NIMI: The Last Wars (銀牙～THE LAST WARS～)
VUOSI: 2015
TARINA & KUVITUS: Yoshihiro Takahashi
Tämä arvostelu sisältää paljon spoilereita.
The Last Wars on jälleen yksi Hopeanuolen jatko-osa, jonka suomennos saatiin tänä vuonna päätökseensä. Pokkareita on yhteensä 22, eli kyse on melko pitkästä sarjasta. Jo sarjan nimi lupaili, että Ginga-saagalle saataisiin mahtipontinen päätös ja lisää ei enää olisi tulossa. Ihan ensimmäisen päävihollisen Akakabuton pentu Monsoon olisi viimeisessä sarjassa päävihollisena, jolloin ympyrä sulkeutuisi. Toisin kuitenkin kävi, The Last Wars ei suinkaan jäänyt viimeiseksi Ginga-sarjaksi, vaan sitä seurasi Ginga Densetsu Noah, jonka ensimmäinen osa on jo suomennettu.
Tarina sijoittuu Orion -sarjan tapahtumien jälkeen. Weedin pennut ovat nyt teini-ikäisiä ja Ginistä on tullut puolisokea papparainen. Shirakamin alueella on jo Akakabuton kukistumisesta lähtien asustanut yksi jättiläiskarhun pennuista, kostonjanoinen Monsoon. Akakabutolla oli lukuisia jälkeläisiä, joita villikoirat olivat lahdanneet isäkarhun kuoltua. Monsoon oli yksi pakoon päässeistä pennuista. Monsoon pysyi vuosikausia sukulaistensa kanssa Shirakamissa, kasvaen ja keräten voimiaan voidakseen jonain päivänä vallata Ouun takaisin koirilta. The Last Wars alkaa hyvin räjähtävästi kun Monsoon kätyreineen hyökkää Ouun. Karhujen ja koirien sota alkaa jälleen.
Räjähtävän alun jälkeen tempo kuitenkin hidastuu ja tarina tuntuu ihan liian usein väkisin venytetyltä. Taistelut kestävät ikuisuuksia ja eivät lopulta tunnu johtavan mihinkään. Moneen otteeseen sain tunteen ettei Takahashi ole suunnitellut sarjan juonta kovinkaan seikkapohjaisesti, vaan keksii juonenkäänteitä lennosta ja välillä pitkittää esimerkiksi taisteluita, jotta hän ehtisi keksiä jotain uutta seuraavia lukuja varten.
Moni tarinaelementti jää kesken. Osasyynä voi olla TLW:n ennenaikainen lopettaminen, sillä Takahashi kärsi sarjaa tehdessä jännetuppitulehduksesta ja lopulta hänen piti rynnistää sarjan loppuhuipennukseen. Sarjassa esimerkiksi vietetään erittäin paljon aikaa seuraten Orionia, joka harjoittelee taistelua bambun oksalla. Tämä ei lopulta johda oikein mihinkään. Sarjaan astuu kolme uutta hahmoa, joiden tarinat jäävät pahasti kesken. Siionin tuuli -lyhyttarinasta tuttu Shion on päähenkilöille etäisesti sukua ja on tullut Ouun etsimään sukulaisiaan. Hänellä on kyllä melko iso rooli Siriuksen ystävänä ja tulkkina karhujen ja koirien välillä, mutta hänen sukulaisuudellaan ei lopulta ole mitään väliä ja en edes muista, että Shion olisi siitä kertonut Ginille, Weedille tai kellekään Weedin pennuista. Bob on elänyt pennusta asti karhujen alistamana orjana ja hänen hahmossaan on hirveästi potentiaalia vaikka mihin juonenkäänteisiin. Lopulta hän liittyy Ouun riveihin, mutta hänestä ei ole enää mitään hyötyä ja hän lähinnä vilahtelee koirien mukana. Chibi on jälleen yksi kiinnostava hahmo, karhunpentu, jonka emon Monsoon tappaa, ja jonka Sirius ottaa siipiensä suojiin. Chibi haluaa myös kostaa Monsoonille emonsa kuoleman, mutta katoaa sarjasta mentyään talviunille. Myös heti sarjan alussa, pokkarissa 2, Orion näyttää muille koirille uuden erikoisliikkeensä, jota kutsuu ruskosuulanlennoksi ja jopa vihjailee "tästä voi olla hyötyä tositilanteessa." Arvaatte varmaan jo, ettei kyseistä liikettä näytetä enää koskaan.
