keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Viimeaikaisia mietteitä bloggaamisestani

Pakollinen kuvitus joka ei liity tekstiin mitenkään.

Vähän sekalainen postaus ja tiedossa on paljon vikinää.

Olen viime aikoina ollut hyvin pettynyt siihen kuinka vähän kommentteja blogi saa. Silloinkin kun joku viitsii kommentoida on kyseessä yleensä jokin arvostelutoive, tai kysytään olenko arvostellut jotain teosta. Nämä ovat ihan ookoo viestejä, mutta pidemmän päälle käy turhauttavaksi ettei itse silloista tekstiä kommentoida mitenkään. Miten voin tietää onko blogin sisältö hyvää jos siitä ei koskaan saa palautetta? Ehkä se on myös huomiohuoraamista, mutta helvetti haluan huomiota! Mieluiten positiivista sellaista. Olen viime aikoina julkaissut useamman kirjoituksen, joiden aihe oli *minulle* superkiinnostava ja olisin niin mielelläni halunnut kuulla niistä palautetta ja keskustella syvemminkin aiheista. Mutta ei. Blogissa vallitsee hiljaisuus, vain sirkat sirittävät ja pölypallot lentävät preerialla. Turhauttavinta tässä on, että tiedän ihmisten lukevan blogiani, mutta he ovat silti hiljaa. Jokainen postaukseni saa parin päivän sisällä noin 100+ katselukertaa vaikka nykyään mainostan uusia kirjoituksia vain linkittämällä ne sivun omalle FB-tilille.

Arvostelupyynnöt (sekin vähä mitä niitä tulee) ovat myös pidemmän päälle turhauttavia, sillä tunnen syyllisyyttä siitä etten yksinkertaisesti jaksa tsekata kaikkia ehdotuksia. Mitä pitempi sarja on sitä todennäköisemmin työnnän sitä jatkuvasti myöhemmälle listallani, tai sivuutan sen kokonaan. Ajatelkaapa nyt, sanotaan, että sarjassa olisi vaikka 20 jaksoa tai pokkaria. Sen läpikäymiseen kuluu hirveästi aikaa ja saan kirjoitettua siitä kuitenkin vain yhden arvostelun. Samassa ajassa voisin kuitenkin lukea tai katsoa monta lyhyempää teosta ja kirjoittaa monta arvostelua. Tämän takia olen viivyttänyt Wolf's Rain - ja Belle ja Sebastian -animeiden katsomista jo usean vuoden ajan. WR:n olen kyllä katsonut lähes kokonaan mutta siitä on jo vuosia, joten en voi kirjoittaa muistikuvieni perusteella.

Kyselyt olenko arvostellut sitä ja tätä ovat vähän dillejä. Anteeksi nyt vain. Blogissa on jo satamiljoonaa postausta, mutta olen koettanut tehdä tiettyjen tekstien löytämisestä mahdollisimman helppoa. Jos haluat tietää olenko esimerkiksi arvostellut Rover Red Charlien voit etsiä tiedon neljällä tavalla. Helpointa on mennä yläoikeassa kulmassa näkyvään arvostelulistaan, jossa ovat kaikki arvostelut. Jos jotain ei näy siellä, en todennäköisesti ole arvostellut sitä. On mahdollista, että puusilmänä olisin missannut jonkin linkin, mutta näin oikeasti paljon vaivaa sen eteen, että kaikki arvostelut ovat tuossa listassa. Sama artikkelilistan kanssa. Toinen tapa on etsiä hakusanojen (tai "tägien") avulla, jotka näkyvät oikeassa kulmassa hieman alempana. Kolmas tapa on kirjoittaa jotain ylhäällä olevaan hakukenttään. Neljäs tapa olisi mennä Googleen ja laittaa hauksi "Suola Kuupielessä Rover Red Charlie". Ette te tähän minua tarvitse.

