50 dollaria), mutta en välittänyt koska kyseessä on haluttu harvinaisuus.

The Kennel Clubin kuvituksina on eri rotukoiria jotka on piirretty eroottisiksi anthroiksi. Urokset on piirretty tarpeeksi hyvällä maulla ettei pakkaa tarvitse pistää piiloon vieraiden tullessa kylään. Mitään jumbokyrpäseisokkeja ei ole luvassa, paljastavimmissa korteissa näkyy vain karvaiset pallit ja koira-anthroille anatomisesti korrekti "pistoolikotelo". Saattaahan olla että joku kukkahattutäti tai furryvihaaja saa raivarin jo näistäkin, omasta mielestäni tälläinen pikkutuhmailu ei ole mitenkään iso juttu.

Esimerkkejä padoista: Samojedi by Synnabar, siperianhusky by Heather Bruton, rottweiler by Kyoht, berninpaimenkoira by HellCorpCEO, englanninmastiffi by Balaa ja dobermanni by Dark Natasha.
Esimerkkejä hertoista: Irlanninsusikoira by Sandra SanTara, greyhound by Kelly Bedson, harmaanorjanhirvikoira by Sara Palmer, borzoi by Heather Bruton, rhodesiankoira by Black Teagan ja amerikankettukoira by Synnabar.

Pakan tekoon osallistui 16 artistia, joista moni furrypiireissä hyvin tunnettu. Vain kaksi artistia ovat minulle tuntemattomampia ja näistä toinen, Kelly Bedson on piirtotyyliltään ehkä vähän liian sarjakuvamainen verrattuna kaikkien muiden realistisiin ja semirealistisiin töihin. Ei sillä etteikö hänen kuvituksensa ole ihan hienoja, mutta tyyliltään ne eroavat selkeästi muista. Muuten kuvitukset ovat tasaisen hyvälaatuisia ja painojälki erinomaista. Tykkään hirveästi kuinka artistit ovat piirtäneet roduille sopivia asuja koirille ja onnistuneet saamaan koirat näyttämään roduiltaan. Pakassa oli vain yksi kortti jonka rotua en osannut tunnistaa ollenkaan, sekä pari koiraa joiden ulkomuoto vastasi useampaakin rotua. Tämän vuoksi olisi ollut parempi jos korteissa olisi myös lukenut rodun nimi pienellä.

Jotta pakassa ei olisi liikaa samanlaisia rotuja korttien maat määräävät koirien roturyhmän. Huomioikaa että roturyhmät perustuvat American Kennel Clubin melko mielenvikaisiin roturyhmittelyihin. Herttakortit kuuluvat ajokoirille, padat työkoirille, ruudut paimenkoirille ja non-sporting ryhmälle (mikälie sen suomennos olisikaan), sekä ristit sporting-ryhmälle. Kaikilla koirilla on pannassaan roikkumassa myös kortin maan merkki, sekä joillakin koirilla maan merkki voi olla piilotettuna koiran kuviointiin.

Olen hankintaani ehdottoman tyytyväinen, korttien kuvitus on hienoa ja aihe todellakin mieleinen. Itse ainakin tykkään näin komeista mieskoirista, voitte haukkua pervoksi jos haluatte.

TÄHDET: *****


Esimerkkejä ruuduista: Kaanaankoira by Eric Coyote Elliott, puudeli by Kenket, englanninbullterrieri by Sara Palmer, corgi by Sidian, shiba by HellCorpCEO ja briardi by Balaa.

Esimerkkejä risteistä: Labradorinnoutaja by Sara Palmer, jackrusselinterrieri by Kenket, bretoni by Balaa, spinone by Black Teagan, novascotiannoutaja by Cara Mitten ja irlanninsetteri by Vantid.

 
 

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ringing Bell


NIMI: Ringing Bell (Chirin no Suzu / チリンの鈴)
VUOSI: 1978
OHJAAJA: Masami Hata

Tätä elokuvaa ei ole Suomessa julkaistu, mutta se on julkaistu Yhdysvalloissa VHS:llä - tosin sekin on jo aikoja sitten myyty loppuun. Leffa löytyy onneksi esim. Youtubesta, mutta hyvälaatuista versiota en ole netistä vielä löytänyt. Arvostelu on siis tehty enkkudubbauksen perusteella ja itse pidin enkkuversiosta enemmän kuin alkuperäisistä äänistä.

Chirin on pieni karitsa, joka elää idyllistä elämää vehreällä laitumellaan äitinsä ja muiden lampaiden kanssa. Chirin on paljon energisempi kuin muut karitsat ja sen takia hänen kaulaansa on laitettu kilikello, jotta karitsa ei katoaisi. Syksyn tullessa eräänä yönä vuorilla elävä susi laskeutuu alas Chirinin laitumelle ja tappaa Chirinin äidin. Poika vannoo kostavansa äitinsä kuoleman ja lähtee suden perään. Chirin yrittää haastaa suden taisteluun, mutta susi ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Chirin tajuaa viimein ettei hänestä ole sudelle vastusta niin kauan kuin hän on heikko lammas ja pyytää sutta kouluttamaan hänestä suden. Susi suostuu, vaikka tietääkin Chirinin haluavan tappaa hänet. Vuosien kuluessa Chirinin identiteetti hämärtyy ja hänestä tulee niin ulkomuodoltaan kuin hengeltään suden kaltainen peto.


 
 
Ylisöpön alun jälkeen elokuva muuttaa suuntaansa täysin, eikä varmasti sovi pienimmille lapsille. Tarina on kiinnostava ja opettavainen. Se herättää paljon ajatuksia, Chirinin kostonjano on sekä ihailtavaa että vahingollista. Hän on raivostuttavan passiivisista lampaista ainut joka ryhtyy toimeen, mutta muuttuu samalla itsekin hirviöksi. Tarinassa ei ole mitään mustavalkoista, susi toimii vain luonnon lakien mukaisesti´eikä varsinaisesti ole paha.

Elokuva on vanha, mutta animointi on yhä vaikuttavan näköistä. Elokuvassa on paljon kohtauksia jotka on toteutettu todella tyylikkäästi, harmi vain että nettiin ladatuissa versioissa on hirveästi pikselimössöä pilaamassa kuvanlaadun. Susi on animoitu kauniisti, se huokuu voimaa ja salaperäisyyttä. Myös Chirinin aikuismuoto on yllättävän vaikuttava, suorastaan demonisen näköinen, eikä sitä mitenkään saattaisi uskoa samaksi söpöksi karitsaksi elokuvan alussa.




Musiikki elokuvassa on paikoitellen järjettömän kaunista. Taustamusiikki luo kohtauksille raskaan surumielisen tunnelman, ihan kuin jotain väistämätöntä olisi tapahtumassa. Ahdistavan tunnelman luomiseksi on myös välillä käytetty pelkkää tuulen huminaa. Etenkin tunnusmusiikki Chirin no Suzu on englanniksikin pakahduttavan kaunis ja rupesin vollottamaan sen aikana vaikka tarinassa ei ollut vielä tapahtunut mitään. Parin kappaleen enkkuversio ei ole ehkä onnistunein, muttei erityisesti häiritsekään. Amerikkalaisissa animejulkaisuissa monesti editoidaan animea liikaa, mutta tässä tapauksessa onneksi mitään leikkauksia ei ole tehty ja alkuperäiskappaleet on jätetty ennalleen, ne on ainoastaan laulettu uudelleen englanniksi.

Ääninäyttely toimii hyvin enkkudubissa, kuten jo sanoin pidän siitä enemmän kuin alkuperäisistä äänistä. Suden äänestä on tässä versiossa tehty todella pelottava, se on syvä ja kaikuu aavemaisesti. Chirinin äänessä en myöskään löydä moitetta. Ainut outo äänivalinta on karhun kissamainen ärjyntä, mutta tämä on ollut jo japaniversiossakin mukana.

Suosittelen leffaa ehdottomasti. Mikäli esimerkiksi The Plague Dogs on ennen kolahtanut, niin varmasti tästäkin saa paljon irti. Ringing Bell rikkoo ilahduttavan paljon lasten elokuvien sääntöjä, se on omaperäinen ja kertomuksena vaikuttava. Melko lyhyestä pituudestaan huolimatta se onnistuu luomaan kiireettömältä tuntuvan syvällisen tarinan.

