Haastevastaus: Hopeanuoli-animen soundtrack uusiksi

 

Koska olen ahkerasti jaksanut kirjoittaa arvosteluita ajattelin tähän väliin tehdä tälläisen hupipostauksen, vieläpä Hopeanuoleen liittyen vaikka aihetta olen tarkoituksella vältellyt blogissa.

Tähdenlento Blogissa haastettiin lukijoita valitsemaan uudet taustamusiikit Hopeanuoli-animen eri kohtauksille, käyttäen vain yhtä artistia/bändiä.

Vaikka U2 on musiikin saralla minulle se ehdoton ykkönen valitsen tähän haasteeseen Depeche Moden. Depeche Mode on tunnettu synkistä, mahtipontisista ja katkerista kappaleistaan joissa on selkeä kasarivivahde, hyvin sopiva valinta Hopeanuolelle siis. Hopeanuoli on aina ollut mielessäni tarina velvoitteista ja uhrautuvaisuudesta ja näen sarjan ehkä masentavampana kuin miksi se on tarkoitettu, mikä tulee varmasti näkymään tässä listassa. Bändillä on myös kappaleita jotka saattaisivat sopia Hopeanuolen harvoihin iloisiin kohtauksiin. Bändin genreksi sanoisin syntikkapopin ja/tai vaihtoehtoisen rockin.

Suurin osa kappaleista on valittu kohtauksiin ajattelematta sanoituksia, sillä olisi turhan vaikeaa löytää kappale joka kertoisi juuri kohtaukseen sopivasta aiheesta ja vielä sopisi kohtaukseen. Hopeanuolessa varsinaista laulua kuului sitäpaitsi hyvin harvoin, joten olen yrittänyt löytää kappaleista riisutut instrumentaaliversiot ilman laulua.

Aloitetaan siis!

BÄNDI: Depeche Mode
GENRE: Syntikkapop/-rock

ALKUTUNNARI: A Question of Time
Tämän biisin sanoitukset eivät sovi sarjaan alkuunkaan, mutta keskittykää siis biisin instrumentaaliseen puoleen. Biisissä on loistava poljento joka vie heti mukanaan ja tästä voisi heti päätellä sarjassa olevan paljon toimintaa. Löysin ihan kelvon instrumentaaliversion, mutta siitä puuttuu tuo kappaleen ihan alku jonka haluaisin olevan tunnarissa mukana samalla kun GNG logo ilmestyy ruudulle.

HOPEANUOLEN SYNTYMÄ: Just Can't Get Enough
Tähän oli aika vaikea keksiä kappaletta, mutta käyköön tämä. Ehkä hiukan turhan hölmö kohtaukseen, mutta voisin kuvitella tämän soivan taustalla kun Daisuke pelleilee Fujin pentujen kanssa ennen kuin varsinainen tarina ja sen verilöylyt alkavat.

RIKIN JA AKAKABUTON TAISTELU: A Pain That I'm Used To
Kappale alkaa räjähtävästi ärjyen, mutta taantuu salamyhkäiseltä ja uhkaavalta tuntuvaan fiilistelyyn, kunnes aina välillä yltyy taas ärjymään hetkellisesti. Kappaleesta kuuluu taistelun epätoivo ja välilliset raivonpuuskaukset, sekä kyseisen taistelun tietynlainen surullisuus, joka puuttuu muista Hopeanuolen taisteluista.

HOPEANUOLEN KOULUTUS: Behind The Wheel
Menevä biisi, joka voisi hyvin soida taustalla samalla kun Daisuke ja Hopeanuoli bodailevat. Ei liian raskaan tai masentavan kuuloinen, joten sopinee koulutuskohtauksiin.

HOPEANUOLI SAA ARVET: Black Celebration
Tämä kohtaus vaatii taas toimintaa ja traagisuutta yhtä aikaa, voitto näyttää toivottomalta kun Daisuke ei saa karhua ammuttua ja Hopeanuoli joutuu yksin tappelemaan karhun kanssa.

FUJIN HYVÄSTELY: Home
Alkaen kohdasta 1:05, sopii mielestäni mainiosti. Kuten monessa muussakin Depeche Moden biisissä tunnelma on taas haikea, mutta tässä kappaleessa on myös kohtaukseen sopivaa lämpöä.

HOPEANUOLI TUNNISTAA RIKIN ISÄKSEEN: The Love Thieves
En löytänyt tästä hyvää instrumentaaliversiota, mutta "kestäkää" Dave Gahanin komeata ääntä. Tässä on rauhallista pohdiskelevaa tunnelmaa ja lämpöä.

