NIMI: Den minste reven
VUOSI: 1994
OHJAAJA: Guttorm Larsen
Kaikkeen sitä törmääkin netissä. Tämä on vähän alle 10 minuuttia kestävä norjalainen animaatio, jossa ei ole varsinaista dialogiaa ollenkaan ja animointi on melko karua.
Mitä onnistuin juonesta tajuamaan on että kettuperheen pienin poikanen on sisaruksiensa kiusaama. Kettuvanhemmat haluaisivat napata viereisen maatilan kanoja, mutta eivät siinä onnistu. Pienin poikanen haluaa tehdä perheeseensä vaikutuksen ja hyökkää yksin kanalaan, mutta jää ihmisille kiinni. Ihmiset kuitenkin ovat kilttejä, ruokkivat pennun ja antavat sen mennä takaisin perheensä luo. Sitten animaatio loppuukin ja itselle ainakin jäi vähän hämmentynyt tunne.
Tarina on siis hyvin yksinkertainen, eikä herätä mitään mielenkiintoa. Animointi leffassa on hyvin outoa. Taustat on piirretty melko hyvin, mutta itse ketut ovat oudon kulmikkaita ja välillä abstraktin näköisiäkin. Oudompaa on että tyylivalinta on ilmeisesti ollut ihan tietoinen, sillä kiinnitin huomiota kuinka hyvin juoksevan tytön paidan laskokset oli animoitu verrattuna muuhun animointiin. Kettupennun hyökätessä kanan kimppuun ruutu muuttuu yhtäkkiä mustavalkoiseksi, kuuluu staattisen häiriön ääni ja hahmoja näytetään nopeasti eri kulmista, erittäin omituinen kohtaus pienille lapsille suunnattuun elokuvaan.
Näin lyhyestä ja oudosta leffasta on vaikea sanoa mitään, ei tämä missään nimessä hyvä ole, mutta pahempaakin on nähty.
TÄHDET: *1/2
