Tales of The Fehnnik

Kansi by Pat Duke.

NIMI: Tales of The Fehnnik
VUOSI: 1998 - (jatkuu?)
TARINA: Elin Winkler
KUVITTAJA: Scotty Arsenault

TOTF:ia on ilmestynyt vain kaksi numeroa vuosina 1998 ja 2000, eikä uusia lehtiä ilmeisesti enää tule. Lehtiä on oikeastaan kolme, koska sarjaa yritettiin saada käyntiin jo vuonna 1995, mutta sarjakuva vaihtoi kustantamoa ja piirtäjää, joten tarina aloitettiin vuonna 1998 tavallaan puhtaalta pöydältä. En ota tuota -95 vuoden yksinäistä numeroa lukuun tässä arvostelussa. Tarina on ilmeisesti jatkunut näitä kahta numeroa pidemmälle Furrlough -nimisessä sekametelisoppalehdessä, jossa ilmestyy useampi furrysarjakuva. Näitä on piirtänyt hyvin lahjakas Steve Gallacci. Omituisesti sarjaa ei ole julkaistu enää itsenäisinä lehtinä kahden numeron jälkeen, eikä ilmeisesti aiotakaan.

Tarina sijoittuu ylhäisten fennekkien (tai siis fehnnikkien) asuttamalle planeetalle, jossa on alkamassa sota. Miesten rooli on taistella keisarin nimeen, naisten taas kuuluu lähinnä pysyä keittiössä. Ylhäiseen taloon syntynyt poikatyttö Shayzeri ui vastavirtaan harjoittelemalla miekkailua, eikä halua naimisiin. Shayzerin armeijassa lentäjänä toimiva kaksoisveli Shayzorr palaa kotiinsa ensimmäisen komennuksensa jälkeen, ainoastaan murtaakseen kätensä ja jalkansa naisseikkailujen vuoksi. Veli ja sisko päättävät vaihtaa roolejaan. Shayzeri leikkauttaa hiuksensa ja lähtee armeijaan, sen sijaan vuodepotilas Shayzorr lähetetään nuorten naisten koulutuskeskukseen.

Fehnnikkien kulttuuri on outo sekoitus tunkkaisiin perinteisiin tarrautuvaa aavikkokulttuuria, joilla kuitenkin on käytössään erittäin edistynyttä teknologiaa avaruusmatkailuunkin. Tämä sekoitus kuitenkin toimii, vaikka kuulostaa hyvin ristiriitaiselta. Jo kahden lehden aikana lukija saa kulttuurista hyvän käsityksen, ilman, että tarinassa pidettäisiin taukoa taustoittamista varten. Fehnnikkien maailma on selvästi ajatuksella suunniteltu, joten on harmi ettei sarjaa ole ilmestynyt enempää.

Kuvitus on hyvin yksinkertaista, mutta ihan miellyttävän näköistä. Hahmot ovat yllättävän ilmeikkäitä, mutta valitettavasti heitä on monesti vaikea erottaa toisistaan.

Tarina itsessään on ihan hauska, mutta ei ehtinyt päästä kunnolla vauhtiin. Harmittaa kuinka lukeminen katkeaa juuri siihen kohtaan, missä Shayzeri ja Shayzorr ovat kunnolla vaihtaneet roolejaan ja olisi ollut kiinnostavaa lukea lisää heidän kohelluksistaan. Pitäisi ilmeisesti jatkaa lukemista Furrloughin puolella, mutta niitä lehtiä on monta sataa mikä jo hermostuttaa lompakkoani liikaa.

TÄHDET: ***1/2

Unconditional

NIMI: Unconditional
VUOSI: 2012
KUVITTAJA/TARINA: Rukis

Unconditional on jatkoa Crueltylle. Tällä kertaa sarjakuva on painettu väreissä ja niin kuvituksen kuin tarinan suhteen on tapahtunut selkeitä parannuksia.

Tarina jatkuu siitä mihin edellinen osa päättyi. Marcus ja Reis ovat pistäneet hynttyyt yhteen ja muuttaneet kauas synnyinkaupungistaan Marcuksen collegen takia. Uudessa kaupungissa Reis ei ole onnistunut löytämään kunnollista työpaikkaa ja joutuu tyytymään huonopalkkaisiin ja epävarmoihin duuneihin, kun taas Marcus menestyy koulussa ja viettää aikaa yhä enemmän tasa-arvoa puolustavan aktivistiryhmän kanssa. Reis tuntee itsensä jatkuvasti suhteen hyödyttömäksi osapuoleksi ja Marcus on alkanut ottaa hänet itsestäänselvyytenä.

Tarina on mukavan realistinen, Reis ja Marcus kohtaavat arkisia ongelmia ja heidän kiinnostuksen kohteensa eivät aina osu yksiin. Parisuhteessa toisia loukataan vahingossa ja tahallaankin ja mitä kauemmin ollaan yhdessä sitä helpommin toisen näkee itsestäänselvänä. Marcus on kotiutunut uuteen kaupunkiin loistavasti, mutta Reis tuntuu vain ajelehtivan elämässään Marcus ainoana kiintopisteenään. Mutta elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin vain suhde.

Tarina on muuttunut ainakin minulle paljon kiinnostavammaksi nyt kun molemmat hahmot ovat selkeästi aikuismaailmassa ja joutuvat painimaan samojen ongelmien kanssa kuin minä itse. Kuvitus on parantunut moninkertaisesti. Edellisessä osassa painojälki oli todella huonoa, tässä taas sarjakuvaa on helppoa lukea ja tapahtumista saa sujuvammin selvää. Marcus näyttää paljon enemmän fennekiltä, parissa paneelissa lähes täydelliseltä lajin edustajalta.

