Näytetään tekstit, joissa on tunniste Associated Student Bodies. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Associated Student Bodies. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Incontinent Student Bodies


NIMI: Incontinent Student Bodies
VUOSI: 2001 - 2012 (jatkuu?)
TARINA: Karis
KUVITTAJA: Marci McAdam, Terrie Smith, Dormy

Voi apua mistä taas kirjoitan... onhan tässä blogissa aikaisemminkin kirjoitettu omituisista tarinoista (kuten Kennel Tokorozawa), ja jo monen monta furryerotiikkateostakin on tultu luettua, mutta tämän kohdalla tuntui kuin olisin vajonnut entistä enemmän johonkin pimeään häpeän kuoppaan. Jotta saisitte kunnollisen kuvan siitä mikä tämä teos on suosittelen lukemaan Associated Student Bodies -arvostelun, sillä ISB on parodia ASB:stä. Tai ainakin tarkoitus olisi ollut olla keveää ja hassua parodiaa supersuositusta furrysarjakuvasta, mutta ISB jatkuikin aivan liian pitkälle ollakseen vain pelkkää parodiaa.

ASB kertoi melko epäuskottavasti, mutta silti viihdyttävästi yliopiston asuntolasta, jossa kaikki asukit sattuivat olemaan homoja. ISB vie asetelman vielä pidemmälle ja kaikki asukkaat ovat sekä homoja että vaippafetissistä kiinnostuneita. ASB:n lukeneille asetelma voisi olla ihan hauska, mikäli ISB suhtautuisi hahmoihinsa naurettavina friikkeinä ja jos mukana olisi muutakin huumoria, joka ei keskittyisi vain niihin vaippoihin.

by Marci McAdam
by Dormy
ISB ei kuitenkaan uskalla nauraa hahmoilleen, mikä parodiassa olisi suotavaa, vaan on päivänselvää, että teoksessa naureskellaan hahmoille vain keveästi ja siinä sivussa samalla yritetään esittää vaippailuintoilijat täysin normaaleina ja hienoina tyyppeinä. Tämäkin voisi toimia, sillä periaatteessa minulla ei ole mitään kaiken maailman vaippafetissejä vastaan. Mitäs se minulle kuuluu mistä ihmiset innostuvat sängyssä? Mutta näiden asioiden pitäisikin jäädä sänkyyn ja yksityisasioiksi. Sarjassa hahmojen JOKA IKINEN TEKO liittyy jotenkin housuihin kusemiseen, ne vaipat pitää olla päällä joka hetki, henkilödraamaa syntyy vain vaipoista ja niin edelleen. Fetissit ovat ihan jees, koko elämän määrittävät pakkomielteet taas eivät. Sarjassa selvästi koetetaan salavihkaa saada "normaalit" lukijat hyväksymään, ehkä jopa liittymään vaippailijoiden joukkoon, mutta fetissin normalisointi epäonnistuu täysin. On päivänselvää, että tekijät ovat intohimoisia aiheensa suhteen, eivätkä olleet tehneet sarjaa vain random vitsinä. Random vitsinä se olisi nimittäin toiminut.

Käsikirjoittaja Karis onkin itse tämän fetissin harrastaja ja on julkaissut useita aiheeseen liittyviä sarjakuvia. Tähän mennessä ilmestyneistä viidestä lehdestä Marci McAdam on kuvittanut kolme. McAdam on erittäin lahjakas piirtäjä, mutta ainakin omasta mielestäni harmittavasti hän piirtää suurimmaksi osaksi tähän fetissiin liittyviä kuvia. Wikifurin mukaan hän on ollut aikoinaan Karisin vaimo. Kaksi muuta piirtäjää, Terrie Smith ja Dormy, ovat kumpikin loistavia sarjakuvapiirtäjiä ja heidän työpanoksensa on varmasti ollut Karisille hintavaa. Pelkkään parodiaan on siis laitettu paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Ulkoisesti ISB onkin yllättäen paljon laadukkaampi kuin ASB!

by Marci McAdam
by Dormy
by Marci McAdam. "Ei vittu Make sähän kusit housuun!"
Juonellisesti sarja on hirveän puuduttavaa ja ällistyttävää luettavaa. Kuten aikaisemmin sanoin KAIKKI liittyy jotenkin niihin vaippoihin. Ensimmäisessä lehdessä ei tapahdu muuta kuin muutama hahmo asuntolassa muistelee kuinka aloittivat vaippaharrastuksensa. Seuraavissa lehdissä alkaa sentään tapahtua enemmän juonen kannalta, mutta kaikki juonenkäänteet liittyvät pidätysongelmiin ja harrastuksen esittämiseen positiivisessa valossa. Asuntolan väki lähtee viidennessä lehdessä lomalle Havaijille ja totta kai heidän oppaansakin sattuu olemaan vaipoissa. He myös tapaavat paikallisen surffarin, joka osaa opastaa väen syrjäisemmälle rannalle, joka on tarkoitettu juuri vaippailijoille. Ööh...? Hahmokaarti on laaja, mutta kukaan ei pääse kunnolla loistamaan persoonallaan.

