sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Taidekirja - Goldenwolf's Sketchbook 2


NIMI: Goldenwolf's Sketchbook Volume 2
VUOSI: 2015
KUVITTAJA: Christy "Goldenwolf" Grandjean

Ihmissusitaiteestaan äärimmäisen suosittu Goldenwolf on pullauttanut maailmaan toisen luonnoskirjansa. Kirja on yli 60-sivuinen ja täynnä hänen mustavalkoisia luonnoksiaan vuosien varrelta. Kirjalle hankittiin julkaisubudjetti keräämällä rahaa IndieGoGo:n kautta, kuten aiemmallekin osalle. IGG:n keräykseen osallistuneet ovat saaneet kirjasta erikoisversion, jossa on mukana kirjaa varten piirretty värillinen kuva. Tavallisessa versiossa (jonka voi tilata täältä) tätä kuvaa ei ole.



Aiempi Goldenwolfin taidekirja onkin arvosteltu blogissa viime vuoden puolella. Pidin kyseistä kirjaa ihan perushyvänä ja oletin seuraavan kirjan olevan jo asteen laadukkaampi. Valitettavasti kuvissa esiintyy yhä epätarkkuutta, mutta onneksi selkeästi pikselisiä kuvia ei enää ole mukana. Kuitenkin kakkosnumeroa vaivaavat yksipuoliset aihevalinnat, lähes joka sivulla komistelee susia/ihmissusia. Mikäli olet susifriikki kirja on melkoinen aarre, mutta muutoin tarjonta on kovin yksipuolista. Mikäli nyt laskin oikein noin 60:sta sivusta yli 40:ssä esiintyy susimaisia eläimiä. Toisaalta melko samoihin lukuihin päädyin kun nyt laskin aiemman kirjan tarjontaa, mutta edellisosassa tarjonta tuntui kuitenkin monipuolisemmalta.

Taiteilijan kommentit puuttuvat yhä kirjasta, mikä on erittäin harmittavaa. Olisin olettanut niiden tulevan toiseen numeroon. Suurimmalla osalla sivuista olisi ollut sopivasti tyhjää tilaa edes lyhyelle kommentille mitä kuva esittää, miksi ja kelle se on tehty ja niin edelleen. Sitä kokovärillistä taidekirjaa odotellessa...

TÄHDET: ***

torstai 21. toukokuuta 2015

Haastattelussa ammattitaiteilija, osa 1: Zannah


Tässä artikkelisarjassa haastattelen ulkomaalaisia furry-/koiraeläintaiteilijoita, jotka elättävät itsensä joko kokonaan tai pääsääntöisesti taiteensa avulla. Tarkoitus on antaa jonkinlaista kuvaa millaista on olla ammattitaiteilija sellaisesta urasta haaveileville, kertoa taitelijoiden eri tekniikoista/myyntitavoista/tyyleistä, saada vaihtelua tähän blogiin, sekä tietenkin antaa samalla ilmaista mainosta näille piirtäjille. Näitä tulee ilmestymään harvakseltaan, sillä sekä vastaamisessa että suomentamisessa kestää aikansa.

HUOM! Artisti ei tule vastaamaan blogiin lähetettyihin kysymyksiin, ottakaa artistiin henkilökohtaisesti yhteyttä jos jokin mietityttää.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Leevi, lauhkea leijona


NIMI: Leevi, lauhkea leijona (Lambert the Sheepish Lion)
VUOSI: 1952
OHJAAJA: Jack Hannah

 Tämä noin 8 minuuttinen lyhäri kuuluu Disneyn vähemmän tunnettuihin teoksiin. Itse en ollut nähnyt elokuvaa aikaisemmin, mutta tarina oli tuttu lapsuuden kuvakirjasta, jonka valitettavasti leikkelin jotain epämääräistä kollaasiprojektia varten. Näitä vanhempia Disneyn lyhäreitä on nykyään alettu julkaista kokoelma-DVD:llä, mitkä ovat pakko-ostoksia studion faneille, mutta normikatsojille suosittelen niitä varauksella. Vaikka tekeleet ovat Disneyn jälkeä, eivät ne pääse laadullaan läheskään samalle tasolle kokopitkien Disneyn elokuvien kanssa. Lyhärit vaikuttavat olevan selkeästi nuoremmille katsojille tarkoitettuja.

