Nara piertelee, osa 9 - OTP 4 LYFE

Minkäs sille voi kun tekee mieli fanityttöillä? Seuraavaan tuotantokauteenkin on vielä pitkä odotusaika, nyyh. Game of Thrones -fanityttöilyä voin onneksi sentään harrastaa nettikaverini kanssa, jonka kanssa piirrämme ja suunnittelemme dorkaa turriversiota sarjasta. Yleensä uhrikseni päätyvät lempihahmoni Petteri ja Sanna  Petyr ja Sansa. Kaverillani taas on bouneri Briennelle.

Tämä kuva oli suuren turhautumisen ja vaivan takana, sillä jouduin piirtämään ääriviivat uudelleen peräti kolmesti koska mokailin. En myöskään ajatellut tehdä kuvasta blogipostausta, joten tällä kertaa kuvan edistyminen on dokumentoitu huonosti ja kuvat ovat sekalaisesti poimittu Facebookista ja Instagramista.

© HBO

Halusin ajankuluksi piirtää lisää fanitaidetta ja piirsin aluksi screenshottien avulla muutamia luonnoksia, joista sitten valitsin yhden viimeisteltäväksi. Mallin käytössähän ei ole mitään pahaa, se on eri asia kuin läpi piirtäminen. En kuitenkaan itse tykkää jos jokin kuva on vain orjallisesti piirretty mallista tuomatta mukaan mitään uutta, ja ainakin itselleni tälläinen pelkkä jäljentäminen on äärimmäisen tylsää. Joten halusin tehdä kuvaani talvisen maiseman, vaikka alkuperäisessä screenshotissa ei vielä lunta ollut. Kuten yleensäkin minulla ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa millainen tausta tulisi olemaan, muuta kuin talvinen. Tässä luonnoksessa näkyy vielä pyöreä reunustus, jonka hylkäsin jossain vaiheessa.

Hyi saatana. Ensimmäinen puhtaaksipiirtoyritys meni päin persettä. Käyttämässäni kynässä olikin aivan liian leveä kärki, jolla sai aikaan vain tasapaksua jälkeä. Kun kumitin luonnosjäljet alta lopputulos oli aivan karsea. Vittuuntuneena heitin kuvan muutamaksi viikoksi nurkkiin.

Jouduin piirtämään kuvan uusiksi kolmesti. Toisella kertaa käytin toista parempaa kynää ja jäljestä tuli tarpeeksi tarkkaa. Valitettavasti munasin TAAS. Muste levisi kesken työskentelyn, mutta tämä oli oikeastaan ihan hyvä asia, sillä kolmannella piirtokerralla kasvoista tuli paljon hienomman näköiset. Tosin tässäkin muste levisi pikkaisen (tsekatkaa takin reunus), mutta onneksi levahtaminen tapahtui mustaksi tarkoitetussa kohdassa. Hyvällä kynällä on tosiaankin suuri merkitys, mutta hyvällä kynällä en tarkoita välttämättä sitä kalliimpaa versiota, vaan sitä mikä nyt sattuu soveltumaan käyttäjälleen parhaiten. Käytän itse halpoja toimistokuulakärkikyniä. 

Köyhiksen valopöytä. Piirrän luonnoksen puhtaaksi läppäriä vasten.

Sain viimein ääriviivat tehtyä. Aika siirtyä väritykseen, vaikka nurinkurisesti teen taas hahmot ennen taustaa. Näin ei kuulemma saisi tehdä ja tekeehän se toki järkeä, mutta itse olen aina tehnyt hahmot taustaa ennen ja vanhoista tavoista on hankala päästä eroon.

Aloitin varjostamalla sinisellä. Tässä vaiheessa sinisyys näyttää hyvin tummalta ja voimakkaalta, mutta se peittyy sopivasti kun päälle lisätään hahmojen omat värit. Värit ovat Copicceja, joista osa oli kuolemispisteessä.

Värityksessä ehdottomasti suurin urakka oli noiden perhanan vaatteiden pisteiden kanssa. Pelkkiä pisteriviä oli hirvittävän puuduttavaa tehdä.

Hahmot valmistuivat viimeinkin. Lisäsin kiiltoa joihinkin kohtiin valkoisella geelikynällä.

Taustan teosta en ottanut mitään prosessikuvia. Taustojen piirto on minulla aina melkoista sähellystä ja tämäkin on todella karkeasti tehty. Tausta on Copiccia, mutta lumisateen tein taas aika omaperäisellä tavalla. Minulla on muutama suuri valkoinen permanenttitussi, joita käytetään paljolti tehtailla. Näiden kärki on niin leveä ja itse muste niin paksua etteivät ne juuri sovellu piirtämiseen, mutta kun kärkeä painaa kauan muste alkaa valua siitä valtoimenaan ja voin käyttää sitä värin räiskimiseen (suojatkaa lähiympäristö vaikka sanomalehdellä). Suojasin toki muutamia kohtia kuvasta, koska en halunnut tiettyjen kohtien peittyvän valkoisten laikkujen alle.

Nara piertelee, osa 8 - Petteriii

Minä tyhmä hupakko olen aina piirtämässä turriversioita lempihahmoistani jos oikein innostun jostain sarjasta/elokuvasta. Aiemmin uhrinani on ollut Titan A.E., nyt olen kaverini Wolfydogin kanssa piirrellyt ja suunnitellut turriversiota Game of Thronesin maailmasta. Käytämme vain koiraeläimiä, jotka pystyvät lisääntymään keskenään oikeassa elämässä, eli koiria, susia, kultasakaalia ja kojoottia. Näistä saadaan jo hirveästi variaatiota vastaamaan kaikkia sarjan hahmoja, ammatteja ja kansallisuuksia. Vain koiria käyttämällä ei tule omituisia kysymyksiä tyyliin "miksi tuo sika syö pekonia?" tai "miksi tuo kaksijalkainen hevonen ratsastaa hevosella?" Omat fursonatkin ovat tietenkin päässeet livahtamaan mukaan.

Mutta totta kai olen tästäkin sarjasta löytänyt hahmot, joihon olen ihastunut päätä pahkaa ja on pakko levitellä fanityttöilyäni joka puolelle. Lempihahmoni on ehdottamasti Petyr. Hahmo on äärimmäisen terävä ja fiksu, sopeutuvainen ja tehokas. Hahmossa on hyvä tasapaino mahtipontisuudessa ja huomaamattomuudessa, ja onhan hän törkeän komea. Olen vuosia kärsinyt ja "kärsinyt" sukupuolidysforiasta ja tässä on taas sellainen äijä, joka pistää itkemään verta kun en joko saa häntä itselle tai voi itse olla kuin hän. Mikään trans en ole, mutta olen aina ihannoinut miehiä, kaikki roolimallini ovat olleet miehiä ja vaikka naisena olo ei mitään tuskaa ole välillä iskee armoton masennusvitutus kun en halutessani voi hetkeksi muuttua mieheksi. Mutta hätään tulee avuksi epämääräinen roolipelailu hahmoilla. Turriversion Titan A.E.:n Korsosta olin jo kaapannut omaksi vaihtoehtoiseksi fursonaksi ja käyttänyt sitä useamman vuoden. Saa nähdä käykö Petyrille myös samoin, sillä pystyn samaistumaan hahmoon voimakkaasti ja mukana on rankasti toiveajattelua siitä millainen haluaisin olla miehenä.

Piirsin aloituskuvan ja tämän postauksen pääasiakuvan jo neljä kuukautta sitten, mutta säästelin sen postaamista ajankohtaan jolloin aiheeni olisivat muuten vähissä. En ole saanut luettua tai katsottua mitään teosta loppuun viime aikoina kiireiden ja vähäisen innostuksen takia. Kotona lojuu ihan järjettömän paljon materiaalia, jota en ole käynyt läpi vielä blogissa, mutta en ole vain saanut aikaiseksi tsekata niitä. Yksi taiteilijahaastattelu on myös suomentamatta.

Pienen taustatutkimuksen jälkeen tein Petyristä karjakoira-kelpie-kultasakaalisekoituksen. On aika omituista piirtää näin perinteisen susimaista hahmoa, kun aiemmat itselläni paljon käytössä olleet hahmot ovat olleet molossityyppisiä. En ole vielä täysin satavarma pidänkö näistä naamakuvioista, kropan kuvioita en ole edes miettinyt täysin loppuun.

Alunperin tein alla olevan luonnoksen nopeana hahmoharjoitteluna, enkä aikonut viimeistellä sitä mitenkään. Se lojui luonnoskirjassa muutaman viikon ajan, kunnes jostain syystä päätinkin piirtää sen valmiiksi.

Innostuin hirveästi piirtämään karvoja ja hiuksia. Minulla on paha tapa aina tehdä itselle kivoista jutuista todella yksityiskohtaisia ja sitten piirtää kaikki muu puolella perseellä. Harmittaa hirveästi kuinka värityksen jälkeen hiuksien yksityiskohdat eivät enää näy hyvin. Tässä vaiheessa vaatteet ja etenkin tuo rintaneula ovat vain jotain epämääräistä höttöä mielessäni. En osaa piirtää vaatteita ja mielessäni vain toivoin etten munaisi niitä.

Olin todella tyytyväinen ääriviivoihin. Lintukin onnistui yllättävän hyvin, ainakin omasta mielestäni. Kasvoihin laitoin ehkä liikaakin viivoja. Tässä vaiheessa tuli taas perinteinen ahdistus värityksen pilaavan kuvan. En vielä ollut miettinyt yhtään mitä hemmettiä laittaisin edes taustalle.

Väritin samalla tavalla kuin lähes aina muutenkin. Ensin ohut kerros puuväriä, jonka päälle tulee tasoittava ja väriä vahvistava kerros Copic -tussia. Tarvittaessa käytin valkoista geelikynää korostamaan joitain kohtia. Tausta oli yhä mysteeri ja en osannut päättää minkä väriset ja kuvioiset vaatteet hahmolla tulisi olemaan. Petyr käyttää monesti monimutkaisilla kuvioilla varustettuja vaatteita ja moisten värittäminen pelotti.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan jees vaikka olin jälleen kerran suunnitellut piirtoprosessin päin persettä. Taustalle kopioin netistä luvallisesti löydetyn kuvion, joka saa luvan esittää tapettia tai vastaavaa. Värityksessä ja skannauksessa katosi paljon yksityiskohtia, mikä harmittaa.

Nara piertelee, osa 3 - Keskiaikameininkiä

Jee taas tuli piirrettyä jotain. Pahoittelen, jos joitakuita ärsyttävät nämä piirtelypostaukset, yritän tehdä niitä vain sopivin väliajoin ja mielestäni ne tuovat vähän vaihtelua blogiin.

Anyways, tällä kertaa suunnittelin alter egostani version Game of Thronesiin. Halusin nettikaverini kanssa piirrellä eeppisiä kuvia hahmoistamme GoT:in fantasiamaailmoissa, mutta sitä varten pitäisi ensiksi suunnitella asut ja muut yksityiskohdat.

Olen jonkin aikaa pelannut Game of Thrones Ascent -peliä, joka on koukuttanut alkeellisuudestaan huolimatta. Pelissä voi suunnitella helposti oman talon bannerin (GoT:ssa sukuni on nimeltään Dogsblood) ja otin pelihahmostani muitakin yksityiskohtia mukaan GoT-Naraa varten.

Ensimmäiset luonnokset olivat todella karkeita yrittäessäni keksiä Naralle hyvää taisteluasua. Aluksi suunnitelmissa oli haarniskan alla oleva lämmittävä vaatekerros, jonka yläosassa olisi tavallaan käänteinen huppu, jonka voisi levittää Naran naamalle kylmällä ilmalla ja/tai tuomaan vähän anonyymiyttä. No, idea oli tyhmä ja en onnistunut piirtämään sitä järkevän näköisesti. Tykkään yhä ajatuksesta naaman peittävästä vaatekappaleesta, mutta sitä varten Nara voi käyttää vaikka huivia halutessaan.

Itse haarniskan halusin olevan kevyt ja käytännöllinen. Olen äärimmäisen paska piirtämään ja etenkin suunnittelemaan vaatteita, joten etsin inspiraatiota GoT -hahmojen, roomalaisten sotilaiden ja Nolanin Batmanin haarniskoista. Yhdellä sarjan lempihahmoistani, Jorahilla on yleensä hyvännäköinen asu, joten otin siitä paljon vaikutteita. Halusin asun, joka suojaisi melko hyvin, mutta olisi lähinnä kevyt ja lähes huomaamaton kantaa jopa usean päivän jos tarve vaatii. Asua voisi siis käyttää muuallakin kuin taistelutilanteissa, vaikka metsästyksellä. Sukupuolta en halunnut korostaa millään tavalla asussa (hameet/kiltit ovat sarjassa yleisiä kummallakin sukupuolella), vaikka olisikin mahdollista muokata haarniskaa tissejä korostavaksi. Olkoot liiskassa siellä. Hahmoani ei myöskään haittaa jos muut erehtyvät luulemaan häntä urokseksi, sehän voi tuoda lähinnä vain lisää uskottavuutta, vaikkei GoT:ssa olekaan suuria ennakkoluuloja naisjohtajia kohtaan.

Päädyin sitten tälläiseen asuun. Olkavartta aluksi piti suojata kaksi haarniskalaattaa, mutta heivasin alemman mäkeen epäkäytännöllisyyden ja rumuuden vuoksi.

Haarniskan kaiverrukset ovat Naran talon bannerista otettuja. Käsivarsissa ei ole juuri mitään suojausta, paitsi paksut sideharsot, jotka hieman suojaavat, mutta ovat lähinnä tarkoitettu Naran kahden linnun laskeutumispaikoiksi. Pääasiallinen ase on gladius, eli roomalaistyylinen lyhyt miekka, joka on kevyt ja helppo käyttää.

Värimaailma päätetty. Jälkikäteen ajateltuna näyttää melko roomalaiselta. Kuvan lintu on yksi Naran kahdesta linnusta. GoT:ssa viestitään korppien kuljettamin kirjein, mutta halusin oman viestinviejäni olevan sen sijaan varis (lisäsin sen kuvaan myöhemmin), joihin minulla on paljon suurempi tunneside kuin korppeihin. Tässä kuvassa näkyvä lintu on partakorppikotka, joka toimii Naralle metsästyshaukan tavoin, mutta pääasiallisesti toimii lähinnä eksoottisena lemmikkinä. Laji sopii esihistoriallisella hurjalla ulkonäöllään täydellisesti sarjaan ja kuvittelisin Naran saaneen linnun poikasena diplomaattisena lahjana joltain Westerosin ulkopuoliselta maalta.

Ja vielä lopputulos. Kuvaan käytetty puuvärejä, Copicceja ja geelikynää. Jee nyt voin viimein keskiaikahöpöillä!