Eläinallergia

Kaverini kysyi minulta eläinallergiasta muutama viikko sitten. Olin tuolloin aivan umpikännissä ja parhaani mukaan mongersin kokemuksistani. Olen itse pahasti eläimille allerginen ja minulla on myös paha astma, nämä sitten tekevät yhteistyötä ja jälki on todella rumaa pahimmillaan. Joskus olen ollut niin pahassa jamassa etten ole saanut ollenkaan henkeä ja olen vain voinut maata lattialla. Ensiapuun olen mennyt monta kertaa huonon hengityksen takia. Omistan kuitenkin kaksi kissaa ja koiran, sekä asuessani äidin luona altistuin hänen kahdelle kissalleen monen vuoden ajan. Kuinka tämä yhtälö käy järkeen?

Teininä olin itsepäinen juntti ja suureksi osaksi minut piti raahata lääkäriin. Lääkkeitä vastustin viimeiseen asti, en käyttänyt edes Buranaa jos oli päänsärky. Ajattelin moisen olevan heikkojen hommaa ja keho karaistuisi jos sitä tarpeeksi kauan kituuttaisi. Astmaiskujen aikana lähinnä kärsin salaa omissa oloissani kunnes isku meni viimein ohi. Tähän saattoi kestää monta tuntia tai vaikka koko yö, tai sitten se ei mennyt ohi ollenkaan ja piti mennä ensiapuun. Välillä käytin astmalääkkeitä ja sinä aikana vointini oli selkeästi parempi, mutta lääkkeiden loputtua olin taas liian itsepäinen ja saamaton uusiakseni reseptiä. Olen varmasti itse pahentanut terveyttäni tällä tavoin.

Äitini luona asuessani minulla oli yläkerta varattu itselleni, jonne äidin kissoilla ei ollut pääsyä. Tämä varmaan auttoi jonkin verran. Muutettuani omilleni hankin kuitenkin lähes heti kaksi kissaa (tai yhden, toinen tuli vähän yllätyksenä ja en sitä etukäteen suunnitellut). Elämä olisi mielestäni hirveän tylsää ilman eläimiä ja mieluummin kärsin hieman kuin olisin ilman niitä. Napalmi tuli vuonna 2013 ja Rusakko samana vuonna hieman myöhemmin, eli minulla on muutaman vuoden kokemus allergian aiheuttajaan siedättymisestä. Tänä päivänä en edes muista milloin viimeksi minulla olisi ollut astmaisku tai omista eläimistä aiheutunutta nuhaa. Viime kesällä hankkiessani koirani Bonon olin hieman huolissani josko allergiaoireet tulisivat takaisin, koirille en ollut altistunut hyvin pitkään aikaan. Mutta huoli oli turha, en ole huomannut mitään eroa ja en saanut pienintäkään nuhaniiskutusta koirasta.

Pelastajani ovat olleet ne kammoamani lääkkeet. Allergiaan käytän joka päivä ihan tavallista Heinixiä, jota saan reseptillä halvemmalla. Astmaan käytän joka päivä Montelukast -pilleriä ja tarvittaessa inhalaattoreita avaamaan raskasta hengitystä. Hengitykseni saattaa paskentua muistakin asioista kuin eläimistä, kuten kovasta pakkasesta tai fyysisestä rasituksesta. Kämppäni on myös hometta täynnä. Avainasiana on ottaa lääkkeitä säännöllisesti, eikä vain silloin kun sattuu muistamaan. Olen hirveä lahopää ja vähän väliä tuppasin unohtaa ottaa lääkkeet, tai sitten vajosin taas samaan "kyllä mä karaistun" ajatteluun. EI, EI JA EI. Pilleriä naamaan, joka päivä, sen verran mitä suosituksessa sanotaan. Pääsee niin paljon helpommalla kun lopettaa olemasta itsepäinen aasi. Olen pari-kolme vuotta oikeasti ottanut lääkkeeni kiltisti ja tuloksen kyllä huomaa. Allergiaoireita ei ole, kestän fyysistä rasistusta paljon paremmin ja lääkärin tarkistuksissa keuhkokapasiteettini on parantunut selkeästi. Eivätkä ne ole edes kalliita.

Mikäli sinä, kämppiksesi tai puolisosi on allerginen ja haluat silti koiran tai kissan lääkkeet ovat siis se tärkein juttu. Eikä kannata heti luovuttaa mikäli lääkkeet eivät tunnu tehoavan, itse kävin läpi useamman lääkkeen kunnes nykyiset toimivat löytyivät. Nykyään monia rotuja markkinoidaan hypoallergeenisina, mutta nämä ovat suureksi osaksi höpönlöpöä mainospuhetta ja ei kannata rajoittaa valintaa vain näihin tiettyihin rotuihin, sillä eiväthän ne välttämättä muutoin sovi elämäntyyliisi. Jokainen eläin tulee olemaan yksilö johon pitää totuttautua erikseen. Omat eläimeni eivät aiheuta minulle mitään allergisia reaktiota (kunhan olen lääkkeissä), ihan sama vaikka imuroin ehkä kerran tai kaksi vuodessa, kissakoirankarvoja jaksan pyyhkiä huonekaluista vain jos vieraita on tulossa, nuuskuttelen elukkoja joka päivä ja ne jopa nukkuvat kaikki sängyssäni. Kuitenkin muita eläimiä tavatessani saan lähes aina tunnin pari kestävän nuhakohtauksen, joka lopulta menee ohi. Totutteluvaiheessa lääkkeiden ohella olisi hyvä olla siivompi ihminen kuin minä ja muistaa imuroida ja tuulettaa säännöllisesti. Elukoita ei välttämättä tarvitse päästää makuuhuoneeseen ollenkaan. Yöllä mielen ohella myös keho nukkuu ja on silloin herkempi antamaan allergialle periksi, joten ehkä kaikkien ei kannata nukkua elukka kainalossa. Ainakaan aluksi.

Monesti ärsyttää kuinka eläimiä annetaan pois niin nopeasti kun perheessä ilmaantuu allergiaa. Moni ei edes vaivaudu kokeilemaan lääkkeitä. Muistan jonkun vastanneen minulle ettei olisi terveydelle hyväksi pidemmällä aikavälillä olla lääkkeissä ja allergisoivan asian kanssa tekemisissä. Tämäkin tuntuu minusta vaan tekosyyltä, oma terveyteni on parempi kuin koskaan ja todistettavasti paranee koko ajan. Vai kärsiikö kehoni silti salaa kun olen joka päivä läheisissä tekemisissä allergisoivien asioiden kanssa? Höpö höpö. Monesti tuntuu kuin eläimiä annettaisiin allergian varjolla pois, oikeasti omistajien ollessa vain helpottuneita kun pääsevät viimein Fifistä eroon "yhtäkkiä" puhjenneen allergian avulla. Se on sosiaalisesti hyväksyttävä syy, toisin kuin kyllästyminen, vittuuntuminen tai osaamisen puute. Tietenkin on eri asia jos oikeasti on yritetty lääkitä allergiaa ja eläminen elukan kanssa ei millään luonnistu. Ihan turhaa sitten kiduttaa itseään, kyllä se eläin tottuu uuteen perheeseen ja voi itsekin varmaan paremmin kun ei aiheuta omistajalleen stressiä.

Neljäs Tähdenlento on ilmestynyt

Kansi by Yamashita

Koska olen ollut mukana Suomen Hopeanuoli -fanit ry:n uusimman jäsenlehden teossa en voi sitä arvostella. Teen siitä kuitenkin pikaisen esittelyn. Olen lukenut kaikki aikaisemmat lehdet ja ilokseni voin sanoa lehden laadun parantuvan koko ajan. Tavallaan harmittaa olla teossa mukana koska lehden viimein ilmestyessä kotiin olen jo lukenut sen koneella läpi eikä siinä ole juuri mitään yllätyksiä. Lehti oli tällä kertaa mukavan paksu, teemana on Weed -sarja ja mukana on Isiksen piirtämä juliste. Paperi ja kuvitus on laadukasta, vaikka muutamassa kuvassa esiintyy lievää pikselisyyttä. En jaksanut skannata tällä kertaa, tyytykää paskoihin kännykkäkuviin.

Kirjoitin itse lehteen kolme villikoirien luonnossa selviytymiseen liittyvää artikkelia. Kommunikaatio ei ihan toiminut ja artikkelit laitettiin väärään järjestykseen, mikä nyt tuskin haittaa lukukokemusta, mutta itseä harmittaa. Tykkäsin hirveästi näiden kirjoituksesta, toivottavasti se näkyy lopputuloksessa. Koitin yhdessä artikkelissa pohdiskella kuinka realistista on suurten määrien villikoiria selviytyä Japanin luonnossa, toisessa esittelin pintapuolisesti maailman eri villikoirarotuja ja kolmannessa kirjoitin lyhyesti tositapahtumasta, jossa koirat olivat selviytyneet Etelänavalla ilman ihmisiä.

