NIMI: Bolt
VUOSI: 2008
OHJAAJA: Chris Williams, Byron Howard
Bolt on omistanut elämänsä emäntänsä Pennyn suojelulle ilkeältä tiedemieheltä Tohtori Calicolta ja hänen kissakätyreiltään. Boltia on geneettisesti paranneltu ja koira osaa muun muassa ampua lasereita silmistään, juosta salamannopeasti ja muuta jännää. Tämä kaikki kuitenkin on vain osa televisiosarjaa, jota kuvataan Boltin ympärillä koiran itse sitä tajuamatta. Bolt ei oikeasti ole superkoira eikä hänen emäntänsä Penny ole hengenvaarassa vaan näyttelijä.
Luullessaan Pennyn olevan kidnapattu Bolt karkaa studiolta. Tippuessaan muuttolaatikkoon Bolt päätyy New Yorkin kaduille missä hän alkaa huomata etteivät hänen supervoimansa enää toimikaan. Bolt tapaa kaduilla elävän Mittens -kissan ja olettaa kissan olevan Tohtori Calicon kätyri ja pakottaa Mittensin näyttämään Boltille tien takaisin Hollywoodiin.
Tarina on ihan hauska, joskin epäuskottava. Katsojalle näytetään mitä kekseliäämpiä keinoja joilla tv-sarjan tekijät ovat huiputtaneet koiraa uskomaan kaiken olevan todellista, mutta silti en jaksaisi uskoa koiran olevan ihan niin tyhmä uskoakseen kaiken useamman vuoden ajan. Vapaana ollessaan Bolt ei mahan kurniessa edes tiedä mitä nälkä tarkoittaa?
Elokuva on temmoltaan liian kiirehtivä, paikasta toiseen kulkeudutaan kaaosmaisesti hyppimällä/tippumalla autojen ja junien kyydistä. Elokuva on selkeästi road movie-tyylinen, jonka aikana pitäisi fiilistellä maisemia ja hahmojen henkistä kasvua. Tähän ei kuitenkaan ole kaiken sähellyksen keskellä aikaa. Erityisesti Mittens on hahmo jolla olisi tarjottavana syvempikin tarina, mutta sekin kerrotaan vain lähinnä ohi mennen ja sitten palataan taas sähellykseen ja vitseihin. Tämä tuntuu olevan valitettavan tavallista Disney/Pixarille.
Animointi on ihan jees. En juuri fanita ylityyliteltyjä eläimiä Boltissa, etenkin kun heidät on tyylitelty tyypilliseen tapaan pentumaisemmiksi. Eikö realistisesti aikuisen näköinen eläin viehättäisi tämän elokuvan nuorta kohderyhmää? Hahmoista pidän eniten Mittensistä, mutta hänen design on mielestäni ruma. Kissan pää on järjettömän turvonnut ja keho anorektinen.
Elokuvassa ei myöskään ole mielestäni yhtään wow-hetkeä animoinnin suhteen mikä jäisi mieleen vuosikausiksi. Tälläisiä hetkiä ovat esimerkiksi minulle olleet Hopeanuolessa viimeinen taistelu Akakabutoa vastaan, Titan A.E.:ssa Cale leikkimässä joella lapsena, sekä Kaikenkarvaisessa Charliessa kohtaus, jossa Charlie uneksii olevansa Helvetissä. Hetkiä, joissa animaatio on ollut harvinaisen kekseliästä ja vaikuttavan näköistä, yhdistettynä vahvaan hetkeen tarinassa. Boltissa tälläisiä hetkiä ei ole mielestäni ollenkaan, ainut oikeasti animoinnin ja tarinankerronnan suhteen vaikuttava kohtaus on alussa esiintyvä tv-jakso joka on selvästi 24- ja Bond -sarjojen vaikutteinen. Tätä kohtausta lukuun ottamatta Bolt on kuvamaailmaltaan hyvin keskitasoinen ja tylsä. Screenshotteja oli vaikea ottaa tästä elokuvasta koska kaikki yksittäiset kuvat olivat vaan niin yksitoikkoisia, ei jännittäviä kuvakulmia, ei mielenkiintoista valaistusta...
Bolt on hyvin keskinkertainen tuotos jossa olisi ollut ainesta hyvään tarinaan mikäli se ei kosiskelisi pikkulapsia jatkuvalla kohelluksella. Koskahan opitaan, että pikkulapsia ei välttämättä kiinnosta seurata loputonta sähläämistä? Pakolliset comic reliefit (hamsteri ja pulut) on myös ängetty mukaan. Hohhoijaa.
TÄHDET: **1/2