Suoraan sanottuna olen myös saanut pienen burnoutin koirasarjiksien ja -animaatioiden parissa. Olen jo katsonut kaikki kiinnostavimmat teokset läpi ja uusia tuttavuuksia löytyy enää todella, todella harvoin. Ja, uskokaa tai älkää, katson ja luen oikeasti paljon muutakin kuin vain tämän blogin aihepiiriin liittyvää materiaalia. Haluan kuitenkin päivittää blogia edes kerran kuussa, vaikka en olisi tsekannut mitään uutta arvosteltavaa materiaalia. Tämän takia blogiin ilmestyykin sekalaisia artikkeleita piirtämisestä, oikean elämän eläimistä, ja niin edelleen. Tunnen kuitenkin syyllisyyttä siitä, että blogi menee liian off-topiciksi, mutta tunnen syyllisyyttä siitäkin jos en päivitä mitään! Tilannetta pahentaa kommenttien puute, sillä en tiedä yhtään mitä mieltä ihmiset ovat näistä muutoksista. Loppujen lopuksi tietenkin kirjoitan omaksi ilokseni, mutta sitä iloa ruokkii palaute.

Myös yksi ärsyttävä kommenttityyppi on lähteiden kysyminen. Tässä ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta nämä kommentit ovat tulleet teksteihin, jotka on julkaistu aikaisemmin Tähdenlento -lehdessä, joka on niin pieni lehti, ettei siinä yksinkertaisesti ole tilaa lähdeluetteloon, enkä rupea jälkikäteen paskartelemaan sellaista. Ja jos tekstit oikeasti lukee voi lähteen monesti päätellä itse, sillä ujutan itse tekstiin mukaan lauseita tyyliin "kirjassa x sanotaan myös..." Tämä vain näyttää paljon luonnollisemmalta *minun* mielestäni kuin laittaa kirjoituksen loppuun kasa lähteitä. Blogini ei ole mikään Encyclopedia Britannica, vaan se on tarkoitettu viihdelukemiseksi. Moni väittämä on myös sellainen, etten näe mitään järkeä laittaa sen perään lähdettä. Fakta on fakta on fakta. Saman asian voi lukea monesta muusta sivustosta tai kirjasta. Googletus on myös oikeasti toimiva asia. Mikäli jotain lähdettä ei voi tekstistä päätellä niin tietenkin sitä saa minulta kysyä ja olen vielä hanakampi oikeasti jatkamaan aiheesta keskustelua kommenteissa. Olen saanut tälläisiä kommentteja vain kaksi, eli siis en oikeasti montaa, mutta kumpikin tuli anonyymiltä kirjoittajalta ja kokonaisuudessaan kommentit olivat vain tyyliin "onko tekstille lähteitä?" tai jotain tuohon suuntaan. Ei mitään mielipidettä itse tekstistä, eikä pyydetty lähdettä millekään tietylle lauseelle. Näin lyhyt kommentti tuntuu jopa syyttävältä. "Tekstisi on pelkkää paskapuhetta" tyyliin. Tai ehkä he ajattelevat sen olevan kopioitu muualta? Kuulostan herkkänahkaiselta koska olen herkkänahkainen, perkele. Tämä on vain niin turhauttavaa koska kommentteja tulee niin harvoin, että jokainen ilmoitus kommentista on kuin juhlan hetki, mutta sitten kun pääsee lukemaan kommentin siinä ei kerrota mitään mielipidettä itse tekstistä.

Live action -elokuvien arvosteluita kysytään silloin tällöin. En oikein näe pointtia arvostella näitä, sillä netti on elokuvablogeja täynnä. Googlen hakukone hurisemaan ja varmasti löydätte arvosteluita lempielokuvastanne. Myös muita animaatioblogeja on paljon, etenkin anime- ja Disney -blogeja. Tämän takia halusinkin erottua joukosta keskittymällä pieneen aiheeseen, eli koira-aiheisiin sarjakuviin ja animaatioihin. Pieni aihe toki pienentää kohdeyleisöä. Ja ollaan rehellisiä, suurin osa live action hauvelielokuvista on täyttä sontaa. Joukossa on mukana harvinaisia timantteja, mutta kävisin ne läpi liian nopeasti, jonka jälkeen turhautuisin miljoonan Beethovenin ja Air Budin kanssa.

Intoani blogata on pikkuhiljaa vähentänyt myös muiden blogien hiljentyminen. Minua ei yhtään haitannut, että SK:n ilmestymisen jälkeen alkoi syntyä myös muita samankaltaisia blogeja selkeästi SK:n innoittamina. En suhtautunut näihin kilpailuna, sehän olisi todella typerää ja ahdasmielistä, hitto, minusta oli HIENOA lukea samasta aiheesta kiinnostuneiden tyyppien mielipiteitä. Mutta nämä muut blogit ovat nyt hiljentyneet, osa on harmittavasti poistettu netistä kokonaan. Sama hiljentyminen on tapahtunut myös Hopeanuoli -blogien kanssa. Meillä on saatu suomeksi Weed, järjettömän pitkä raamattu, ja nyt suomennetaan Orionia! Olisiko kukaan voinut uskoa tämän käyvän todeksi kymmenen vuotta sitten? Hiton hienoa, mutta blogit ovat hiljaa. Eikö aiheesta oikeasti keksi enää mitään puhuttavaa vai eikö faneja enää kiinnosta? Haluan lisää luettavaa blogilistaani! Sekin on harmittavaa kuinka ahkeroin (ja toki muutkin tekijät ahkeroivat) Tähdenlennon parissa, eikä lehdestä kirjoiteta enää paljoa palautetta nettiin, vaikka mielestäni lehti paranee koko ajan.

Ja sitten hyppäys taas uuteen aiheeseen. Aion viimeinkin ottaa mainokset käyttöön blogiin. Koetan tehdä niistä mahdollisimman huomaamattomia, mutta jos ne ovat häiritseviä voi siitä antaa palautetta. Olen kauan vastustanut ajatusta mainoksista, sillä se on mielestäni halpaa huoraamista (mikä ON typerä ajatustapa ja ajattelen niin lähinnä omalla kohdallani), mutta hitto, minä olen köyhis! Ehkä pienikin rahamäärä saisi minua motivoitua blogin suhteen enemmän. Minulla ei ole mitään käsitystä millaisia summia mainoksilla voisi saada, mutta asennoidun niin, että olen positiivisesti yllättynyt jos summa on enemmän kuin nolla senttiä kuukaudessa. Mainokset tulevat blogiin varmaan viikon sisällä.

20 kommenttia:

  1. Musta on tuntunu jo vuosien ajan, että ensinnäkin bloggeria/blogeja ylipäätään ei porukka enään käytä. Itsekin luen n. viittä blogia jotka silti jaksavat ahertaa, mutta selkeästi porukka on siirtynyt muualle (minne?)
    Toisekseenkin en tiedä olenko se vain minä kun siirtynyt syrjemmälle koira(piirtäjä) piireistä, vai onko se ihan karu fakta, että porukkaa ei enää samalla lailla kiinnosta (tai ainakaan _näytä sitä kiinnostusta_ kuin 5-12 vuotta sitten, kun itsellä ainakin oli tosi iso juttu.

    Itse tykkään lukea sun blogia jos ja kun tulee jotain mitä en ole ennen löytänyt/tiennyt olemassa olosta. Mä olen tainnut 1-2 kertaa kommentoida ainakin kun arvostelit Chirin no suzun koska se oli ensimmäinen täältä löydetty helmi mihin rakastuin :D En tosiaan kauhean moniruokainen ole leffojen/sarjojen suhteen ja yleensä kommentoin vain niihin mihin sitten olen paneutunut. Silti vaikka otsikosta päätellen tulee kuva, että tämä sarja/leffa/kirja ei iske minua, luen sen silti, että tiedän mitä täällä on olemassa :D


    Ymmärrän kyllä täysin tuskasi taiteen/anything julkaisemisen kannalta ja kun ei tule minkäänlaista palautetta. Itse kun joko on sokea omalle tuotokselle tai sitten vähättelee/jne eikä mistään tule mitään sanoja. Se kyllä latistaa ja tekee kaiken turhan oloiseksi. Josta syystä sitten tuottajasta tulee hyvin hyvin itse kriittinen ja postailee vain harvoin _itsensä_ mielestä _tarpeeksi_ hyviä. Yrittää tyydyttää vain itseään.

    Jos postaukseen tulee kuitenkin sen 100+ sivunäyttökertaa olisin kuitenkin ihan _ok_ asian kanssa vaikka kommentointia ei tulekaan (vaikka paskalta sekin kuulostaa) Kun itse julkaisee kuvan ja se hyvällä lykyllä saa viikossa 5 näyttökertaa niin se lannistaa jo hiukan :D Näkökulmia on monia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      "Toisekseenkin en tiedä olenko se vain minä kun siirtynyt syrjemmälle koira(piirtäjä) piireistä, vai onko se ihan karu fakta, että porukkaa ei enää samalla lailla kiinnosta (tai ainakaan _näytä sitä kiinnostusta_ kuin 5-12 vuotta sitten, kun itsellä ainakin oli tosi iso juttu." Olen huomannut saman ilmiön. Vielä 3-5 vuotta sitten koirataidepiirit kuhisivat kuumina, oli paljon sarjisprojekteja, improja, FB:n taideryhmät olivat aktiivisia. Nyt on ihan kaikki hiljentynyt. Mihin tosiaan ihmiset ovat sitten siirtyneet?? FB:ssä on hiljaista, blogeissa on hiljaista, DeviantArtkin on mielestäni kuin hautausmaa. En ymmärrä.

      "Jos postaukseen tulee kuitenkin sen 100+ sivunäyttökertaa olisin kuitenkin ihan _ok_ asian kanssa vaikka kommentointia ei tulekaan (vaikka paskalta sekin kuulostaa) Kun itse julkaisee kuvan ja se hyvällä lykyllä saa viikossa 5 näyttökertaa niin se lannistaa jo hiukan" Näyttökertojen määrä kyllä kuulostaa ihan hyvältä summalta, mutta toisaalta kun kukaan ei noista lukuisista ihmisistä kommentoi mitään tulee mielee ettei juttu ollut yhtään heistä kiinnostava tai hyvä vaikka moni on sitä päätynyt lukemaan.

      Poista
  2. Sehän tässä on jo vuosikausien ajan ollut trendinä, että liikenne siirtyy yksittäisiltä sivustoilta sosiaaliseen mediaan, joten varmasti tämä koskee blogejakin. Toki itse olen vanha pieru joka kaiholla muistelee sitä kun jokaisella ihmisellä oli omat nettisivunsa, mutta en minäkään kiellä etteikö some olisi paljon... Kätevämpää. Siinä mielessä siis ymmärrän kyllä tätä suuntausta.

    Itse kuulun niihin ihmisiin jotka kyllä tätä blogia uskollisesti lukevat, mutta harvoin mitään kommentoin koska ei mulla oikeastaan ole mitään sanottavaa. ='D Jos olen sitä mieltä että jes hyvä artikkeli, niin jätän sitten Facebookissa tykkäyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Also todettakoon vielä erikseen, että tätä kommenttia lähettäessäni blogi kävi aika takkuiseksi ja heitti muutamaan kertaan erroria ennen kuin viesti toivottavasti tuli perille. Tällainen ilman muuta vaikuttanee kävijöiden kommentointihalukkuuteen myöskin.

      Poista
    2. Tykkään tykkäyksistä! Se on selvä merkki, että kirjoitus on kelvannut lukijalle.

      "...liikenne siirtyy yksittäisiltä sivustoilta sosiaaliseen mediaan, joten varmasti tämä koskee blogejakin" Mutta missä sitten kaikki koirapiirtäjät/aiheesta bloggaavat/hopsubloggaajat sitten ovat somessa nykyään? Olen aktiivinen Facebookissa ja hyvin hiljaista sielläkin on. Twitterissä nyt tuskin on kiihkeää keskustelua. Tumblr ehkä?

      Poista
    3. Ai niin, laitoit tuon alemman kommentin myös. Tuo vika on joku Bloggerin joku oikosulku tai vika internetyhteydessä. En voi vaikuttaa asiaan mitenkään. Kommentointi on ollut minulle aina ongelmatonta omassa blogissa ja muualla.

      Poista
    4. Aaargh en osaa kirjoittaa! Siis *jokO Bloggerin joku oikosulku

      Poista
  3. Muutaman lukemani blogin perusteella kommentointi vaikuttaa vähentyneen aika paljon, joka on kyllä harmillista kirjoittajien kannalta. Minäkin olen yksi niistä lukijoista, jotka lukevat lähes jokaisen postauksen koskaan kommentoimatta. Kommentointi jää lähinnä siksi, ettei ole mitään erityisempää sanottavaa. Luen kuitenkin jokaisen postauksen suurella mielenkiinnolla edelleen. Erityismaininta pitää antaa helpolle navigoinnille ja postausten löytämiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja ymmärrän toki, että jos ei keksi mitään sanottavaa niin paree olla sitten hilijaa. En halua VAATIA kommentteja, sehän tekee blogin lukemisesta epämiellyttävää, mutta oli pakko valittaa kuitenkin.

      Poista
  4. He heh, täällä yksi joka lukee aktiivisesti blogiasi, mutta en taida olla koskaan vielä kommentoinut? No, äskeisestä tulikin jo selväksi, että tykkään blogistasi, näkemyksistäsi ja aiheista joista kirjoitat! Ajatuksesi ja mielipiteesi on perusteltu monesti niin tyhjentävästi ja samaistuttavasti, että minulle kommentoijana ei jää paljoa muuta sanottavaa kuin "Hear hear!"

    Itse pidän juuri näistä perinteisistä blogeista, joten minulla ei ole aavistustakaan, millaisen "korvaavan" keinon bloggaajat ovat keksineet tuodakseen asiansa julki. Liene juurikin some?

    Enikeis, toivottavasti jaksat raapustella entiseen malliin blogiisi 8) Kyllä meitä lukijoita piisaa, kuten tiedätkin. Lukijoiden kommentoimatta jättäminen on varmasti hyvin... ei-palkitsevaa bloggaajalle, mutta itse tykkään monesti juuri _vain lukea toisten hyvää tekstiä, mehustella mielipiteillä ja vertailla niitä omiini, omassa mielessäni. Mutta ehkä tässä voisinkin kehittyä: antaa bloggaajille vähän jotain takaisin, kun he kumminkin suoltavat yleisölle niin mainiota tekstiä luettavaksi. Joten kiitos tästä kirjoituksestasi, se pisti ajattelemaan~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista kommentista! Olen jo nyt saanut hirveän hyvän mielen tämän kirjoituksen palautteesta.

      Poista
  5. Seuraan blogiasi aktiivisesti (olen seurannut jo useamman vuoden), luen aina kaikki tekstisi. Minäkin vain kuulun niihin, jotka eivät hirveämmin kommentoi mitään. Ei vain hirveästi ole mitään sanottavaa, niin siksi ei tule mitään kommentoitua... Ymmärrän kyllä, että bloggaajalle voi olla ikävää, jos ei meinaa koskaan saada palautetta yms teksteistään. Kirjoittaminen voi käydä tylsäksi ja puuduttavaksi. Halusin nyt kuitenkin sanoa, että vaikka en kommentoi, niin tekstejäsi luen ja niistä kovasti yleensä olen tykännyt. :)

    Sen voisin myös mainita, että Roarista kirjoittamasi blogiteksti oli tosi kiinnostava. Kissaihmisenä en panisi pahakseni, jos blogissa joskus toistekin esiintyisi jotain kissoihin liittyvää (arvosteluja, pohdintaa tai mitä vaan). Vaikka ymmärrän toki, että blogi keskittyy koira-aiheisiin juttuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista!

      Roar oli kyllä tosi siisti löytö ja tulen varmasti kirjoittamaan sen kaltaisista aiheista tulevaisuudessa. Ei nyt välttämättä juuri kissoihin liittyvää, mutta ylipäätään sekalaisia eläin-/elokuva-aiheita jotka voisivat kiinnostaa lukijoita ja joista yksinkertaisesti haluan kirjoittaa sillä hetkellä. Valkoisista tiikereistä olen jo kauan halunnut puhua, joten ehkä sellainen artikkeli voisi olla tulossa lähitulevaisuudessa.

      Poista
  6. Seuraan myös tätä blogia ja olen kyllä tykännyt teksteistäsi! Vähän sama juttu ehkä kuin muilla ettei yleensä ole mitään lisättävää. Postauksissa pitäisi olla joku tykkäysnappi varmaan :'D Ei ole jotenkin jaksanut laittaa turhia "hyvä kirjoitus" -kommentteja vaikka tiedän kyllä että niistäkin tulisi ehkä hyvä mieli.

    Olen itsekin huomannut koirataideihmisten ja blogien ihan yleisestikin hiljentyneen. Tuntuu jotenkin että kaikki kaverit jotka joskus koirataidetta/sarjakuvia/ropeja ennen harrastivat, sanovat "kasvaneensa yli" eläinaiheisista jutuista, aivan kuin se olisi joku nolo lasten juttu. En sit tiedä onko se :'D Ehkä uusia sukupolvia sitten kiinnostaa vaan muut asiat koska ei oikein uusiakaan ihmisiä tunnu koirapiireihin tulevan.

    Taistelen itsekin oman sarjakuvani kanssa kun tuntuu tylsältä ladata sivuja nettiin kun harvemmin tulee mitään palautetta. Mutta sitten yhdenkin kommentin voimalla taas jaksaa hetken kun tulee sellainen olo että ehkä tätä joku lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta tulee hyvä mieli paitsi lyttyyn haukkumisesta!

      En itse ymmärrä miten eläimiä ja piirtelyä pidetään lapsellisina. Piirtämisessä on ihan itsestä kiinni mitä aiheita piirtää ja mitä lapsellista voisi eläimissä olla, lapsellisempaa ja itsekkäämpää olisi täysin sivuuttaa se ettemme asu tällä pallolla yksin. Aikuisille suunnattuja animaatioitakin on hemmetin paljon, mutta etenkin tai kenties ainoastaan länsimaissa piirrettyjä pidetään monesti pelkkinä lasten juttuina. Jos nämä ovat lapsellisia juttuja, niin miksi aikuiset kuitenkin saavat pelata jalkapalloa ja muita urheilulajeja ilman, että kukaan katsoo vinoon? Pelkkää leikkikäyttäytymistä nuo ovat loppujen lopuksi.

