Kaunotar ja Kulkuri

NIMI: Kaunotar ja Kulkuri (Lady and The Tramp)
VUOSI: 1955
OHJAAJA: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson & Hamilton Luske

Arvioitu englanninkielisen version perusteella.

Tämän leffan näkeminen pitäisi kuulua jokaisen yleissivistykseen. Jos tätä ei jostain syystä ole silti nähnyt, pieni kertaus on paikallaan juonesta. Kaunotar on varakkaaseen lähiöön ostettu cockerspanielinpentu joka kasvaa vielä elokuvan alkupuolella melkoisen pumpulisessa elämässä. Samaan aikaan snautserimainen katukoira Kulkuri elää vapaata elämää syöden joka päivä eri perheen luona ja vältellen rankkuria. Kaunotar huolestuu huomatessaan emäntänsä olevan raskaana ja ohikulkeva Kulkuri tulee irvailemaan hänelle kuinka vauvan syntyessä koiraa ei huomioida enää ollenkaan. Vauvan synnyttyä talon väki päättää lähteä matkalle ja jättää Kaunottaren (kukkahattu)tädin hoivaan. Kaunotar karkaa ja tapaa kaduilla taas Kulkurin joka kannustaa Kaunotarta vapaaseen elämään ilman ihmisiä.

Toisin kuin aiemmin arvostellussa Alfa & Omegassa päähenkilöiden kemiat toimivat, kummassakin elokuvassa leikitellään samalla "kielletyt rakastavaiset"-teemalla ja molemmissa elokuvissa päähenkilöt ovat toistensa vastakohtia jollain tapaa. Tässä se toimii oikein hyvin, sillä hahmojen luonteista ei ole tehty liian karikatyyrimäisiä vaan he ovat uskottavia ja luontevia. Pidän erityisesti Kaunottaren tavasta monesti kurtistaa kulmiaan huolestuneesti kesken toisten puheen, tämä kertoo hahmon hiljaisesta epävarmuudesta paljon vaikka ulkoisesti narttu kenties haluaa näyttää varmalta.

Toinen asia tarinassa mistä erityisesti pidän (antakaa anteeksi) on tietynlainen ikäero Kaunottaren ja Kulkurin välillä. Rakastan tarinoita joissa mies on vanhempi, se vaan niin iskee. Voih. Kaunotar siis on selkeästi noin vuoden vanha tavatessaan Kulkurin, mutta Kulkurin arvioisin olevan ehkä 3-vuotias ottaen huomioon hänen aikuisemman ulkonäön ja kuinka hän on jo ehtinyt saada kovasti mainetta katu- ja narttuseikkailuillaan. Tämä teema vain iskee muhun, eikä sinänsä vaikuta elokuvan sisältöön sen enempää, halusin mainita kuitenkin.

Tarina etenee sopivalla temmolla ja olin yllättynyt saadessani ekaa kertaa tietää ohjaajia olleen kolme! Tämä ei mitenkään näy elokuvassa, olisin odottanut kolmen ohjaajan elokuvan olevan melkoinen sekametelisoppa. Käsikirjoitus on myös luotu yhdistämällä kaksi aivan eri tarinaa, eikä tämäkään paista läpi.

Koirat ovat animoitu loistavasti. He liikkuvat koirille tyypilliseen tapaan; nuuskivat, pomppivat, kieriskelevät jne. Kaikki näyttää luonnolliselta ja onneksi ihmismäiset liikkeet (kuten vaikkapa tavaraan tarttuminen tassulla samalla tavalla kuin se olisi käsi) ovat jätetty pois. Päähahmojen designit ovat kauniita, erityisesti Kulkurin. Niin komea! Muut koirat ovatkin sitten lähinnä hassuja karikatyyrejä roduistaan (onpas rankkurilla paljon rotukoiria selleissään), mutta heidän roolit ovat sivurooleja joten se ei haittaa.

Loppukohtaus jossa Kulkuri pelastaa vauvan rotalta mutta perhe luuleekin Kulkurin yrittäneen hyökätä vauvan kimppuun muistuttaa paljon brittiläisestä kansantarusta Gelert-koirasta. Gelert tappoi suden joka oli uhannut isäntänsä vauvaa, mutta isäntä palatessaan huomasi aluksi vain verisen Gelertin ja kaatuneen kehdon. Hän tappoi Gelertin ja vasta sen jälkeen näki suden ruumiin. Kulkuri passitetaan rankkurille, mutta erhe huomataan ja koira saadaan takaisin. Eli tällä kertaa sentään kävi paremmin.

Suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa, ajan hammas ei ole järsinyt sitä lainkaan. Animaatio on laadukasta ja tarina on myös kestänyt iän. Romanttisesta aiheesta huolimatta meno ei mene liian lällyksi ja kummallakin koiralla on tarpeeksi persoonaa pitämään suhteen kiinnostavana.

TÄHDET: *****