Coyote River

NIMI: Coyote River
VUOSI: 2005 - (jatkuu)
TARINA/KUVITTAJA: Chris McKinley

Coyote River on vähän aikaa sitten arvostellun Associated Student Bodies -sarjakuvan kuvittajan toinen sarja. Tähän mennessä numeroita on julkaistu kolme, viimeisin vuonna 2007. Vaikuttaa pahasti siltä, että artisti on heittänyt hanskat tiskiin Coyote Riverin suhteen. Toivon kovasti sarjan kuitenkin jatkuvan näin monen vuoden tauon jälkeenkin, koska tykästyin sarjaan ja pidin sitä Associated Student Bodiesia parempana.

Nuori Charles -jänis on tehnyt töissään liiankin paljon ylitöitä eikä ole pitänyt ollenkaan lomaa, mikä huolestuttaa hänen pomoaan. Pomo lähettää Charlesin viikon lomalle syrjäiselle karjatilalle, josta on tullut turistikohde kaupunkilaisille, jotka haluavat leikkiä cowboyta. Nurisevan Charlesin on pakko yrittää saada viikkonsa karjatilalla kulumaan jotenkin, vaikka ikävöi kaupungin sykettä eikä sopeudu maaseudulle. Coyote Riverillä Charles kuitenkin tapaa keski-ikäisen Buck -suden (vai kojootin?), joka työskentelee karjatilalla. Näille kahdelle hyvin erilaiselle heebolle syntyy jonkinlainen romanssi.

Suhde alkaa vain harmittomana paneskeluna. Kumpikin tietää Charlesin lähtevän viikon kuluttua ja muutenkin miesten ikä- ja taustaerot vaikuttavat liian suurilta. Kuitenkin päivien kuluessa kumpikin heistä kiintyy toisiinsa huomaamatta. Buck olisi valmis muuttamaan Charlesin kanssa kaupunkiin, mutta nuori Charles pelästyy moista ja ei vaikuta olevan valmis seurustelemaan vakavasti Buckin kanssa. Kolmas ja tähän mennessä viimeinen osa loppuu raivostuttavaan cliffhangeriin, jossa Buck on tunnustanut rakkautensa Charlesille ja Charles lähtee järkyttyneenä karkuun.

Mukana on myös kiinnostavia sivuhahmoja. Päähenkilöiden touhut ovat aiheuttaneet kränää karjatilan muiden työntekijöiden kanssa, koska Buck on alkanut laiminlyödä tehtäviään ja on meinannut jäädä kiinni kesken homostelun turisteille. Buckin vanha työkaveri Shane saa tästä tarpeekseen ja menee avautumaan pomolle, mutta saakin itse potkut suvaitsemattomuutensa vuoksi. Kaksi muuta työntekijää taas alkavat tuntea toisiinsa vastahakoisesti vetoa päähenkilöiden esimerkin innoittamina.

Tarina etenee hyvällä tahdilla, välillä on pidempiä kohtauksia joiden aikana hahmot saavat tuotua ajatuksensa kunnolla esille ja lukija pääsee mukaan syrjäseudun tunnelmaan. Kaikkien hahmojen motiivit tuntuvat luonnollisilta. Buck on karismaattinen ja kokenut, mutta myös raihnainen ja vähän yksinkertainen. Yksinäinen Charles tuntee häneen seksuaalista vetoa, mutta tuskin saa mieheltä älyllistä haastetta. Lukija ymmärtää miksi pari tuntee toisiinsa vetoa, mutta ymmärtää myös miksi heidän suhteensa vaikuttaa toivottomalta pitkällä tähtäimellä. Myöskään sarjakuvan "pahis" Shane ei jää vain homovastaiseksi kiihkoilijaksi, vaan hänelläkin on oikea syy ärsyyntyä päähahmojen toimista, hän joutuu vähän väliä tekemään ylitöitä Buckin laiminlyöntien takia.

Vahvan tarinan ohella parasta sarjassa on kenties sen huumori. Hahmojen ronski huulenheitto oikeasti naurattaa ja ainakin itse nautin maalaisten erilaisen puhetyylin lukemisesta. Kuvitukseen on myös sinne tänne laitettu hölmön näköisiä yksityiskohtia. Hahmot ovat erittäin ilmeikkäitä ja heidän reaktionsa toistensa puheisiin ovat monesti hauskoja. Coyote Riveriä alettiin tekemään ennen Brokeback Mountainin ilmestymistä ja McKinley katsoi elokuvan kuullessaan siinä olevan paljon samankaltaisuuksia hänen sarjaansa, hämmästyen itsekin yhteläisyyksiä. Niinpä kolmosnumerossa hahmot puhuvat "siitä elokuvasta" useamman kerran ja sarjakuvaan on saatu luontevasti mukaan viittauksia elokuvaan.

Täytyy sanoa, että tykästyin tähän sarjaan täysillä. Tarinassa on sopiva annos oikeasti hauskaa huumoria, vähän erilaisempaa romantiikkaa ja hyvin suunniteltuja hahmoja. Karjatila on kiinnostava ympäristö tarinalle, etenkin kun viime aikoina olen lukenut lähinnä opiskeluun liittyviä furrytarinoita. McKinleyn kuvitus on kehittynyt huimasti ASB:n ajoista. Coyote Riverissä kuvitus on erittäin sulavaa ja luontevan näköistä, taustalla on aina silloin tällöin erikoisia yksityiskohtia, mutta suureksi osaksi taustat ja hahmot ovat mukavan selkeiksi piirrettyjä.