      Poista
  7. Liittyen tähän ihmettelyyn koirataidepiirien hiljentymisestä:
    Itsekin vähän samaa asiaa kummastellut, mutta lopulta oma kokemukseni on, että ihminen tosiaankin "kasvaa yli" eläimien ja piirtämisen kombinaatiosta. Mielestäni ei ole kyse siitä, että se koettaisiin aiempaa kommenttia lainaten "nolona lasten juttuna", vaan siitä, että aikuistuessa yksinkertaisesti suurin osa ihmisistä ei enää saa samaa mielihyvää niistä piirretyistä ja sarjiksista. Siitä sitten en tiedä, mistä tämä johtuu. (Olisi mielenkiintoista perehtyä tähänkin psykologian kannalta) Itse kuulun myös vähemmistöön, joka ei kasvanut irti näistä. Sen sijaan oma nettielämäni on hiljentynyt oikean elämän astuessa eteen. Kyllä sitä peruskouluaikana aina ruikutettiin, kun "ei ollut aikaa piirtää", vaikka silti tuli vähintään kuukausittain jotain pieraistua. Nykyisellään korkeakouluopinnot ja toimeentulo ovat omalla kohdalla niin väsyttäviä, ettei piirtämistä jaksa ajatella samalla tavalla. Samoin taitojen kehittyessä valmiin työn aikaansaaminen vie paljon enemmän aikaa kuin sen yhden iltapäivän.
    Se vähä, mitä nykyisestä koirataidepiirimenosta olen saanut kokemusta, niin koko skene tuntuu jotenkin paljon globaalimmalta kuin silloin ~10 vuotta sitten. Tuolloin se ainoa jenkkikoirapiirtäjäkaverinikin huomautteli jatkuvasti siitä, miten suomalaiset muodostivat yhden valtavan suuren sisäpiirin silloisesta dogepiirtoskenestä, ja itse koin tämän ilmiön vaikuttaneen siten, että juuri tämä suomalaisten "suuri sisäpiiri" teki kaikista muista piiriläisistä paljon helpommin lähestyttäviä, kun jotenkin tuli tosi automaattisesti mukana se kuuluvuudentunne. Nykyisin devassakin uudet watchit tarkastaessa huomattava enemmistö on ulkomaisia, eikä siinä tietenkään itsessään ole meikäläiselle kielitaitoisena varsinaisesti vikaa, mutta ne uudet kasvot tuntuvat paljon herkemmin pyörivän sitten omissa kansainvälisissä piireissään, joista ei mielestäni ole koskaan löytynyt vastaavan tuntuista tapausta tuolle edesmenneelle suomalaiselle koiraporukalle (johon muistan myös muita eläimiä piirtäneiden hypänneen helposti kelkkaan)
    Uusia suomalaisia nuorukaisiakin on tullut tietysti vastaan, mutta sen saman kaikkien yhteisen sisäpiirin puuttumisen takia heilläkin tuntuu olevan omat omia ikäluokkia vastaavat piirtäjäpiirit, joista heikommin pääsee perille näin "vahemman sukupolven" eläinpiirtäjänä.
    Kiintoisa aihe tämä, anteeksi kilometrinmittainen jaaritukseni, mutta kenties saisit tästä vähän sitä kaipaamaasi keskustelua, mikäli tämä ilmiö sinuakin sattuu kiehtomaan. :)

    Ja viitaten itse tekstiisi vielä - tämä on ensimmäinen kerta, kun kommentoin, ja nytkin niskaa kuumottaa. Oma tekosyyni on se, että olen tavattoman ujo keskustelija, ja tulkitsen aivan liian herkästi tavallisen eriävän mielipiteen väittelyssä pahantahtoisena tai omia mielipiteitäni vähättelevänä pikkukiusaamisena. Sinun kirjoitustyylisi tuntuu minun heikkoon itsetuntooni sellaiselta, että olet erittäin varma kaikista mielipiteistäsi, ja että saattaisit naurahdella "huonommalle" mielipiteelle. En sinua ihmisenä tietenkään tekstejäsi paremmin tunne, ja tiedostan ennakkoluuloni voivan hyvinkin olla täysin totuudenvastainen. Valitettavasti kuitenkin pelkään minulle liian itsevarmaan kirjoitukseen reagoimista näistä syistä, ja vaikka "tämä on minun mielipiteeni" ja "voin olla väärässäkin" -tyyppisten ylimääräisten merkkijonojen ripotteleminen ehkä tekisikin sinusta helpommin lähestyttävän ihmisen minunkaltaiselleni hiirulaiselle, ymmärrän kuitenkin, että tuollaiset eivät välttämättä tule luonnostaan kaikilta, ja kirjoittaessa tuntuisivat oman tyylin vastaisilta tai väkisin väännetyiltä.
    Viimeisimmät tekstisi olen kokenut jopa kiinnostavampina, kuin ne sarjikset ja animaatiot, joiden takia aloin satunnaisesti blogissasi käymään. Yleensä tuomitsen jo otsikon ja ekan kuvan perusteella kirjoituksen, ja yleensä olenkin jättänyt lukematta juurikin niitä sinunkin roskaksi luokittelemiasi luonteettomia vanhoja valkohammas-lehtisiä ja furry-omakustanteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista! Juuri tälläisiä fiksuja ja ajatuksella tehtyjä kommentteja kaipailen, pituus ei haittaa OLLENKAAN. Jaaritelkaa niin paljon kuin haluatte!

