Kaunotar ja Kulkuri (sarjakuva)

NIMI: Kaunotar ja Kulkuri (Lady and The Tramp)
VUOSI: 1984 (suomijulkaisun ajankohta, alunperin julkaistu vuonna 1963)
KUVITTAJA: Al Hubbard

Tämä lyhyt sarjakuva julkaistiin Suomessa ilmeisesti tehostamaan VHS:n myyntiä tai sitten teatterinäytöksen uutta kierrosta. Lehdessä lukee isolla Aku Ankka, eli vissiin on tullut joko ylimääräisenä lehtenä tilaajille, myyty liitteenä tai jotain sinne päin.

Kuvituksesta vastaa Al Hubbard, joka 60-luvulla piirsi myös paljon Pepi -sarjakuvia joista osa on ilmestynyt suomalaisissa Aku Ankoissa ja Nalle Puh -lehdissä. Ilmeisesti myös joissain sanomalehdissäkin lyhyinä strippeinä. Muistan kuinka tarhaikäisenä revin nämä sivut irti lehdistä ja teippasin ne uudeksi kokonaan Pepiä sisältäväksi järkkypaksuiksi vihkohirviöiksi (kunpa omistaisin ne vielä!). Ostin läjittäin divareista Nalle Puh -lehtiä, mutta vain jos niissä oli edes yksi sivu Pepiä, loppu olikin silmissäni roskaa. Pepiä piirtäneistä taiteilijoista Al Hubbard oli selkeästi yksi parhaimmista.

Nostalgiat sikseen. Sarjakuva kertoo elokuvan tarinan pääpiirteittäin, joitain kohtauksia on poistettu tai lyhennetty, joitakin kohtauksia taas ei elokuvassa ole tai ne ovat erilaisia. Kaunottaren omistajien ja muiden ihmisten kasvoja näytetään enemmän kuin elokuvassa. Elokuvassa selvästi pyrittiin näyttämään maailma koiran silmin, jolloin ihmisistä monesti näkyi vain heidän jalkansa tai osa kehoa.

Heti alussa on kohtaus jota elokuvassa ei ollut; Kaunottaren omistajat saavat joululahjaksi ilkeän Saara -tädin muotokuvan joka laitetaan komeroon piiloon. Tämä olisi ollut elokuvassakin hyvä lisä, katsojalle oltaisiin näytetty jo aiemmin kuinka talon väellä oli vähän kränää tädin kanssa. Muista erilaisista kohtauksista voivat kuvat puhua puolestaan:

Kaunotar angstaa vauvan synnyttyä. Tämä olisi ollut hyvä kohtaus myös elokuvassa.

Jalon entisestä urasta näytetään pieni väläys.

Kuonokoppa saadaan paljon simppelimmin irti ja eri eläimellä.

Väritys on aikakaudelle tyypillistä, käytössä ollut väripaletti on rajoitettu ja värien käyttö välillä kummallista. Kulkurin turkin merkit ovat jostain syystä liiloja, välillä jopa pinkkejä! Nykypäivän standardeilla tämä on vähän karu sarjakuva, mutta pidän yhä Hubbardin taiteesta. Hänen tyylinsä on selvästi omanlaisensa mutta tarpeeksi disneymäinen tälle sarjalle. Ääriviivat ovat vaivattoman elegantteja ja koirien anatomia toimii.

Apua Kulkuri olet pinkki!

Mitään muuta lisättävää en oikein osaa sanoa tästä. Ihan kiva pikku rahastussarjis joka ei onneksi ole täysi kopio elokuvaversiosta.

Viimeisessä paneelissa Pepiin viitataan sanalla hulivili, tuskin on sattumaa, että juuri ensimmäisissä Suomessa suomennetuista Pepi-sarjakuvissa Pepin nimi olikin Hulivili.

TÄHDET: **

Kaunotar ja Kulkuri

NIMI: Kaunotar ja Kulkuri (Lady and The Tramp)
VUOSI: 1955
OHJAAJA: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson & Hamilton Luske

Arvioitu englanninkielisen version perusteella.