Parannuksistaan huolimatta Rukisin tyyli on yhä hyvin persoonattoman näköinen silmiini ja hänen käyttämänsä tietyt maneerit häiritsevät välillä liikaa, esimerkiksi hahmojen puhuessa päät välillä osoittavat jommalle kummalle sivulle luonnottoman näköisesti. Hahmot erottaa kuitenkin tässä osassa heti toisistaan ja he ovat paljon ilmeikkäämpiä.

En tiedä aikooko Rukis enää jatkaa tätä sarjaa vai keskittyykö hän nyt vain Red Lanterniin josta on tullut järjettömän suosittu hitti. Pidän jossain määrin kummastakin sarjasta, mutta Unconditional loppui sellaiseen kohtaan ettei se varsinaisesti tarvitsisi enää jatkoa. Mikäli Rukis kuitenkin vielä jatkaa tätä sarjaa niin ihan mukavaahan näitä on lukea, en valita. Ei mitenkään maatamullistavaa tavaraa mutta päädyn ostamaan kuitenkin. Ainakin tällä hetkellä hitaasti edistyy sarjassa esiintyneeseen sivuhahmoon perustuva spin-off sarjakuva Good Medicine jota piirtää Sidian.

TÄHDET: ***

Cruelty

NIMI: Cruelty
VUOSI: 2010
KUVITTAJA/TARINA: Rukis

Red Lanternin luoja Rukisin ensimmäinen julkaistu sarjakuva on Cruelty. Toisin kuin Red Lantern tähän sarjakuvaan ja sen pian arvosteltavaan jatko-osaan Rukis teki myös taustat. Cruelty on hyvin kömpelö sarjakuva, mutta se annettakoon tällä kertaa anteeksi kun kyseessä on tekijän ensimmäinen kaupallinen sarjakuvayritys.

Tarina kertoo kaveruksista koirasusi Reisistä ja fennekki (näyttää tavalliselta ketulta) Marcuksesta. Marcus on avoimesti homoseksuaali ja häntä kiusataan koulussa sen vuoksi, hänen ainoa ystävänsä jäljellä on Reis joka joutuu vähän väliä puolustamaan kaveriaan jolla on pienestä koostaan huolimatta suuri suu. Reis on hiljainen, vahva atleettinen tyyppi jolla on omatkin ongelmansa, hänen äitinsä on narkomaani ja äidin poissaolo on jättänyt poikaan jälkensä. Kaiken paskan keskellä jätkät voivat vain turvautua toisiinsa ja romanssi alkaa puhkeamaan kukkaan, siitä huolimatta että Reis on tähän asti kokenut olevansa hetero.

Tarina itsessään on ihan mielenkiintoinen, hahmojen välinen suhde on tehty luonnollisen tuntuiseksi ja hahmojen epävarmuuden tunteet tulevat hyvin läpi kuvituksesta ja dialogista. Moni varmasti ostaa tämän pelkkien seksikohtauksien toivossa, mutta onneksi mukana on kunnon tarinakin eikä sarjakuva ole tehty vain pornoksi. Itse seksikohtaukset on tehty hyvällä maulla ja realistisesti.

Kuvitus kuitenkin ontuu monessa kohtaa. En ole juuri koskaan välittänyt Rukiksen tyylistä, se on Red Lanterniin mennessä parantunut huimasti mutten sillekään teokselle antanut korkeita pisteitä. Cruelty on painettu mustavalkoisena ja se näyttää TODELLA huonolta. Harmaansävyt vain sulavat toisiinsa ja yksityiskohdat ovat kadonneet, tämä on sekä huonon printtauksen että alkuperämateriaalin syy. Luin tämän aikoinaan myös nettiversiona enkä silloinkaan ollut vakuuttunut kuvituksesta. Päähahmot ovat hyvin samankaltaisia ja designeiltään mielikuvituksettomia, jälleen yksi suuri ongelma Rukiksen töissä josta hän ei ole tähän päivään mennessä päässyt vieläkään eroon. Harmaasävyjen ja hahmojen samankaltaisuuksien vuoksi välillä tipahdan kärryiltä että kuka sanoi ja mitä.

Keskellä sarjakuvaa on myös todella turha monivalintamahdollisuus. Mikäli lukija haluaa Marcuksen ja Reisin päätyvän yhteen pariskuntana hän voi skipata tietylle sivulle, tai jos haluaa kaveruksien pysyvän vain hyvinä kavereina voi jatkaa lukua normaaliin tahtiin. Tämä valinta on niin typerä, kaikki sarjakuvan ostajat haluavat kuitenkin lukea seksikohtauksen, ja mikäli joku nyt haluaa lukea sarjakuvan niin että pariskunta pysyy kavereina niin tälle mahdollisuudelle on uhrattu peräti YKSI custom-sivu. YKSI SIVU. Tämähän on aivan kusetusta. Vielä enemmän kusetusta kun jatko-osassa Marcus ja Reis ovat selvästi valinneet tämän seksiä sisältävän suhteen polun. Mitä varten tämä järjettömän turha monivalinta on ängetty mukaan keskelle normaalisti edennyttä sarjakuvaa?

Kuitenkin, valituksesta huolimatta Crueltyssä on ainesta hyvään tarinaan ja se on tullut furrypiireissä hyvin suosituksi sarjakuvaksi. Kuvituksessa on paljon puutteita ja keskikohdan monivalinta on raivostuttavan tyhmä, mutta itse hahmojen kukkaan puhkeava suhde on toteutettu kauniisti.

TÄHDET: **1/2