Suomenpystykorvan identiteettikriisejä ulkomailla

Oliver Baldwin ja hänen "suomalainen susi".

Minä en ole mitenkään kiinnostunut suomenpystykorvista, enkä tiedä niistä mitään. Mutta muista roduista lueskellessa tulee välillä sen verran kiinnostavia tiedonmuruja vastaan, että otan ne talteen ihan vaan varmuuden vuoksi. Tämänkertaiset muruset herättivät huvittuneita hymähdyksiä.

Meille suomalaisille pystykorvissa ei ole mitään eksotiikkaa. Tuttuja ja turvallisia oravan, linnun ja tyhjän räksyttäjiä, joista lähimenneisyydessä tehtiin karvalakkeja ja rukkasia. Mutta niin kuin kaikkien rotukoirien kanssa tuppaa käymään, kun näitä alettiin myydä ulkomaille olivat ne ulkomaalaisten ostajien silmissä varsin mystisiä tapauksia. Katsotaanpa mitä nuo hassut ulkomaalaiset ovat sanoneet meidän pikinokista.

Yllä oleva kuva on vuodelta 1923. Siinä Iso-Britannian pääministeri Stanley Baldwinin poika, Oliver Baldwin, esittelee lemmikkiään, jonka sanotaan olevan suomalainen susi. Ohhoh! Melkoisen pieniä nämä meidän sudet. En tiedä oliko Baldwin itse kutsunut koiraa sudeksi, vai oliko tämä toimittajan moka. Joka tapauksessa tämä oli hauska löytö, mutta en ole onnistunut löytämään koirasta mitään lisätietoa. En ole varma onko tämä koira varsinaisesti puhdas suomenpystykorva, vai kenties pohjanpystykorva, mutta selvästi jonkinlainen suomalainen pystärityyppi se on. Brittiläisen Finnish Spitz Societyn mukaan rotu saapui Britteihin 1920-luvulla, joten Baldwin olisi ollut ensimmäisten trendisetterien joukossa. Kuvan laatu on kehnoa, mutta koiralla näyttäisi olleen valkoinen merkki ja musta maski naamassa.

Sutta ymmärrettävämpi vertailukohde on kettu, onhan suomenpystykorva punainen ja kooltaan ja rakenteeltaan vähän kettumainen. Vuonna 1930 brittiläinen pitkän linjan koiraharrastaja majuri Harding Cox mietiskeli onko suomenpystykorva ketun ja koiran risteytys. Tiedemiehet yhä kiistelivät oliko koiran ja ketun risteytyminen mahdollista. Cox uskoi sen olevan. Hän oli toiminut Richmondissa näyttelyssä tuomarina ja arvioinut juuri maahantuotuja suomenpystykorvia. Hän oli lähes täysin varma, että kettujen veri virtasi näiden koirien suonissa. Ketun ja pystykorvan haukkua oli melkein mahdotonta erottaa toisistaan. Pystykorvan normaalisti kippura häntä liehui ketun tavoin suorana kun koira juoksi. Hän oli tullut tulokseen, että suomenpystykorva oli ketulle samanlainen vastine mitä saksanpaimenkoira oli sudelle. Tänä päivänä tiedämme, että koira ja kettu eivät pysty lisääntymään keskenään, mutta eivät nämä asiat aina olleet itsestäänselvyyksiä.

Siirrytään Saksaan. Vuonna 1920 Hallen yliopiston tutkija H. von Bockelmann oli vertaillut susien ja koirien silmäkulmien, noh, kulmauksia. Susilla nämä mitat olivat matalia, 41 tai 42 astetta, siinä missä tanskandogin samanpituisessa kallossa kulmaus oli 56 astetta. Vertailuaineistoon kuului myös yksi suomalaisen "cajanahundin" kallo, jossa mitat olivat vain 45 astetta. Se oli aineistossa olleiden koirankallojen matalin tulos, ja tämän suomalaisen koiran mietiskeltiin olevan susiristeytys.

Cajanahund/kajanahund oli mukana saksalaisissa tutkimuksissa jo 1880-luvulla, kun professori Kühn-Halle risteytti suomalaiseksi lintukoiraksi kuvaillun kajanahundin intialaisen kultasakaalin kanssa. Kolmessa pentueessa syntyi yhteensä yhdeksän urosta ja kolme narttua. Nämä sekasikiöt näyttivät enemmän sakaaleilta ja olivat hyvin arkoja ja aggressiivisia. Kokeilun tarkoitus oli selvittää olivatko hybridit hedelmällisiä. Nämä pennut pystyivät lisääntymään onnistuneesti puhtaiden koirien ja sakaalien kanssa, sekä sisäsiittoisesti keskenään.

Tämä mystinen cajanahund on todennäköisesti ollut suomenpystykorva ennen rodun virallistamista. Nimi tulee ehkä Kajaanista? Kajaaninkoira? Kenties tutkimusten koirat oli hankittu sieltä.

Lähteet:

*Daily Mirror 16.4.1930

*Deutsche Tierärztliche Wochenschrift (1898)

*Genetica Nederlansch Tijdschrift voor Erfelijkheids- en Afstammingsleer (1922)

*Mid-Week Pictorial 13.12.1923

*New Britain Herald 6.12.1923