Täytetty

 
NIMI: Täytetty
VUOSI: 2025
TARINA JA KUVITUS: Kuutti Terävä

Ensinnäkin pahoittelen kuinka tässä postauksessa on todella surkeat kännykuvat! En vain pystynyt parempaan. Sori!

Täytetty on uunituore, noin 60-sivuinen sarjakuva Kuutti Terävältä, ja on tekijänsä ensiteos. Tilasin sarjiksen suoraan tekijältä, mutta huomasin sarjista olevan tällä hetkellä pieni määrä ainakin Turun sarjakuvakaupassa. Se on ollut osa tekijän gradutyötä ja gradun kirjallinen osio löytyy Lapin yliopiston sivuilta, mikäli aihe kiinnostaa enemmän. Sarjiksesta tuleekin hyvin paljon mieleen ala- ja yläasteikäisille suunnattu opetusmateriaali, mutta se ei silti ole missään nimessä kuiva.

Nimensä mukaisesti pääosassa ovat täytetyt eläimet, eli taksidermia. Sarjiksessa seurataan nuorten oppilaiden luokkaretkeä museoon, ja äänessä ovat sekä oppilaat että oppaat. Osa oppilaista suhtautuu taksidermiaan peläten, osa uteliaasti, ja heidän kysymykset vaihtelevat käytännön asioista suorastaan filosofisiin ihmettelyihin. Aihe oli erilainen ja kiinnostava. Olen ollut todella kiinnostunut taksidermiasta ja keräillyt sellaista paljon nurkkiin.

Joskus yli kymmenen vuotta sitten olin ala-asteella työkokeilussa (missä totesin, että pikkulasten kanssa työskentely ei ole minun juttuni), missä sain järjestää oppitunnin/näyttelyn, jossa toin kaikenlaista kuollutta elukkaa kotoa ja kerroin niistä. Lasten reaktiot olivat silloin kiinnostavia, ja mielestäni on tärkeää, että lapset eivät pääse vieraantumaan luonnosta ja kuolemasta. On kaikille armeliainta, että kuolemaan suhtautudutaan arkisesti, eikä sitä pelätä hysteerisesti.

Sarjis käsitteli teemojaan varsin hyvin, vaikka ei kuitenkaan rapsutellut mitään aihetta paljoa pintaa syvemmältä. Lapsilla on paljon kiinnostavia kysymyksiä ja he käyttäytyvät hämmästyttävän kiltisti - muistan minun ala-asteluokan (siis se luokka, jossa itse olin penikkana) olleen täynnä hirveitä kauhukakaroita, joiden kanssa museoretki olisi ollut painajainen. Ihan hyvä siis, että museon perussäännöt käytiin aluksi läpi. Aiheisiin suhtaudutaan mukavan rauhallisesti ja ymmärrystä löytyy myös pelokkaammille oppilaille. Mielestäni sarjiksella on paljon annettavaa kouluille, ja ilmeisesti sitä on jo hankittu jonkin verran opetuskäyttöön.

Moni aihe on mukana vain epämääräisenä viittauksena, jota ei välttämättä huomaa. Oppaana toimiva Dolly-lammas on selkeästi viittaus kuuluisaan kloonattuun Dolly-lampaaseen, mutta kloonausaihe ei tule mitenkään muuten esille. Samoin päähenkilö Thessa on pussihukka, tarinan ainut sukupuuttoon kuollut laji. Sarjiksen alussa on omistusteksti Tukholman täytetylle pussihukalle, ja odotin koko ajan, että kenties Thessa tulisi kohtaamaan täytetyn "tavallisen" pussihukan, ja se herättäisi hänessä jonkinlaisen tunnereaktion ja kysymystulvan. Mitään tällaista ei tapahtunut, ja Thessan lajilla ei ollutkaan merkitystä, eikä aihe sukupuutosta tullut puheeksi ollenkaan.

Kaikki hahmot ovat furryjä, mikä olisi voinut olla todella hedelmällinen tapa mietiskellä eläinten asemaa ja lajien erilaisuuksia, ja miten me ihmiset olemme myös eläimiä. Lähimpänä tätä päästään, kun Thessa miettii miksi heidän kuolleita ruumiita ei ole näytillä, kun eivätkös hekin ole eläimiä. Lopulta, kuten lähes aina furrytarinoissa, hahmojen lajeilla ei kuitenkaan ole mitään väliä, ja furryt ovat sarjiksessa ihmisten sijasta todennäköisesti siksi, että ne ovat olleet piirtäjälle helpompia tai kiinnostavampia piirtää.

Hyvin pelkistetty ja söpö piirrosjälki ei ole oikein mieleeni, mutta näen siinä potentiaalia. Viivatyöskentelystä puuttuu vielä itsevarmuus, viiva on monesti vähän hapuilevaa ja epätasaista. Kun piirtää puhekuplat ja tekstit käsin, jälki voi parhaimmillaan olla oikein persoonallista,  mutta tässä sarjakuvassa ne olivat enemmän epäsiistin puolelle kallistuvia. Itse puhekuplien tekstit olivat valmista fonttia, mutta käsintehtyä tekstiä näkyi sattumanvaraisesti ainakin lasten monisteessa ja museon tienviitassa. Henkilöiden lajeja oli vaikeaa erottaa. Thessan lajin päättelin omistuskirjoituksesta, nimen th-alusta (thylacine) ja ylipäänsä tarinan aiheesta, mutta ei hän juurikaan näytä pussihukalta. Häntä olisi kannattanut piirtää jäykäksi, eikä kissamaisen kiemurtelevaksi.

Mutta onhan piirustustyyli selkeää seurattavaa, ja muutamassa kohdassa on käytetty luovempia ja kunnianhimoisempia ratkaisuja. Kun hahmo on liian syventynyt omiin ajatuksiinsa, taustalla höpöttävien hahmojen puhekupla haalistuu. Näyttävimmässä kohtauksessa huoneen valot eivät hetkellisesti toimi, ja Thessa lähestyy lasiseinää, jonka takana olevan täytetyn eläimen heijastus heijastuu vähän pelottavasti hänen kasvojensa kanssa. Tässäkin itse toteutus voisi olla viimeistellympi, ja painossa kohtaus on muuttunut liian tummaksi, joten yksityiskohtia on vaikea nähdä, mutta konseptina kohtaus on todella hyvä.

Sarjiksessa on paljon hyviä ideoita, mutta teknisellä tasolla piirtäjän taidot eivät ole vielä hänen ideoidensa tasolla. Hyvin monesti asetelma on toisin päin! Paljon näkee kauniisti piirrettyjä sarjiksia, joiden juonessa ei kuitenkaan ole mitään uutta. Eihän niitä sitten jaksa kauaa lukea. Jos pitää valita nätin taiteen ja kiinnostavan juonen välillä, valitsen ehdottomasti juonen. Tästä on hyvä jatkaa, sillä piirtäjän taidot tulevat vain parantumaan ajan kanssa. Toivottavasti tekijä julkaisee vielä lisää sarjiksia.

TÄHDET: ***

Tšernobylin koirat

 
NIMI: Tšernobylin koirat
VUOSI: 2022
TARINA JA KUVITUS: Johanna Aulén

Tämä melko tuore kotimainen sarjakuva käsittelee todella mielenkiintoista aihetta. Se on Aulénin ilmeisesti ensimmäinen julkaistu sarjakuva, ja sitä on seurannut tänä vuonna ilmestynyt Eläimet lensivät ensin, joka kertoo avaruuslentojen koe-eläimistä. Tšernobylin koirat kertoo dokumentaarisella otteella kuuluisan ydinvoimalan tuhosta, poliittisista jännitteistä, ja mitä alueen ihmis- ja eläinasukeille kuuluu nykyään. Fokus on melko paljon puolivilleinä elävissä koirissa, mutta koirat eivät ole päähenkilöitä, vaan seuraamme turistiryhmää, joille opas latelee faktoja tapahtumista. Varsinainen koirasarjakuva tämä ei ole, vaan koiria käytetään konkreettisina esimerkkeinä evoluutiosta ja tarinankerronnan työkaluina, joille ihmishahmot voivat puhua. Jos esimerkiksi olit saanut mielikuvan, että tämä on nuorisolle suunnattu fiktiivinen eläintarina, jossa kannen koira juoksentelee jännittävästä selviytymisseikkailusta toiseen, tulet pettymään.

Olin törmännyt sarjiksen mainoksiin vähän väliä somessa. Algoritmi selvästi tiesi, mikä minua voisi kiinnostaa, ja jatkuvalla syötöllä tuputti kirjaa näkyville. Aihe kyllä kiinnosti, mutta kuivalta ja persoonattomalta näyttävä kuvitus ei, sekä en saanut selvää millaiselle kohderyhmälle kirja olisi tarkoitettu. Tekijän nimi oli minulle täysin tuntematon. Lopulta kuitenkin huomasin kirjan normihintaa puolet halvemmalla Helsingin kierrätyskeskuksen verkkokaupassa (sen kirja-antimia kannattaa selata säännöllisesti, sieltä voi bongata yllättäviä löytöjä), joten pakkohan se oli tilata.

Kirjan alussa käydään läpi seikkaperäisesti mikä aiheutti ydinvoimalan räjähdyksen. Tällaista omistautumista ja suurta vaivaa taustatietojen kaivamisessa on ihailtava, mutta valitettavasti pitkät tekstiseinät täynnä tiedejargoniaa olivat todella raskasta luettavaa. Mitä enemmän asiaa selitettiin, sitä vähemmän yksinkertaiset herneaivoni sitä ymmärsivät. Sarjakuvassa näytetään myös välähdyksiä evakuoitavien ihmisten arjesta, mutta eniten ruuduilla seikkailevat tämän päivän nimettömiksi ja persoonattomiksi jäävä suomalainen turistiryhmä ja paikallinen opas. Oppaan avulla sarjakuva pystyy luontevasti kertomaan loputonta tietoiskujen virtaa, ja lukija pääsee opaskierrokselle mukaan.

Kirjan esittämät faktat olisivat normaalisti hirvittävän kiinnostavia, mutta jotenkin tämä kiehtovuus ei välity sarjakuvasta, vaikka tekijä on varmasti suhtautunut aiheeseen suurella innolla. Oppaan opetukset sopivat tarinaan, mutta muut ihmiset puhuvat myös robottimaisesti ja epäluonnollisesti. Osa "taviksista" tietää aivan liikaa ja innostuu selostamaan pitkiä monologeja ydinfysiikasta.

