Igan ninjakoirat olivat alunperin Itou-suvun kouluttamia koiria, jotka olivat tyypillisesti valkoisia, joskin myös muita värejä esiintyi silloin tällöin. Igan kartano sijaitsi Mien prefektuurissa, entisessä Igan provinssissa. Kartanossa piiloteltiin menneisyyden isäntien kirjoittamia kääröjä, joissa kerrottiin ninjakoirien koulutuksen saloista. Kougat taas olivat harjallisia, punaisen, ruskean ja mustan eri sävyissä esiintyviä ninjakoiria, jotka asuivat Kougassa, Shigan prefektuurissa. Klaanit olivat alkaneet sotimaan jo vuodesta 1579 alkaen ja jatkoivat sotaa vielä pitkään heidän isäntien kadottua. Sota loppui 1980-luvulla, kun Ouun soturit saapuivat Mieen ja alun väärinkäsitysten jälkeen liittoutuivat Igan kanssa. Suurin osa Kouga-koirista kuoli joko taistelussa Ouun sotureita vastaan, tai hyppäämällä palavaan Iga-kartanoon.
Mitä jos Ouun soturit eivät kuitenkaan olisi saapuneet Mieen? Olisiko ninjakoirien jo vuosisatoja jatkunut sota voinut jatkua ikuisuuksiin asti? Mielestäni ei. Sarjasta voi tulkita useita merkkejä siitä, että Iga oli tappiolla ja oli vain ajan kysymys milloin heidän kartanonsa vallattaisiin. Tämä teksti on kirjoitettu puhtaasti mangan perusteella, animessa jotkin asiat voivat olla eri tavalla.
Ensinnä on otettava huomioon koirien lukumäärät. Siinä vaiheessa, kun Ouun soturit saapuvat Mieen Igan koiria oli enää hyvin vähän jäljellä. Tarkkaa lukua ei koskaan sanota suoraan. Gin ja muut kohtaavat ensimmäisinä kolme Kougaa, jotka syövät valkoisen Igan ruumista. Nämä Kougat ovat osa Mieen saapunutta tiedusteluryhmää, joiden tehtävänä oli vakoilla ja tappaa yksinään kulkevia Igoja. Eräs heistä toteaa Igan koiria olevan alle kaksikymmentä. Tämä oli vain heidän arvionsa, joka ei ole kovinkaan luotettava. Valkoisia koiria on varmasti hyvin vaikea erottaa toisistaan varsinkin kauempaa katsottuna.
Kun Ouun soturit Giniä lukuunottamatta jäivät myrkkyansojen uhreiksi osa Igoista lähti hakemaan vasta-ainetta. Tuolloin yksi Iga sanoo olevan aika koota omat partiot vuorilta apuun. Igoja on siis vielä hetki sitten ollut enemmän kuin mitä kartanolla tavataan, mutta silloin Kougat tulevat esiin ja kertovat tappaneensa kaikki Igat vuorilta. Jos tähän väitteeseen on luottaminen, niin kartanolla olevat igat on kenties mahdollista laskea ja saada tarkka kuva jäljellä olevien Igojen määrästä. Väitettä tukee ainakin se, ettei missään vaiheessa mainita, että vuorilta olisi saapunut apujoukkoja, kartanolla pysyttelevien igojen määrä vaikuttaa pysyvän vakiona, sekä myöhemmin näytetään Kougien ruokavarastoa, jossa on ainakin kuusi tuoretta Igan ruumista ja seitsemättä aletaan raahata sisälle.
Kartanolla Igoja on enimmillään seitsemän maan tasalla ja yksi katolla. Osa näistä on nimetty. Akame on heidän johtajansa. Hayato on pelokas ja nuori koira, jolla on nimettömäksi jäävä isoveli. Jinnai ja Kirikaze onnistuvat hakemaan lääkerohtoa lammesta ja jompaa kumpaa heistä kutsutaan virheellisesti Tsukikageksi. Hayaton ja isoveljensä kuoltua jäljelle jäävien Igojen määrä vaikuttaa pysyvän samana. Kun Kurojaki on voitettu, kertoja toteaa Ouun puolelle liittyneen Akame ja neljä alaistaan. He ovat ainoita selviytyjiä Igan koirista.
Kougien määrää on vaikeampi päätellä, mutta heitä on selkeästi paljon enemmän. Hayato ja veljensä saavat tapettua kaksi Kougaa, ja John tappaa Mieen saapuessaan ainakin viisi Kougaa. Kun Gin, Akame, Kirikaze ja Jinnai hakevat lääkerohtoja he kyllä taistelevat heitä piirittäviä Kougia vastaan, mutta yksikään ei vaikuta kuolevan. Näidenkin menetysten jälkeen Kougia on yhä hirvittävä määrä kun Kurojaki kutsuu ne koolle lopullista taistelua Ouuta vastaan. Kokoontuneita Kougia on samassa paneelissa parhaimmillaan 32. Lisääkin heitä saattaa olla paneelin ulkopuolella, mutta tämä on se minimimäärä. Tämän perusteella Igoja on siis ollut juuri ennen Ouun soturien saapumista vain kahdeksan ja Kougia peräti 39(+).
Vihjeitä sodan kulusta löytyy myös koirien käytöksestä. Kougan koirat olivat rohkeasti tunkeutuneet Igan reviirille ja olivat voineet tappaa Igojen vuoripartiot. Tämä kertoo Kougien olleen tarpeeksi itsevarmoja tullakseen vihollistensa reviirille ja alkavan vainota heitä heidän omilla maillaan. Kougilla oli paitsi määrällinen ylivoima, he olivat myös kannibalismillaan kylväneet pelon siemenen Igojen mieliin. Kougista oli tullut niin pelottava voima, että osa Igoista, kuten Hayato, eivät uskaltaneet edes kohdata heitä taisteluissa. Uskon myös Akamen pelänneen Igojen puolesta, sillä hän oli vienyt viimeisen pentueensa ihmisten turviin. Syynä tähän on sanottu, että hän olisi alkanut pitää sotaa turhana, mutta oikea syy taisikin olla, että hän uskoi Igan häviävän pian ja pennut joutuisivat Kougien teurastamiksi.
Igoilla oli myös hyvin hedelmätön tapa taistella, sillä he tekivät itsemurhaiskuja vielä silloinkin, kun heitä oli vain vähän jäljellä. Itsemurhaiskulla saadaan toki vihollinen tapettua, mutta kuollaan itse samalla vain yhden vihollisen tähden. Kun oman puolen sotilaita on jäljellä enää kourallinen ja vihollisia useita kymmeniä, ei tarvitse olla matikkanero, jotta tajuaa ettei sotaa voida voittaa itsemurhaiskuilla. Igat käyttivät myös aseenaan myrkkyä, jonka vasta-ainetta löytyi vain Kougien miehittämältä alueelta. Kaiken kaikkiaan heidän sotiminen oli taantunut vain viivytystaisteluksi, kartanossa piilotteluksi samalla kun viholliset juoksentelivat vapaasti heidän maillaan, ja seuraava sukupolvi taistelijoita oli viety ihmisten lemmikeiksi. Lopputulos on mielestäni päivänselvä ja se olisi tapahtunut hyvin pian, elleivät Ouun soturit olisi saapuneet paikalle.
Mutta mitä Kougat olisivat tehneet voitettuaan? Pettymys olisi varmasti karvas, kun he tajuaisivat etteivät osaa lukea ihmisten kirjoituksia havittelemistaan kääröistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti