Fang on kahden pokkarin mittainen sarja vuodelta 1998, joka suomennettiin vuonna 2014. Yoshihiro Takahashi toimi sen kuvittajana ja Akira Ito käsikirjoittajana. Takahashin kuvitustyö on sarjassa erinomaista, ja tämän artikkelin kritiikki kohdistuukin lähinnä Iton kirjoittamaan materiaaliin. Fangin aihe on kiinnostava ja kuvituskin moitteetonta, joten mikä sitten meni vikaan?
Sarja kertoo koirasusi Askarista ja sen isännästä Nozomi Tachibanasta, joka on tarinan alussa metsänvartija Alaskassa. Tachibanan saksanpaimenkoira Lobo on saanut Askari-pennun viimeisen newfoundlandinsuden kanssa. Salametsästäjät hyökkäävät Tachibanan mökille, ampuvat hänen intiaanipäällikköystävänsä kuoliaaksi, sekä sytyttävät mökin tuleen, jolloin Lobo kuolee. Tachibana vannoo kostoa mysteerisen Mister-nimisen miehen johtamille salametsästäjille. Syyllisten jäljittäminen tuo hänet takaisin kotimaahansa Japaniin.
Harvinaisen suden verensä ansiosta Askari on erittäin voimakas, nopea ja kestävä. Sen väitetään voivan juosta 200 kilometriä vuorokaudessa, ja sen leukojen olevan 650 kertaa tavallista koiraa voimakkaammat. Tämän vuoksi salametsästäjiä palkkaava rikollisjärjestö tahtoo kaapata sen, ja käyttää sen DNA:ta sotakoirien luomiseen. Askari ei ole kuitenkaan arvokas pelkästään kykyjensä takia. Askari on maailman ainoa newfoundlandinsuden verta kantava koirasusi. Tachibana haluaa ostaa Alaskasta maata newfoundlandinsusien luonnonsuojelualueeksi, mutta ensin hänen pitäisi pysäyttää Mister, sekä myydä isältään perimänsä kerrostalo.
Tachibana on puhdasverinen ekosoturi, joka pitää ihmisiä maapallon loisina ja asettaa eläimet etusijalle. Hän vaikuttaa välittävän vain lapsista, muut ihmiset saavat häneltä kylmää ja ylimielistä kohtelua. Omien aatteidensa radikalisoimalla Tachibanalla ei tiedettävästi ole sotilaskoulutusta, mutta hän pukeutuu päästä varpaisiin camo-kuvioon ja ajaa armeijan käyttämää Hummeria. Myös Askarin nimi tarkoittaa soturia, ja se on puoliksi armeijan suosima saksanpaimenkoira, sekä puoliksi puhdasta luontoa symboloiva jalo susi. Kaksi ekosoturia valmistautuvat sotaan eläinten ja luonnon puolesta. Salametsästäjiä metsästävä päähenkilö, joka haaveilee luonnonsuojelualueen pystyttämisestä, kuulostaa todella ihailtavalta hahmolta. Ongelmat alkavat kuitenkin jo ensimmäisessä luvussa Tachibanan saapuessa Japaniin.
Japanissa Tachibanaa on vastassa nuori lakinainen, Reiko Kuwabara, joka on hoitanut Tachibanan edesmenneiden vanhempien asioita. Nainen asuu vuokralla Tachibanan isän omistamassa kerrostalossa, joka on nyt periytynyt Tachibanalle. Hän haluaa myydä kerrostalon saadakseen rahaa luonnonsuojelualueen perustamiseksi, mutta laillisesti hän ei saa häätää naista ilman syytä, eikä Kuwabara suostu muuttamaan. Tachibanan asenne naista kohtaan on heti alkukättelyssä negatiivinen, vaikka hän ei vielä tunne tätä ihmistä.
Askarin ollessa karanteenissa Tachibana huomaa kahden miehen kaivavan jotain karanteenissa olleen kuolleen koiran mahasta. Japanilainen rikollisjärjestö käyttää koiria huumeiden salakuljetuksessa. Takaa-ajon aikana miehet pääsevät pakoon, mutta huumeet jäävät Tachibanalle. Hän tietää rikollisten havittelevan niitä takaisin, joten hän kiinnittää ne salaa Kuwabaran työpöydän alle. Rikolliset murtautuvat naisen asuntoon, hakkaavat hänet ja pistävät asunnon mullin mallin. Tachibanan ja Askarin saapuessa rikolliset ovat jo lähteneet, ja Kuwabara itkee sohvalla iho mustelmilla. Tachibana kertoo täysin tunteettomasti käyttäneensä huumeita syöttinä ja haluavansa pelastaa salakuljetuksessa käytettyjen koirien henget. Kuwabara täysin ymmärrettävästi tuohtuu tästä, hän olisi voinut jopa kuolla koirien takia. Tachibanaa tämä ei kiinnosta, hänelle viattomien eläinten henget ovat selkeästi viattomien ihmisten henkiä tärkeämpiä.
"Taistelu eläinten ja luonnon puolesta ehti jossakin vaiheessa muuttua pelkäksi vihan taisteluksi... Ihmisten vihanpito kumpuaa ihmisluonnon rajattomasta pimeydestä. Askari vaistosi sen ja kertoi minulle, että kostaminen on hyödytöntä."
Sarjan lopussa Tachibana ja Askari palaavat Alaskaan, ja Tachibana todennäköisesti perustaa haaveidensa luonnonsuojelualueen. Kaikesta saarnauksestaan ja ihmisten syyttelystään huolimatta sarja ei kuitenkaan ota kantaa siihen mitä tavallinen ihminen, jolla ei ole varaa perustaa luonnonsuojelualueita, voisi tehdä eläinten ja luonnon hyväksi. Tachibana onneksi ymmärtää menneensä aatteidensa kanssa liian pitkälle, mutta on silti epämiellyttävää kuunnella periaatteessa positiivista sanomaa näin negatiiviselta henkilöltä. On vaikeaa kuunnella henkilöä, joka haukkuu ja syyllistää kaikkia ihmisiä, sekä on valmis uhraamaan sivullisten henkiä aatteidensa vuoksi. Tämä toisaalta tuo Fangiin kiinnostavan näkökulman.
