NIMI: Bob, Son of Battle
VUOSI: 1956
TARINA: Alfred Ollivant
KUVITTAJA: ?
Bobia voisi helposti luulla Lassien kopioksi, mutta alkuperäinen Alfred Ollivantin kirja on kirjoitettu vuonna 1898, ennen Eric Knightin tunnettua Lassie palaa kotiin -kirjaa (1940). Kuitenkin tämä sarjakuvaversio on selkeästi syntynyt Lassien innoittamana, tuottaakseen rahaa mukavasti 50-luvun Lassie -elokuvien (Challange to Lassie, 1949/1950 ja The Painted Hills, 1951) siivillä.
Sarjakuvaa on vain yksi osa. Juoni kertoo kahdesta lammaspaimenesta Skotlannissa, kumpikin kilpailee joka vuosi arvostetun Dale Cupin voitosta. James Moore kuuluu Kenmuirilla asuvaan englantilaiseen sukuun, joka on tunnettu harmaista collieistaan. Nykyinen collie Bob on viimeinen Kenmuirin harmaa koira, josta povataan Dale Cupin seuraavaa voittajaa. Suku on voittanut harmailla koirillaan Dale Cupin useasti, muttei koskaan kahtena vuotena peräkkäin. Mikäli Bob onnistuisi tässä suku saisi pitää kilpailun kiertopalkinnon ikuisesti itsellään. Mooren suvulla on kuitenkin varteen otettava kilpailija, katkera ja kateellinen skotti Adam M'Adam ja hänen suuri punainen rakki Red Wull.
Koko kylä tuntuu inhoavan M'Adamia ja hänen koiraansa. Kun Wullie on vielä pentu Bob jopa kiusaa häntä, tiputellen ärisevää pentua kaninkoloon ja puroon James Mooren työntekijöiden naureskellessa vieressä. Edes M'Adamin oma poika ei pidä isästään, vaan viettää aikaansa Mooren perheen luona ja saa vähän väliä isältään turpiin tämän vuoksi. Dale Cup lähestyy, mutta Mooren vaimo kuoleekin yllättäen, eikä Moore halua osallistua kilpailuun kyseisenä vuonna. Vahingoniloisen M'Adamin Wullie voittaa kisan ja katkeruudesta kieroutunut mies viettää päivänsä tuijottaen pokaaliaan. Pokaali kuitenkin on kiertopalkinto ja seuraavana vuonna M'Adamin kuuluu taas kilpailla siitä. Nyt kilpailuun osallistuu myös Bob, joka voittaakin kisan. M'Adam ei suostu luovuttamaan pokaaliaan ja aikoo tuhota sen. Lopulta pokaali saadaan James Moorelle ja Bobille, sekä seuraavana vuonna pari voittaa kilpailun jälleen, jolloin pokaali jää pysyvästi Kenmuirin tilalle.
Tarina oli melko mielenkiintoinen, vaikkakin ennalta-arvattava. Juoni oli mukavan maanläheinen ja vanhanaikainen, joskin sarjakuvan lyhyyden vuoksi tapahtumat mennään läpi pikakelauksella. Kenties alkuperäinen kirja on lukemisen arvoinen. Kuvitus on aikakaudelle tyypillistä, persoonatonta ja rumasti väritettyä.
TÄHDET: **1/2
Kiitos hyvästä blogista! Olen jo jonkun aikaa blogiasi seurannut, mutta innostuin kommentoimaan vasta nyt. Laittelin ison läjän kiinnostavia nimikkeitä talteen, jos joskus olisi aikaa katsoa... Ja sain kaverini ostamaan yhden sarjakuvan, sen jossa koirat ratkaisevat mysteerejä X-files tyyliin.
VastaaPoistaMainitsit aiemmin kysymyksissä ja vastauksissa, että pelaat joskus pleikalla. Oletko kuullut pelistä nimeltä Tokyo Jungle (Playstation 3)? Ei koiraeläinpeli, mutta tarinassa on paljon koiria ja pelattavana on useita koiraeläimiä. En pyydä arvostelemaan, ihan vain vinkkasin, jos iskisi.
Linkitin blogisi. :)
Kiitos lukemisesta! Minulla on siis PS1 ja PS2, kolmosta en ole hankkinut kun rahaa menee niin paljon muihin asioihin ja muutenkin en ole niin kova pelaamaan. Toivottavasti jossain vaiheessa kuitenkin saan sen hankittua, kun ei aiemmille tietenkään enää ilmesty uusia pelejä. Tokyo Junglen tiedän kyllä ja olisi varmaan ihan huvittavaa sitä pelata, mutta olisin toivonut realistisempaa selviytymispeliä eläimillä.
PoistaYmmärrän tuon rahapulman. Itse pelaan peliä siskoni pleikalla, kun sain sen lainaan.
PoistaTokyo Junglessa harmittaa eniten, että kaikki eläimet käyttäytyvät tismalleen samoin. Nopeudet, puolustusarvot sun muut kyllä eroavat, mutta loppujen lopuksi on sama millä eläimellä pelaa. On se noinkin koukuttava, mutta olisi ollut mahtavaa, jos eläimet käyttäytyisivät lajinsa tavoin.
Toivottavasti realistinen eläinselviytymispeli ilmestyy joskus. Ja mielellään vielä laitteelle, jonka itse omistaa.
http://kotaku.com/new-game-from-creator-of-rayman-lets-you-be-an-animal-1620249153/+evnarc tämä vaikuttaisi mielenkiintoiselta
PoistaPitääpä laittaa muistiin. Toivottavasti on yhtä hyvä kuin mitä lupailee.
PoistaAlkuperäisteoksen (1898) ihailijana minua kismitti lievästi että koira piti väkisin vääntää työlinjaisesta bordercolliesta scotlanninpaimenkoiraksi tässä sarjakuvassa. Piirtojälki ei hirveästi silmiä kirvele, mutta vain nuo värit. Kuin joku olisi oksentanut mustikoita paperille.
VastaaPoistaLassie myy, mutta kyllä muutkin vähemmän suositut koirarodut ansaitsevat päästä valokeilaan edes joskus.