sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Elfquest - Suuri vaellus



NIMI: Elfquest - Suuri vaellus (Elfquest - The Grand Quest)
VUOSI: 1978-1988 (koskee vain tätä kyseistä suomessa julkaistua Suuri vaellus-nimikkeen alla olevaa saagaa, Elfquestia tehdään yhä tänä päivänä)
KUVITTAJA: Wendy Pini
TARINA: Wendy & Richard Pini

Elfquest on saavuttanut tasaisen kulttisuosion Amerikassa, Suomessa sitä on julkaistu kahteen otteeseen (lyhyitä albumeita ensin 90-luvulla ja myöhemmin tämä pitempi saaga 2000-luvulla), tästä huolimatta se on saanut melko laimean vastaanoton täällä. Skannasin yhden näistä uudempien albumien kansista esimerkiksi. Uudemmat suomijulkaisut ovat TODELLA rumia, jokin värillinen kuva on vain lätkäisty karseaan punaiseen pohjaan. Aiemmat julkaisut olivat kauniimpia, minulla on yksi numero niitä mutta se on mennyt muuton yhteydessä jonnekin hukkapiiloon. Julkaisuja voi kuitenkin verrata täällä: Molemmat suomijulkaisut 


Elfquest ei ole varsinaisesti koiraeläinsarjakuva, mutta arvostelen sen täällä silti. Susia esiintyy joka numerossa (joskin yleensä lähinnä taustalla) ja itse haltijatkin ovat vereltään osaksi susia.

Tarina sijoittuu alkukantaiseen Kahden Kuun maahan johon haltijoiden esi-isät tekivät pakkolaskun avaruusaluksellaan. Esi-isät jotka jäivät henkiin hajaantuivat eri puolille Kahden Kuun maata ja yksi pieni ryhmä joihin sarjakuva pääsääntöisesti keskittyy risteytyi susien kanssa magian avulla selviytyäkseen uudessa vihamielisessä maailmassa. Tämän heimon nimeksi tuli Sudenratsastajat. Tuhansien vuosien kuluessa metsässä alkukantaisesti asuessaan he menettivät muistonsa alkuperästään ja muista haltijoista. Sudenveri heidän suonissaan oli terävöittänyt heidän vaistojaan, mutta sen vuoksi he olivat myös menettäneet maagisia kykyjään ja heidän ajatusmaailmansa oli muuttunut "raakalaismaisemmaksi".

Haltijoiden sudenkaltaiset piirteet on hyvin toteutettu heidän eleissään ja puhetyylissään.

Tarina lähtee kunnolla liikkeelle kun ihmiset polttavat Sudenratsastajien metsän ja he päätyvät aavikolle etsimään uutta asuinpaikkaa. Matkalla he kohtaavat muita haltijoita ja pikkuhiljaa menneisyyden salat alkavat valjeta heille ja lukijalle.

Kuvitus on pääsääntöisesti keskitasoa. Wendy Pini osaa halutessaan piirtää aivan mahtavia yksityiskohtaisia ja eeppisiä kuvia, mutta suurin osa sarjakuvasta on piirretty keskitasoisesti. Loppupuolella vaikuttaa kuin Pinillä olisi loppunut puhti ja paneeleista tulee suurempia ja ääriviivoista paksumpia, yksityiskohdat vähenevät huomattavasti ja tyyli muuttuu liian hutiloidun näköiseksi.

Holy shiiiiit tätä yksityiskohtien määrää!
Valitettavasti suurin osa Suuri vaellus-saagan loppupuolta on tälläistä paksuviivaista mössöä.
Aluksi ajattelin tämän olevan vain tyypillinen typerä wannabe Lord of The Rings-kopio, onneksi olin väärässä! Tarina on moniulottoinen ja sivujuonia riittää, ilman että lukijalla pää menee liian pyörryksiin. Haltioiden historiaan, ulkonäköön ja käyttäytymiseen on panostettu ja se näkyy. Hahmoja on paljon, mutta jokaisen persoona tulee esille jossain vaiheessa ja heistä tulee vanhoja tuttuja. Heidät myös erottaa toisistaan helposti.

Vaikka sudet jäävät tarinassa lähinnä ratsun virkaan myös niillä on omat nimensä, luonteensa ja pieniä erovaisuuksia ulkonäössä. Pinillä on oma tapansa piirtää susia johon joko tottuu tai kunnolla ihastuu. Itse pidän hänen tyylistään, etenkin kun hän on selvästi nähnyt vaivaa.


Suomessa on julkaistu 3 Elfquest-albumia Sudenratsastajat-nimikkeellä. Ne ovat sekalainen kokoelma Wendy Pinin piirtämää sarjakuvaa ajalta ennen Suuren vaelluksen tapahtumia, mutta mukaan on tungettu myös vierailevien taiteilijoiden "mitä jos?"-tyylisiä tarinoita, joista osa sijoittuu selvästi aivan väärälle aikakaudelle ja suurin osa niistä on aivan tyhjänpäiväisiä. Tasoero eri taiteilijoiden välillä on myös liian suuri.
Mikäli haluaa kunnolla tutustua Elfquestin historiaan nämä ovat hyödyllistä lukea, mutta pidä mielessä että niiden taso on (muiden taiteilijoiden tarinoiden takia) alhaisempi kuin Suuri vaellus-albumeissa.

Suosittelen tätä sarjaa lämpimästi. Joistain puutteistaan ja aivopieruistaan huolimatta se on kaunista katsottavaa ja tekijät ovat nähneet paljon vaivaa oman maailmansa luomiseen. Sarjaan on tehty useita jatko-osia ja spin-offeja joiden taso vaihtelee erittäin paljon, tämä arvostelu on tehty kuitenkin vain tämän yksittäisen saagan (jota pidetään tärkeimpänä) perusteella.

TÄHDET: ****





                                               

2 kommenttia:

  1. Elfquestiin tutuistin alunperin viiden suomeksi julkaistun albumin kautta, ja tuolloin en tajunnut, että sarja oli paljon pitempi. Egmontin julkaisu ilahdutti suuresti, harmi ettei se jatkunut pidemmälle (toisin kuin albumijulkaisun aikoihin, Egmontin pokkareita lukiessani tiesin, että Elfquest-tarinoita on vaikka kuinka paljon).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseäni harmittaa hirveästi kuinka Elfquestiä ei ole suomennettu enempää, mutta ilmeisesti sille ei vain löytynyt tarpeeksi ostajia. Sarjahan jatkuu yhä ja ihan uusimpia juttuja lukuun ottamatta lähes kaiken materiaalin voi lukea virallisilta nettisivuilta.

      Poista