HOPEANUOLI LIITTYY SUUREN JOHTAJAN LAUMAAN: Strangelove
Oooh aahhh tässä on menon tunnetta! Rytmi on loistava ja täyttä kasaria. Tulee tunne kuin jotain suurta olisi alkamassa.

TAISTELU TIIKERIVELJESTEN JA MOSSIN KANSSA: John The Revelator
En koskaan ole välittänyt animen keskikohdan jaksoista, jotka keskittyvät Kai-veljeksiin ja Mossiin, mutta heitetään nyt tämä kappale sinne toimintapläjäykseksi.

IGAT JA KOGAT: Jazz Thieves
Igojen ja kogien sodassa oli kummankin puolella niin paljon mätää, että tämä kappale sopii taustalle hyvin. Igoja opastettiin uhraamaan itsensä mikäli sen avulla saataisiin hengiltä edes yksi vihollinen, kogat taas sortuivat kannibalismiin. Tässä biisissä on sopivaa uhkaavuutta ja salaperäisyyttä.

BENIZAKURA: In Sympathy
En ollut varma mitä kohtausta tällä tarkoitettiin, mutta Benizakuran menneisyys, omistajan jättäminen sekä hahmon kuolema ovat kaikki surullisia tapahtumia, mutta arvokkaalle hahmolle sopivasti näitä tapahtumia ei liikaa volloteta. Tämä taustalle siis.

BENIN JA CROSSIN HYVÄSTIT: The Things You Said
Kohdasta 2:00 kohtaan 2:20, haluan ottaa mukaan tuon sisältämän säkeistön "I get so carried away, you brought me down to Earth. I thought we had something precious, now I know what it's worth", koska vaikka Benin päätös lähteä taisteluun Akakabutoa vastaan oli ehkä kunniallinen ja ihailtava teko, uskon silti Crossin olevan salaa katkera kun Ben asetti taistelun pentujen ja puolisonsa edelle.

SUUREN TAISTELUN ALKU: Enjoy the Silence Remix
No eihän mikään DM-listaus olisi mitään ilman Enjoy the Silencea, mutta käytinkin tähän kohtaukseen yhtä siitä tehtyä virallista remixiä. joka on alkuperäistä kappaletta aggressiivisempi ja täten sopiva kohtaukseen. Itse laulun poistaisin tästä, mutta en löytänyt tästä remixistä instrumentaaliversiota.

VOITTO/LOPPU: Precious
En aivan sopivaa kappaletta keksinyt, mutta kyllä tämäkin menettelisi. Melodia on kaunis ja antaa koirille lupauksen paremmasta tulevaisuudesta samalla, kun heidän surun ja voiton tunteensa myllertävät sekaisin.

Tämä oli oikein kiva haaste tehdä, kerrankin haaste, joka oikeasti on HAASTAVA. Jouduin joitain kohtia miettimään pitemmän aikaa, enkä kaikkiin valintoihin ole täysin tyytyväinen. Mutta kun vain yhtä bändiä sai käyttää olen mielestäni onnistunut kohtalaisesti löytämään rajatusta valikoimasta sopivia kappaleita.

Werewolf the Apocalypse - Children of Gaia

NIMI: Werewolf the Apocalypse - Children of Gaia
VUOSI: 2002
TARINA: Joe Gentile
KUVITTAJA: Jerry DeCaire

Ja lisää ihmissusimaailmanloppua. Enää minulta puuttuukin vain yksi osa eli Get of Fenris, kenties se tekisi yhtä suuren vaikutuksen kuin Black Furies mutta epäilenpä.

Children of Gaia on WTA:n ihmissusiheimoista hippimäisin, he yrittävät luoda rauhaa eri heimojen välille ja hyväksyvät joukkoonsa kahden ihmissuden epämuodostuneita jälkeläisiä joita muut heimot karttavat.

Tarinan päähenkilö on Trick, joka etsii laumansa kanssa petturia joka on myynyt videonauhan ihmissudesta muotoa muuttamassa lehdistölle. Matkalla lauma kohtaa Dove-nimisen metiksen, eli kahden ihmissuden epämuodostuneen jälkeläisen. Doven epämuodostuma on sarvi otsassa joka muistuttaa laumaa heidän heimonsa toteemihengestä yksisarvisesta.

Täytyy myöntää että naurahdin kun näin Doven sarven ensi kertaa, ehkä olen lapsellinen mutta minun on vaikea ottaa todesta jätkää jolla kasvaa yksisarvisen sarvi päässä.

SO MAJESTIC!

Tarina on selkeästi parempi kuin vähän aikaa sitten arvostellussa Fiannassa, mutta ei mitenkään erityisen kiinnostava kuitenkaan. Toteutus tökkii taas sarjakuvan lyhyyden takia. Kuvitus on ihan hyvän näköistä, ainakin verrattuna Steve Ellisin tarjontaan jota jouduin katselemaan Fiannassa ja Bone Gnawersissa. Valitettavasti painojälki on järjettömän tummaa peittäen hienot yksityiskohdat ja välillä ei tapahtumista saa mitään selvää. Harmi.

Jälleen yksi huonohko WTA-sarjakuva, mutta tällä kertaa en pettynyt yhtä raskaasti kuin Fiannan ja Bone Gnawersin kohdalla. Eddy Newell (joka kuvitti Black Furiesin sarjakuvan) on yhä paras WTA-sarjakuvien kuvittaja mielessäni, mutta kenties tuo vielä ostamatta oleva Get of Fenris yllättää.

Aikaisemmin arvostellut sarjan osat: Black Furies, Bone Gnawers, Fianna.

TÄHDET: **

Werewolf the Apocalypse - Fianna

NIMI: Werewolf the Apocalypse - Fianna
VUOSI: 2002
TARINA: Joe Gentile
KUVITTAJA: Steve Ellis

WTA-sarjakuvat ovat teoksia joihin petyn jokaisen uuden ostoksen myötä, mutta silti jatkan sarjan ostoa. Ensimmäinen hankkimani WTA-sarjakuva oli Black Furies, jonka kuvitus ja tarina olivat täysin eri luokkaa verrattuna sarjakuviin joita myöhemmin hankin. Black Furies oli myös toinen postaukseni tähän blogiin blogin perustamisen jälkeen, joten antakaa anteeksi kyseisen arvostelun sekavuus. Jatkuvista pettymyksistä huolimatta aion ostaa kaikki sarjan osat, minulta taitaakin puuttua enää vain yksi.

Tässä sarjakuvassa keskitytään Fianna-heimoon jonka juuret ovat pääosin kelttiläisiä. Fiannat ovat tunnettuja taiteellisuudestaan, huumorintajustaan ja romanttisuudestaan, mutta he ovat taisteluissa yhtä hurjia ja armottomia kuin muutkin heimot. Tarinan pää-osassa on neljän ihmissuden bändi jonka klubin nurkilla totta kai lurkkii pahan Wyrm-hengen saastuttamia ihmisiä ja ihmissusia.

 

 

Tarina on sekava ja tylsä, en tunne kaikkia ihmissusien ja heidän vastustajiensa erikoiskykyjä joten olen välillä aivan pihalla, eikä tapahtumia mitenkään selitetä jälkikäteen uusille lukijoille. Yhdessä välissä ihmissudet ovat häviämässä Wyrmin saastuttamille ihmissusille, jolloin yksi päähahmoista kutsuu telepaattisesti haltioita apuun jotka saapuvatkin paikalle sekunnissa tyhjästä ilmaantuen ja konfliktin ollessa ohi katoavat taas. Okei...? Tunnen sarjan melko pintapuolisesti ja en ole aivan perillä mitkä heimot ovat liittoutuneet minkäkin lajin kanssa, saati mitä kaikkia lajeja WTA:ssa ylipäänsä on olemassa. Välillä siis nämä juonenkäänteet tuntuvat tulevan aivan puskan takaa.

Ja sitten kuvitus, ai että mikä pettymys olikaan kun näin tämän olevan jätetty mustavalkoiseksi! Steve Ellis kuvitti myös Bone Gnawersin, jossa hänen kuvitustaan tuki kelpo väritys. Ellisin kuvitus ilman värejä ei vakuuta minua pätkääkään, Bone Gnawersissa se oli ihan dynaamisen näköistä mutta tässä ääriviivat näyttävät hosutuilta ja huomasin hänen välillä unohtelevan pieniä yksityiskohtia.

Hahmon kaulakoru unohtuu piirtäjältä vähän väliä.

Kiinnostavimmaksi aspektiksi koin kahden hahmon välillä olevan orastavan romanssin. Ihmissudet eivät saa tehdä jälkikasvua toisen ihmissuden kanssa, sillä jälkikasvusta tulee tuolloin epämuodostuneita. Ihmissusien sen sijaan kuuluisi lisääntyä joko ihmisen tai suden kanssa, paremman puutteessa koirakin on parempi vaihtoehto kuin toinen lajitoveri.

Harmittaa kovasti kuinka joudun pettymään WTA:n sarjakuvatarjontaan, varsinaista roolipeliä kun en tule koskaan pelaamaan. WTA:ssa on ehkä kattavin ja mielenkiintoisin versio ihmissusista, josta mielelläni lukisin paremmin toteutettuja sarjakuvia.

TÄHDET: *1/2

Meteor Gin tietokirja

NIMI: Meteor Gin/ Hopeanuoli - Meteor Gin (Ginga Seiken Densetsu Ginga Nagareboshi Gin - Kanzenkaisetsusho)
VUOSI: 2000
KUVITTAJA: Yoshihiro Takahashi

Meteor Gin on Hopeanuoli -mangaan pohjautuva tietokirja jossa pääpaino on hahmojen esittelyillä, mukana on myös monenlaisia artikkeleita sarjaan liittyen (moni tehty huumorilla), tekijän haastattelu, kysymyksiä & vastauksia, juliste, kartta ja pari peliä. Uutta luettavaa on onneksi paljon vaikka uutta kuvitusta taitaa olla vain kansi, loput kuvista on napattu mangasta.

Kirja sisältää materiaalia sekä Akakabuto -osasta että susiosasta, tämä taitaakin olla Hopeanuoli -mangan jälkeen ainut teos missä mainitaan Hopeanuolen sudet. Weedissä susia ei ole enää näkynyt, vaikka niistä muutama liittyi Hopeanuolen laumaan susisaagan loputtua. Muutenkin saaga sisälsi niin kaikenkirjavia tapahtumia, että luulisi koirien muistelevan niitä aina välillä ja käyttävän saagan aikana oppimiaan erikoisiskuja. Ilmeisesti Takahashi häpeää saagaa niin paljon, että on tökerösti lakaissut sen täysin maton alle.

Hahmojen esittelyt oli minulle kirjan paras osa. Vaikka monesta hahmosta saadaan vain pinnallista tietoa on kuitenkin ihailtavaa kuinka moni lähes näkymättömässä sivu-osassa oleva hahmo on jaksettu mainita erikseen.

Pidin myös kysymykset & vastaukset-osiosta. Tässä osiossa käsitellään 30 kysymystä, joita kenties lukijat ovat lähettäneet Takahashille. Vastauksia saadaan esimerkiksi kysymyksiin "osaavatko Hopeanuolen koirat puhua veden alla" ja "miksei Rikin ruumis maadu." Monet kysymyksistä ovat aivan oikeutettuja, kun sarjan meno välillä lipsuu melkoisen epärealistiseksi.

Kaikista artikkeleista en juuri välitä, moni tuntuu liian turhalta tai liian lapsellisesti kirjoitetulta. Olen huomannut että japanilaisissa lehdissä on tapana tunkea sivu täyteen räikeätä kirjoitusta ja tässäkin kirjassa sivut ovat välillä turhan sekavia lukea, kuvia ja tekstiä on sijoiteltu vähän sinne sun tänne. Painojälki ei myöskään ole ihan sitä parasta joidenkin pienempien kuvien kohdalla, kuvia on jouduttu kutistamaan ja tummemmista pikkukuvista ei saa mitään selvää.

Mukana on myös tietynlainen horoskooppitesti sarjan hahmoilla, tämä on ihan hauska lisä mutta koska kirja on julkaistu vuonna 2000 eihän sen horoskooppi voi olla enää ajankohtainen? Eikös vanhojen horoskooppien lukemisesta saa huonoa onnea?

Kirjan ensimmäisessä painoksessa on myös kirjoitusvirheitä, kuvatekstissä Uzukia kutsutaan Kisaragiksi.

Suuren kysynnän vuoksi kirjasta on nyt teetetty uusintapainos johon kirjoitusvirheet on korjattu. Koska Meteor Ginin kaltainen tietokirjakin menestyi niin hyvin pidän todennäköisenä, että saamme Suomeen myös Weed -tietokirjan Meishoubu Retsudenin jossain vaiheessa. Ginga -sarjan menestyksestä Suomessa kertoo hyvin kuinka tälläinenkin pienen yleisön tietokirja myydään loppuun, kirjaa kun tuskin kukaan Ginga -sarjojen satunnaisostaja tai sarjalle täysin vieras viitsii hankkia.

Faneille ehdoton hankinta, vaikka vähän sekametelisopan oloinen kokonaisuus onkin.

