maanantai 23. joulukuuta 2013

Up



NIMI: Up
VUOSI: 2009
OHJAAJA: Pete Docter & Bob Peterson

Arvostelu kirjoitettu englanninkielisen version perusteella.

Up on melko tuore tietokoneanimaatio Pixarilta. Varsinainen koiraeläinelokuva se ei ole, mutta arvostelen sen täällä koska elokuvassa on käsittämätön määrä koiria. Siis aivan tajuttomasti. Monta kymmentä. Ja ne puhuvat. Ja ne ovat söpöjä. Joten se kelpaa aivan hyvin tähän blogiin.



Tarina on hyvin omaperäinen. Vanha kärttyinen leski Carl tahtoo viimeinkin toteuttaa edesmenneen vaimonsa unelman matkasta Etelä-Amerikan tutkimattomiin sademetsiin jonne vuosia aiemmin suosittu seikkailija Charles Muntz katosi koirineen. Carl sitoo tuhansia ilmapalloja taloonsa ja lähtee matkalle kohti Etelä-Amerikkaa. Arvostan erittäin paljon sitä ettei tarina perustu mihinkään vanhaan kansantarinaan kuten niin moni Disneyn (Huom! Disney omistaa Pixarin) tuotanto, kaikki on keksitty omin voimin ja mielikuvitusta selvästi riitti tarinan kirjoittajilla.

Diggaan tosi paljon heti alussa olevasta kohtauksesta jossa ajan henki ja puhetyyli osuvat täydellisesti naulan kantaan.

Perillä Carlin kidnappaavat Muntzin kouluttamat superälykkäät koirat ja vievät Carlin itse Muntzin luo. Koirat pystyvät puhumaan Mutzin rakentamien erikoispantojen avulla. Suuri osa koirista on molossityyppisiä vartiokoiria (ja näitä koiriahan on elokuvassa PALJON), mutta mukana on myös (jostain syystä?) hölmö noutaja Dug jota muu lauma sorsii. Koirien animaatio on loistavaa! Eleet ovat kuin oikeilla koirilla ja monet eleet naurattavat koiraihmisiä niiden tuttuuden takia. Tykkäsin erityisesti Alpha-dobermannista, jonka design on komea ja jonka ylpeyden nöyryytys elokuvassa on hauskaa.

Puhekyvyn mahdollistavilla pannoilla varustettuja koiria on erittäin hauskaa seurata, älykkyydestään huolimatta ne ovat silti ihan tavallisia koiria jotka menevät sekaisin kun jossain näkyy orava tai joku heittää pallon. Heidän koiramaisen rehelliset lauseetkin ovat hauskoja.

"Orava!" Dobermanni Alpha, englanninbulldoggi Gamma ja rottweiler Beta.

Elokuvasta tulee mieleen vanhemmat nostalgiset seikkailuelokuvat, kuten Indiana Jonesit. TODELLA raskaan ja itkettävän (olet sydämetön jos et itke!) alun jälkeen leffa lähtee kunnolla käyntiin eikä juuri hidasta tahtiaan missään vaiheessa. Erittäin viihdyttävä tapaus jonka vitsitkin oikeasti naurattavat. Tästä on vaikea keksiä mitään huonoa sanottavaa. Suosittelen, suosittelen, suosittelen.

TÄHDET: ****1/2







4 kommenttia:

  1. Olen sydämetön, joten en itkenyt. Koirat olivat tylsiä ja osan olisi mielestäni saanut lopettaa (lol laitetaan dobermannille piipitys ääni, tosi... tylsää). Ei kyynisen aikuisen makuun, mutta muksuille kyllä.
    Arvostelussasi ei ollut oikein mitään. Pelkkää tässä on sitä ja tätä ja tykkään elokuvan koirista siksi, koska ne on söpöjä ja koiria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittavaa ettet tykännyt kummastakaan (elokuvasta ja arvostelusta). Onneksi kumpaakaan ei tarvitse katsoa jos meinaa kasvaa kyrpä otsaan.

      Poista
    2. Olipa aikuinen ja asiallinen vastaus. Ja mielenkiintoinen sanojen valinta tuo "onneksi kumpaakaan ei tarvitse katsoa", jos on katsonut jo. Erikoista myös, että arvostelija joka välissä jyrkin sanoin arvostelee ei itse kestä jyrkkyytä itselleen. Taisin odottaa sinulta kypsyyttä. Tämä arvostelu oli kehno siksi, koska siinä ei ollut samanlaista laajuutta kuin muissa arvostelemissasi elokuvissa/sarjakuvissa.

      Poista
    3. Nämä alkupuolen arvostelut ovat toivottavasti huonompia kuin mitä kirjoitan tällä hetkellä. En blogia aloitellessa suunnitellut mitenkään kuvasijoittelua ja kuvakokoja ja itse tekstin sisältöä, joten nämä ensimmäiset postaukset ovat melkoista sekametelisoppaa. Eikä minulta tarvitse odottaa kypsyyttä.

      Poista