perjantai 11. huhtikuuta 2014

Fantastic Mr. Fox


NIMI: Fantastic Mr. Fox (tunnettu myös nimellä Kekseliäs kettu)
VUOSI: 2009
OHJAAJA: Wes Anderson

Onneksi päätin katsoa tämän leffan, vaikka kauan olinkin sitä vältellyt sen oudon ulkonäön takia. En koskaan ole pitänyt stop-motion animaatiosta, vaikka sillä voikin saada hienoja tuloksia aikaan. Vielä vähemmän iskee vaha-animaatio, joka suorastaan puistattaa. Fantastic Mr. Fox yllätti kuitenkin täysin, se ei pelkästään näytä hyvältä vaan myös tarina on viihdyttävä. Olin täysin myyty jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ja koko elokuvan ajan naamani oli vääntynyt ihmetyksen ja naurun sekaiseen hymyyn.

Tarina perustuu Roald Dahlin kirjaan, mutta en kyseistä laitosta ole lukenut, joten en osaa arvioida onko elokuva sille uskollinen vai ei. Mr. Fox on puolisonsa pyynnöstä pysynyt poissa rikoksien teosta usean vuoden ajan, mutta ei lopulta voi luonteelleen mitään. Perheen muuttaessa paremmalle alueelle kettu ei voi olla huomaamatta naapurin kolmea ihmisten omistamaa tehdasta, jolloin hän päättää järjestää vielä viimeisen ultimate ryöstön. Kolmen tehtaan ryöstö onnistuu, mutta eläimet saavat ihmiset peräänsä.




Oletin, että elokuva olisi suunnattu lapsille ja esiteineille. Olin tässäkin täysin väärässä. Huumori on kyllä lapsille sopivaa, mutta selkeästi aikuisille suunnattua. En usko nuorimpien lasten saavan elokuvasta paljoakaan irti, sillä suureksi osaksi huumoria on ripauteltu puheen sekaan sinne tänne sen sijaan, että mitään hauskaa varsinaisesti tapahtuisi.

Pääjuonen ohessa sivujuonena toimii päähenkilön Ash-pojan ja serkkupoika Kristoffersonin väliset erimielisyydet. Ash on kliseinen teini, jolla on identiteettikriisi meneillään, Kristofferson taas kaikessa täydellinen ja muiden ihailema. Tämä asetelma on nähty jo miljoona kertaa aiemmin, mutta tässä elokuvassa sekin toimii rehellisen ja virkistävän toteutuksen avulla.

Nautin paljon sukkelasta dialogista, jota hyvä ääninäyttely tukee. George Clooney on loistava valinta päähenkilön ääneksi, onhan hän ollut monessa veijarirosvon roolissa jo aiemmin. Myös muut ääninäyttelijät sopivat täydellisesti rooleihinsa. Katsoin tämän ilman tekstitystä ja selkeä puhe oli iso plussa, mutta samalla mietitytti miten jotkin vitseistä toimisivat suomiteksteissä.




Animointi elokuvassa on erittäin kaunista ja kaikkien perinteisten ja tietokoneanimaatioiden jälkeen virkistävän näköistä. Stop-motion animaatio voi olla hyvin ruman näköistä ja hyvin harvoin pidän sen efektistä, tällä kertaa kuitenkin toteutus on osunut nappiin ja hahmojen liikkeet ovat varsin sulavia.

Vaikka hahmot ovatkin eläimiä suurin osa heidän käytöksestään on ihmismäistä ja heidän ongelmansa tyypillisiä ihmissuhdeongelmia. Onneksi aina välillä hahmot tekevät jotain eläimellistä muistuttaen katsojaa että hahmot tosiaankin ovat eläimiä, vaikka käyttävätkin vaatteita ja ostelevat asuntoja.

Erittäin omaperäinen ja viihdyttävä elokuva, joka ei varmasti ole kaikkien mieleen mutta itseni kohdalla kolahti ja kovaa.

TÄHDET: *****




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti