VUOSI: 2002
OHJAAJA: Phil Weinstein
Jostain syystä Baltolle päätettiin tehdä jatko-osa, peräti kaksi. Tähän ei ole mitään muuta syytä ollut kuin puhdas rahastus. Balto perustui historiallisiin tapahtumiin ja kaiken järjen mukaan tarinan olisi pitänyt loppua ensimmäiseen elokuvaan. Oikean elämän Balto oli leikattu uros, mutta hällä väliä, tarvitaan jatko-osia! Jatko-osia hänen pennuistaan joita ei oikeasti ollut! Okei, ehkä en saisi olla näin ankara, eihän ensimmäinen Baltokaan seurannut oikeita tapahtumien kulkua tunnollisesti mutta onnistui silti olemaan hyvä elokuva.
Balto on alkanut nähdä toistuvia painajaisia korpeista ja jäälautoista. Hän kiistaa niiden merkitsevän mitään, mutta Boris-hanhen (tässä elokuvassa miljoona kertaa ärsyttävämpi kuin ennen) mukaan unilla on syvempi merkitys. Jenna on penikoinut ja yhtä luukuun ottamatta kaikki pennut muistuttavat enemmän Jennaa. Yksi pennuista kuitenkin on susimainen kuin Balto, eikä pennuille kotia etsittäessä kukaan ihminen huoli häntä.
Harmaa pentu nimetään Aleuksi ja hän jää Balton hoiviin kylän lähettyville. Aleu kasvaa aikuisen mittoihin ja häntä alkaa ärsyttää isänsä ylisuojelevaisuus. Aleulle ei ole kerrottu hänen olevan osaksi susi ja Aleu luulee yhä jonkun ihmisen vielä ottavan hänet omakseen. Balton on kuitenkin kerrottava viimein totuus kun metsästäjä luulee Aleuta sudeksi. Aleu suuttuu ja karkaa metsään etsimään omaa tietään elämässä, tai jotain sinne päin.
Jostain syystä on muodostunut kliseeksi että koirahahmojen pentueissa yksi hahmo muistuttaa isäänsä ja loput äitiään, sellaista hyvää 50% äitiä ja 50% isää designiä harvoin on. Tämä klisee oli aiemmin Kaunottaressa ja Kulkurissa jossa pari saa kolme äidin näköistä narttupentua ja yhden isän näköisen urospennun. Hopeanuolessa Ben ja Cross saivat kolme pentua, joista 2 oli isänsä näköisiä ja 1 emon näköinen. Genetiikka ei toimi näin! Aargh! Tiedän että kyseessä on vain kasa animaatioita, mutta kaipaisin edes pientä realistisuutta mukaan.
Aleussa ei edes ole niin paljoa suden verta, vain hänen isän äiti oli susi, mikä tekee Aleusta 25% suden. Ottaen huomioon vielä että Baltosta tuli kuuluisa rekikoira joka pelasti monen lapsen hengen ihmisiä tuskin olisi kiinnostanut vaikka pentu olisi ollut osaksi sutta, olihan se silti sankarin tytär.
Toinen epäloogisuus on myös se etteivät jääkarhunpennut ole kasvaneet ollenkaan viime elokuvasta, vaikka aikaa on kulunut noin pari vuotta.
Mukaan on ahdettu pinnallista eläintotemismia sun muuta huuhaata. Tarinan opetuksena tuntuu olevan Aleun itsensä hyväksyminen, mutta tämä on turhauttavaa sillä sama teema käytiin jo läpi Balton kanssa ensimmäisessä osassa. Balto tosin mielestäni veti lyhyemmän tikun tässä, Balto valitsi olevansa ennemminkin koira ja vaikka häntä lääkkeen tuodessaan juhlittiin jatko-osa näyttää hänen yhä asuvan vanhassa laivassa ilman omistajaa. Tämän elokuvan lopussa Aleu kokee itsensä ennemminkin sudeksi ja hänellä on ympärillään susilauma tukemassa häntä, Balton sen sijaan on palattava kotiin ilman tytärtään viettämään melko yksinäistä elämää (mitä nyt Jenna aina välillä käy vilkaisemassa häntä).
Animaatio on paikoitellen hyvin rumaa, jatko-osa oli tehty suoraan DVD:lle ja laatuun ei ole juuri panostettu. Alkuperäisen Balton uniikkia tyyliä on yritetty parhaan mukaan matkia mutta paistaa läpi ettei se ole ollut näiden animaattorien luontevin tyyli. Etenkin tausta-animaatioon on lisätty paljon tietokone-efektejä mistä aiheutuu melko halpa vaikutelma.
Tämä jatko-osa oli melkoinen pettymys aikoinaan kun näin sen ekan kerran. Se on kuitenkin ihan kelpoa kertakäyttöviihdettä, eikä lähellekään yhtä kamala kuin kolmas osa joka arvostellaan myös jossain vaiheessa...
TÄHDET: **1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti