NIMI: Beasts of Burden - Animal Rites
VUOSI: 2010 (kokoelmassa vanhin tarina vuodelta 2003)
KUVITTAJA: Jill Thompson
TARINA: Evan Dorkin
Beasts of Burden on erikoinen kauhusarja, sillä sen päähenkilöt ovat eläimiä jotka taistelevat yliluonnollisia voimia vastaan. Päähenkilöiden ryhmä koostuu viidestä koirasta ja yhdestä kissasta jotka elelevät Burden Hill-nimisessä lähiössä missä jostain syystä tapahtuu jatkuvasti merkillisiä asioita. Siellä muun muassa palvotaan egyptiläistä Sekhmet-jumalatarta, herätetään kuolleita henkiin, koetaan sammakkosateita ja tavataan ihmissusia. Paksuun kirjaan on koottu viisikon 8 ensimmäistä tarinaa ja jatkoa on onneksi luvassa.
Kaikki tarinat ovat todella kiinnostavia ja en muista koska viimeksi innostuin näin paljon uudesta sarjasta. Tuli oikein nostalginen olo koska kirjan yliluonnolliset tarinat muistuttivat Salaisista kansiosta, joka on lempitelkkarisarjani. Salaisten kansioiden tavoin Beasts of Burdenissä on kauhun elementtejä ja jännitystä, mutta myös kevyempiä kohtia joissa pikkuhiljaa tutkitaan hahmojen välistä kemiaa ja heitetään huulta. Kerrankin vitsit oikeasti myös ovat hauskoja.
Sisäinen pilkunnussija nörttini myös ilahtui suunnattomasti huomatessani tekijöiden oikeasti tehneen taustatutkimusta tarinoitaan varten. Kummituksia sisältävässä tarinassa mukaan saapuu weimarinseisoja, rodun lempinimi englanniksi on Gray Ghost. Verenhimoisten viemärirottien kuningas on kasa rottia jotka ovat juuttuneet kiinni hännistään, tämä ilmiö oikeasti on todellinen ja tunnetaan sopivasti nimellä
rottakuningas. Myös sarjan nimi itsessään on hauska sanaleikki, eläimet asuvat Burden Hillillä joten toki ne ja niiden kohtaamat hirviöt ovat Burdenin petoja, mutta ilmaisu beast of burden itse asiassa tarkoittaa taakkaa vetävää eläintä.
Tarinat ovat yllätyksellisiä ja niissä on mukavasti vaihtelua. Sarjakuvassa näytetään väkivaltaa ja kuolemaa sen kummemmin kursailematta ja toisten olentojen kuolemaan suhtaudutaan hyvin realistisesti (välinpitämättömästi jos vähemmän tuttu tyyppi, surullisesti jos läheinen). Tämä luo tarinoihin oikean jännitteen koska tuntuu että joku päähenkilöistäkin voi oikeasti kuolla. Tarinat toimivat yksinäänkin, mutta yhdessä muodostavat jatkumon. Aiempi tarina voi liittyä myöhempään yllättävälläkin tavalla.
Koirien käyttäytyminen on sopiva sekoitus koiramaista hölmöilyä ja korkeaa älykkyyttä vaativaa käytöstä. Koirilla on oma salainen kulttuurinsa ja omat rituaalinsa, jotka eivät tunnu liian korkealentoisilta tai typeriltä.
Kuvitus on aivan järjettömän kaunista vesiväritaituruutta. Kuvittaja on saanut eläimet näyttämään realistisilta mutta silti ilmeikkäiltä ja uskottavilta kauhutarinassa. Jotkin kohtaukset on piirretty niin vakuuttavasti että ihan itku tuli silmään kun jäinen sydämeni liikuttui syvästi.
Tämän kirjan aikana päähahmoihin ehdittiin tutustua melko hyvin, mutta pari heistä jäi vielä hieman mysteerisimmiksi. Pugsley on pessimistinen mopsi, joka suostuu lähtemään mukaan yliluonnollisten otusten jahtiin vasta pitkän suostuttelun jälkeen. Rex on juopon omistama vähän pelkurimainen dobermanni. Ace on hyväsydäminen mutta taisteluissa ärhäkkä ihmissuden purema husky. Whitey on ylivilkas ja törppö jackrusseli. Orphan on koirajengiin mukaan hyväksytty rehellinen ja rohkea kissa. Ainoastaan beagle Jack jäi minulle mysteeriksi, en saanut hahmosta oikein minkäänlaista käsitystä. Kenties hän ei sitten ole kovinkaan personaallinen.
Siitä huolimatta että Beasts of Burden on eläinsarja se on selkeästi suunnattu teineille ja aikuisille lukijoille. On virkistävää lukea aikuismaista sarjakuvaa jonka päähenkilöinä on koiria. Ja vielä kun tarina on niin Salaisista kansioista muistuttavaa hienoa hömppäkauhufantasiaa ei sarjasta voi olla tykkäämättä. Odotan sormet syyhyen seuraavaa kokoelma-albumia, mutta jos se ei pian ilmesty on kai paras ostaa tähän mennessä ilmestyneitä irtonumeroita.
TÄHDET: *****