TÄHDET: *****

 
 


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Robin Hood

 
NIMI: Robin Hood
VUOSI: 1973
OHJAAJA: Wolfgang Reitherman

Robin Hoodia pidetään monesti yhtenä Disneyn heikoimmista animaatioista, enkä oikeastaan voi väittää vastaankaan. Se ei varsinaisesti ole huono, mutta ei kestä vertailuja studion muihin animaatioihin.

Legenda Robin Hoodista on ikivanha eikä ole pystytty osoittamaan onko tarina keksitty vai piileekö mukana totuuden siemen. Lähes kaikki tuntevat legendan pääpiirteittäin; kuningas Rikhard Leijonamielen ollessa ristiretkellä hänen ilkeä veljensä Juhana verottaa liikaa köyhää kansaa ja Robin Hoodin joukkoineen on varastettava rikkailta köyhille.

 

 

Tarina on turhia kikkailematon lapsille sopiva versio tunnetusta jo valmiista tarinasta, mitään yllätyksiä ei ole luvassa. Elokuvan tarinankuljetus on heikkoa, kohtaukset tuntuvat toisistaan irrallisilta ja olisin kaivannut hieman vakavampaa ja tunteellisempaa otetta aiheeseen. Vaikka kyseessä onkin lasten elokuva ei ole mitään estettä näyttää konkreettisemmin kuinka köyhyys vaikuttaa tavalliseen kansaan ja täten antaa suuremman syyn kannustaa Robinia. Koko elokuvan ajan Robin ja hänen alaisensa näytetään huolettomina pelleilijöinä, vaikka miellän legendan epätoivoisten kansalaisten avunhuudoksi. Loppupuolella näytetään kohtaus jossa kansalaisia on heitetty virumaan tyrmään, mutta tässäkin tunnelma säilyy kepeän laulun avulla melko keveänä eikä tee samanlaista syvää vaikutusta kuten samanlainen kohtaus Kaunottaressa ja Kulkurissa, kun katsojalle näytetään rankkurin tyrmissä viruvia koiria.

Animointi elokuvassa on heikkoa alhaisen budjetin vuoksi. Joitakin kohtauksia kierrätetään häiritsevän paljon. Viimeistelemättömät ääriviivat näyttävät varsin persoonaallisilta ja hurmaavilta joissain kohtauksissa, mutta suurimmaksi osaksi niistä huokuu budjetin ja ajan puute. Yhtään vaikuttavaa kohtausta tai taustaa ei leffasta löydy, verrattuna esimerkiksi vanhempaan Kaunottareen ja Kulkuriin jonka animointi onnistui olemaan viimeisen päälle hiottua samalla säilyttäen tietynlaisen maanläheisyyden. Lapsena pidin tätä hyvin tylsänä enkä muista katsoneeni Robin Hoodia kuin muutaman kerran, siinä missä muita piirrettyjä tuli katsottua 562 kertaa.




Pahin synti animoinnissa ei kuitenkaan ole sen laiskuus ja mitäänsanomattomuus, vaan kuinka liikesarjoja on häpeilemättä kopioitu aiemmista Disneyn tuotoksista. Katso vertailua täällä. Onhan sentään parempi että studio on kopioinut itseltään kuin jonkin muun studion tuotannosta, mutta katsojan maksaessa uudesta elokuvasta hänen myös kuuluisi saada täysin uusi elokuva.

Viihdyttävimpänä osana pidin prinssi Juhanan ja hänen apulaisensa jatkuvia väittelyitä. Ainakin englanniksi heidän dialoginsa on nokkelaa ja ääninäyttely erinomaista. Muiden hahmojen katselu ei syystä tai toisesta innostanut, itse Robinkin oli yllättävän laimea tässä versiossa. Ulkonäöllisesti Robin on turhankin yksinkertainen ollakseen puoleensa vetävä karismaattinen päähahmo, hänen luotettu apurinsa Pikku John muistuttaa aivan liikaa Viidakkokirjan Baloota. Hahmot eivät vain ole tarpeeksi kiinnostavia pitääkseen yllä mielenkiintoani, eikä elokuvassa varsinaisesti tapahdukaan mitään erityisen jännittävää.

TÄHDET: **1/2


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kuka olisin Gingassa?


Luettuani tämän postauksen Hopeatiikerissä halusin myös kirjoittaa samasta aiheesta. Yritän pitää Hopeanuoli-aiheiset postaukset minimissä ja mielestäni blogissa on onneksi paljon muuta täytettä ettei tästä muodostu mitään Ginga-blogia.

Netissä Ginga-hahmotestejä on paljon ja olen näitä välillä tehnyt, tuloksina yleensä Riki tai Weed. Riki on koko sarjassa lempihahmoni, mutten todellakaan kuvittele olevani hahmon kaltainen. Weed menee vielä enemmän päin mäntyä.

Sen sijaan pidän itseäni eniten Johnin kaltaisena. John on sarjassa hyvä ystävä lähinnä vain oman omistajansa ja Hopeanuolen kanssa, Hopeanuoleenkin hän suhtautuu varauksella ja oppii ajan myötä ottamaan pennun tosissaan. John kunnioittaa ja kuuntelee vain harvaa, sekä tekee päätöksiä paljon omin päin. Hänen puheessaan on paljon sarkasmia ja piilovittuilua. Hän on huono työskentelemään ryhmissä ja kulkee mieluiten joko omia polkujaan tai on johtotehtävässä. Kaikki tämä pätee minuunkin.


John on hyvin itsevarma ja ylpeä koira, eikä aina muista voimiensa rajoja. Hän ei taistelutilanteessa tunne moraalisia pistoksia esimerkiksi karhunpentujen tai random koirien taposta. Hopeanuoli voi kuitenkin aina luottaa Johniin ja tekee tästä myöhemmin yhden korkea-arvoisimmista sotilaista Oun armeijassa. Mikäli Johnin mielestä hänellä on parempi idea kuin Hopeanuolella hän mieluummin noudattaa omaa suunnitelmaansa, tai sitten tottelee hiljaa mutisten. Muihin kuin ihan lähimpiin ystäviinsä John suhtautuu joko välinpitämättömästi tai ali-arvioiden.

Huonoista puolistaan huolimatta John on äärimmäisen uskollinen, joskin vain niille harvalle jotka hänen mielestään ovat uskollisuuden ansainneet. Hänelle voi uskoa vaativiakin luottotehtäviä. Muita ystäviä hän ei osaa edes kaivata. Hän on melko älykäs, rehellinen, suorasanainen ja kunnianhimoinen, mutta hänen ylpeytensä, uhoamisensa ja ärhäkkyytensä monesti tulee tielle. Moni Oun soturi varmasti puhuu paskaa hänen selän takanaan, mutta päin naamaa harva uskaltaa sanoa hänelle mitään negatiivista. John ei missään nimessä ole paha henkilö vaikka onkin välillä asennevammainen ja pelleilee. Vanhemmiten hänestä tuntuu tulevan kuuliaampi ja kunnioittavampi muita kohtaan, mutta tietynlainen sarkastinen paskiainen silti kuultaa läpi hänen asenteestaan vanhoilla päivilläkin.

Taistelijana hän on lahjakas ja ihmisen kouluttama, muttei kuitenkaan lauman ihan sitä parhaimmistoa ja ei osaa mitään eksoottista erikoisliikettä. Monen taistelun hän voittaa silkalla päättäväisyydellä varsinaisen taidon sijaan.



Kilpailu numero I


Koska minulla on IndyPlanetin mokan takia kaksoiskappaleet Virus Risingin kahdesta ekasta numerosta järjestän blogin ensimmäisen kilpailun. Valitsin palkinnoiksi lehdistäni kuluneimmat versiot, sori. ;D Sarja on arvosteltu tätä edeltävässä postauksessa.

Osallistuaksesi vastaa alempana oleviin kysymyksiin ja jätä jokin yhteystieto millä voin tavoittaa sinut jos voitat. Voittaja arvotaan ja ilmoitan hänelle voitosta yksityisesti, lehdet lähetetään postitse.

KYSYMYKSET

1. Mitä mieltä olet blogista, missä olisi parantamisen varaa?
2. Mitä teosta toivoisit minun arvostelevan tulevaisuudessa?
3. Onko päivitystahti sopiva?
4. Mikä näistä kiinnostaa eniten; tarinat tavallisista koiraeläimistä, ihmissusista tai furreista?
5. Toivoisitko lisää arvosteluja taidekirjoista?
6. Mitä kautta otan sinuun yhteyttä jos voitat?

(Kysymys nro 2:sta varten kannattaa haun avulla tarkistaa onko teos jo arvosteltu blogissa)

Kilpailu päättyy 9. toukokuuta, jolloin arvonta suoritetaan.

Virus Rising


NIMI: Virus Rising
VUOSI: ?
KUVITTAJA/TARINA: K. M. Heyward

Virus Rising on viisi-osainen lyhyt sarja, joka seuraa Risk-nimistä bordercolliesekoitusta. Koira asuu kaupungissa jossa kulkukoiria on alkanut vaivata uudenlainen virus, joka tekee koirista raivopäisiä ja kestävämpiä. Risk ei kuitenkaan tästä tiedä, sillä hän asuu vanhan pariskunnan luona ja käy ulkona vain varastamassa omistajilleen lääkettä. Yhtenä iltana Risk näkee koiralauman jahtaavan akitanarttua ja totta kai syöksyy apuun. Akita on osa viemäreissä piileskelevää ryhmää, joka on yksi harvenevista terveistä koiralaumoista. Hän kertoo Riskille kuinka kaupungissa viruksen saanut suuri Katzbalger-niminen koirasusi kokoaa itselleen armeijaa tappaakseen tieltään ihmiset ja terveet koirat. Tällä välin tautiset koirat tappavat Riskin omistajat ja koiralla ei ole muutakaan vaihtoehtoa kuin ryhtyä vastarintaan.

Tarina on kiinnostava, joskin täynnä heikkouksia. Missään välissä ei selitetä miksi Risk ja jotkin muista koirista ovat immuuneita virukselle, tai miten jotkin koirista edes tietävät olevansa immuuneita jos sairas koira ei ole purrut heitä aiemmin. Lukijalle ei myöskään kunnolla selviä mitä virus tarkalleen ottaen tekee. Vasta virallisen nettisivun FAQ:ista sain luettua että virukseen lopulta kuolee. Tätä ei näytetä sarjakuvassa ollenkaan, vaan näyttää tosiaan siltä että viruksen ainoa huono puoli on koirien muuttuminen aggressiivisemmiksi ja hyvä puoli noussut kestävyys ja badass ulkonäkö. Pahan Katzbelgerin menneisyyttä ei valoiteta juuri ollenkaan, se vähä mitä hänen taustoistaan kuitenkin näytetään olisi vaikuttanut kiinnostavalta joten on harmi ettei tähän uhrattu enemmän aikaa.



Myöskään Riskin menneisyydestä ei saa paljoa lisätietoa. Muutama kohta sarjassa antaa ymmärtää että Katzbalger olisi tuntenut Riskin äidin aiemmin, mutta siihen tiedonmurut sitten jäävätkin ja sarja loppuu antamatta mitään konkreettista vaustausta. Lopun väläys hahmon lapsuudesta on epämääräinen enkä itse ainakaan täysin ymmärtänyt sen merkitystä. Äärimmäisen turhauttavaa.

Hopeanuolta seuranneena koiralauman tekemät sotasuunnitelmat vaikuttavat amatöörimäisiltä. Tarinasta irtonaiselta tuntuvalla värväysreissulla saadaan mukaan vain kourallinen uusia koiria ja vaikka hahmokaarti on pieni hahmoihin ei silti tutustuta kunnolla. Ei auta että lukijaa ihmetyttää miksi yhdellä koiralla on lävistyksiä, yhdellä silmälasit ja kolmannella silmät peittävä huivi. Näiden tarkoitusta ja alkuperää ei koskaan selitetä ja tuntuu oudolta että moisia yksityiskohtia on otettu mukaan muuten aikuismaiseen tarinaan.


 

Kaikki hahmot, Risk mukaan lukien, jäävät etäisiksi. Jossain ruutujen väleissä muutamalla hahmolla tapahtuu henkistä kehitystä, ainakin kakkososassa ilmestyvä shikoku Jun on masentunut ja hiljainen, mutta vitososassa hän jo leikkii muiden laumalaisten kanssa. Olisi ollut hyvä nähdä noiden osien välissä tapahtunut muutos. Myös Riskin ja Neverin romanssi tuntuu tulevan tuosta vain, vaikkeivät hahmot oikeastaan edes tunne toisiaan. Mielestäni on myös naurettavaa kuinka lauma tottelee tulokas-Riskiä heti, onhan kyseessä kuitenkin pelkkä kotikoira joka ei päivää pari sitten edes tiennyt mitään koko viruksesta.

Tästä kaikesta huolimatta Virus Rising on hyvä sarja, mutta lisäpituudella, hahmojen ja taustojen kunnollisella tutkimisella se olisi voinut olla loistava sarja. Nyt tarina tuntuu kiireiseltä ja sarjan lopussa lukijalle jää tyhjä tunne.



Kuvitus on erinomaista, ensimmäisessä osassa se vielä hapuilee mutta sen jälkeen kuvitus on todella hienon näköistä. Etenkin nelososassa jälki on niin siistin näköistä että osa paneeleista muistuttaa animaatioscreenshottia. Kunpa vain tarinan sisältö olisi ollut yhtä huoliteltua kuin kuvituskin.

Sarjakuvaa voi ostaa IndyPlanetista, aion myös pian järjestää pienen kilpailun/arvonnan sarjaan liittyen.

TÄHDET: ***1/2


torstai 17. huhtikuuta 2014

Devia

 
 
NIMI: Devia
VUOSI: ?
KUVITTAJA/TARINA: Kat Miller
 
 
Arvostelu on kirjoitettu ensimmäisen osan perusteella, vuosilukua en tälle löytänyt. Tekijä on tekemässä sarjakuvasta päivitettyä värillistä uusintaversiota, eli on oikeastaan hyvä etten ostanut tätä kuin vain yhden osan.
 
Devia on kuvitteellinen saariryhmä Karibian merellä, joka on täynnä merirosvoja sekä eri maiden laivastoja. Alueesta on viisitoista vuotta sitten käyty taistelua, mutta nyt Deviassa vallitsee rauha ja laivueiden miehistöt suureksi osaksi laiskottelevat ja harjoittelevat. Sarjan pää-osassa on ilmeisesti nuori Fox Tiberon, amerikkalainen kettu joka on vasta saapunut Devialle ja haluaa jostain syystä päästä brittilaivueeseen hommiin. Vielä lyhyessä ekassa osassa syytä tälle ei kerrota, mutta tytöllä ainakin on orastava ihastus brittiamiraalia kohtaan. (tästä plussaa koska kuolaan nuorempi nainen/vanhempi mies parituksille)
 


 
Devian tarina pohjautuu Kat Millerin pelaamaan roolipeliin, jonka ihmishahmot hän on muuttanut anthroiksi. Roolipelissä hänen oma hahmonsa on sarjakuvan päähenkilö Tiberon. En osaa sanoa paljonko tapahtumia on muutettu alkuperäisestä roolipelistä, mutta pidän ideaa ihan hauskana ja ilmeisesti kaikilta muilta pelaajilta on kysytty lupa heidän ihmishahmojensa käytöstä ja muutosta anthroiksi.
 
Ensimmäisessä lehdessä ei ehdi tapahtua paljoakaan, hahmot lähinnä höpisevät toisilleen ja jekkuilevat. Tarinan laadusta on tässä vaiheessa paha sanoa mitään, sillä tuntuu ettei tarina päässyt kunnolla edes alkamaan. Devia eroaa kevyellä ja humoristisella tyylillään täysin toisesta merenkäynnistä ja satamaelämästä kertovasta furrysarjakuvasta Red Lanternistä.
 

 

Vaikka olenkin semirealismin ja realismin kannattaja osaan silti arvostaa hyvin tyyliteltyjä hahmoja. Deviassa kuvitus on varsin sujuvaa ja siistiä, joskin välillä turhan yksinkertaistettua. Hahmot ovat hyvin ilmeikkäitä. Valitettavasti taustoissa on parantamisen varaa, eri pintoihin käytetyt valmistekstuurit eivät yksinkertaisesti sovi joihinkin kohtiin ja monesti taustalle ei ole piirretty yhtään mitään.

Tämä oli ihan mukava sarjakuva muttei tehnyt erityisempää vaikutusta. Selailin vähän uusintaversion sivuja netissä ja itse hahmot näyttävät niissä paremmilta, mutta tekijällä on vielä paljon opittavaa ruutujen asettelussa - se nimittäin näytti aika sekalaiselta uusissa sivuissa. Sarjakuva kuitenkin toiminee paremmin väreissä jotta lukija pääsee näkemään uniformujen, lippujen ynnä muiden värit.

TÄHDET: **1/2