Incontinent Student Bodies

NIMI: Incontinent Student Bodies
VUOSI: 2001 - 2012 (jatkuu?)
TARINA: Karis
KUVITTAJA: Marci McAdam, Terrie Smith, Dormy

Voi apua mistä taas kirjoitan... onhan tässä blogissa aikaisemminkin kirjoitettu omituisista tarinoista (kuten Kennel Tokorozawa), ja jo monen monta furryerotiikkateostakin on tultu luettua, mutta tämän kohdalla tuntui kuin olisin vajonnut entistä enemmän johonkin pimeään häpeän kuoppaan. Jotta saisitte kunnollisen kuvan siitä mikä tämä teos on suosittelen lukemaan Associated Student Bodies -arvostelun, sillä ISB on parodia ASB:stä. Tai ainakin tarkoitus olisi ollut olla keveää ja hassua parodiaa supersuositusta furrysarjakuvasta, mutta ISB jatkuikin aivan liian pitkälle ollakseen vain pelkkää parodiaa.

ASB kertoi melko epäuskottavasti, mutta silti viihdyttävästi yliopiston asuntolasta, jossa kaikki asukit sattuivat olemaan homoja. ISB vie asetelman vielä pidemmälle ja kaikki asukkaat ovat sekä homoja että vaippafetissistä kiinnostuneita. ASB:n lukeneille asetelma voisi olla ihan hauska, mikäli ISB suhtautuisi hahmoihinsa naurettavina friikkeinä ja jos mukana olisi muutakin huumoria, joka ei keskittyisi vain niihin vaippoihin.

by Marci McAdam

by Dormy

ISB ei kuitenkaan uskalla nauraa hahmoilleen, mikä parodiassa olisi suotavaa, vaan on päivänselvää, että teoksessa naureskellaan hahmoille vain keveästi ja siinä sivussa samalla yritetään esittää vaippailuintoilijat täysin normaaleina ja hienoina tyyppeinä. Tämäkin voisi toimia, sillä periaatteessa minulla ei ole mitään kaiken maailman vaippafetissejä vastaan. Mitäs se minulle kuuluu mistä ihmiset innostuvat sängyssä? Mutta näiden asioiden pitäisikin jäädä sänkyyn ja yksityisasioiksi. Sarjassa hahmojen JOKA IKINEN TEKO liittyy jotenkin housuihin kusemiseen, ne vaipat pitää olla päällä joka hetki, henkilödraamaa syntyy vain vaipoista ja niin edelleen. Fetissit ovat ihan jees, koko elämän määrittävät pakkomielteet taas eivät. Sarjassa selvästi koetetaan salavihkaa saada "normaalit" lukijat hyväksymään, ehkä jopa liittymään vaippailijoiden joukkoon, mutta fetissin normalisointi epäonnistuu täysin. On päivänselvää, että tekijät ovat intohimoisia aiheensa suhteen, eivätkä olleet tehneet sarjaa vain random vitsinä. Random vitsinä se olisi nimittäin toiminut.

Käsikirjoittaja Karis onkin itse tämän fetissin harrastaja ja on julkaissut useita aiheeseen liittyviä sarjakuvia. Tähän mennessä ilmestyneistä viidestä lehdestä Marci McAdam on kuvittanut kolme. McAdam on erittäin lahjakas piirtäjä, mutta ainakin omasta mielestäni harmittavasti hän piirtää suurimmaksi osaksi tähän fetissiin liittyviä kuvia. Wikifurin mukaan hän on ollut aikoinaan Karisin vaimo. Kaksi muuta piirtäjää, Terrie Smith ja Dormy, ovat kumpikin loistavia sarjakuvapiirtäjiä ja heidän työpanoksensa on varmasti ollut Karisille hintavaa. Pelkkään parodiaan on siis laitettu paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Ulkoisesti ISB onkin yllättäen paljon laadukkaampi kuin ASB!

by Marci McAdam

by Dormy

by Marci McAdam. "Ei vittu Make sähän kusit housuun!"

Juonellisesti sarja on hirveän puuduttavaa ja ällistyttävää luettavaa. Kuten aikaisemmin sanoin KAIKKI liittyy jotenkin niihin vaippoihin. Ensimmäisessä lehdessä ei tapahdu muuta kuin muutama hahmo asuntolassa muistelee kuinka aloittivat vaippaharrastuksensa. Seuraavissa lehdissä alkaa sentään tapahtua enemmän juonen kannalta, mutta kaikki juonenkäänteet liittyvät pidätysongelmiin ja harrastuksen esittämiseen positiivisessa valossa. Asuntolan väki lähtee viidennessä lehdessä lomalle Havaijille ja totta kai heidän oppaansakin sattuu olemaan vaipoissa. He myös tapaavat paikallisen surffarin, joka osaa opastaa väen syrjäisemmälle rannalle, joka on tarkoitettu juuri vaippailijoille. Ööh...? Hahmokaarti on laaja, mutta kukaan ei pääse kunnolla loistamaan persoonallaan.

ISB on hyvin hämmentävä lukukokemus. Koko sarja on toteutettu hyvin naiivilla tavalla ja selkeästi vaippailijoiden fantasiana maailmasta, jossa heidän harrastuksensa olisi valtavirtaa ja normaalia. Parodiana sarja olisi kenties toiminut, mikäli se olisi loppunut heti ensimmäisen numeronsa jälkeen, mutta tyhjänpäiväistä menoa on tähän mennessä ilmestynyt peräti viisi numeroa. Kyllähän näille on yleisö löytynyt, mutta itse en ymmärrä mitä tästä sarjasta voisi saada irti. Kuinka monta kertaa sama toistuva juttu jaksaa viihdyttää? Kuvitus sentään on täysin ammattimaista, joten sarjaa on sentään miellyttävää lukea vaikka aihe onkin mitä on.

TÄHDET: **

by Dormy

by Terrie Smith