Vuk-piirretyn jatko-osa, joka ei ikinä toteutunut

Vuonna 1981 julkaistu unkarilainen Vuk-animaatioelokuva ei ollut osa lapsuuttani, eikä myöhemmin erityisemmin iskenyt, sillä pidin sitä vähän pitkästyttävänä. Mutta onhan Vuk varmasti ollut tärkeä piirretty monille muille, eikä se missään nimessä huono ole. Onpa siis sääli ettei se koskaan saanut kunnollista jatkoa.

Jatkoa oli kuitenkin ollut suunnitteilla, sen käsikirjoitus oli valmis ja sitä varten tehtiin äänettömiä testipätkiä, jotka olivat loppuun asti animoituja. Pätkät voi ainakin tällä hetkellä katsoa YouTubesta. YouTube-version kuvanlaatu on todella huonoa, mutta tyhjää parempi. Toivottavasti video ei koskaan poistu sivustolta, sillä en ole löytänyt pätkiä mistään muualta, ja pelkään, että näistä tulisi lopullisesti kadonnutta mediaa.

Lyhyiden kohtausten perusteella voi päätellä, että pääosassa olisi ollut Vukin valkoinen pentu, joka eksyy perheestään ja päätyy (todennäköisesti vain hetkellisesti) pikkutytön lemmikiksi. Tätä elokuvaa ei kuitenkaan tehty loppuun, sillä siihen ei saatu tarpeeksi rahoitusta.

2000-luvulla György Gát otti tehtäväkseen ohjata "henkinen jatko-osa" Vukille. Lopputulos oli järkyttävän ruma ja alkeellinen 3D-animaatio Kis Vuk (A Fox's Tale). Kivuliaan silmien raiskauksen lisäksi se ei tarinallisesti liity mitenkään alkuperäiseen Vuk-tarinaan. Elokuvan vastaanotto Unkarissa oli äärimmäisen negatiivinen.

Derp

Vuk

NIMI: Vuk
VUOSI: 1981
OHJAAJA: Attila Dargay

Vuk julkaistiin alunperin Suomessa ensin VHS:llä. Pentuna en Vukia päässyt näkemään, ainakaan kokonaan, koska videovuokraamon kasetti oli viallinen (siitä huolimatta sitä ei poistettu vuokrausvalikoimasta). Tämän takia minulla ei ole mitään nostalgisia tunteita jotka vaikuttaisivat arvosteluun. Vuk on nyt julkaistu DVD:llä jossa ainut vaihtoehto on katsoa elokuva suomidubbauksella. Olisi ollut kiva kuunnella alkuperäisillä äänillä, suomidubbaus on ihan ookoo mutta välillä hahmojen puheessa on pitkiä taukoja ja osa äänistä ei oikein sovi hahmoille.

Tarina kertoo ketunpentu Vukista joka on nimetty legendaarisen isoisänsä mukaan. Vuk on utelias ja turhankin innokas, mikä johtaa hänet monesti hankaluuksiin. Vuk seuraa isäänsä salaa metsästysretkelle, mutta isä huomaa tämän ja käskee Vukin palaamaan kotiin. Vuk kuitenkin eksyy ja sillä välin metsästäjä nappaa hänen perheensä. Vukin kasvattaa vanhempi kettu Karak ja jonkin aikaa he elelevät mukavaa poikamieselämää. Vuk ei kuitenkaan unohda kaunaansa ihmistä kohtaan.

Elokuvan alku oli todella puuduttava, en yksinkertaisesti ollut kiinnostunut pentu-Vukin höpsöistä metsäseikkailuista. Ne ovat varmasti pienemmille lapsille viihdyttäviä, mutta tällänen päälle kakskymppinen ämmä ei oikein saa niistä mitään irti.

Aloin kiinnostua vasta kun Vuk oli aikuinen, eli kun elokuvaa oli kulunut noin 40 minuuttia. Vuk hiipii metsästäjän pihalle ja löytää sieltä häkissä olevan naarasketun. Kyseessä on rakkautta ensisilmäyksellä ja Vuk lupaa vapauttaa naaraan. Ihan ensimmäisenä minulle kamalana realistina tuli mieleen että jos Vuk ja naaraskettu ovat ilmeisesti saman ikäisiä, ovat samalta alueelta ja naaras sanoi jääneensä ihmisen vangiksi ihan pienenä niin voisiko kyseessä olla yksi Vukin siskoista....??

Animaati on tasoltaan aika heikkoa, kyllä sitä irvistelemättä katselee mutta en pitänyt eläinten ihmismäisistä liikkeistä (esim. tassuilla tarttumista) ja etenkin juokseminen oli animoitu todella oudosti. Jotkin maalatuista taustoista olivat kuitenkin tosi hienoja. Elokuva on varmasti viihdyttävä lapsille, mutta aikuisen on siitä hankalampi saada iloa ellei mukana ole aimo annos nostalgisia tunteita.

TÄHDET: **1/2