ISB on hyvin hämmentävä lukukokemus. Koko sarja on toteutettu hyvin naiivilla tavalla ja selkeästi vaippailijoiden fantasiana maailmasta, jossa heidän harrastuksensa olisi valtavirtaa ja normaalia. Parodiana sarja olisi kenties toiminut, mikäli se olisi loppunut heti ensimmäisen numeronsa jälkeen, mutta tyhjänpäiväistä menoa on tähän mennessä ilmestynyt peräti viisi numeroa. Kyllähän näille on yleisö löytynyt, mutta itse en ymmärrä mitä tästä sarjasta voisi saada irti. Kuinka monta kertaa sama toistuva juttu jaksaa viihdyttää? Kuvitus sentään on täysin ammattimaista, joten sarjaa on sentään miellyttävää lukea vaikka aihe onkin mitä on.

TÄHDET: **

by Dormy
by Terrie Smith

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Associated Student Bodies

Kansi by Baron Engel
NIMI: Associated Student Bodies
VUOSI: 1998 - 2000
TARINA: Lance Rund
KUVITTAJA: Chris McKinley, sekä vierailevia taiteilijoita

ASB on yksi tunnetuimmista ja tärkeimmistä furrysarjakuvista. Se ei ole mikään mestariteos, mutta on saavuttanut mainetta olemalla pitkäkestoinen, viihdyttävä ja samaistuttava. Suuri osa furryfandomin jäsenistä on ASB:n hahmojen ikätovereita, taistelemassa hahmojen kanssa samojen ongelmien parissa. Sarja on sekoitus kevyttä komediaa ja draamaa. Sarja keskittyy seuraamaan opiskelijoiden college-elämää, heidän suhteitaan (sekä vakavempia että yhden yön hairahduksia), sekä muun maailman suhtautumista heidän homoseksuaalisuuteen.

Paljon ASB:n vaikutusvallasta kertoo sekin, että se lienee ainut furrysarjakuva joka on saanut oman kokopitkän parodiaversionsa, joka on jopa painettu ja myynnissä. Tämä parodiasarjakuva on Incontinet Student Bodies, jonka hankkimista harkitsen vaikka se keskittyy lähinnä itselleni vastenmieliseen fetissiin. Siinä missä ASB:ssä päähenkilö laitetaan asumaan kenties epärealistisesti täysin homojen asuttamassa asuntolassa, ISB:ssä päähenkilön asuntolan kaikki muut asukit ovat vaippafetisseistä kiinnostuneita. Parodiaversiosta on otettu netissä jo tuttu bawwwww-reaktiokuva.




Tarinan päähenkilö on leijona Daniel, joka tarinan alussa aloittaa collegen ja joutuu asumaan lähes pelkästään homojen asuttamassa asuntolassa. Daniel on hyvin kokematon ja naiivi, eikä tähän asti ole ollenkaan ajatellut omaa seksuaalisuuttaan. Kun hänen kämppiksensä Marcus -susi alkaa lähennellä häntä joutuu Daniel viimein pohtimaan orastavaa homouttaan. Asuntolan ilmapiiri on avoin ja kannustava Danielia kohtaan ja heti ensimmäisellä viikolla koulun edessä kulkee myös prideparaati. Daniel nopeasti hyväksyy homoutensa ja alkaa seurustella Marcuksen kanssa. Valitettavasti kaikki koulun oppilaat sekä Danielin uskovaiset vanhemmat eivät katso pojan touhuja yhtä suopeasti.

Daniel hahmona ei sytyttänyt minua yhtään. Hän on melkoinen hiirulainen ja ainakin aluksi täysin muiden johdateltavissa. En myöskään tajunnut miten muut hahmot kokivat hänet viehättävänä, mielestäni Daniel kun on varsin typerän näköinen naurettavan toiselle puolelle kaartuvan liiskalettinsä kanssa, suureksi osaksi hänen naamansa näyttää myös lähinnä hiiren kuin leijonan naamalta. Tarinan loppupuolella hän onneksi miehistyy vähän ja ei enää anna muiden päättää hänen asioitaan hänen puolesta. Marcuksen hahmo saa ilahduttavasti osakseen hyvää hahmonkehitystä, mutta en vaan tajua mitä hän näkee Danielissa.

Onneksi mukana on paljon kivoja sivuhahmoja, joten Danieliin ja Marcukseen ei tarvitse vain keskittyä. Erityisesti pidin Rickyn ja Stevenin sivutarinasta. Ricky on korostetun tyttömäisesti pukeutuva ja käyttäytyvä pesukarhu, joka on täysin ihastunut Steven -collieen. Steven kuitenkin on umpihetero, vaikka samassa asuntolassa asuukin. Timothy -mangusti on melkoinen tiukkapipo ja aina paasaamassa homojen oikeuksista, hauskana yksityiskohtana hänen t-paitansa teksti vaihtuu joka paneelissa. Gerald -kissa on synkkä gootti, jonka runoiluja eivät muut jätkät arvosta. Sivuhahmoilla on mukavasti persoonallisuutta ja omia pieniä sivutarinoitaan, mutta valitettavasti muutama asuntolan asukki jää täysin tuntemattomiksi.

By Roz Gibson
By Terrie Smith
By Terrie Smith
Kuvituksesta vastaa pääosin Chris McKinley, jonka aluksi haparoiva jälki paranee selkeästi loppua kohden. Loppupuolella hänen kuvituksensa on mukavan selkeää ja ilmeikästä. Tarinan kuvittamiseen on osallistunut myös muutamia vierailevia tähtiä, eniten vierastaidetta on erittäin lahjakkaalta Terrie Smithiltä. Hänen sarjakuviaan on aina ilo lukea, hän jopa sai Danielin hiukset näyttämään hyviltä. Muita piirtäjiä ovat olleet Jonas Silver, Frank Gembeck, Chuck Davies, Zjonni ja Roz Gibson. Näistä ainoastaan Chuck Daviesin ja Roz Gibsonin sarjakuvat tekivät jonkinalaisen vaikutuksen. Daviesin tyyli on hyvin erilainen ja mielenkiintoinen, mutta hänen tekemänsä sarjakuvat olivat kumpikin vain yhden sivun pituisia pätkiä.

ASB oli erittäin mukava lukea läpi. Koko sarja on vuonna 2004 koottu yhteen Yearbook -nimiseen kirjaan, kirjaan on myös saatu mahtumaan luonnoksia, aiempien irtonumeroiden kansia sekä erittäin kivana lisänä tekijöiden kommentteja sarjasta. Kirja on lähes 300 sivuinen.

Juonellisesti ASB on hyvin tyypillistä kevyttä collegekomediaa. Lukijan mielenkiintoa pidetään yllä jatkuvasti vilahtelevilla peniksillä ja seksikohtauksilla, mutta näissä on yleensä mukana niin paljon huumoria etten osaa laskea tätä suoranaiseksi pornoksi. Juoni varmasti uppoaa nuoriin homoihin, koska tarinassa käydään läpi seksuaalisuuden löytämistä ja hyväksymistä, myös asuminen pelkästään muiden homojen kanssa tuntuu tekijöiden haaveilulta ilmapiiristä, jossa oma seksuaalisuus on normi ja ei ole mitenkään ihmeellistä vapaasti halailla ja pussailla toisia randomisti käytävällä. Tarinan uskottavuus kärsi mielestäni liikaa kohtauksessa, jossa asuntolan väki järjestää uuden vuoden kunniaksi homo-orgian asuntolassa. Tämä vaikutti jo liikaa tekijöiden omilta fantasiahaaveiluilta. Kaikki hahmot eivät normaalisti tulleet toimeen toistensa kanssa kitkattomasti, moni hahmoista oli jo selkeästi parisuhteessa ja kyseinen orgia ei tuntunut vaikuttavan hahmokemioihin mitenkään myöhemmin. Minun on vaikea kuvitella, että koko asuntolan väki olisi suostunut ottamaan osaa tälläiseen orgiaan, oli ilmapiiri vaikka kuinka avoin normaalisti. Ehkä takerrun tähän yhteen kohtaukseen liikaa, mutta muuten sarjakuva pysyi melko realistisena. Sarjakuvan pituuden ansiosta melko kevyenä alkanut tarina saa pikkuhiljaa mukaansa kiitettävän syvällistä tavaraakin, eivätkä hahmot jää vain karikatyyrin tasolle.

TÄHDET: ***1/2