NIMI: Bob, Son of Battle
VUOSI: 1956
TARINA: Alfred Ollivant
KUVITTAJA: ?
Bobia voisi helposti luulla Lassien kopioksi, mutta alkuperäinen Alfred Ollivantin kirja on kirjoitettu vuonna 1898, ennen Eric Knightin tunnettua Lassie palaa kotiin -kirjaa (1940). Kuitenkin tämä sarjakuvaversio on selkeästi syntynyt Lassien innoittamana, tuottaakseen rahaa mukavasti 50-luvun Lassie -elokuvien (Challange to Lassie, 1949/1950 ja The Painted Hills, 1951) siivillä.
Sarjakuvaa on vain yksi osa. Juoni kertoo kahdesta lammaspaimenesta Skotlannissa, kumpikin kilpailee joka vuosi arvostetun Dale Cupin voitosta. James Moore kuuluu Kenmuirilla asuvaan englantilaiseen sukuun, joka on tunnettu harmaista collieistaan. Nykyinen collie Bob on viimeinen Kenmuirin harmaa koira, josta povataan Dale Cupin seuraavaa voittajaa. Suku on voittanut harmailla koirillaan Dale Cupin useasti, muttei koskaan kahtena vuotena peräkkäin. Mikäli Bob onnistuisi tässä suku saisi pitää kilpailun kiertopalkinnon ikuisesti itsellään. Mooren suvulla on kuitenkin varteen otettava kilpailija, katkera ja kateellinen skotti Adam M'Adam ja hänen suuri punainen rakki Red Wull.
Koko kylä tuntuu inhoavan M'Adamia ja hänen koiraansa. Kun Wullie on vielä pentu Bob jopa kiusaa häntä, tiputellen ärisevää pentua kaninkoloon ja puroon James Mooren työntekijöiden naureskellessa vieressä. Edes M'Adamin oma poika ei pidä isästään, vaan viettää aikaansa Mooren perheen luona ja saa vähän väliä isältään turpiin tämän vuoksi. Dale Cup lähestyy, mutta Mooren vaimo kuoleekin yllättäen, eikä Moore halua osallistua kilpailuun kyseisenä vuonna. Vahingoniloisen M'Adamin Wullie voittaa kisan ja katkeruudesta kieroutunut mies viettää päivänsä tuijottaen pokaaliaan. Pokaali kuitenkin on kiertopalkinto ja seuraavana vuonna M'Adamin kuuluu taas kilpailla siitä. Nyt kilpailuun osallistuu myös Bob, joka voittaakin kisan. M'Adam ei suostu luovuttamaan pokaaliaan ja aikoo tuhota sen. Lopulta pokaali saadaan James Moorelle ja Bobille, sekä seuraavana vuonna pari voittaa kilpailun jälleen, jolloin pokaali jää pysyvästi Kenmuirin tilalle.
Tarina oli melko mielenkiintoinen, vaikkakin ennalta-arvattava. Juoni oli mukavan maanläheinen ja vanhanaikainen, joskin sarjakuvan lyhyyden vuoksi tapahtumat mennään läpi pikakelauksella. Kenties alkuperäinen kirja on lukemisen arvoinen. Kuvitus on aikakaudelle tyypillistä, persoonatonta ja rumasti väritettyä.
TÄHDET: **1/2
