Tier list: Hopeanuoli-hahmot

Kuvan voi klikata isommaksi.

Vähän kevyempää hömppää tähän väliin - tosin tästä tulikin paljon pidempi postaus kuin mitä suunnittelin, tarkoitus oli tehdä äkkiä jotain täytettä, mutta tähän menikin yllättävän paljon aikaa...

Tiermaker.com -sivustolla voi tehdä kuvallisia listauksia eri sarjojen hahmoista, joissa ne laitetaan paremmuusjärjestykseen. Tälläisiä listauksia postaillaan silloin tällöin foorumeille, Facebookiin ja Discordiin, ja jopa YouTubessa videon lataaja saattaa analysoida omia valintojaan. Joten mikäpä ettei voisin itsekin tehdä tälläisen ja kenties tulevaisuudessa muistakin sarjoista.

Tällä kertaa arvotetaan Hopeanuoli-animen tärkeimpiä hahmoja. Ihan kaikkia sivuhahmoja ei tähän listaukseen ole laitettu. Kokeilen keksiä kaikista edes jotain sanottavaa. Sivustolta löytyy myös muita versioita tästä sarjasta, mutta tämä versio oli ensimmäinen joka tuli vastaan ja siinä oli ilahduttavan selkeät kuvat. Tekin voitte tehdä oman versionne täällä.

Omassa luokittelussani hahmot eivät itse luokan sisällä ole missään järjestyksessä. Se olisi vaatinut jo liikaa vaivaa!

S-LUOKKA

Aloitetaan ylhäältä, S eli Superior-luokasta. Nämä ovat mielestäni parhaimmat hahmot. Ehdoton suosikkini on aina ollut Riki. Hän on rauhallinen, voimakas, itsevarma ilman ylimielisyyttä. Kyllä tälläistä johtajaa kelpaa seurata. Ulkonäkökin on todella ikoninen ja miellyttävän näköinen. Toki hän on aika kliseinen, mutta hänen eeppinen miehekkyytensä onnistuu voittamaan kliseisyydet.

Sitten on tietenkin Gin. Kukapa ei hänestä pitäisi? No itse asiassa minä en nuorena pitänyt hänestä ja tämä johtui puhtaasti kehnosta suomidubista, jossa hän vaikutti erityisen ärsyttävältä. Alkuperäisen version nähtyäni ja luettuani sain hahmosta kuitenkin eri kuvan. Pidän Ginin ajoittaisesta äkkipikaisuudesta ja kuinka hanakka hän on tappelemaan. Gin on erittäin ystävällinen ja reilu, mutta myös rankaisee pahantekijöitä, eikä tunne tästä turhia tunnontuskia. Hänkin on todella ikonisen näköinen. Nuo arvet tunnistaa mistä vain.

Seuraavaksi on ehkä outo valinta, sillä pidän erittäin paljon Hidetoshista. Hän jää harmittavan pienelle huomiolle fanien keskusteluissa. Hänen metsästystaustansa tekee hänestä todella kiinnostavan hahmon. Hänen menneisyyteen varmasti mahtuu paljon toimintaa ja läheltä piti -hetkiä, näistä olisi hienoa saada joskus jotain lisätarinoita. Mutta ei hän ole pelkästään toiminnan mies, vaan selkeästi myös hyvin älykäs. Ja onhan hän myös komea, lääh puuh! Pidän myös hänen suhteestaan koiraansa Johniin. He kunnioittavat toisiaan ja heidän yhteistyö on saumatonta. Hidetoshin puheista voi ymmärtää, että hän kritisoi Gohee Takedan vanhanaikaisia koulutusmenetelmiä. Ainakin mangassa Hidetoshin mielestä Daisuke olisi Ginille parempi kumppani.

Myös lapsi-Daisukesta pidän paljon. Hänkin on melkoinen rämäpää. Oikeastaan hyvin samanlainen kuin Gin, eri lajia vain. He ovat toisilleen täydelliset kumppanit ja onkin todella harmi, että liityttyään villikoiriin Gin ei juurikaan vietä enää aikaa Daisuken kanssa. Heillä oli paljon hetkiä, joissa tiivistyy koiran ja ihmisen välisen suhteen parhaimmat palat. Aikuisena Daisukesta tuli harmittavan mitäänsanomaton ja häntä tuppaa näkymään vain silloin kun koirat tarvitsevat lääkehoitoa. Toivuttuaan koirat sitten taas katoavat kuin pierut Saharaan pitkiksi ajoiksi. Se siitä uskollisuudesta ja kiitollisuudesta.

Ylimpään kategoriaan kuuluu tietenkin myös itse pääpahis Akakabuto. Hän on läpeensä paha, armoton ja syvältä kouraisevan pelottava. Pahiksille tupataan antaa pehmentäviä puolia, menneisyydestä johtuvia syitä pahuuteen ja muita lieventäviä seikkoja, joilla selitetään miksi hahmo on mitä on. Nämä ovat toki hyviä asioita, sillä yleensä harmaan sävyt tekevät hahmoista mielenkiintoisia ja ajatuksella suunniteltuja. Akakabuto on häpeilemättömän mustavalkoinen hahmo. Hän on raaka piru, piste. Tämän hahmon kohdalla se toimii hyvin.

Ylimmän kategorian ehkä yllättävin valinta on Harppuunakarhu. Tämä hahmohan kuoli lähes heti ilmestyttyään ja hänen olemassaolon ainoa syy oli vain näyttää kuinka voimakas Akakabutosta oli tullut, kun Akakabuto pystyi tälläisenkin hirviön tappamaan hetkessä. Silti hahmo on Hopeanuolen yksi pelottavimmista ilmestyksistä. Ajatus ihmissyöjäkarhusta laivan suljetussa tilassa on karmea. Hahmon käytös oli myös erityisen aggressiivista, jopa Ginga-karhujen joukossa. Olikin harmi, ettei hahmoa näytetty sen enempää. Kyllä tästä olisi kauhun hetkiä saanut pidemmäksi aikaa.

S-luokassa on vielä John. Ah, tämä on aivan loistava hahmo. Monet Gingan hahmoista ovat luonteiltaan hyvin samanlaisia, mutta John on selkeästi voimakas persoona. Hän on äkkipikainen ja ylimielinen, mutta myös uskollinen ja erittäin älykäs. Erittäin viihdyttävä ja erottuva hahmo.

A-LUOKKA

Siirrytään A-luokkaan. Nämäkin ovat erittäin hyviä hahmoja, mutta jokin kuitenkin on estänyt niitä pääsemästä ylimpään mahdolliseen luokkaan.

Gohee Takeda on karu äijä, joka elää vain kostaakseen karhulle ja koulutuksen nimissä hakkaa söpöjä koiranpentuja. Karuudesta tykkään, mutta ihan pikkulapsesta asti tuo eläinten kohtelu häiritsi. Hänen koulutusmenetelmissään ei yksinkertaisesti ole järkeä ja ne ovat koiralle todella epäreiluja. Esimerkiksi Riki-mangassa hänen tapa opettaa koiralle nopeita reaktioita oli varoittamatta potkaista koiraa. Oli tarina miten fiktiota tahansa eivät tälläiset menetelmät mene kaaliini, niillä tehdään koirasta vain epäluuloinen ja arvaamaton. Koiran pitää voida luottaa omistajaansa. Silti, Goheella on monia legendaarisia tähtihetkiä.

Kurojaki saa minulta paljon pisteitä! Todella hienon näköinen rakki, ninjataidot, kannibalismi ja sirppi lisäävät pelottavuutta. Näistä huolimatta hän osoittautui harmittavan heikoksi pahikseksi, eikä näkynyt sarjassa kauaa. Lyhyestä visiitistään huolimatta Kurojaki jää elävästi mieleen.

Sniper on myös yksi suosikeistani. Pahiksena hän on todella hauska ja viihdyttävä, hahmo jota on kivaa inhota. Oikeaa uhan tunnetta hän sai vasta Weed-sarjassa, palattuaan kuvioihin kyborgina (jotka ovat aina kiehtoneet minua). Dobermannit ovat myös visuaalisesti todella hienoja.

Benizakura on ehdottomasti legendaarinen hahmo, mutta hän ei pääse korkeimpaan kategoriaan, koska esiintyy sarjassa niin vähän aikaa. Minulle oli aina pettymys ettei hän päässyt kohtaamaan Akakabutoa, vaan kuoli ottaakseen Akakabuton alaisen hengen. Olisin itse uhrannut esimerkiksi Musashin Mosalle, jotta Benizakuran varjoon jäänyt Musashi olisi myös saanut tähtihetkensä ja Benizakura olisi päässyt taistelemaan Akakabutoa vastaan. Pidin Benizakuran tunteellisesta ja viisaasta puolesta, etenkin hänen suhteestaan omistajansa kanssa. Benizakura ei lukeudu lempihahmoihini, vaikka hän näin korkealle pääsikin luokittelussa, yritän tässä arvottaa hahmot heidän tarinallisten ansioidensa mukaan.

Sitten jo mainittu Musashi. Hänenkin sijoitusta näin korkealla voi joku ihmetellä. Olen aina tykännyt Musashista paljon, vaikka hän jäi heti Benizakuran varjoon (ja vaikka olin juuri äsken tapattamassa häntä). Musashi on todella komea ja luonteeltaan itsevarma ja hillitty. Hän on koirataisteluiden mestari, mutta ei koe mitään tarvetta tuoda itseään esille. En vain voi olla pitämättä hänestä, vaikka hänellä ei ole suurta roolia.

Sitten vielä Moss! Hän erottuu joukosta vähän hömelöllä luonteellaan. Pidän erityisesti hahmoista, joilla on selkeästi erilainen luonne. Moss on sopiva yhdistelmä huvittavuutta ja pelottavuutta.

B-LUOKKA

Nyt ollaan ookoon ja keskinkertaisuuden välillä. Pidän monista näistä hahmoista paljon, mutta ne eivät pääse tätä luokkaa korkeammalle esimerkiksi vähäisen ruutuajan vuoksi.

Akatora ja Kurotora pääsivät B-luokkaan. Heistä pidän ärjystä Kurotorasta enemmän, Akatora on mielestäni vähän yliarvostettu, vaikka hänellä olikin näyttävä kuolema. Kainkoirat eivät ikinä ole olleet suosikkejani Gingassa, mutta pitäähän se myöntää, että niiden tiikeriraidat ovat hienoja etenkin Hopeanuoli-animessa (pidän Hopeanuoli-animen designeistä enemmän kuin alkuperäisistä, joissa on vaalea ruumiin alaosa).

Akame on mielestäni aina ollut vähän tylsä ja persoonaton. Ulkoisestikin hän on todella pliisu, pelkkä valkoinen peruskoira. Olisin toivonut Kurojakin sirpin aiheuttamien arpien jäävän hänelle, ne olisivat tuoneet ulkonäköön vähän erottuvuutta ja olisivat muistuttaneet tuosta kamppailusta. Hänen ninjataitonsa ovat siistejä, mutta hirveästi harmittaa kuinka Igan ja Kouga sodankäynnistä ei koskaan kerrota tarkemmin, vaikka muistellen vanhoja sotatarinoita. Akame-sarja on sitten erikseen ja se oli itselleni suuri pettymys. Akame esiintyy paljon taustalla vain hiljaisena möllöttämässä. Ihan hyvä hahmo kuitenkin. Taistelukohtauksissa häntä on siistiä katsella.

Hakurou on oikein hauska, etenkin animessa. Harmi vain hän tuli niin myöhään mukaan sarjaan ja häneen ei tutustuta kunnolla. Hänen etenkin animessa siisti design menee vähän hukkaan kun hänellä ei ole mitään suurta tähtihetkeä.

Fuji! Voi miten paljon potentiaalia hänessä olisi, mutta Takahashi on täysin unohtanut koko hahmon. Hopeanuoli-mangassa mainitaan hänen olleen karhukoira, mutta emme koskaan näe häntä tositoimissa. Gin ei muistele äitiään, eikä Daisuke muistele koiraansa, jonka katoamista sarjasta ei koskaan selitetä. Tämä on todella harmi. Onhan Fuji sentään päähenkilön äiti, joten luulisi hänelle suotavan isompi rooli. Pidän hänen rauhallisesta itsevarmuudesta. Hän on naisellinen ja äidillinen, mutta antaa myös vaikutelman ettei hänelle kannata ryttyillä.

Cross on Hopeanuoli-sarjan ainut toiminnan nainen. Sääli, koska ei hänkään erityisen taitava ole, mutta yritystä riittää silti. Mukava hahmo, en keksi juurikaan pahaa sanottavaa. Harmittaa vain kuinka pennut saatuaan hän jää vain äidin rooliin, eikä osallistu enää taisteluihin. Toisaalta isot pisteet hän saa meren ylityksestä raskaana.

Smith on myös perushyvä hahmo. Hän erottuu mukavasti muista hahmoista, jotka tuppaavat olla joko vakavia sotureita tai kiihkeitä rämäpäitä. Vähän epävarma (muttei missään nimessä pelkuri) vitsiniekka on selkeästi oma persoonansa. Olin vähän pettynyt kuinka radikaalisti hänen luonteensa oli muuttunut Weed-sarjassa. Pidin kuinka ikä oli tuonut Smithiin karismaa ja itsevarmuutta, mutta entisestä Smithistä ei ollut jäljellä oikeastaan mitään viitteitä.

Benin luonteesta ei löydy yllättäviä puolia, mutta näin merkittävän hahmon sokeutuminen oli yllättävä veto. Häntä on ihan mukavaa seurata, mutta ei todellakaan kuulu omiin suosikkeihin, muttei myöskään inhokkeihin.

Wilsonissa olisi ollut paljon potentiaalia. Hän on älykäs, maailmaa nähnyt ja myös yllättävän hyvä taistelija. Olisin halunnut nähdä häntä enemmän ja etenkin nähdä miten hänen suhde pikkuhiljaa muuttuisi Kurojakin pennun kanssa. Colliet ovat Gingassa harvinaisia, joten hän erottuu ulkonäöltään muista. Hänen rooli on harmittavan pieni, joten vaikka pidän hänestä paljon on jo B-luokkaan korotus vähän liian korkea hänelle.

C-LUOKKA

C-luokassa alkaa olla jo heikosti kirjoitettuja hahmoa, mutta täysin toivotonta meno ei vielä ole.

Chuutora on täysin veljiensä varjossa. Animessa hänen ainut tähtihetkensä on taistella narttua vastaan, mikä ei todellakaan ole saavutus, jolla kehtaisi kehuskella. Akatora sai näyttävän sankarikuoleman ja Kurotora taas pääsee Siriuksen koirasoturiksi ja tekemään monia muita urotekoja, mutta Chuutora-parka oli Weed-sarjaan mennessä kirjoitettu ulos tarinasta ilman mitään selityksiä mitä hahmolle tapahtui. Vieläkin on täysin mysteeri mihin hahmo kuoli, jos siis ylipäänsä on kuollut.

Lloyd on sarjassa vain hetken ja on täysin tusinahahmo, jonka tarkoitus on vain kuolla. Silti hänen design on aina ollut mielestäni todella hieno, minkä vuoksi hän ei joutunut alimpaan luokkaan.

Jaguar joutuu myös B-luokkaan, koska hänelläkään ei ole erityisen suurta roolia. Hän on isänsä varjossa, eikä sieltä koskaan pääse esille, ei edes isänsä kuoleman jälkeen. Hän ei ulkoisestikaan ole muistettava.

Billiä en olisi halunnut laittaa näin alhaalle, mutta en hyvällä omatunnolla voi korottaa häntä myöskään. Hän tulee sarjaan mukaan kovin myöhään ja rekrytoinninsa jälkeen näkyy vain taustalla, ilman sen suurempaa roolia. Potentiaalia tässä hahmossa olisi ollut enemmän. Minua kovin kiehtoo hänen herrasmiesryövärin imago, tästä olisi saanut enemmän irti.

Kisaragista en ole oikeastaan koskaan pitänyt. Hän käyttää raukkamaisia taktiikkoja ja koska Ouu tarvitsee kipeästi kaikki mahdolliset soturit hän saa tekonsa tuosta vaan anteeksi, vaikka on näännyttänyt Ouun väkeä pitkän aikaa. Ulkonäöltään hän ei myöskään säväytä ja on toiseksi tylsimmän näköinen veljeskatraasta. Kuitenkin hän jää paremmin mieleen kuin täysin tusinahahmoveljensä.

Bemu on jälleen hahmo, jossa olisi ollut potentiaalia paljon enempään, mutta koska sarjan loppupuoli oli ihan liian kiireisesti kirjoitettu jäi hänenkin rooli todella pieneksi. Koskaan ei selvinnyt mitä Bemun naamalle oli tapahtunut, vaikka se on hänen erikoisin piirre ja syy hänen eristäytymiseen. Ouun laumaan liittymisen jälkeen Bemua nähdään vain taustalla silloin tällöin. Hän on ilmeisesti voimakas hahmo, mutta emme koskaan pääse näkemään häntä kunnolla taistelemassa. Ulkonäöltään hän on selkeästi joukosta erottuva hahmo ja virkistävää nähdä bokseri mukana kaikkien pystykorvien seassa.


Hyena, noh... kyllähän hänellä on tärkeä osuus tarinassa, mutta en silti itse välitä hänestä. Pidän hänestä lähinä tarinaa eteenpäin vievänä elementtinä, mutta en hahmona. Ja parempi, ettei mainita ollenkaan hänen uutta roolia Noah-sarjassa.

Greatille olisin toivonut suurempaa roolia ja enempää persoonallisuutta. Hänellä oli hieno hetki kun hän suostutteli Bemun mukaansa, mutta siihen se sitten jäikin. Tykkään hänen oudosta ulkonäöstä.

Mosa ja Madara menevät minulla samaan kastiin ja ne sekoittuvat monesti päässäni. Alhainen luokitus todennäköisesti johtuu leikatun version vaikutuksesta, sillä siinä ei nähty kummankaan eeppistä kuolemaa. Katsojan piti vain olettaa, että kaipa nämä karhut olivat Suuressa taistelussa mukana. Näillä karhuilla ei harmittavasti ole oikein omaa persoonaa.

Sitten mukana on Maya, ihan random kougakoira, jolle jostain syystä on annettu nimi (tosin en muista yhtään missä vaiheessa se olisi sanottu ääneen). Maya ei tee mitään erityistä. Ihan alimpaan luokkaan hän ei joudu, sillä lasken hänet ja kaikki muut kougalaiset yhteen ja onhan kougan lauma ikimuistoinen.

Oliver on ihan hassu hahmo ja mäyräkoirana tuo vaihtelua rotukirjoon. Hän vain otetaan mukaan sarjaan niin äkillisesti, eikä sen jälkeen tee mitään erityistä. Harmittaa kuinka hänen ja Crossin menneisyys näytetään vain pikaisesti sekavan takauman avulla. Mangassa hän sentään komentelee Crossin ahdistelijoita, jotka liittyvät Ouun armeijaan. Animessa hänen roolinsa on sitäkin pienempi.

Chibi eli myöhemmin Tesshin on niin söpö ja sympaattinen! On aina piristävää kun hän vilahtaa ruudulla, mutta hahmo ei puhu ollenkaan animessa ja hyvin vähän mangassa, joten pelkällä söpöydellä ei pääse tämän pidemmälle. Aikuinen Tesshin onkin sitten ihan eri asia.

D-LUOKKA

Puuh ja sitten vielä kolutaan ö-mappi läpi ja tämä höpötys saa viimein päättyä.

Terry on aina ollut hämmentävä hahmo. Alussa, kun Ouun lauma on jakaantumassa eri puolille Japania, hän vain vilahtaa ruudulla kertojan luetellessa muiden ryhmien johtajia (suomidubissa on vielä hämmentävämpää koska hahmon nimi on aluksi Arpi). Pitäisikö tämä hahmo muka muistaa vielä monen jakson jälkeen? Kun Terry viimein palaa vihollisten joukossa katsojalla ei todennäköisesti ole mitään hajua kuka ihme tämä hahmo on.

Jinnai ja Kirikaze ovat täysin unohdettavia. Heillä ei ole mitään omaa persoonaa ja erottuvat muista Igan kloonikoirista vain erittäin pienillä yksityiskohdilla. Tykinruokaa.

Uzuki, Hazuki ja Minazuki ovat myös unohdettavia hahmoja, heidät muistaa vain veljesten kokonaisuutena, mutta ei yksilöinä. Uzukilla ja Hazukilla on sentään siistit designit, mutta ne menevät täysin hukkaan näissä tusinahahmoissa.

Ja vielä Shiro. Hän näkyy sarjassa vain lyhyissa takaumissa. Riki-mangassa tutustuimme häneen hieman enemmän, mutta siinäkin hän oli etäinen ja tylsä. Ulkonäkökin on mitäänsanomaton ja edes Takahashi ei tunnu tietävän minkä värinen hahmo lopulta on.

Viimein tämä loppui! Hitto, tämän piti olla NOPEAA ja HELPPOA täytettä, mutta tähän meinasi mennä usko ja järki.