Blacksad - Hiljainen helvetti

NIMI: Blacksad - Hiljainen helvetti (Blacksad - L'Enfer, Le silence)

VUOSI: 2010
KUVITTAJA: Juanjo Guarnido
TARINA: Juan Diaz Canales

Hiljaisessa helvetissä Blacksad kutsutaan New Orleansiin tapaamaan Faust LaChapelleä. Faust oli aikoinaan jazz-muusikko mutta menestyi vain kohtalaisesti, hän tienasi kuitenkin hyvin palkkaamalla lahjakkaampia muusikoita levy-yhtiöille. Faust on vakavasti sairas ja hänen lahjakkain muusikkonsa Sebastian Fletcher on kateissa, ilmeisesti jossain huumehörhöissä samaan aikaan kun hänen vaimonsa on viimeisillään raskaana. Blacksad palkataan etsimään Sebastian.

Huumeinen, musiikin ja voodoon täyttämä New Orleans on hyvin kuvattu kirjassa. Tarina on kiinnostava ja moni-ulottoinen, mutta valitettavasti kuvituksesta on mielestäni tullut etenkin taustalla ja taustahahmojen kohdalla huolettomamman näköistä. Taustalla olevat hahmot ovat lähinnä hassuja karikatyyrejä joilla on ylikorostuneet ilmeet, myös etualalla olevien hahmojen ääriviivat ovat paksummat edellisiin osiin verrattuna. Kuvitus on silti kaunista, tästä huolimatta.

Värimaailma on tässä osassa Valkoisen valtakunnan jälkeen kiinnostavin, onhan New Orleans tunnettu väriloistostaan ja monen eri kulttuurin kohtauspaikkana. 

Tässä osassa tavataan myös Blacksadin hukkumiselta pelastava vanhempi tatuoitu mieskissa (kissamies?). Pökerryksissä oleva Blacksad on tunnistavinaan miehen, mutta kävelee sitten pois. Aivan kirjan lopussa on myös mustavalkokuvitus jossa tämä tuntematon kissaherra pitelee sylissään uitettua Blacksadia, tosin Blacksad on tässä kuvassa paljon nuorempi. JÄNNÄÄ. Tällä on selvästi jokin merkitys! Onko kyseessä Blacksadin isä/setä/serkku/sugar daddy? Se selviää joskus! Ehkä. Toivottavasti. Jatkumon saanti on kiva juttu.

TÄHDET: ****

Blacksad - Punainen sielu

NIMI: Blacksad - Punainen sielu (Blacksad - Ame rouge)

VUOSI: 2005

KUVITTAJA: Juanjo Guarnido
TARINA: Juan Diaz Canales

Kolmas Blacksad sukeltaa 50-luvun kommunistivastaiseen Amerikkaan. Kommunistivainojen ja ydinkokeiden riehuessa Blacksad tapaa vanhan opettajansa Otto Liebberin joka on nykyään arvostettu ydinfyysikko. Blacksad kutsutaan yksityisbailuihin lipevän Samuel Gotfieldin rantahuvilalle joihin osallistuu usea vasemmistolainen älykkö. Bailuissa on myös Gotfieldin näpsäkkä narttu johon Blacksad tietenkin kiinnittää heti huomionsa. Bailujen jälkeen yksi vieraista murhataan.

Ensimmäisen kirjan ohella myös tämä tarina jäi minulle hieman etäiseksi. Kommunismiteema ei ole mitenkään tuttu/läheinen minulle, toisin kuin edellisen kirjan natsiteema. Välillä kirja onnistuu luomaan aikakauden vainoharhaisen tunnelman, etenkin kohtauksessa jossa senaattori Gallo (eli Blacksadin maailman Joseph McCarthy) painostaa Gotfieldiä punaisena leiskuvassa huoneessa ajaen Gotfieldin lopulta pimahtamaan.

Oih Smirkku <3 

Aiemmista osista tuttu poliisikoira (hah) Smirnov tekee myös cameon tässä osassa, tällä kertaa perheensä kanssa. Olen varsin ihastunut Smirnoviin joten on kiva kuinka hän ilmestyy joka osassa vaikkei hänellä tarinassa suurta roolia olisikaan, nyt oli myös kivaa nähdä hänen perheensä ja rentoa hengailua hänen ja Blacksadin välillä.

Guarnidon käyttämä lajikirjo sarjassa on todella laaja, tässä osassa ihailin hänen piirtämäänsä gaviaalia. Mielestäni furry-tarinat toimivat parhaiten jos ihmiset korvataan vain esimerkiksi koiraeläimillä, nisäkkäillä tai lihansyöjillä. Tarinan kerronta vaikeutuu jos kaikkia maailman eläimiä käytetään ihmisten korvaajina. Ihmisten maailmassa rotujaoittelu on hyvin korostunutta ja eläimiä käyttäen sen osoittaminen on hankalampaa. Aiemmissa osissa olemme jo nähneet Blacksadin maailmassa rotujakoa tapahtuvan ainakin matelijoiden vs nisäkkäät ja linnut välillä, sekä valkoisten eläinten vs mustien eläinten välillä. Pystyvätkö Blacksadin maailmassa eri lajit myös lisääntyä keskenään? Itse Blacksad on valinnut kumppaneikseen aina kissoja, tässä osassa Smirnovin kumppani on toinen koira ja edellisessä osassa jääkarhun kumppani oli myös toinen karhu. Entä näiden otusten ruokahuolto? Onko Blacksadin maailmassa samanlaista lihakarjantuotantoa kuin meillä, kun lampaat, kanat ja lehmät ovat myös "ihmisiä"? Ehkä yli-analysoin tätä, tai sitten saamme vastauksia tulevissa osissa.

Piirrosjälki on tasaisen hyvää, välillä vain kaipaisin kiinnostavampaa värimaailmaa mutta suurimmaksi osaksi kirjan jälki on laadukasta. Tarina jätti minut tällä kertaa vähän kylmäksi ja kirjojen rajattu pituus vähän tympii.

TÄHDET: ***1/2

Blacksad - Valkoinen valtakunta

NIMI: Blacksad - Valkoinen valtakunta (Blacksad - Arctic-Nation)

VUOSI: 2003

KUVITTAJA: Juanjo Guarnido

TARINA: Juan Diaz Canales

Valkoinen valtakunta on toinen Blacksad-kirja. Tämän albumin tarina keskittyy rasismiin sisältäen viittauksia sekä natsiliikkeeseen että KKK:hon. Arjalaisten sijaan herrarotuna toimivat Arctic-puolueen valkeat pohjoismaiset eläimet johtajanaan naali Huk, vaikuttaa myös että paikallinen poliisipäällikkö jääkarhu Karup olisi sotkeutunut puolueen asioihin. Huolestunut opettaja palkkaa Blacksadin tutkimaan kadonneen pikkutytön tapausta, opettaja uskoo Arctic-puolueen kaapanneen hänet.

Valkoisessa valtakunnassa kuvituksesta on muodostunut selkeästi hiotumpaa ensimmäiseen osaan verrattuna. Värimaailmassa on enemmän vaihtelua ja ääriviivoista on tullut selkeämpiä. Myös itse tarina on mielenkiintoisempi ja yllätyksellisempi, insesti- ja rasismiteemojen mukaantuominen on mielestäni melko rohkea veto, etenkin yhtä-aikaa. Tarinankuljetus on sujuvampaa edelliseen osaan verrattuna. Vain kirjojen lyhyys on mielestäni ongelma, sillä lisäpituudella saataisiin enemmän jännitystä ja odotusta aikaan.

Natsiteema toimii kirjassa erittäin hyvin. Koska ihmiset on korvattu eläimillä on tarinaan tehty luovia ratkaisuja, arjalaisia esittävät pohjoisen valkoiset eläimet ja neekereinä toimivat mustat eläimet. Tämä on pintapuolisesti ihan toimiva ratkaisu, mutta itse olisin ennemminkin lajitellut eläimet rotuihin alkuperämaan perusteella enkä turkin värin avulla. Ensimmäisessä osassa oli jo vain matelijoille tarkoitettu baari, eli ilmeisesti Blacksadin maailmassa rotulajittelu on paljon monimutkaisempaa kuin meidän ihmisten maailmassa. Toivottavasti tulevissa albumeissa tätä käsitellään lisää, ihmisten maailman muuttaminen furry-hahmoilla toimivaksi on minulle erittäin kiinnostava aihe.

Neljästä Blacksad-kirjasta jotka olen tähän mennessä lukenut tämä on ollut suosikkini. Natsiteema puree minuun aina, mutta myös talviset maisemat ovat mieleeni. Tämä oli huikea parannus ensimmäiseen hieman sekavaan ja pliisuun osaan, tästä Blacksad varmasti vain paranee. Toivottavasti vain ostajia riittää Suomessa että saamme kaikki tulevaisuuden julkaisut suomennettua.

TÄHDET: ****

Blacksad - Kissa varjoisilta kujilta

Skannerini oli näköjään paskainen!

NIMI: Blacksad - Kissa varjoisilta kujilta (Blacksad - Quelque part entre les ombres)
VUOSI: 2000
KUVITTAJA: Juanjo Guarnido
TARINA: Juan Diaz Canales

Blacksadin päähenkilö on kissa, mutta sarjakuvissa vilahtelee vähän väliä koiraeläinhahmoja ja yhden tärkeimmän hahmon ollessa saksanpaimenkoira otan vapauden arvostella Blacksadit täällä.

Ensimmäinen kosketukseni Blacksadiin oli edesmenneessä Jysäys-lehdessä. Jysäys esitteli suomalaisia ja ulkomaisia vähemmän tunnettuja sarjakuvia julkaisemalla niistä lyhyitä näytteitä. Parhaiten näistä näytteistä jäivät mieleeni Blacksad ja Sillage. Jysäystä ilmestyi vain 7 numeroa, Suomessa moiselle liian erikoistuneelle lehdelle lukijakunta jäi valitettavan harvaksi. Onneksi kuitenkin Blacksad on saanut täällä hyvän vastaanoton ja kaikki tähän mennessä julkaistut albumit on käännetty myös suomeksi.

John Blacksad on New Yorkissa asuva yksityisetsivä. Jokainen albumi on itsenäinen osa ja keskittyy yhden hänen työkeissinsä ympärille, jotkin taustalla olevat teemat/sivujuonet myös syventyvät sarjan edetessä, mutta kirjat toimivat oikeastaan missä järjestyksessä luettaessa tahansa.

Ensimmäisessä albumissa Blacksad tutkii kuuluisan näyttelijän Natalia Willfordin murhaa. Blacksad on itse toiminut Natalian henkivartijana ja heillä on myös ollut suhde, tapaus on siis hyvin henkilökohtainen Blacksadille.

Juoni ja kuvitus ovat vahvasti film noir-vaikutteisia, kuvitus on vielä ensimmäisessä Blacksadissa aavistuksen sotkuista ja värimaailmaltaan turhan yksitoikkoista. Myöhemmissä osissa tämä tulee muuttumaan parempaan suuntaan, mikä ei kuitenkaan tarkoita ensimmäisen osan kuvituksen olevan huonoa. Päin vastoin, jo tässä osassa kuvitus on hyvin kaunista ja ammattimaista. On vain bonusta että se vielä paranee. Realististen ja brutaalienkin tarinoiden kanssa vesiväriväritys on toimivampi ratkaisu kuin monesti liian puhtaan näköinen digitaaliväritys.

                           

Ensimmäinen osa on vain avausjakso sarjalle, ja vain sen perusteella on hankala sanoa yhtään mitään koko sarjasta. Hahmoihin ei ehdi vielä tutustua kunnolla ja ensimmäisen osan tarinakaan ei ole päätä huimaavan omaperäinen tai yllätyksellinen. Taide kuitenkin pelastaa paljon ja Blacksad on selkeästi sarja jolla on paljon potentiaalia.

Jatko-osat arvostellaan myös myöhemmin.

TÄHDET: ***1/2