Kuvitus on myös valitettavan kuivaa. Kirjassa on hyvin harvoin kiinnostavia perspektiivejä, luovia asetelmia tai rohkeampaa värinkäyttöä. Varjostuksia on minimaalisesti ja ihmisten ja eläinten ihoa tai turkkia ei ole sävytetty. Harvat toimintakohtaukset jäävät latteiksi. Kuvitus on kyllä selkeää ja etenkin taustat, rakennukset ja laitteet ovat yksityiskohtaisia. Lukija on aina selvillä mitä tapahtuu. Itse tyyli on kuitenkin hajutonta ja mautonta, opetuskirjamaista. Kokonaisuutena kirja vaikuttaisi olevan tarkoitettu opetuskäyttöön, ehkä yläaste- ja lukioikäisille. Koiraihminen kun olen totta kai kiinnitin paljon huomiota koiriin, jotka monesti vaikuttavat olevan jäykästi mallista piirrettyjä, ja joiden elekieli ei oikein toimi. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa koirat tappelevat veren roiskuessa ne näyttävät leikkipainivan iloiset ilmeet naamoillaan. Verikin on tuollaista kiinteän näköistä klönttiä.

Olisin kaivannut kaiken tietomäärän keskelle lisää inhimillisyyttä. Kiehtovimmillaan kirja on hetkinä, jolloin se uskaltaa jättää kylmät faktat hetkeksi ja lähteä hieman pohdiskelevampaan suuntaan. Yhdellä sivulla turistiryhmän vieressä näkyi kuolleiden aavemaisia siluetteja, tätä ei korostettu mitenkään ja nopea lukija ei välttämättä edes huomaisi asiaa, mutta se oli kiehtova yksityiskohta. Pidin erityisesti lopusta, jossa opas vertailee elämäänsä "normaalien" ihmisten arkeen. Hän saa asiakkailtaan postikortteja auringonlaskuista ja muista ihanteellisen kauniista asioista, jotka Tšernobylin alueella tuntuvat vierailta, mutta hän kokee näiden kahden maailman olevan silti täydellisesti sekoittuneita toisiinsa. Kirjassa on muutamia kohtauksia, joista ihmisen ja luonnon sielu välittyvät, ja ne saavat lukijan pysähtymään ja miettimään. Itselleni ne olivat kuitenkin liian harvassa, ja kokonaisuutena lukukokemus jäi liian kuivaksi ja etäiseksi.

En oikein osaa sanoa kelle suosittelisin kirjaa, muuta kuin opetuskäyttöön. Pikaisesti nettiä selatessa huomasin kuitenkin kirjan saaneen paljon innostunutta kiitosta. Ilmeisesti kirjan aihe on monille tuntematon ja monille oli tullut yllätyksenä, että alueella on paljon elämää. Valitettavasti en saanut kirjasta uutta tietoa - paitsi toki teknisemmät selitykset, joita en ymmärrä vaikka ne kädestä pitäen selittäisi sata kertaa putkeen. Noh, olemme kaikki erilaisia, ja osaan lukijoista kerronta ja kuvitus olivatkin iskeneet hyvin.

Sarjakuvan jälkeen kirjasta löytyy vielä tekijän kertomus, jossa hän avaa syitä sarjakuvan tekemiselle ja inspiraatiolle. Nostan hattua hänelle siitä, että hän on saanut tämän sarjakuvan tehtyä ja julkaistua ison julkaisijan kautta. Se ei ole mikään pikkujuttu.

TÄHDET: ***

Ginga-kalenteri 2023: Legendaariset kohtaukset

Kannen tekijä Allusauruss

Suomen Hopeanuoli-fanit ry teki ensimmäistä kertaa kalenterin ja omani saapui eilen. Olin projektin vetäjänä ja myös ehdotin kalenterin tekoa alunperin. Olin viime vuoden marraskuussa tehnyt kyselyn yhdistyksen Facebook-sivuilla, jossa seuraajia pyydettiin äänestämään mitä tuotetta he toivoisivat yhdistykseltä. Vaihtoehtoja oli neljä: kalenteri, tarot-kortit, pelikortit ja taidekirja. Kalenteri sai selkeästi eniten reaktioita ja se oli myös helpoin toteuttaa näistä vaihtoehdoista, koska siihen tarvitaan vain 13 kuvaa (kuukaudet ja kansi).

Koska kuvia tulisi olemaan vain vähän ja niitä olisi tarkoitus jaksaa katsoa koko kuukauden verran, päätettiin poikkeuksellisesti tehdä piirtäjähaku, josta voisi valita sitten parhaimmat piirtäjät. Yleensä yhdistyksen projekteihin on saanut osallistua kuka vain. Toivottavasti kukaan ei kokenut tätä valikointia elitistisenä. Vaikka tämän kalenterin tekoon joku ei saanutkaan tällä kertaa osallistua, kannattaa sinnikkäästi hakea tuleviin projekteihin mukaan. Olisin myös halunnut osallistua piirtäjähakuun, mutta minulla ei ole koko vuonna ollut skanneria, joten en pysty tuottamaan painolaatuisia kuvia.

Piirtäjiksi valikoituivat Allusauruss, J.J., Katariina Salomaa, BUBIMILK, Dee, Mawa, _pirityinen_, KaaoksenKorppi, Narncolie, Sepi, SaQe, Zeralex ja Saiccu.

