NIMI: Byakuren no Fang (白蓮のファング)
VUOSI: 1993 - 1995
TARINA/KUVITTAJA: Yoshihiro Takahashi
EDIT: Sarja saatiin viimein suomeksi ja kävin läpi ajatuksiani suomennetusta versiosta tässä postauksessa. Suomiversion lukemisen jälkeen päätin myös tiputtaa alkuperäistä arvosanaani neljästä tähdestä kolmeen ja puoleen.
Tämä sarja tunnetaan myös nimellä White Lotus, vaikka se ei olekaan sarjan virallinen käännös. Sarjaa on olemassa neljä pokkaria. Byakuren no Fang on vähemmän tunnettu Takahashin sarja ja samankaltainen kuin hänen aiempi ja huomattavasti pidempi Shiroi Senshi Yamato.
Byakuren no Fang kertoo nuoresta Yoshimura -pojasta, joka toivoo itselleen tosan pentua, josta kouluttaisi taistelukoiran. Hänellä on ollut kaunaa Anzaille, jonka koira voitti Yoshimuran perheen koiran lähes tappaen sen. Yoshimuran isä on menestynyt sumo-ottelija ja eräänä iltana voiton jälkeen tuo kotiin koiranpennun Yoshimuralle. Pentu ristitään Zeroksi. Ilo kuitenkin loppuu lyhyeen kun poika vie kaverinsa kanssa Zeroa ja vanhempaa taistelukoiraa lenkille. Lenkin varrella he törmäävät Anzaihin ja hänen voitokkaaseen Unryu -koiraansa. Anzai päästää koiransa irti ja se rökittää kummatkin koirat pahaan kuntoon, paikalle kuitenkin saapuu yleisöä jolloin Anzai häipyy ja Zero jää henkiin. Eläinlääkärillä huomataan, että Zeron korvat ovat kiinnitetty luppakorviksi ja koira onkin pystykorvainen. Vielä myöhemmin Zeroa kylvetettäessä pentu paljastuu värjätyksi ja koiran luonnollinen turkki on valkoharmaa.
Vaikka Zero ei olekaan tosa Yoshimura päättää kasvattaa siitä taistelijan ja päihittää Anzain. Eräänä yönä Zero uneksii isästään. Zero oli syntynyt Kanadassa susilaumaan, mutta ihmiset kaappasivat hänet ja toivat Japaniin. Zeron isä White Fang kuitenkin tuli rahtilaivan mukana etsimään Zeroa ja löytääkin pentunsa. Zero on isänsä kanssa kävelemässä rahtilaivaa kohti kun Unryu yllättäen hyökkää heidän kimppuunsa ja tappaa Zeron isän. Nyt Zerollakin on syy kostaa Unryulle ja Anzaille. Zero ja hänen omistajansa alkavat treenata vuorilla sijaitsevassa taistelukoirakennelissä.
En osaa lukea japania, joten kävin sarjan läpi kuvalukemalla. Sain sarjasta hyvän vaikutelman, koska se oli mukaansa tempaava siitä huolimatta etten ymmärtänyt puheesta mitään. Mysteeriksi jäi kuitenkin onko Zeron tarkoitus olla puhdas susi, koska isäänsä verrattuna hän on aikuisenakin koiramaisen näköinen. Jollain nettisivulla muistan lukeneeni, että Zero olisi alaskanmalamuutti? Ihmetyttää myös miten Zero on suurella vaivalla kaapattu ja tuotu Kanadasta Japaniin, mutta lopulta myyty kepulikonstein tosana? Eikös sudesta/koirasudesta saisi myös tarpeeksi hyvät rahat? Muutenkin tuo juonikuvio on hyvin kaukaa haettu keino, jolla Takahashi on saanut koirataisteluihin mukaan epätavallisen rodun.*
*Epäselvyydet korjattiin kommenteissa
*Epäselvyydet korjattiin kommenteissa
Kuvitus tässä sarjassa on hyvin onnistunutta. Koko sarjan ajan Takahashin viiva on hyvin selkeää ja mukana on kiitettävästi yksityiskohtia. Koirissa on nähtävissä jo lievää pallopäisyyttä, mutta ei häiritsevästi kuten Weedissä ja Orionissa. Itse tarinan suolaa eli koirataisteluita on pakko kehua. Koirien liikkeet ovat selkeitä tajuta ja ottelut kiinnostavia, olematta epärealistisia. Toisin kuin Yamatossa tässä sarjassa taistelukoirilla ei ole mitään Spin Attackia omituisempia erikoisiskuja. Sarjassa nähdään melko paljon myös sumopainia. Myös nämä taistelut ovat erittäin hyvin piirrettyjä ja oikein hämmästelin kuinka Takahashi osaakin niin luontevasti kuvata sekä koirien että ihmisten liikehdintää.
Tämä sarja olisi mukavaa lukea suomennettuna. On suurta plussaa, että pysyin tarinan kärryillä kielimuurista huolimatta, mutta harmitti kuitenkin kuinka hahmojen keskustelut ja ajoittaiset huumorin kukkaset menivät täysin ohi. Koirataistelut ovat kuitenkin aiheena niin arka, että epäilen saammeko tätä taikka Yamatoa Suomeen koskaan.
TÄHDET: ***1/2