      Ja sitten tuosta kirjoitustyylistä. Olen tietenkin itse tullut hyvin sokeaksi omalle puhe- ja kirjoitustyylilleni ja tuli yllättävänä, että sitä pidetään itsevarmana ja täten kommentointiin olisi suurempi kynnys. En ole oikeasti kovinkaan itsevarma ihminen, minulla on voimakkaita mielipiteitä (mikä ei tarkoita ettenkö voisi kuunnella toisten mielipiteitä) ja paljon tietopohjaa joissakin aiheissa, mutta se ei tarkoita, että minulla olisi vaikkapa hyvä itsetunto. Olen suurin itseni vähättelijä elämässäni. Tämän takia juuri pidän blogin hiljaisuutta negatiivisena merkkinä, eli jos kukaan ei kommentoi tuppaan ajattelemaan, että teksti oli tylsä tai huono, vaikka toisaalta kuten näistä kommenteista voisi päätellä ihmiset voivat olla hiljaa koska heillä ei ole mitään lisättävää. Nautin ihan hirveästi keskustelemisesta toisten ihmisten kanssa ja vaikka olisinkin jossain eriä mieltä koetan olla asiallinen niin kauan kuin ei mennä henkilökohtaisiin asioihin asti. Esimerkiksi pidän siitä kuinka olen voinut kritisoida Raezlan (entinen Äffä) piirtotyyliä ja sarjakuvaa, sekä Suomen Hopeanuoli-fanit ry:tä (jossa hän on suuri tekijä) hyvin rankasti, mutta olemme tulleet oikeassa elämässä hyvin juttuun ja kritiikkini jälkeen aloin työskennellä yhdistyksen parissa.

      Poista
    2. Vastauksesi oli muotoiltu juuri sopivan miellyttävästi, että en joudu tänään valvomaan sängyssä miettien huonoa kommentoimistani. :D Eli siis kiitos itsellesi!
      Nyt kun alkujännityksestä on päästy, voisin toki yrittää treenata tätä keskusttelu-ujouttani kirjoittamalla toistekin, kun aiheeksi sattuu jokin sopivan tuttu ja turvallinen.

      Mainitsit tuossa jossain, että huomasit muutaman muunkin blogin aloittaneen sinun innoittamallasi teemalla, ja voin myöntää itsekin harkinneeni vakavasti vastaavan kokeilemista juurikin sinun esimerkkisi pohjalta. Sarjisten ja animaatioiden lisäksi kun tykkään hirmuisesti eläinteemaisista peleistä, (joista muistan sinun joskus erikseen maininneen syitä, miksi et niistä erityisemmin kirjoita) niin kokisin myös voivani tarjota uutta materiaalia teemaa käsitellen.

      Anyway, tosiaankin tekstisi ovat asiaosuudeltaan innoittavia, käsittelet aiheita sopivan laajasti ja olet tehnyt monesti hyvää taustatutkimusta. Melko varmasti jatkan tätä epäsäännöllisen säännöllistä lurkkausta jatkossakin.

      Poista
    3. Jos päätät perustaa tuon blogin joskus laita minulle linkki, ainakin yksi lukija on taattu. Voisin myös mainostella sitä.

      Poista
    4. Kiitos paljon, varmasti linkkailen!

      Poista