TÄHDET: ***1/2

Grimms Manga

NIMI: Grimms Manga
VUOSI: 2007
KUVITTAJA: Kei Ishiyama

Ostin tämän pokkarin aikoinaan Saksasta, mutta sarjan ensimmäiset kaksi osaa on sittemmin julkaistu myös Suomessa. Sarjaa on ilmeisesti enemmänkin, mutta en löytänyt muista osista kunnolla tietoa. Suomessa sarjaa julkaisi Pauna Media Group joka on sittemmin kadonnut kuin pieru Saharaan, joten jatkoa ei ole luvassa Suomeksi ellei joku toinen firma ota sarjaa vastuulleen, mikä on epätodennäköistä.

Sarja kertoo uudelleen tunnettuja Grimmin veljesten satuja, välillä ottaen paljonkin taitelijan vapauksia tarinan suhteen. Mukana on myös satuja jotka eivät ole aivan yhtä kuuluisia kuten esimerkiksi kannen Punahilkka, tai ainakin sellaisia joista itse en ollut ennen lukenut. Tämä on todella iso plussa, on mukavaa lukea vanhoja klassikoita uudelleen kerrottuna mutta vielä mukavampi tutustua vanhoihin satuihin jotka jostain syystä ovat menneet aikoinaan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ensimmäisessä pokkarissa koiraeläimiä esiintyy merkittävässä roolissa kahdessa tarinassa, toisessa pokkarissa näkyy susia vain ohi mennen. Ensimmäisen pokkarin aloittaa ehkä kuuluisin Grimmin satu Punahilkka, tässä versiossa susi ihastuu Punahilkkaan. Seuraavissa tarinoissa (Tähkäpää, Hannu ja Kerttu, Kaksitoista metsästäjää) koiraeläimiä ei ole, mutta taas lopun pidemmässä tarinassa Kaksi veljestä esiintyy kettuja sivuhahmoina.

Kuvitus tässä sarjassa on aivan upeata, välillä mukana on mangan ja animen syöpää eli chibihahmoja, mutta näitä onneksi ei ole mukana häiritsevän paljon. Tekijän jälki on todella selkeätä seurata ja siinä on juuri sopivasti yksityiskohtia. Monesti ärsyttää kuinka mangan tekijät keskittyvät vain ihmisten piirtoon ja mukana vilahtavat eläimet ovat joko assistenttien piirtämiä tai sitten jokin nopea sutaisu sinne päin. Tässä mangassa kaikki elementit hahmoista taustoihin ovat komeasti toteutettuja. Mukana olevat värisivut ovat etenkin tosi nannoja.

En ihan lämmennyt sarjassa olevalle huumorille joka on selvästi nuoremmille suunnattua ja ei oikein sovi alkuperäistarinoiden synkkyyteen. Kokonaisuutena kuitenkin sarja on omasta mielestäni hyvin onnistunut ja harmittaa että näiden julkaisu jäi Suomessa kesken.

Jotkin tarinat tuntuvat vähän töksähtävän lyhyiltä, verrattuna vaikka tuohon Kaksi veljeä-tarinaan joka on saanut kaksi lukua. Tarinoiden välillä on hieman tasoeroja, mutta se on ihan odotettavaa.

TÄHDET: ****

Kajika

NIMI: Kajika
VUOSI: 1998
TARINA/KUVITTAJA: Akira Toriyama

Tämä tapaus onkin niiltä ajoilta jolloin manga oli vasta juuri lyönyt Suomessa läpi ja tänne tuotiin ties mitä halvalla ostettua kuraa, koska mikä tahansa tuntui myyvän suomalaisille mangan nälkäisille teineille. Kajika on kuuluisan Dragonballin tekijän Akira Toriyaman yksiosainen manga, josta ei samanlaista intohimoa välity kuin aikaisemmasta Dragonballista.

Kajika on outoja supervoimia hallitseva poika joka vuosia sitten tappoi ikivanhan ketun huvikseen,  jolloin kettu langetti pojan ylle kirouksen. Kirous poistuu mikäli Kajika saa pelastettua tuhannen olennon hengen. Etsiessään pelastettavia Kajika tapaa pulassa olevan Haya-tytön joka suojelee viimeistä lohikäärmeen munaa pahalta organisaatiolta.

Sanoisin että 90% ajasta mangassa kuluu taisteluun, Dragonballissa taistelut olivat sentään mielenkiintoisia mutta Kajika on selvästi pelkkä välityö johon ei ole uhrattu suurta vaivaa. Tämän takia hahmoilla ei ole mitään erityisen kiinnostavia voimia/erikoisliikkeitä ja taistelut ovat melko tylsiä. Taisteluiden ohessa on paljon epämääräistä juoksentelua pitkin aavikkoa.

Painolaatu tässä mangassa on huonoa. Joidenkin lukujen alussa on alunperin ollut värillisiä sivuja, jotka tässä on painettu aivan järjettömän tummiksi. Sivuista ei mitenkään saa selvää, ja jos saakin niin ei tätä lukunautinnoksi voi luonnehtia.

Niin tummaa, ääh!

Kajikassa ei ole oikeastaan mitään erityisen kiinnostavaa, lähinnä sen tekijä toimi myyntivalttina. Tarina on puolivillainen eikä maailman ja päähenkilön taustoja selvitetä kunnolla, muuta kuin ohi mennen. Lopputaisteluun kuluu lähes puolet pokkarista ja sitten tarina loppuukin töksähtäen hölmöllä vitsillä.

Plussaa kuitenkin on että kuvitusta on helppo seurata ja tarina on suoraviivainen, tämän lukee helposti yhdessä illassa läpi jos ei ole muuta tekemistä.

TÄHDET: **1/2

Thicker Than Blood

NIMI: Thicker Than Blood
VUOSI: 2007
KUVITTAJA: Mike Ploog (piirrokset), Simon Bisley (väritys)
TARINA: Simon Reed

Tämä lyhyt kolmiosainen sarja kertoo kahdesta epäonnisesta veljeksestä. Andrewsta on tullut pieleen menneen maaseutumatkan jälkeen ihmissusi ja hänen kemistiveljensä Eric yrittää epätoivoisesti luoda hänelle parannuskeinoa. Seerumikokeita kuitenkin häiritsee Ericin rahapula, hänet on palkattu kehittämään parannus oopiumriippuvuuteen mutta ei ymmärrettävästi pysty keskittymään kahteen projektiin yhtä aikaa.

Andrew löytää Ericin pöydältä seerumipullon jonka olettaa olevan hänelle tarkoitettu, pullon sisältöä ei kuitenkaan ole vielä testattu. Andrew juo sen kuitenkin ja seerumi ei poista hänen kiroustaan, vaan muuntaa sitä niin ettei hän enää muutu ihmissudeksi vain täyden kuun aikaan vaan myös aina suuren tunnekuohun aikana. Eric keskittyy testaamaan oopiumriippuvuuteen tarkoitettua seerumia apinalla ja apina puree häntä, muuntaen Ericin jonkinlaiseksi ihmisapinahirviöksi.

Rakastan ihmissusia, mielestäni ne ovat siisteimpiä otuksia ikinä. On siis harmi että niistä harvoin tehdään oikeasti hyviä leffoja tai sarjakuvia, tämä sarja on kuitenkin keskitasoa parempi vaikkei nyt suurta vaikutusta kuitenkaan tehnyt. Ääriviivat sarjakuvaan on tehnyt Mike Ploog joka aikaisemmin kuvitti Ihmissusi yössä-sarjan. Onneksi tässä sarjassa ihmissusi on paljon uskottavamman näköinen, vaikka häntä puuttuu yhä. Veljekset ovat hyvin saman näköisiä ja välillä menin sekaisin kuka kukin oli, muutoin kuvitus on varsin toimivaa ja välillä jäin ihastelemaan jälkeä pidemmäksikin aikaa.

Tarina itse on melko peruskauraa, ihmisapinahirviö oli mielestäni hölmö veto aluksi mutta onneksi se toimi kuitenkin jollain lailla sarjassa eikä meno mennyt naurettavaksi.

Mikäli tiedät jotain ihmissusitarinaa joka teki sinuun vaikutuksen haluaisin ehdottomasti kuulla siitä kommenteissa, ei väliä oliko kirja, elokuva tai sarjakuva. Rakastan ihmissusia aivan järjettömästi, mutta suurin osa niistä tehdyistä teoksista on täyttä roskaa. Tätäkin sarjaa vaivaa tietty mielikuvituksettomuus kun perinteitä on haluttu vaalia liikaa, tuntuu kuin olisin lukenut tämän saman tarinan jo monta kertaa ennenkin.

Luonnehtisin tätä hyväksi, keskitasoa paremmaksi sarjakuvaksi joka kuitenkin ei tuo mitään uutta ihmissusigenreen.

TÄHDET: ***