maanantai 23. helmikuuta 2015

Rebellion


NIMI: Rebellion
VUOSI: 2012 (?)
TARINA/KUVITTAJA: Erika Schirmer

Rebellion on noin 20 sivuinen läpyskä, josta en saanut tilattua fyysistä kopiota, joten ostin siitä digitaalisen version. Kuvat on otettu digitaalisesta versiosta, jonka kuvanlaadussa olisi ollut parantamisen varaa. Kyseessä on siis pieni omakustanne, josta aiemmin on kerrottu Detrahin blogissa. Sarjakuva on saatavilla vain saksaksi.

Tarina on hyvin yksinkertainen. Isamu -koiraa ja hänen kavereitaan piinaavat Takerun ärripurrilauma, joiden takia Isamu kavereineen näkee nälkää. Kukaan ei uskalla panna vastaan Takerulle. Metsästäessään Isamu törmää laumattomaan Daisuke -suteen(?) ja paikalle saapuu myös Takerun laumalaisia. Syntyy kiista, jonka aikana äkkipikainen Daisuke saa takerulaisilta köniinsä. Isamu ottaa loukkaantuneen Daisuken laumaansa ja Daisuke vannoo kostavansa seuraavalla kerralla Takerulle. Isamu ja Daisuke lähtevät yhdessä vetämään Takerua köniin, voittavat ja... no, siinä se olikin oikeastaan.



Rebellion tuntuu ERITTÄIN keskeneräiseltä. Tarina on järjettömän yksinkertainen ja jo miljoona kertaa nähty eri koirasarjakuvissa. Itse hahmoissakaan ei ole mitään omaperäistä. Daisuken kaltaisia fledalla varustettuja angtisia susia on joka toisella koirapiirtäjällä. Mangatyyliä on kovasti yritetty apinoida rastereilla, piirrostyylillä ja hahmojen japanilaisilla nimillä, jolloin vaikutelma on hyvin teinimäinen. Taustoja ei ole viitsitty piirtää ollenkaan, vaan 90% ajasta koirat juoksentelevat valkoisessa tyhjiössä. Tarinankuljetus on myös huonoa. Takerusta annettiin kuva supervoimakkaasta diktaattorista, mutta Daisuke ja Isamu päihittävät sen hetkessä parin sivun mittaisessa taistelussa, jossa Daisuke ja Isamu hyökkäävät heti päävihollisen kurkkuun kiinni ja tappelu onkin pian ohi. Olisin odottanut jotain vähän eeppisempää.

Kuvitus on kohtalaista. Jäljessä ei ole mitään persoonallista, vaan juonen lailla kuvitus on täynnä muiden vaikutteita. Tekijä on ilmeisesti kokenut yksityiskohtien piirtämisen turhaksi, onhan rastereita olemassa. En olisi viitsinyt pyytää rahaa tälläisestä. Schirmer myy Amazonissa myös toista koira-aiheista sarjakuvaa, Kusabia, jonka saatan katsastaa myös jossain vaiheessa.

TÄHDET: *1/2


torstai 19. helmikuuta 2015

Garou The Lone Wolf

Kansi by Leo Jimenez
NIMI: Garou The Lone Wolf
VUOSI; 1999
TARINA: Mike Purcell
KUVITUS: Victor Moya (piirrokset), Gina Quaranto (tussaus)

Tämä sarjakuva on täysi katastrofi. Kansikuva on hämäävän hyvän näköinen (koska sen on tehnyt palkattu ammattilainen), muuta kehuttavaa sarjassa ei ole. Sarja on ilmeisesti ollut heti floppi, sillä lehtiä ei ole ilmestynyt kuin kaksi ja tarina jää selkeästi kesken.

Tarina alkaa, kun kolme enkeliä puhuvat papille jota on purrut ihmissusi. Enkelien reilukerho informoi papille, että hän joutuu ihmissusidemonina Helvettiin ja hänen pitäisi tappaa itsensä, mutta oho itsemurhakin on syntiä ja siitä myös joutuu Helvettiin. Mukavasti pappia ensin paahdettuaan enkeli ei poista supervoimillaan papin kirousta, vaan mahdollistaa, että pappi pysyy järjissään susimuodossaan. Papille annetaan Mooseksen kävelykeppi, joka on ilmeisesti kuin taikasauva, jolla pappi pystyy vetelemään demoneita turpaan ja kanavoimaan randomia magiaa. Miehen tehtävänä on nyt omistaa elämänsä Saatanan demoneita vastaan taistellen.




Papin hahmossa ei ole minkäänlaista syvyyttä, en edes muista hänen nimeään. Hahmo vain voivottelee miten nöyrällä jumalan palvelijalla voi olla niin julma kohtalo, taistelukohtauksissa latoen Raamatun sitaatteja liukuhihnalta. Kaipa tämä jonkun mielestä oli hauska idea, tosin en ole varma onko sarjakuva tehty terveellä huumorilla vai oikeasti tosissaan. Tarinalla ei tunnu olevan selkeää suuntaa ja se ei kahden numeron aikana edennyt mitenkään kiinnostavasti. En myöskään ole uskovainen, joten en millään pystynyt ottamaan teemaa tosissani.

Kuvitus on karmeaa. Ruutujen asettelu on sekavaa ja yrittää liian kovaa olla dynaamista, siinä surkeasti epäonnistuen. Hahmot on välillä piirretty hyvin yksityiskohtaisesti (eivät silloinkaan kuitenkaan hyvin), välillä taas puolella perseellä sutaisten. Melko hyvä tussaus pelastaa paljon. Tekstit on kirjoittanut selkeästi joku lukihäiriöinen, sillä pitkin sivuja on räikeästi väärinkirjoitettuja sanoja ja huonosti aseteltuja tekstejä. Printtilaatu on täysin ala-arvoista, osa sivuista on järkyttävää pikselimössöä ja en ymmärrä miten tätä on kehdattu laittaa myyntiin. Uskomatonta paskaa käärittynä hienoihin kansiin.

TÄHDET: *

Sivu on oikeasti näin huonolaatuinen!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Miksi kirjoitan juuri koirista?

1853, artisti tuntematon.
Aina välillä joku ihmettelee miksi kulutan niin paljon aikaa koirista kirjoittamiseen, niiden piirtämiseen, niiden historian tutkimiseen ja kaikenlaiseen keräilyyn koiriin liittyen. Tämäkin blogi on jo kasvanut hyvin suureksi ja juttua minulla tulee riittämään vielä pitkäksi aikaa, hyvin rajatusta aiheesta riippumatta. Tässä postauksessa yritän purkaa osiin vuosia kestänyttä "pakkomiellettä".

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tini ja pupujussit


NIMI: Tini ja pupujussit (Bobo und die Hasenbande)
VUOSI: 1995
OHJAAJA: Tibor Hernadi, Jeno Koltai

Tämä saksalais-unkarilainen animaatio ja sen jatko-osa ovat lojuneet nurkissani varmaan jo pari vuotta. En koskaan nähnyt näitä lapsena, joten mitään nostalgiasidettä minulla ei ole elokuviin. Uskoisin kuitenkin etten olisi lapsenakaan välittänyt tästä, sillä elokuva oli hyvin pitkäveteinen ja söpöilevä. DVD:ssä ei ole mahdollista saada elokuvaa alkuperäiskielellä suomiteksteillä, mikä on sääli, sillä suomidubbaus on huono. Etenkin laulut ovat hyvin epävireisiä.

Koiranpentu Tini hylätään metsän reunaan ja hänet löytää kuusi jänistä. Jänissisarukset pelästyvät aluksi koiraa, mutta huomattuaan Tinin olevan ah niin söpöherttainen he saavat vanhempansa suostuteltua adoptoimaan Tinin. Sitten ei tapahdu paljoakaan. Tini ja jänikset pomppivat ja leikkivät pitkin metsää, välillä juoni ei tunnu etenevän mihinkään pitkään aikaan, mutta onneksi uhkaa tuovat haukka ja metsästäjät.



Haistattelu Disneylle
Leffa on hyvin pitkäveteinen ja selkeästi suunnattu hyvin nuorille. Tarhaikäisiä Tini varmasti viihdyttää, mutta itse en saanut tästä enää mitään irti. Animaatio on pienellä budjetilla tehtyä ja välillä hyvin kömpelön näköistä, samoja kalvoja myös käytetään useasti uudelleen. Itse tyyli ei ole kiinnostavan näköistä myöskään. Tini on välillä ihan söpön näköinen, mutta pennun järjettömän suuri otsa häiritsee. Jänisten pomppinen on animoitu erittäin tökkivästi.

Elokuva oli niin mitäänsanomaton etten keksi mitä siitä nyt väkisin kirjoittaisin. Vielä toinen pitäisi katsoa jossain välissä. *syvä huokaus*

TÄHDET: *1/2