Tekijä Katariina Salomaa

Tekijä Mawa

Kalenterin aiheesta tehtiin myös miniäänestys yhdistyksen foorumilla. Legendaaristen kohtausten ajateltiin miellyttävän mahdollisimman monia. Kohtaukset olisivat tuttuja Hopeanuoli- ja Weed-animeista. Animeista siksi, koska moni ei ole lukenut mangoja (tai on lukenut vain alkupäästä), mutta animet on taatusti jokainen fani nähnyt. Kalenterissa on vuorotellen Hopeanuoli- ja Weed-kohtauksia. Piirtäjät saivat itse valita minkä kohtauksen tekevät, kunhan se esiintyisi animessa ja sopisi kyseiseen kuukauteen.

Kuvat ovat aivan upeita! Jokainen on todella laadukas ja kaikki ovat panneet parastaan, omilla hienoilla tyyleillään. Laitan tähän näytille omat suosikkini, mutta ihan jokainen kuvista on superhieno ja jota jaksaa kuukauden katsella. Mukava nähdä mukana piirtäjiä, jotka eivät ennen ole osallistuneet yhdistyksen projekteihin. Uutta verta tarvitaan aina. Viime vuosina paljon taittohommia tehnyt Juhomoro taittoi tämänkin projektin ja teki hyvää työtä.

Tekijä Sepi

Tekijä _pirityinen_

Jos jotain miinuksia on väen vängällä keksittävä, niin pienimmät yksityiskohdat ovat vähän kärsineet painossa. Ostajat tuskin edes huomaavat tätä, koska he eivät ole nähneet alkuperäisiä versioita koneella. Yksi kuvista on myös painossa tullut liian tummaksi. Nämä ovat pikkuvikoja. Koska piirtäjät saivat itse valita kohtaukset, olikin odotettavissa, että ihmis- ja karhuhahmoja on vältelty, eikä näitä esiinny ollenkaan. Tämä on todella harmittavaa, koska nyt kalenteri on täynnä pelkkiä koiria ja joitain legendaarisimpia kohtauksia ei nähdä. En sitten tiedä mikä tekisi etenkin ihmishahmojen piirtämisestä houkuttelevampaa, kun pakottaminen ja lahjominen ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Kalenterin kaikki kuvat ovat myös digitaalisia, mikä vähän harmitti minua, koska itse päädyn aina suosimaan perinteistä. Mutta nämä vikinät ovat todellakin pieniä murheita, sillä kokonaisuudessaan tuote on laadukas.

Kalentereita pystyi tilaamaan vain ennakkotilauksena. Kalentereita teetettiin vain ennakkotilattu määrä + muutama ylimääräinen kappale, jotka todennäköisesti menevät kaikki arvontojen/kilpailujen palkinnoiksi. On valitettavaa, jos joku haluaisi kalenterin vielä ja missasi ennakkotilauksen, jota kuitenkin mainostettiin useaan otteeseen yhdistyksen somessa. Kalentereita ei haluttu ostaa varastoon, sillä kalenterin arvo laskee jatkuvasti mitä pidemmälle vuosi etenee. Ehkä joku ylimääräinen kappale päätyy vielä myyntiin yhdistyksen Hopeapuotiin tai tapahtumissa myyntipöydälle, mutta tulevaisuudessa tälläiset tuotteet kannattaa heti ennakkotilata, jotta varmasti saa omansa.

Koska en varsinaisesti ollut tekijöissä mukana, uskallan tällä kertaa antaa arvosanan!

TÄHDET: ****

Tähdenlento 17

Kannen tekijä A.vulgaris

 Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n uusimman jäsenlehden teemana on Yoshihiro Takahashin vielä suomentamaton, koirataisteluista kertova sarja Shiroi Senshi Yamato. Olin odottanut jäsenten äänestävän tätä teemaa jo vuosia, enkä oikeastaan uskonut sen koskaan voittavan äänestyksissä. Mukavaa olla väärässä. Vielä kun sarja saataisiin suomeksi! Olen lukenut Yamatoa jonkin verran fanikäännöksinä ja näiden perusteella pystyin kirjoittamaan sarjasta.

Yritin ottaa myös huomioon sen etteivät kaikki lukijat ole tutustuneet Yamatoon. Sarja oli jo esitelty aiemmassa numerossa, joten kerroin sarjasta pähkinänkuoriversion Pääkirjoituksessa. Silti tämä suomentamaton sarja ei välttämättä kiinnostaisi kaikkia lukijoita, joten lehteen oli tärkeää saada juttuja muistakin aiheista. Mielestäni tämä tasapainottelu onnistui melko hyvin. Yamatoa kaivanneet saivat tarpeeksi Yamato-juttuja, ja ne, joita aihe ei kiinnosta voivat silti löytää jotain mielenkiintoista lehdestä.

Etukäteen epäilinkin, että olisin vakiokirjoittajista ainoa, joka osaisi kirjoittaa Yamatosta. Teinkin neljä viidestä Yamato-artikkelista, mutta onneksi Methpring suostui kyselyyni tehdä artikkeli sarjan eri julkaisuista. Tein Yamatosta ja Bruiserista hahmoesittelyt, ja A.vulgaris laittoi nämä hahmot kanteen (joka muuten on todella sympaattisen näköinen ja voimakkaat värit sopivat syksyyn!). Kirjoitin myös sarjan merkityksestä Takahashin uralla, ja Yamaton oudoimmista vihollisista. Ehdin myös loppumetreillä tehdä jutun SubTV:n 2000-luvulla näyttämistä animeista, joka on toivottavasti kivan nostalginen vanhemmille lukijoille.

Mitä muut kirjoittajat saivat aikaan? Nykyään Harrastusseura Revontulen puolella vaikuttava Raezla kirjoitti meille artikkelin tulevasta Pörröcon-tapahtumasta. En itse pääse tuohon tapahtumaan, mutta artikkeli oli kiinnostava ja toivon tapahtumalle onnea. Tapahtumasta voi lukea lisää heidän nettisivuiltaan.

Koska Yamato on valkoinen akita, etsin lehteen kasvattajaa, joka voisi tehdä akitoista rotuesittelyn ja jolta löytyisi myös nimenomaan valkoinen koira. Tämä juttu oli todella kattavasti kirjoitettu. Akitoista on toki ollut aiemmin juttua Tähdenlennossa, numero 2:ssa vuonna 2014. Tämä vanhempi artikkeli kuitenkin keskittyi kertomaan lähinnä millaista on elää näiden koirien kanssa, ja siinä oli amerikkalaisia ja japanilaisia akitoja sekaisin. Tämän ja pitkän aikavälin vuoksi koin olevan ok, jos nyt viimein tehtäisiin varsinainen rotuesittely japanilaisista akitoista.

Muihin muiden kirjoittajien juttuihin lukeutuivat faktatekstit liito-oravista (mikä myös sopii Yamato-teemaan, koska yksi oudoimmista vihollisista on jättikokoinen liito-orava) ja madagaskarinsihisevistätorakoista (melkoinen sanahirviö). Lehdessä oli vielä tilaa, joten pyysin erästä nettikaveriani kirjoittamaan millaista on elo hänen susitaustaisten koiriensa kanssa.

Lehden visuaalinen ilme on oikein toimiva. Mukana on paljon hienoja taustoja ja tylsät valkoiset sivut ovat minimissä. Ehdottomasti hienoimmat sivut ovat akitajutussa, jossa on paljon hienoja kuvia ja upeat kirsikankukkataustat. Pidin myös paljon SubTV:n animet -jutun oranssista taustasta ja kuvien käytöstä. Miinuksena joillakin sivuilla kuvat/taustat ovat aavistuksen liian tummia. Samaa kuvaa hyppäävästä Yamatosta on käytetty kahdesti sisällysluettelon taustana ja hahmoesittelyssä, tämä ei kuitenkaan ollut liian häiritsevää. Karuimmat sivut ovat mangajulkaisujen artikkelissa. Kuvat olivat erimuotoisia ja ne kaikki piti käyttää, jotta lukija konkreettisesti pääsisi näkemään julkaisujen erot. Taittajalle oli varmasti haaste saada kaikki järkevästi mukaan ja tyhjä valkoinen tausta ei auttanut karua ilmettä.

Olen tyytyväinen tähän numeroon. Hieman kuitenkin huolestuttaa onko lehdessä tarpeeksi lukemista myös niille, joita Yamato ei kiinnosta? Onneksi vuodessa ilmestyy kaksi jäsenlehteä ja myös pienemmät jäsenpostit päälle, joten varmasti jotain kiinnostavaa aina löytyy ja jäsenmaksulleen saa vastinetta.

Yhdistys täytti tänä vuonna 10 vuotta ja sen kunniaksi kummassakin lehdessä oli juliste. Tässä numerossa oli VirvaPP:n piirtämä suorastaan eeppinen Yamato-juliste. Aivan upea kuva leiskuvilla väreillä! Luulisi, että tämä jos jokin tulee lisäämään kiinnostusta sarjaa kohtaan. Suuri kiitos VirvaPP:lle tästä ja monista muista kuvista, joita hän on antanut yhdistyksen käyttöön.

Ensi vuoden teemoiksi jäsenet äänestivät alkuvuoteen internet & some, ja loppuvuoteen Riki. Etenkin Riki-teemaa odottelen innolla!

Tähdenlento 16

Kannen tekijä Zerwolf

 
Uusin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehti ilmestyi eilen postilaatikkoon. Teemana oli tällä kertaa pelit, sisältäen kaikenlaiset pelit videopeleistä roolipeleihin.

En ole itse mikään himopelaaja, joten teema ei ole minulle erityisen läheinen ja minulla oli hieman vaikeuksia keksiä aiheita, joista voisin itse kirjoittaa. Tämän numeron teko sujui kuitenkin kivuttomasti ja muut kirjoittajat saivat kirjoitettua paljon hyvää materiaalia, eikä mitään jäänyt roikkumaan viimetinkaan. Pari juttua jäi saapumatta (kuten aina), mutta tämä ei ollut maailmanloppu. Yllätyin kuinka kiva numero aiheesta saatiin aikaan! Tämä numero pongahti suoraan suosikkieni kärkeen, saattaa olla, että se on ehkä paras Tähdenlento tähän mennessä.

Kansi on aivan ihana, todella värikäs ja yksityiskohtainen. Ehdottomasti suosikkikanteni. Mukana oli myös pitkästä aikaa juliste, sekin mukavan yksityiskohtainen ja sopivan eeppinen juhlavuodelle (yhdistys täytti tänä vuonna 10 vuotta).

Tässä numerossa oli mielestäni hyvä tasapaino Ginga-juttujen ja peliteeman välillä. Todella monipuolisia ja laadukkaita artikkeleita.

En tosiaan ole mikään gamer, vuodesta toiseen pelaan samoja Pleikkari ykkösen ja kakkosen pelejä. Mitään ajankohtaisia juttuja en pystyisi peleistä kirjoittamaan, mutta onneksi A.vulgaris kirjoitti melko tuoreesta Night in the Woods -pelistä, Suetic kirjoitti vain Japanissa julkaistusta Jumputi Heroes -mobiilipelistä, jossa on mukana Ginga-hahmoja, NightWolf-_- osasi kertoa Nintendon historiasta, sekä Supatsup kertoi pelien striimauksesta. Myös roolipeleistä ja larppauksesta oli juttua, eli kyllähän näillä eväillä pärjäsi hyvin ja osa pelijutuista oli samalla Ginga-aiheisia!

Itse kirjoitin Dino Crisis -pelistä, joka on vanha ja vähän unholaan jäänyt PS1:n peli, jota aikoinaan pelasin paljon. Tarkoituksenani oli myös kirjoittaa Digimon World -pelistä, PS1:lle sekin, joka on kaikkien aikojen lempipelini. Jälkimmäisestä olisi kuitenkin tullut liian suuri kirjoitusoperaatio, kun on niin rakas peli kyseessä en kuitenkaan olisi osannut pitää tekstiä lyhyenä, ja ei ehkä olisi ollut järkeä tunkea kahta retropeliä samaan lehteen. Ehkä joskus myöhemmin kerron tästäkin pelistä. 

Muihin kirjoittamiini juttuihin lukeutui historiallinen artikkeli tiikerien asemasta Japanin kulttuurissa. Tämä aihe oli ihan outo päähänpisto, joka valtasi mieleni ja oli vain pakko toteuttaa. Ihanaa, kun on lehti johon voin tunkea sekalaisia päähänpinttymiä, kunhan ne edes jotenkin voisivat kiinnostaa lukijakuntaa. Vähän pelkäsin onko juttu aivan liian pitkä, mutta yllätyksekseni se kuvien kanssa vei "vain" neljä sivua.

Muiden kirjoittamista artikkeleista suosikkeihini lukeutuivat ainakin A.vulgariksen muistelma Hopeanuoli-liveroolipelistä, josta olen jo kauan halunnut raporttia lehteen, olihan kyseessä varsin merkittävä ja erikoinen tapahtuma Suomen Ginga-skenessä. Myös Vivyn mittavan Ginga-kokoelman esittely ja keräilystä puhuminen ylipäänsä oli kiinnostavaa. Keräilijöiden kokoelmia voisi varmaan esitellä useammin. 

Taitto on tosi kivan näköistä ja näyttää yhä enemmän "ihan oikealta lehdeltä". Jotain pientä viilausta yhä on, mutta ihan mahdottomia ei kuitenkaan kannata vaatia kun kyseessä on kuitenkin yhdistyslehti. Monilla muilla yhdistyksillä on huomattavasti kämäisempiä lehtiä, joillakin ei edes minkäänlaista lehteä. Kuvien asettelu toimii ja olin ilahtunut monista hienoista taustoista. Etenkin tiikeriartikkelini oli mielestäni todella hieno, oikeastaan juuri sellainen mitä olin toivonut, samoin Dino Crisis -juttu sopivan tummanpuhuva. Pöytäroolipelistä kertovassa jutussa on kivasti aseteltu kuvat ja raikas tausta loi mukavan kesäisen tunnelman.

En huomannut mitään liian tummaa kuvaa, mutta pari vähän pikselistä kuvaa bongasin. Nämä olivat kuitenkin ilmeisesti kännykällä kuvattuja muistoja tapahtumista, joten on ihan ymmärrettävää ettei niiden laatu ole täydellistä. Kun kyseessä on todistekuva tapahtumasta, on kuvan historiallisella arvolla enemmän merkitystä kuin teknisellä laadulla.

Siinäpä se. Todella kiva numero! Tälläistä lisää. 

Mukana tuli pitkästä aikaa juliste. Tekijänä SHL.

Hopeanuoli-värityskirja (Suomen Hopeanuoli-fanit ry)

Kannen tekijöinä Juhomoro, Zif, & SHL

 Osallistuin viime vuonna Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n värityskirjaprojektiin ja kirjat saapuivat painosta tämän vuoden tammikuussa. Koska tein kirjaan 4 kuvaa ja suunnittelin miten hahmot ja aiheet jakautuisivat kirjassa, en voi puolueellisuuteni vuoksi antaa kirjasta arvosanaa. Tosin tämä on aika typerä sääntö itselläni, koska kirjoitan kuitenkin ihan samanlaisen arvostelun kuin muistakin teoksista.

Kirjan teemana on Akakabuto-saaga, koska sen ajateltiin uppoavan mahdollisimman moneen faniin ja tulevaisuudessa olisi helppo jatkaa siitä eteenpäin. Kuvia on 52, sisältäen monipuolisesti tärkeimpiä koira-, karhu- ja ihmishahmoja, taustoilla ja ilman taustoja. Piirtäjinä toimivat A.vulgaris, Harlequinsy, Hopeakuu, Jalle, Juhomoro, Kurome, Lucifer, Nara, SaQe, SHL, Suetic, Taru Laaksonen, Tino Jansson, Zerwolf, sekä Zif.

Olen tyytyväinen kirjaan, se on sopivan paksu ja maltillinen A5-koko helpottaa värittämistä, joskin itse en aio värittää kuvia, vaan pidän kirjan keräilykappaleena. Kirjan taittajana toiminut Juhomoro teki hyvää työtä. Painojälki on pääsääntöisesti hyvää ja tarkkaa, mutta parin kuvan kohdalla ääriviivat olisivat voineet olla paksumpia ja paksuuksissa enemmän vaihtelua. Tämä ongelma on kuitenkin itse piirroksissa, ei painossa. Huomasin myös yhden omista kuvistani olevan vähän haalea, mikä todennäköisesti on ihan oma mokani.

Jokaisen hahmon nimi ja kuvan piirtäjä on mainittu, joskin näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että parempi ratkaisu olisi ollut merkitä kirjaan sivunumerot ja lopussa pyhittää yksi sivu käymällä läpi mitä sivuja kukin on piirtänyt. Nyt nimet lukevat monesti päällekkäin kuvan kanssa, mikä ei onneksi ole hirveän häiritsevää, mutta olisi ollut parempi ettei kuvassa olisi ollut mitään ylimääräistä.

Tekemistäni neljästä kuvasta olen kahteen yhä hyvin tyytyväinen. Nämä olivat Hakurou ja yhteiskuva Ginistä ja Sniperista. Kaksi muuta olivat vähemmän onnistuneita. Kuva Benistä ja Crossista perustui ikivanhaan luonnokseeni, koska kirjaan piti loppumetreillä saada nopeasti täytettä. Tämä kuva on ihan ok, mutta vähän kiireellä tehty ja siinä on joitain juttuja, joista en pidä. Pohjanoteeraukseni oli kuitenkin kuva Rikistä, joka oli vieläpä ensimmäinen kuva mitä tein värityskirjaa varten ja Riki on lempihahmoni! Silti kuvasta tuli törkeän ruma, tylsä ja jäykkä. Onneksi sain mukaan parempia kuvia, joten tuo epäonnistunut ei jäänyt ainoaksi työnäytteekseni.

Kirjassa on todella paljon hienoja kuvia. Mahdollisimman moni hahmo pääsee esille ja piirtäjien eri tyylit tekevät kirjasta monipuolisen. Tämä oli hieno saavutus yhdistykseltä ja varmasti yhdistys tekee tulevaisuudessa toisenkin värityskirjan, sillä tämä otettiin niin hyvin vastaan.

Värityskirjan pystyi ennakkotilaamaan viime vuonna. Yhdistys tilasi myös pienen määrän ylimääräisiä kirjoja, jotka aiotaan myydä tapahtumissa ja Hopeapuodissa. Kannattaa pitää yhdistyksen sosiaalista mediaa silmällä milloin ylimääräiset kirjat tulevat myyntiin.

Tähdenlento 15

Kannen tekijä Zif

 Jälleen yksi numero Tähdenlentoa on valmistunut ja on saapunut ainakin osalle Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenistä. Teemana olivat taide & käsityöt ja taiton teki tällä kertaa poikkeuksellisesti Juhomoro, joka on aikaisemmin taittanut Jäsenposteja. Kiitos hänelle hyvästä työstä. Olen melko tyytyväinen tähän numeroon, vaikka täytyy myöntää etten niin hirveästi laittanut siihen vaivaa verrattuna joihinkin aikaisempiin numeroihin. Oikean elämän haasteiden vuoksi olen ollut aika väsynyt. Onneksi sisältöä tuli kiitettävästi muilta kirjoittajilta ja teema selkeästi inspiroi ihmisiä.

Katsaus sisälmysluetteloon:

Joitain kirjoittamiani juttuja olivat muun muassa "Miksi suomalaiset rakastavat Hopeanuolta?" Tämä oli todella nopeata kirjoittaa, koska olin yhdistyksen nimissä vastannut tälläisiin kysymyksiin jo pari kertaa. Juttu onkin kooste kahdesta antamastani vastauksesta. Yhdistykseen otetaan silloin tällöin yhteyttä bloggaajien, tubettajien, ja niin edelleen toimesta. Yksi aika pitkä kirjoittamani juttu oli "Hopeanuoli Shonen Jumpissa", jossa kerrottiin Hopeanuolen alkuperäisestä julkaisusta kyseisessä lehdessä. Tätä oli mielenkiintoista tutkiskella ja tälläiset historiatekstit kiinnostavat minua paljon. Jotain muitakin juttuja kirjoitin, mutta täytyy myöntää etten omasta mielestäni kirjoittanut mitään supermielenkiintoista tähän lehteen, tai mitään sellaista jonka julkaisua olisin odottanut kuin kuuta nousevaa. Joitakin ensi vuoden tekstieni julkaisua odottelen kuitenkin mielenkiinnolla.

Muilta kirjoittajilta sen sijaan tuli oikein mielenkiintoista ja monipuolista luettavaa. Kuunjuurella:n luutaide oli kiinnostava lisä hyvin omalaatuisena taiteenmuotona, suuri kiitos hänelle kun suostui haastatteluun. Juhomoro oli haastatellut Hopeanuoli-fanikunnan yhtä suosituinta piirtäjää, eli SHL:ää (entinen IsisMasshiro). Oli jo aikakin, että hänen haastattelu saataisiin lehteen. Oli hienoa saada myös Vivecan kauniita ja yksityiskohtaisia kanipiirroksia mukaan. Taidekujailusta olen jo kauan haaveillut juttua ja taideteema antoi hyvän tekosyyn kutsua taidekujien veteraani SaQe kirjoittamaan oikein pitkä artikkeli tästä harrastuksesta.

Eri tavat luoda taidetta tulevat lehdessä hyvin esille. Piirtämisen lisäksi käsitellään cosplaytä, kirjoittamista (joskin tässä en ollut samaa mieltä joidenkin neuvojen kanssa), luutaidetta ja taidekujailua. Todella hyvä lisä oli myös A.vulgariksen tekemä juttu, jossa näytettiin maalaus vaihe vaiheelta. Kaikki vaihekuvat oltiin saatu mukaan. Tämä on yksi parhaiten teemaa noudattanut numero.

Sitten risuja ja ruusuja lehden ulkonäöstä. Munasin itse tilatessani lehtiä painosta, sillä unohdin tarkentaa, että kannen kuuluisi olla paksumpi kuin sisäsivut. Mutta lehteä selaillessani ei tämä mielestäni tunnu silmille (tai sormille) hyppivältä erolta edellisiin verrattuna. Painojälki on hyvää ja liian tummia tai epäselviä kuvia ei ollut. Zifin tekemä kansi on oikein sympaattinen ja mukavan värikäs, joskin Ginin kasvojen epäsymmetrisyys vähän häiritsee erikokoisten silmien takia. Tätä voi ennaltaehkäistä peilaamalla kuvaa piirtämisen aikana ja onnistuisi korjaaminen jälkikäteenkin kuvan ollessa digitaalinen.

Joillekin jutuille on tehty oikein hienot taustat ja kuvien asettelut, ehdottomasti hienoin oli Kuunjuurella:n aukeama. Myös suomalaisten Hopsu-rakkaudesta kertova juttu suomalaisuutta korostavien kuvien ja sinisen värin kanssa oli erittäin onnistunut. Taitossa on monia kekseliäitä ideoita, pidin esimerkiksi "Lemmikkinä hiiri"-jutun taustan hiiren jalanjäljistä, mutta välillä kuvien asettelu näyttää sekavalta ja pieniä kuvia tuntuu olevan samalla sivulla liikaa. Toisaalta muutama artikkeli näyttää pikemminkin karulta. "Hopeanuoli Shonen Jumpissa" on mielestäni karuin. Moni ei välttämättä ole koskaan nähnyt vain Shonen Jumpissa esiintyneitä kuvia. Hopeanuoli oli päässyt koristamaan kyseisen lehden kantta kuudesti, mutta jutussa näytettiin vain kolme kantta pienellä, vaikka niiden vieressä olisi ollut vielä tyhjää tilaa. Cosplay-artikkelissa myös kuvia on aseteltu vähän omituisesti päällekkäin ja niiden vieressä on selkeää tyhjää tilaa. Taidekuja-artikkeli on viisi sivua pitkä ja hämmentävästi joka sivulla on erilainen tausta. Tämä olisi toiminut paljon paremmin jos taustoja olisi ollut vain yksi. Kuitenkin kokonaisuudessaan lehti on laadukas ja taittaja teki hyvää työtä, etenkin kun ottaa huomioon ettei hän ollut taittanut lehteä aikaisemmin.

Samalla postituskerralla tuli myös vuoden kolmas Jäsenposti ja tukijäsenenä saan myös joka kerralla Tukiekstran. Tällä kertaa Tukiekstrana oli kaksipuolinen juliste, jotka ovat jälleen Juhomoron remasteroimia vanhoja anime-/oheistuotekuvia. Remasteroinnin avulla näitä kuvia voi painaa suuressa koossa ja niissä ei ole mitään pikselisyyttä. Olin toisen puolen näyttävään julisteeseen todella tyytyväinen, koska kuva on yksi eeppisimmistä promokuvista mitä 80-luvulla animelle tehtiin ja onhan siinä myös Riki! Kaikki Rikit tänne heti ja nyt. Alakuvasta näette vilauksen Jäsenpostista ja julisteen yhdestä puolesta. Tähdenlento on A5 josta voitte päätellä julisteen ja Jäsenpostin koon.

Kokonaisuudessaan onnistunut numero. Odottelen ihan positiivisesti ensi vuoden numeroita, jolloin teemoina ovat Pelit ja Shiroi Senshi Yamato. Etenkin Yamatoa olen kaipaillut teemaksi jo kauan, enkä oikeasti uskonut, että sitä ikinä valittaisiin. Eikä pelitkään mikään huono teema ole, vaikka en todellakaan ole mikään hardcore gamer. Vingutan vuodesta toiseen lähinnä samoja Pleikkari ykkösen ja kakkosen pelejä. Toivottavasti muut kirjoittajat osaavat kertoa aiheesta minua enemmän ja ajankohtaisemmin.

Yhdistyksen ulkopuoliset voivat ostaa tämän numeron Hopeapuodista, kunhan se lähiaikoina lisätään sinne. Nyt koronan aikaan yhdistys ei ole voinut osallistua tapahtumiin, mutta kunhan tapahtumia aletaan taas aktiivisesti järjestää voi lehtiä ostaa myös yhdistyksen myyntipöydiltä.