Tämän leffan näkeminen pitäisi kuulua jokaisen yleissivistykseen. Jos tätä ei jostain syystä ole silti nähnyt, pieni kertaus on paikallaan juonesta. Kaunotar on varakkaaseen lähiöön ostettu cockerspanielinpentu joka kasvaa vielä elokuvan alkupuolella melkoisen pumpulisessa elämässä. Samaan aikaan snautserimainen katukoira Kulkuri elää vapaata elämää syöden joka päivä eri perheen luona ja vältellen rankkuria. Kaunotar huolestuu huomatessaan emäntänsä olevan raskaana ja ohikulkeva Kulkuri tulee irvailemaan hänelle kuinka vauvan syntyessä koiraa ei huomioida enää ollenkaan. Vauvan synnyttyä talon väki päättää lähteä matkalle ja jättää Kaunottaren (kukkahattu)tädin hoivaan. Kaunotar karkaa ja tapaa kaduilla taas Kulkurin joka kannustaa Kaunotarta vapaaseen elämään ilman ihmisiä.

Toisin kuin aiemmin arvostellussa Alfa & Omegassa päähenkilöiden kemiat toimivat, kummassakin elokuvassa leikitellään samalla "kielletyt rakastavaiset"-teemalla ja molemmissa elokuvissa päähenkilöt ovat toistensa vastakohtia jollain tapaa. Tässä se toimii oikein hyvin, sillä hahmojen luonteista ei ole tehty liian karikatyyrimäisiä vaan he ovat uskottavia ja luontevia. Pidän erityisesti Kaunottaren tavasta monesti kurtistaa kulmiaan huolestuneesti kesken toisten puheen, tämä kertoo hahmon hiljaisesta epävarmuudesta paljon vaikka ulkoisesti narttu kenties haluaa näyttää varmalta.

Toinen asia tarinassa mistä erityisesti pidän (antakaa anteeksi) on tietynlainen ikäero Kaunottaren ja Kulkurin välillä. Rakastan tarinoita joissa mies on vanhempi, se vaan niin iskee. Voih. Kaunotar siis on selkeästi noin vuoden vanha tavatessaan Kulkurin, mutta Kulkurin arvioisin olevan ehkä 3-vuotias ottaen huomioon hänen aikuisemman ulkonäön ja kuinka hän on jo ehtinyt saada kovasti mainetta katu- ja narttuseikkailuillaan. Tämä teema vain iskee muhun, eikä sinänsä vaikuta elokuvan sisältöön sen enempää, halusin mainita kuitenkin.

Tarina etenee sopivalla temmolla ja olin yllättynyt saadessani ekaa kertaa tietää ohjaajia olleen kolme! Tämä ei mitenkään näy elokuvassa, olisin odottanut kolmen ohjaajan elokuvan olevan melkoinen sekametelisoppa. Käsikirjoitus on myös luotu yhdistämällä kaksi aivan eri tarinaa, eikä tämäkään paista läpi.

Koirat ovat animoitu loistavasti. He liikkuvat koirille tyypilliseen tapaan; nuuskivat, pomppivat, kieriskelevät jne. Kaikki näyttää luonnolliselta ja onneksi ihmismäiset liikkeet (kuten vaikkapa tavaraan tarttuminen tassulla samalla tavalla kuin se olisi käsi) ovat jätetty pois. Päähahmojen designit ovat kauniita, erityisesti Kulkurin. Niin komea! Muut koirat ovatkin sitten lähinnä hassuja karikatyyrejä roduistaan (onpas rankkurilla paljon rotukoiria selleissään), mutta heidän roolit ovat sivurooleja joten se ei haittaa.

Loppukohtaus jossa Kulkuri pelastaa vauvan rotalta mutta perhe luuleekin Kulkurin yrittäneen hyökätä vauvan kimppuun muistuttaa paljon brittiläisestä kansantarusta Gelert-koirasta. Gelert tappoi suden joka oli uhannut isäntänsä vauvaa, mutta isäntä palatessaan huomasi aluksi vain verisen Gelertin ja kaatuneen kehdon. Hän tappoi Gelertin ja vasta sen jälkeen näki suden ruumiin. Kulkuri passitetaan rankkurille, mutta erhe huomataan ja koira saadaan takaisin. Eli tällä kertaa sentään kävi paremmin.

Suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa, ajan hammas ei ole järsinyt sitä lainkaan. Animaatio on laadukasta ja tarina on myös kestänyt iän. Romanttisesta aiheesta huolimatta meno ei mene liian lällyksi ja kummallakin koiralla on tarpeeksi persoonaa pitämään suhteen kiinnostavana.

TÄHDET: *****