Eläinvauvoja toimittava haikara tuo vahingossa Lambert (Leevi) -leijonanpennun karitsojen joukossa odottaville lammasäideille. Väärinkäsitys johtuu pennun nimestä, jossa on karitsaa tarkoittava sana lamb. Suomennoksessa tämä on varmaankin ohitettu täysin. Haikara olisi viemässä pentua takaisin, mutta eräs lammas omiikin pennun itselleen ja lähettää haikaran matkoihinsa. Lambert kasvaakin lampaiden kanssa ja on aikuisena muita paljon suurempi, mutta yhä lempeäluonteinen vässykkä. Eräänä yönä susi hyökkää ja raahaa Lambertin lammasäidin mukanaan, jolloin Lambert viimein löytää sisällään piilevän leijonanluonteen.



Koska kyseessä on nuorimmille tarkoitettu lyhyt satu, en ole pikkutarkka hölmön juonen suhteen (esim. mitä ihmettä Lambert syö ja missä paimen on?). Lyhärinä tarina toimii hyvin, kokopitkäksi elokuvaksi Lambertista ei löydy ainesta.

Animaatio on hyvin yksinkertaista ja ajan hammas on vaatinut osansa. Taustat ovat erittäin tummia ja osa yksityiskohdista on kadonnut tummuuteen. DVD -julkaisussa värit ovat myös omaan silmääni turhan kontrastisia. Animoinnin taso ei ole yhtä korkealla kuin Disneyn kokopitkissä elokuvissa, mutta kuitenkin miellyttävää katsella, vaikkei animoinnissa olekaan mitään vaikuttavia kohokohtia. Elokuvan susi on sama kuin Make Mine Musicin Pekka ja susi -osiossa.

TÄHDET: **


maanantai 4. toukokuuta 2015

Olisiko Orionista animeksi?

Paska muokkaus on... paska muokkaus.
Suurin osa Hopeanuoli -faneista tietääkin jo, että Weedin poika Orion on saanut oman mangasarjansa, josta on ilmestynyt 30 pokkaria vuodesta 2009 alkaen. Sarja on tällä hetkellä näennäisesti päättynyt, mutta saattaa jatkuakin nyt kun Yoshihiro Takahashi on lopettanut toisen uutuussarjansa Ginga Densetsu Akamen. Orion on osa Weedin ja Koyukin neljän pennun pentuetta. Gingalle poikkeuksellisesti kaikki pennut ovat alussa paljon esillä, vaikka Orionista onkin tehty päähenkilö. Elättelen yhä toivetta, että jokainen pentu saisi oman minisaagansa (yksi pennuista on narttu ja olisi jo korkea aika saada narttupäähenkilö), tai vaihtoehtoisesti Takahashi voisi jo lopettaa Gingan piirtämisen ja keksiä jotain aivan uutta. Todennäköisesti Takahashi jatkaa Gingan parissa jossain muodossa, sillä täysin uuden sarjan aloittaminen on aina riskialtista. Gingalla on tarpeeksi faneja takaamaan jonkun aina lukevan uutta materiaalia, vaikka tarinoiden ja kuvituksen taso on omasta mielestäni selkeästi pudonnut.

Heti Orionin ilmestyessä alkoi totta kai kuhina fanien keskuudessa uuden animen mahdollisuudesta. Toive on ajankohtainen etenkin nyt Orionin, tai ainakin sen ensimmäisen saagan, päätyttyä. Tämä adressi on kerännyt yli 1500 allekirjoittajaa ja se on lähetetty japanilaisille kustantajille (vastausta ei ole kuulunut), mutta en usko sen tekevän suurta vaikutusta. Olisi eri asia jos kyseessä olisi jo valmistetun teoksen suomentaminen. Sarjan kohderyhmä on kuitenkin Japanissa ja mikäli japanilaisia ei sarja kiinnosta, ei animea tehdä. Orion ei vaikuta olleen kovin suosittu, sillä siitä ei ole tehty juuri ollenkaan oheistuotteita ja tietääkseni se ei alkuryntäyksen jälkeen enää saanut värisivuja ja kansipaikkoja. Korjatkaa jos olen väärässä. Akame ei ilmeisesti myöskään saanut osakseen suurta suosiota, sillä sarja loppui jo viidenteen pokkariin. Takahashi oli alunperin sanonut sarjan olevan melko lyhyt, mutta tuntuu kuin tarinan olisi pitänyt olla eeppisempi ja useamman sukupolven ylittävä, mutta pienen lukijakunnan vuoksi sitä on jouduttu typistämään. Mene ja tiedä.

En ole juuri seurannut Orionin juonenkäänteitä enkä ole ostanut yhtäkään mangaa. Se vähä mitä olen juonipaljastuksista lukenut ei ole herättänyt mielenkiintoani ja foorumeilla olen nähnyt monen päivittelevän kuinka Orion on taas samaa vanhaa ja väsynyttä materiaalia. Hahmojen liittoutumia on kuvailtu sekaviksi (tosin tämä voi johtua japaninkielen taidon puutteesta) ja mukana on suorastaan omituisia hahmoja.  Tarinan alussa Weed ja Koyuki ovat saaneet neljä pentua, nimiltään Orion, Sirius, Rigel ja Bellatrix. Orion on itsepäinen ja röyhkeä kakara, Sirius ja Rigel vaikuttavat olevan luonteiltaan Ginin kaltaisia ja Bellatrix on valitettavasti kunnon gingamaiseen tapaan nyhverö narttu. Kerrankin paratiisin rauhaa eivät tule häiritsemään ilkimyskoiralaumat, vaan Ohussa pamahtaakin tulivuori, joka erottaa laumalaiset toisistaan. Olin tästä juonenkäänteestä melko innoissani, sillä luonnonkatastrofi oli ihan uudenlainen elementti Gingassa. Valitettavasti käännettä käytettiin vain erottamaan pennut toisistaan ja sarja taantui taas koiralaumojen tappeluiksi. Tarkempaa juonikuvausta voi halutessaan lukea Gingapediassa.

Haluaisinko itse Orionista animea? Tunteeni ovat ristiriitaisia. Olin erittäin pettynyt Weed -animeen, kuten varmaan 90% muistakin katsojista. Tämä on varmasti Japanissa pantu merkille ja sen ansiosta joko a) Orionista ei enää viitsittäisi tehdä animea edellisen munauksen jälkeen, tai b) animaatiostudiota vaihdettaisiin ja tilalle tulisi TOIVOTTAVASTI studio, joka piirtää tasaisella laadulla ja on ennenkin piirtänyt koiria tai edes joitakin eläimiä. En usko mahdollisen uuden animen voivan olla ainakaan Weediä huonompi, ellei sitä lähde tekemään joku Dingo Pictures. Kuitenkaan "parempi kuin Weed -anime" ei ole vielä kovinkaan suuri saavutus, anteeksi vain sarjan faneille. Vaikka animaation taso olisikin pysynyt Weedissä korkella, koska olihan silläkin animella hyvät hetkensä, en silti pitänyt animen nykyajan maneereista. Esimerkiksi ärsyttävästä liikkeen nopeutuksesta ja hidastuksesta, hahmojen jatkuvasta huutorääkymisestä ja tietokone-efektien liiallisesta käyttämisestä. Weedin musiikki oli mielestäni myös joko unohdettavaa tai rasittavaa renkutusta, ensimmäiset kerrat kun kuulin tunnarin olin suorastaan ärsyyntynyt ja häpeissäni. Pelkkä huono animointi ei siis ollut Weedin ainoa ongelma, vaikka se olikin näkyvin. Joku toinen studio voisi kuitenkin tehdä Orionin kanssa ihmeitä, mutta onko realistista toivoa jonkin paremman studion tahtovan ottaa Orionia listoilleen Weedin jälkeen? Ja onko Orion tarpeeksi tunnettu ja suosittu, että jokin parempi studio kiinnittäisi siihen huomionsa?

Orionin juoni kuulostaa hyvin sekavalta, tapahtumapaikkoja on useita samanaikaisesti ja mukana on paljon uusia hahmoja. Tarina ei vaikuta pääsevän eeppisiin mittakaavoihin missään vaiheessa.
 Weed -anime sisälsi vain Kaibutsu- ja Hougen- saagat, jolloin välissä on ollut paviaani-, sotakoira- ja hybridikarhusaagat, jotka jäisivät pelkästään animea seuraavilta näkemättä. Tämä voisi aiheuttaa hämmentäviä tilanteita, esimerkiksi eräs tunnettu hahmo kuoli hybridikarhusaagan aikana ja samaisen saagan aikana kuvioihin tuli myös Weedin kadoksissa ollut veli. Weed -animessa myös tehtiin outo päätös tappaa Jerome, vaikka mangassa hän on yhä elossa ja Orionin aikaan hänellä on jo omia pentujakin. Mukaan tulisi siis väistämättä kysymysmerkkejä herättäviä asioita, ellei esimerkiksi Jeromea perheineen kylmästi kirjoitettaisi pois. Vaikka mangaa seuraavat voisivat hypätä animen mukaan vaivatta, pitäisi animen toimia myös ilman mangan lukemistakin, itsenäisenä teoksena. Emme voi olettaa jokaisen katselijan seuranneen mangaa uskollisesti koko sen (hyvin pitkän) pituuden ajan.

Osittain toivoisin lisää Ginga -animea vaikka missä muodossa, vaikka jopa tämän Studio Deenin tekemänä, vaikka inhosin Weediä. Tämä puoleni fanittaa yhä Gingaa täysillä ja haluaa vain lisää ja lisää fanitettavaa materiaalia, vaikka se sitten olisi puolella perseellä tehtyä. Toisaalta mielestäni Weed oli suuri pettymys ja on yhä monen vuoden jälkeenkin suuri naurun aihe, enkä toivoisi enää toista sellaista tahrimaan lapsuuteni suuren rakkauden, Hopeanuolen mainetta. En ole lukenut Orionia, mutta juonitiivistelmien perusteella sarja ei vaikuta kovinkaan kiinnostavalta ja mukaan tulevien ristiriitaisuuksien vuoksi tarinaa olisi muokattava jonkun verran. Tämä voisi olla hyvä tai huono juttu, kenties tarinaa muokattaessa siitä tulisi jopa tiiviimpi ja kiinnostavampi. Vaikea sanoa suuntaan tai toiseen. Järkevintä olisi tehdä Weedin muista saagoista animet ensin, mutta en usko näin käyvän, sillä Weed -manga on loppunut aikoja sitten eikä ole enää ajankohtainen.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Good Dog Whiskey


NIMI: Good Dog Whiskey
VUOSI: 2013
TARINA/KUVITTAJA: K. Kobi

Whiskey on jälleen yksi sellainen sarjakuva, josta en ollut ennen lukenut mitään, mutta törmäsin siihen kun jälleen kerran selasin läpi kaikki mahdolliset koirasarjikset Amazonissa. Aihe vaikutti erittäin kiinnostavalta ja tilasin kirjan heti. Unenomainen tarina kertoo Whiskey -koirasta, jonka nuori omistaja on juuri kuollut. Hautajaisissa Whiskey jää suremaan haudan luokse, eikä kukaan sukulaisista näytä haluavan ottaa koiraa mukaansa. Hauta avautuukin, paljastaen kammion tuntemattomaan ja Whiskey lähtee etsimään isäntäänsä tuonelasta. Matkallaan koira tapaa muitakin kuolleita sieluja.



Kirjan aloituksessa tekijä kertoo nähneensä tarinan unessa, jossa hän todisti tuntemattoman koiran mystisen seikkailun ja hänen oli pakko tehdä aiheesta kirja. Whiskey on Kobin ensimmäinen julkaisu ja erittäin lupaava aloitus.

Tarina on erittäin kaunis ja onnistuu tavoittelemassaan unenomaisessa tunnelmassa. Pidän erittäin paljon tarinoista joissa käsitellään kuolemaa arvokkaalla ja rauhallisella tavalla, ilman pelkoa ja lohduttomuutta. Tarinan tunnelmassa on luonnollisesti surullistakin vivahdetta (välillä kurkkua oikein kuristaa), mutta suureksi osaksi keskitytään suuren tuntemattoman tutkimiseen. Sain vähän aikaa sitten selville erään parhaan ystäväni tehneen itsemurhan, joten kirjan aihe ja lähestymistapa on nyt erittäin sydäntä lähellä. Tosin luin kirjan paljon ennen tätä uutista ja pidin sitä loistavana jo silloin, joten nykyinen mielentilani ei ole mitenkään vaikuttanut tähän arvosteluun. Nyt voisinkin lukaista kirjan uudestaan kenties hieman eri silmin.




Kuvitus ei varmastikaan ole kaikkien mieleen. Sarjakuva on mustavalkoinen ja kuvat ovat selvästi suureksi osaksi jäljennetty valokuvista. Itselleni tämä oli mukavaa vaihtelua. Välillä rankka tussaus ei toimi ja kestää hetki hahmottaa mitä kuvassa pitäisi olla, toisaalta osa paneeleista ovat hyvin vaikuttavia rohkeilla kontrasteillaan. Sarjakuvassa leikitellään paljon tyhjällä tilalla, mikä on sopivaa, onhan tapahtumapaikka jonkinlainen tyhjiö.

Kirja on vain noin 70 sivua pitkä, mutta onnistuu niiden aikana luomaan vaivattomasti moniulotteisen tarinan. Olisin toivonut enemmän sivuja, mutta lopetus on tyydyttävä ja muutenkin tarina tiivis pakkaus, joten lisäpituuden toivominen ei ole mikään moite. Suosittelen.

TÄHDET: ****