The Last Warsiin mennessä Gingan hahmokaarti on kasvanut huikeisiin mittoihin ja on hyvä, että tarinan alussa hahmoja karsitaan pois. Kuitenkin olin valintoihin pettynyt, sillä tylsien hahmojen sijaan karhujen kynsiin päätyy karski Lydia, yksi sarjan ainoista narttusotilaista, sekä Hiro, joka on myös suuri persoona. Minkä ihmeen takia tälläisiä joukosta erottuvia hahmoja on pitänyt tappaa ja jättää henkiin Kenin, Kagetoran ja Akamen lapsenlapsien kaltaisia paperinohuita persoonia, joita riittäisi pilvin pimein? Myös Jaguar ja Musashi tapetaan lähes ohimennen, eikä heitä jäädä muistelemaan. Etenkin Musashin kohdalla tämä on melkoinen rikos, olihan hän merkittävä soturi ja legendaarinen taistelukoira. Weedin pentujakin tuntuu olevan liian monta, jotta Takahashi voisi antaa heille tasapuolisesti huomiota. Koko sarja muokkautuu Orionin ja Siriuksen tahtojen taistoksi, mutta sillä välin Rigel jää lähinnä ihmettelemään taustalle ja Bella -raukka katoaa kuvioista kokonaan. Orion -sarjassa vaikuttavat ensiesiintymiset tehneet Bon, Andy ja Yamabiko eivät tee oikeastaan mitään merkittävää The Last Warsissa.
Ihmishahmoja, eli lähinnä Daisukea ja Hidetoshia on aina mukavaa nähdä, mutta jälleen heidän rooli on rajoittunut lähinnä olemaan koirien haavojen parannusautomaatti. Kuinkahan monta kertaa villikoirat ovat haavoittuneet ja päässeet hoitoon ihmisten luo? Vaikka Daisuke ja Hidetoshi ovatkin omistaneet Ouun sotureiksi päätyneitä koiria, alkaa silti olla jo todella epärealistista, että he voisivat kerta toisensa jälkeen ottaa monia pahasti haavoittuneita koiria hoiviinsa ja hoitaa niitä kalliilla lääkkeillä. Miten heillä edes riittää aika ja raha moiseen? Olen jo kauan harmitellut sitä kuinka pienessä roolissa Gingan ihmiset ovat. Villikoirien ja ihmisten suhde perustuu lähinnä koirien hyötymiseen. Terveenä Giniä ei juuri näytetä viettämässä entisen omistajansa kanssa aikaa. Se siitä uskollisuudesta. Ihmisten parannuskeinot tuovat myös jälleen yhden ongelman - mitä hirvittävimmistäkin haavoista voidaan parantua, jopa täysin ilman arpia. Pahin esimerkki on Akame, joka saa kolme haavaa otsaansa Ginin tavoin ja näyttää, että hänen toinen silmä olisi puhjennut. Akame karuilla arvilla olisi ollut ihan cool juttu, mutta ihmisten hoidon ansiosta haavat parantuvat pientäkään jälkeä jättämättä ja silmissäkään ei enää ole mitään vikaa!
Sarjan eniten puhuttava aihe on ehdottomasti Orionin ja Siriuksen edustamat aatteet. Itsepäinen ja kiivas Orion ei muuta haluakaan kuin tappaa karhuja, mutta hänen veljensä Sirius on idealistinen ja haluaa neuvotella rauhasta. Kuin taikaiskusta Ouun saapuu Shion, joka osaa puhua karhua ja hänen avullaan Sirius pystyy luoda yhteyden Monsooniin. Monsoon ei aluksi siedä Siriusta ja Shionia lähelläkään, mutta hitaasti koirat saavat luotua hauraan suhteen karhun kanssa ja pientä toivoa rauhasta on näkyvissä. Muut Ouun soturit, Orionin johdattamina, eivät kuitenkaan usko Siriuksen aatteisiin ja vaativat karhun kuolemaa.
The Last Warsiin mennessä Gingan hahmokaarti on kasvanut huikeisiin mittoihin ja on hyvä, että tarinan alussa hahmoja karsitaan pois. Kuitenkin olin valintoihin pettynyt, sillä tylsien hahmojen sijaan karhujen kynsiin päätyy karski Lydia, yksi sarjan ainoista narttusotilaista, sekä Hiro, joka on myös suuri persoona. Minkä ihmeen takia tälläisiä joukosta erottuvia hahmoja on pitänyt tappaa ja jättää henkiin Kenin, Kagetoran ja Akamen lapsenlapsien kaltaisia paperinohuita persoonia, joita riittäisi pilvin pimein? Myös Jaguar ja Musashi tapetaan lähes ohimennen, eikä heitä jäädä muistelemaan. Etenkin Musashin kohdalla tämä on melkoinen rikos, olihan hän merkittävä soturi ja legendaarinen taistelukoira. Weedin pentujakin tuntuu olevan liian monta, jotta Takahashi voisi antaa heille tasapuolisesti huomiota. Koko sarja muokkautuu Orionin ja Siriuksen tahtojen taistoksi, mutta sillä välin Rigel jää lähinnä ihmettelemään taustalle ja Bella -raukka katoaa kuvioista kokonaan. Orion -sarjassa vaikuttavat ensiesiintymiset tehneet Bon, Andy ja Yamabiko eivät tee oikeastaan mitään merkittävää The Last Warsissa.