Lehdessä on monipuolisesti tarjontaa. Armeijassa koiranohjaajana olleen Wolfmenian haastattelu on kiinnostava ja ajankohtainen nyt kun Weedin suomennoksessa sotakoirasaaga on loppunut. Hougenin ja Weedin hahmoesittelyt vievät peräti kuusi sivua ja rehellisesti sanoen en itse jaksanut näitä kokonaan lukea, sillä ne lähinnä luettelevat  kaikki tapahtumat läpi mitä hahmolle tapahtuu tarinan aikana. Mielestäni hahmoesittelyissä pitäisi olla enemmän hahmon luonnetta ja taustoja pohdiskelevaa tekstiä, eikä sen pitäisi kertoa alusta loppuun kaikkea mitä hahmo tekee. Sarjan lukeneet tietävät jo mitä hahmoille on tapahtunut, jäljille jääville tämä on spoilerointia, joten ketä teksti lopulta palvelee?

Samaistun paljon Äffän Lydia -kolumniin, joka käsittelee myös muitakin Gingan narttuhahmoja. En ole mikään femakko, mutta ai että kuinka välillä ärsyttää lukea Weedia kun siellä lentelee sovinistisia lauseita siellä täällä ja kunnon vahvaa narttuhahmoa ei vaan löydy, nekin harvat nartut, jotka eivät pelkää vetää muita turpaan (Cross ja Lydia) nössöytyvät löytäessään miehen/penikoinnin jälkeen. Antulta on artikkeli keräilyn hintavuudesta ja askarteluohjeet siirtokuvia varten. Jälkimmäiseen olisin toivonut kuvitusta itse siirtokuvan tekemisestä tai jostain Antun tekemästä siirtokuvapaidasta. Nightwolfin kirjoittama päiväkirja hänen Japanin reissustaan löytyy tästäkin lehdestä. Tästäkin, koska kertomus on julkaistu jo ry:n blogissa ja suomennetun Weed -mangan ekstrasivuilla. En ole vertaillut kertomuksia, joten en tiedä ovatko ne ihan samoja sanasta sanaan. Blogissa julkaistu kertomus näyttäisi olevan pidempi.

Isiksen juliste

Muita artikkeleja ovat humoristinen pakina Weed -animen kakkosjaksosta ja Koirasoturi Gamun esittely. Loppupuolelta löytyy horoskooppi, lyhyitä sarjakuvia ja puuhatehtäviä. Koen nämä puuhanurkat turhiksi, koska ensinnäkin olen tylsimys ja toiseksi en halua pilata lehteä kirjoittamalla siihen.

Weed on teemana vähän liian laaja monen erilaisen saagansa kanssa ja en välttämättä olisi itse osannut arvata lehdessä olevan teemaa ellen siitä olisi ollut ennestään tietoinen. Kansi matkii suomijulkaisujen kansia, mikä on ihan ovela veto. Itse en vain pidä Yamashitan taiteesta, sillä se näyttää niin hutaistulta huterien ääriviivojensa ja epämääräisen anatomiansa kanssa. Mutta hyvä homma, että mukaan on saatu uusia kuvittajia. Kannessa häirää vähän kuinka alateksti vuosiluvusta ynnä muusta ei erotu taustasta. Ilmeisesti seuraavassa lehdessä koetetaan saada kuvitukseksi vain fanitaidetta. Taisin itse sanoa joskus toivovani Tähdenlentoon vain fanitaidetta, nyt pakitan tuosta vähän, sillä omaan makuuni fanitaiteen ja virallisen taiteen määrät ovat tällä hetkellä hyvässä tasapainossa. Ja tuskin niin paljon fanitaidetta edes saataisiin jotta sillä voisi kuvittaa koko lehden.

Yleisvaikutelmaltaan todella hyvä ja laadukkaasti tehty lehti, josta mielellään maksaa. Lehden voi ostaa yhdistyksen pöydältä coneissa tai tilata Hopeapuodista, jäsenille se tulee automaattisesti (mikäli on maksanut tämän vuoden jäsenmaksun). Seuraavan lehden teemana ovat sudet ja lehden pitäisi ilmestyä myös tänä vuonna.

Äffän Pinkkinuoli -sarjista