Isle of Dogs

NIMI: Isle of Dogs
VUOSI: 2018
OHJAAJA: Wes Anderson
KÄSIKIRJOITUS: Wes Anderson

Isle of Dogs on Wes Andersonin uusin stop-motion animaatio. Aikaisemmin hän on samalla tekniikalla tehnyt loistavan Fantastic Mr. Foxin, joten odotukseni olivat melko korkealla ja onneksi en joutunut pettymään. Elokuva oli jälleen hyvin omaperäinen ja virkistävä tapaus.

Kuonokuume leviää Japanin koirien keskuudessa ja uhkaa levitä myös ihmisiin. Megasakin kaupungissa pormestari Kobayashi määrää kaikkien koirien olevan karkoitettava viereiselle Kaatopaikkasaarelle. Myös pormestarin oman Atari -pojan henkivartijana toiminut Spots -koira karkoitetaan saarelle. Atari kaappaa pienlentokoneen ja lähtee etsimään koiraansa. Saarella hän tapaa pienen erikoisen koiralauman, joka lupaa auttaa häntä Spotsin etsinnässä. Yhdessä uhmataan saaren vaaroja, tavataan kannibaalikoiria ja etsitään parannusta kuonokuumeelle.

Elokuva on jälleen suunnattu enemmän aikuisille kuin nuorille, lapset tuskin saavat elokuvasta paljoakaan irti. Huumori perustuu paljon hahmojen väliseen sanailuun ja Japanin kulttuurin ymmärtämiseen. En myöskään yhtään osaa sanoa kuinka hyvin elokuvan dialogi on suomennettu tekstityksessä, en katsonut tekstityksien kanssa ja voisin kuvitella monen kohdan suomentamisen olevan haastavaa.

Isle of Dogs pursuaa kekseliäitä yksityiskohtia. Koirat puhuvat keskenään englantia, mutta ihmiset suurimmaksi osaksi japania ja ihmisten puhe on usein jätetty täysin tulkkaamatta. Tämä ei haittaa ollenkaan, näitä kohtia ei tarvitsekaan ymmärtää ja täten päästään paremmin koirahahmojen saappaisiin. Kuten ohjaajalla on tapana tässäkin elokuvassa on erittäin paljon silmänruokaa, kiinnostavia kuvakulmia, kauniita värejä ja paljon, paljon yksityiskohtia. Japanilainen teema on otettu käsittelyyn erittäin toimivilla ja dynaamisilla tavoilla. Myös musiikki toimii erittäin hyvin. En pitkään aikaan ole nähnyt Fantastic Mr. Foxia, mutta uskoisin Isle of Dogsin olevan vielä suuremman mittakaavan stop-motion animaatio. Yksityiskohtia on käsittämättömän paljon ja animaatio on supersulavaa.

Ainoana narinan aiheenani ovat elokuvat hahmot. Viidestä pääkoirasta lähemmin tutustutaan vain kahteen, loput kolme saavat olla vain satunnaisesti äänessä ja heidän luonteistaan ei pääse muodostamaan selkeää käsitystä. Kaikkiin koiriin olisi ollut kiva tutustua läheisemmin, vaikka ymmärrän kyllä, että tämä olisi vaatinut lisäaikaa. Suurin ongelmani elokuvan kanssa oli eräs englantia puhuva naishahmo, jonka tarkoitus oli selkeästi olla katsojalle japanintulkkina. Tässä mielessä hahmolla oli selkeä tarkoitus elokuvassa, mutta itse tarinassa hahmo tuntui hyvin hätäisesti päälleliimatulta ja oli jopa tähän tarinaan liian irrallisen ja oudon tuntuinen henkilö. Japanilainen teema on saatu erittäin hyvin esille kaikessa muussa paitsi itse koirissa. Panin merkille, ettei yhdelläkään koiralla ollut japaninkielistä nimeä ja en tunnistanut yhtäkään selkeästi japanilaista rotua olevan joukossa.

Tarinankuljetus oli mainiota. Välillä tapahtui aikahyppyjä, jopa kesken toimintakohtausta uskallettiin pysähtyä vaivaamaan kellon viisaria taaksepäin. Katsoja pysyy kuitenkin jatkuvasti tapahtumista perillä ja kiinnostus pysyy yllä. Joitain juonenkäänteitä pystyin arvaamaan etukäteen, mutta suureksi osaksi elokuva oli yksinkertaisesti niin erikoinen, etten osannut sanoa mihin suuntaan se seuraavaksi lähtisi kulkemaan. Tämä oli erittäin virkistävä kokemus ja voin vain toivoa Andersonin jatkavan näiden animaatioiden tekoa.

TÄHDET: ****

Fantastic Mr. Fox

NIMI: Fantastic Mr. Fox (tunnettu myös nimellä Kekseliäs kettu)
VUOSI: 2009
OHJAAJA: Wes Anderson

Onneksi päätin katsoa tämän leffan, vaikka kauan olinkin sitä vältellyt sen oudon ulkonäön takia. En koskaan ole pitänyt stop-motion animaatiosta, vaikka sillä voikin saada hienoja tuloksia aikaan. Vielä vähemmän iskee vaha-animaatio, joka suorastaan puistattaa. Fantastic Mr. Fox yllätti kuitenkin täysin, se ei pelkästään näytä hyvältä vaan myös tarina on viihdyttävä. Olin täysin myyty jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ja koko elokuvan ajan naamani oli vääntynyt ihmetyksen ja naurun sekaiseen hymyyn.

Tarina perustuu Roald Dahlin kirjaan, mutta en kyseistä laitosta ole lukenut, joten en osaa arvioida onko elokuva sille uskollinen vai ei. Mr. Fox on puolisonsa pyynnöstä pysynyt poissa rikoksien teosta usean vuoden ajan, mutta ei lopulta voi luonteelleen mitään. Perheen muuttaessa paremmalle alueelle kettu ei voi olla huomaamatta naapurin kolmea ihmisten omistamaa tehdasta, jolloin hän päättää järjestää vielä viimeisen ultimate ryöstön. Kolmen tehtaan ryöstö onnistuu, mutta eläimet saavat ihmiset peräänsä.

Oletin, että elokuva olisi suunnattu lapsille ja esiteineille. Olin tässäkin täysin väärässä. Huumori on kyllä lapsille sopivaa, mutta selkeästi aikuisille suunnattua. En usko nuorimpien lasten saavan elokuvasta paljoakaan irti, sillä suureksi osaksi huumoria on ripauteltu puheen sekaan sinne tänne sen sijaan, että mitään hauskaa varsinaisesti tapahtuisi.

Pääjuonen ohessa sivujuonena toimii päähenkilön Ash-pojan ja serkkupoika Kristoffersonin väliset erimielisyydet. Ash on kliseinen teini, jolla on identiteettikriisi meneillään, Kristofferson taas kaikessa täydellinen ja muiden ihailema. Tämä asetelma on nähty jo miljoona kertaa aiemmin, mutta tässä elokuvassa sekin toimii rehellisen ja virkistävän toteutuksen avulla.

Nautin paljon sukkelasta dialogista, jota hyvä ääninäyttely tukee. George Clooney on loistava valinta päähenkilön ääneksi, onhan hän ollut monessa veijarirosvon roolissa jo aiemmin. Myös muut ääninäyttelijät sopivat täydellisesti rooleihinsa. Katsoin tämän ilman tekstitystä ja selkeä puhe oli iso plussa, mutta samalla mietitytti miten jotkin vitseistä toimisivat suomiteksteissä.

Animointi elokuvassa on erittäin kaunista ja kaikkien perinteisten ja tietokoneanimaatioiden jälkeen virkistävän näköistä. Stop-motion animaatio voi olla hyvin ruman näköistä ja hyvin harvoin pidän sen efektistä, tällä kertaa kuitenkin toteutus on osunut nappiin ja hahmojen liikkeet ovat varsin sulavia.

Vaikka hahmot ovatkin eläimiä suurin osa heidän käytöksestään on ihmismäistä ja heidän ongelmansa tyypillisiä ihmissuhdeongelmia. Onneksi aina välillä hahmot tekevät jotain eläimellistä muistuttaen katsojaa että hahmot tosiaankin ovat eläimiä, vaikka käyttävätkin vaatteita ja ostelevat asuntoja.

Erittäin omaperäinen ja viihdyttävä elokuva, joka ei varmasti ole kaikkien mieleen mutta itseni kohdalla kolahti ja kovaa.

TÄHDET: *****