Ihmishahmoja, eli lähinnä Daisukea ja Hidetoshia on aina mukavaa nähdä, mutta jälleen heidän rooli on rajoittunut lähinnä olemaan koirien haavojen parannusautomaatti. Kuinkahan monta kertaa villikoirat ovat haavoittuneet ja päässeet hoitoon ihmisten luo? Vaikka Daisuke ja Hidetoshi ovatkin omistaneet Ouun sotureiksi päätyneitä koiria, alkaa silti olla jo todella epärealistista, että he voisivat kerta toisensa jälkeen ottaa monia pahasti haavoittuneita koiria hoiviinsa ja hoitaa niitä kalliilla lääkkeillä. Miten heillä edes riittää aika ja raha moiseen? Olen jo kauan harmitellut sitä kuinka pienessä roolissa Gingan ihmiset ovat. Villikoirien ja ihmisten suhde perustuu lähinnä koirien hyötymiseen. Terveenä Giniä ei juuri näytetä viettämässä entisen omistajansa kanssa aikaa. Se siitä uskollisuudesta. Ihmisten parannuskeinot tuovat myös jälleen yhden ongelman - mitä hirvittävimmistäkin haavoista voidaan parantua, jopa täysin ilman arpia. Pahin esimerkki on Akame, joka saa kolme haavaa otsaansa Ginin tavoin ja näyttää, että hänen toinen silmä olisi puhjennut. Akame karuilla arvilla olisi ollut ihan cool juttu, mutta ihmisten hoidon ansiosta haavat parantuvat pientäkään jälkeä jättämättä ja silmissäkään ei enää ole mitään vikaa!
Sarjan eniten puhuttava aihe on ehdottomasti Orionin ja Siriuksen edustamat aatteet. Itsepäinen ja kiivas Orion ei muuta haluakaan kuin tappaa karhuja, mutta hänen veljensä Sirius on idealistinen ja haluaa neuvotella rauhasta. Kuin taikaiskusta Ouun saapuu Shion, joka osaa puhua karhua ja hänen avullaan Sirius pystyy luoda yhteyden Monsooniin. Monsoon ei aluksi siedä Siriusta ja Shionia lähelläkään, mutta hitaasti koirat saavat luotua hauraan suhteen karhun kanssa ja pientä toivoa rauhasta on näkyvissä. Muut Ouun soturit, Orionin johdattamina, eivät kuitenkaan usko Siriuksen aatteisiin ja vaativat karhun kuolemaa.
Veljesten riita on kiinnostava aihe ja tuo Gingaan kovasti kaipaamaani henkilödraamaa, sisältöä, joka perustuisi hahmojen luonteisiin ikuisten taisteluiden sijaan. Harmittavasti kumpikin veljeksistä on aatteissaan liian äärimmäinen, jotta lukija voisi samaistua heihin. Orion ja Sirius myös rohmuavat hirvittävästi ruutuaikaa itselleen, jolloin muut mahdollisesti kiinnostavat hahmot eivät pääse esille. Pidemmän päälle kummastakin hahmosta muodostuu hyvin rasittava toistokone. Silti, jos on pakko valita olisin Orionin puolella. Siriuksen toive rauhasta on ymmärrettävä, mutta aivan liian naiivi. Koirien maailmassa ei ole vankiloita, joilla rankaista heidän toveriensa murhaajia. Ja murhaaja Monsoon on, kuten oli hänen isänsäkin, jonka kuolema myös oli täysin oikeutettu. Sirius asettaa jatkuvasti laumalaisensa kakkossijalle yrittäessään saada yhteyden Monsooniin ja ei tunnu ymmärtävän, että Monsoonin tekoja ei vaan voi silitellä pois. Silti, vaikka suurimman osan ajasta tunsin ärtymystä Siriusta kohtaan olin tarinan loppupuolella liikuttunut hänen yhä epätoivoisemmaksi käyvästä ristiretkestä. Takahashi lopulta onnistui saamaan minutkin tuntemaan sääliä ja myötätuntoa Siriusta kohtaan.
The Last Warsissa on hyvin paljon kiinnostavia juonikuvioita ja vaikuttavia kohtauksia, olisin vain toivonut niiden olleen esitetty tiiviimmässä paketissa ja osan juonikuvioista johtaneen johonkin tyydyttävään lopputulokseen. Sarja alkaa todella lupaavasti, sitten tahdista tulee lähes pitkästyttävän hidasta pitkäksi aikaa, kunnes loppusuoralle kiihdytellään liiankin kovalla vauhdilla. Vaikuttaa siltä, että ainakin Chibin ja Bobin tarina jatkuu uudessa Ginga Densetsu Noahissa, mutta nimenomaan The Last Warsin kuului olla se viimeinen Ginga -sarja ja arvostelen sarjat itsenäisinä teoksinaan, joten tämä jäi selkeästi keskeneräiseksi. Kuvitus sarjassa on yhä ihan hyvää keskitasoa, vaikka kaukana ollaan jo Hopeanuolesta ja Weedin alkuajoista. Hyväksi keskitasoksi luonnehtisin koko sarjaakin. Ei tämä huono ollut, mutta ei myöskään eeppinen päätös Gingalle.
TÄHDET: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti