Tutkimusmatkailija Michael Terryn dingo

Dingo Chou Chou oikeassa reunassa

Vuonna 1932 australialainen Emu Mining Company palkkasi Michael Terryn johtamaan tutkimusmatkaa Keski-Australian erämaille, jotka olivat yhä paljolti tuntemattomia valkoisille ihmisille. Koska palkkaajana toimi kaivosyhtiö, oli yleisen hyödyn lisäksi kartoituksen tarkoituksena etsiä mineraaleja ja etenkin kultaa. Matkalle lähtivät valkoiset Stan O'Grady ja Ben Nicker, aboriginaalit (eli alkuperäisasukkaat) Jack ja Lockey, sekä yhdeksän kamelia. Matkan aikana joukkoon liittyi myös puolikesy dingo, joka viipyi heidän kanssaan noin neljän kuukauden verran.

Joukon yksi määränpää oli Mackay-suolajärvi. Tutkimuslentokone oli nähnyt järven kaksi vuotta aiemmin. Vain kaksi valkoista miestä, Christopher Walker ja Andy Everett, olivat käyneet järvellä Terryn joukkoa ennen vuonna 1913.

Järveä lähestyessä löytyi yhä enemmän aboriginaalien jälkiä. Mahdolliseen vihamielisyyteen varautuneina miehet laskeutuivat kamelien selistä ja taluttivat niitä, kunnes he näkivät aukiolla matalan pyöreän kallion, jossa oli 45 asteen kulmassa kallion sisään johtava tunneli. Tämä oli Black Shaft Soakage. Laiha Jack laitettiin pää edeltä tutkimaan tunnelia lampun kanssa. Noin kuuden metrin syvyydessä näkyi vettä. Lockeyn vetäessä Jackia ulos miesten tyrmistykseksi Jack jäi tunneliin jumiin ja kesti kauan kaivaa hänet vapaaksi. Miehet päättelivät, että aboriginaalit laittoivat lapset hakemaan vettä tästä lähteestä. Kaivausurakka meni hukkaan, sillä vettä oli vain vähän, eikä se ollut hikoilun arvoista. He jatkoivat pettyneinä matkaa.

Ben Nicker Black Shaft Soakagella

Myöhemmin he näkivät jälleen lisää aboriginaalien jälkiä ja löysivät tuoreeltaan hylätyn leirin - sen asukkaat olivat selvästi huomanneet heidän lähestyvät ja lähteneet karkuun. Miehet löysivät abojen veden ja täyttivät kamelien vesisäiliöt. Silloin Lockey huusi:
"Dingo tulossa!" O'Grady otti jo kiväärin esille, mutta Lockey kielsi ampumasta, sillä dingo vaikutti rauhalliselta. Se oli varmasti abojen kumppani ja tottunut ihmisiin, mutta oli silti varuillaan. Sille jätettiin vettä lautaselle ja miehet teeskentelivät katsovansa muualle kun dingo uskaltautui tulla juomaan. Tämän jälkeen Chou Chouksi ristitty dingo pysytteli miesten lähellä ilman pelkoa, heidän yhä teeskennellen etteivät huomanneet koko eläintä.

Matka jatkui ja Chou Chou ryhtyi seuraamaan Terryä, joka ratsasti kamelillaan joukon edellä, kuormajuhtina toimivien kameleiden ollessa huomattavasti hitaampia. Välimatka Terryn ja kamelijonon välillä yltyi joskus parin kilometrin pituiseksi ja hänen pysähtyessä odottamaan myös Chou Chou pani makuulle ja ulvoi, kuin sanoakseen muilla kestävän liian kauan.

Chou Choulla oli suuri ruokahalu. Miehet katselivat huvittuneina kuinka dingolle annettiin yhden kettukusun ja kahden hyppyrotan raadot ja se ahneesti söi ne kaikki jättämättä murustakaan jäljelle. Tauoilla se kulki leirin läpi maistellen kamelien satuloiden nahkaosia, mutta tätä ei heti huomattu. Kun Nicker otti saappaat pois jalastaan Chou Chou pomppasi heti natustamaan toista saapasta. Kerran se jopa haukkasi palan lihaa suoraan lepäävän kamelin kyljestä!

Lisätuhojen välttämiseksi dingo laitettiin aluksi taukojen ajaksi ketjuun. Chou Chou vikuroi ja puri ketjua, mutta sitten rentoutui. Ketju ei ollut joukon mukana suinkaan villikoirien varalta, vaan mikäli tulisi epätoivoinen tarve vedelle ketjulla oli tarkoitus ottaa kiinni aboriginaali, jolle syötettäisiin suolalihaa ja janoinen abo johtaisi heidät veden äärelle. Vaikka mukana olleet Jack ja Lockey olivat myös aboja, ei heistä ollut juuri apua tulkkeina, sillä he olivat eri maanosasta ja eivät puhuneet paikallista kieltä.

Eräänä keskipäivän ruokatauolla miehet seurasivat kuinka Chou Chou leikki Rocket-johtokamelin nenärenkaalla, johon ohjas oli kiinnitetty. Chou Chou otti ohjaksesta kiinni, peruutti taaksepäin kunnes ohjas oli tiukkana ja sitten vetäisi lujasti. Rocket nousi ylös ja yksitellen nousivat kaikki muutkin toisiinsa sidotut kamelit. Dingo odotti kaikkien kamelien olevan valmiita ja lähti sitten häntä pystyssä ja ohjas yhä hampaissaan johtamaan jonoa, uhaten viedä kaikki ruoat ja varusteet mukanaan. Miehet olivat tästä ällistyneitä ja eivät uskaltaneet antaa saman tapahtua toiste.

Joukko pysähtyi yöpymään lähellä Mackay-järven pohjois-itäistä reunaa. Chou Chou kuitenkin halusi jatkaa matkaa ja ravasi muutama sata metriä muurahaispesän luo, jossa se nuuski maata kiinnostuneena edestakaisin. Miehet kävivät myös katsomassa mikä oli niin kiinnostavaa, ja heidän ilokseen Chou Chou oli johdattanut heidät aboriginaalien vesikaivolle, joka sai nimekseen O'Grady's Well. Kaivo oli kuitenkin niin likainen, että siitä sai vain 5-6 litraa vettä tunnissa, veden pinnalla oli värikästä kalvoa, vesi vaahtosi kaadettaessa, eikä se maistunut ihmisille taikka kameleille.

Tämä vesilähde löytyi Chou Choun ansiosta

Jano toi epätoivon ja oli aika ottaa aboriginaali kiinni vastahakoiseksi oppaaksi. He näkivät alkuasukkaiden leirin savun ja leiri oli jälleen hylätty heidän saapuessa sinne, joten erittäin taitava jäljestäjä Nicker, sekä Jack ja Lockey lähtivät abojen perään, poukkoillen puskan suojasta toiseen. Jäljistä päätelleen pakolaiset olivat useaan kertaan pysähtyneet kuuntelemaan seurasivatko takaa-ajajat heitä yhä. Aamulla Terryn miehet yllättivät abot uudesta leiristään. Heihin kuului vanha mies, nainen, kaksi poikaa ja yksi vauva. He kaikki nousivat peloissaan ylös ja vanha mies tärisi kuin haavan lehti. Kielimuurin takia he eivät juurikaan saaneet miehen puheesta selvää, mutta mies tajusi heidän haluavan vettä. He ristivät hänet Old Yowksi, koska miehellä oli laulava tapa sanoa "yes". Ennen lähtöä veden äärelle Old Yow haki keihään leiristään, ja täydessä hiljaisuudessa, ylpeästi alastomana seisoen, tarjosi keihäänsä Jackille, joka antoi oman keihäänsä vaihtokauppana. Jack kertoi tämän rituaalin ansiosta miehen olevan nyt heidän ystävä.

Terryn mukaan Old Yown heimo selvisi pitkän aikaa juomatta. Neljän päivän aikana he eivät nähneet vanhuksen juovan kertaakaan, eikä hänen leirissään ollut yhtään astiaa veden kantamista varten. Tässä osaa Australiaa kasvaa paljon jamsseja, perunankaltaisia meheviä mukuloita, joiden sisältämät vähät nestemäärät riittävät pitämään heimolaiset elossa.

Myöhemmin joukko tapasi lisää aboriginaaleja, joista osa ei ollut koskaan nähnyt valkoisia ihmisiä, ja osa taas luuli valkoisten olevan vain pieniä eksyksissä kulkevia heimoja, eivät suinkaan maailmanvalloittajia. Eräällä vesilähteellä he tapasivat vanhan naisen, joka heidät nähdessään alkoi kirkua ja pomppia täydellisen kauhun vallassa nähdessään ensimmäistä kertaa valkoisia miehiä.

Veden puute ei ollut ainoa erämaan vaara. Käärmeitä oli paljon, niin paljon, että leiriytyessään miehet joutuivat polttamaan ympäröivät puskat, jotta käärmeet eivät häiritsisi heitä yöllä. Silti niitä eksyi leiriin ja kerran käärme jopa luikersi nukkuvan Nickerin pään päältä. Suru oli suuri, kun käärme puri King-nimistä kamelia. King kaatui, kantamusten levitessä pitkin maata, ja miehet pystyivät vain katsomaan neuvottomina kun suuri kameli värisi maassa kieli lotkottaen. Terry tutki kamelia löytääkseen pistojäljet ja löysikin ne kamelin jalasta. Hän kosketti limaista ainetta sormellaan, jolloin Nicker käski häntä heti pesemään kätensä. Terry kauhistui tajutessaan myrkyn voivan imeytyä hänen verenkiertoonsa sormikynnen alta. Hän pesi kätensä välittömästi ja unohti koko tapauksen, kunnes myöhemmin kamelilla ratsastaessaan ja piippua polttaessaan hänet valtasi heikkouden tunne. Omituinen särky valtasi hänen kaulansa ja reitensä, ja hän alkoi hikoilla ja täristä. Hän oli varma kuolevansa ja muisti kuinka iso kameli oli kuollut vain kymmenen minuutin kuluttua puremasta. Minuutit kuitenkin kuluivat ja oireet katosivat, ja Terry päätteli hänen kehonsa vain luoneen oireet stressin ja pelkojen perusteella.

Tutkimusmatkan loppupuolella miehet olisivat halunneet ottaa Chou Choun mukaansa Adelaiden kaupunkiin, mutta aboriginaalien leirillä se tapasi narttudingon ja hylkäsi miehet rakkauden perässä. Liittyessään heidän mukaansa se oli ollut langanlaiha ja jättäessään heidät siitä oli tullut lihava kuin porsas.

Tutkimusmatka ei lopulta tuottanut tulosta mineraalien ja kullan suhteen, mutta Terry oli kerännyt arvokasta tietoa 20-30:sta ennestään tuntemattomasta vesilähteestä.

Lähteet:

*The Advertiser 31.1.1933
*The Advertiser 2.2.1933
*The Chronicle 9.2.1933

*The Sun-Herald 23.2.1969

*Justine Philip: THE WATERFINDERS. A cultural history of the Australian dingo 16.10.2020