Olen hyvin pettynyt jos sarja ei enää jatku. Coyote River on kerrankin rakkaustarina josta en osaa sanoa miten se päättyy. Hahmot saattavat hyvinkin päätyä omille teilleen, mutta saisinpa tietää varmuudella!

TÄHDET: ****

Associated Student Bodies

Kansi by Baron Engel

NIMI: Associated Student Bodies

VUOSI: 1998 - 2000
TARINA: Lance Rund
KUVITTAJA: Chris McKinley, sekä vierailevia taiteilijoita

ASB on yksi tunnetuimmista ja tärkeimmistä furrysarjakuvista. Se ei ole mikään mestariteos, mutta on saavuttanut mainetta olemalla pitkäkestoinen, viihdyttävä ja samaistuttava. Suuri osa furryfandomin jäsenistä on ASB:n hahmojen ikätovereita, taistelemassa hahmojen kanssa samojen ongelmien parissa. Sarja on sekoitus kevyttä komediaa ja draamaa. Sarja keskittyy seuraamaan opiskelijoiden college-elämää, heidän suhteitaan (sekä vakavempia että yhden yön hairahduksia), sekä muun maailman suhtautumista heidän homoseksuaalisuuteen.

Paljon ASB:n vaikutusvallasta kertoo sekin, että se lienee ainut furrysarjakuva joka on saanut oman kokopitkän parodiaversionsa, joka on jopa painettu ja myynnissä. Tämä parodiasarjakuva on Incontinet Student Bodies, jonka hankkimista harkitsen vaikka se keskittyy lähinnä itselleni vastenmieliseen fetissiin. Siinä missä ASB:ssä päähenkilö laitetaan asumaan kenties epärealistisesti täysin homojen asuttamassa asuntolassa, ISB:ssä päähenkilön asuntolan kaikki muut asukit ovat vaippafetisseistä kiinnostuneita. Parodiaversiosta on otettu netissä jo tuttu bawwwww-reaktiokuva.

Tarinan päähenkilö on leijona Daniel, joka tarinan alussa aloittaa collegen ja joutuu asumaan lähes pelkästään homojen asuttamassa asuntolassa. Daniel on hyvin kokematon ja naiivi, eikä tähän asti ole ollenkaan ajatellut omaa seksuaalisuuttaan. Kun hänen kämppiksensä Marcus -susi alkaa lähennellä häntä joutuu Daniel viimein pohtimaan orastavaa homouttaan. Asuntolan ilmapiiri on avoin ja kannustava Danielia kohtaan ja heti ensimmäisellä viikolla koulun edessä kulkee myös prideparaati. Daniel nopeasti hyväksyy homoutensa ja alkaa seurustella Marcuksen kanssa. Valitettavasti kaikki koulun oppilaat sekä Danielin uskovaiset vanhemmat eivät katso pojan touhuja yhtä suopeasti.

Daniel hahmona ei sytyttänyt minua yhtään. Hän on melkoinen hiirulainen ja ainakin aluksi täysin muiden johdateltavissa. En myöskään tajunnut miten muut hahmot kokivat hänet viehättävänä, mielestäni Daniel kun on varsin typerän näköinen naurettavan toiselle puolelle kaartuvan liiskalettinsä kanssa, suureksi osaksi hänen naamansa näyttää myös lähinnä hiiren kuin leijonan naamalta. Tarinan loppupuolella hän onneksi miehistyy vähän ja ei enää anna muiden päättää hänen asioitaan hänen puolesta. Marcuksen hahmo saa ilahduttavasti osakseen hyvää hahmonkehitystä, mutta en vaan tajua mitä hän näkee Danielissa.

Onneksi mukana on paljon kivoja sivuhahmoja, joten Danieliin ja Marcukseen ei tarvitse vain keskittyä. Erityisesti pidin Rickyn ja Stevenin sivutarinasta. Ricky on korostetun tyttömäisesti pukeutuva ja käyttäytyvä pesukarhu, joka on täysin ihastunut Steven -collieen. Steven kuitenkin on umpihetero, vaikka samassa asuntolassa asuukin. Timothy -mangusti on melkoinen tiukkapipo ja aina paasaamassa homojen oikeuksista, hauskana yksityiskohtana hänen t-paitansa teksti vaihtuu joka paneelissa. Gerald -kissa on synkkä gootti, jonka runoiluja eivät muut jätkät arvosta. Sivuhahmoilla on mukavasti persoonallisuutta ja omia pieniä sivutarinoitaan, mutta valitettavasti muutama asuntolan asukki jää täysin tuntemattomiksi.

By Roz Gibson

By Terrie Smith

By Terrie Smith

Kuvituksesta vastaa pääosin Chris McKinley, jonka aluksi haparoiva jälki paranee selkeästi loppua kohden. Loppupuolella hänen kuvituksensa on mukavan selkeää ja ilmeikästä. Tarinan kuvittamiseen on osallistunut myös muutamia vierailevia tähtiä, eniten vierastaidetta on erittäin lahjakkaalta Terrie Smithiltä. Hänen sarjakuviaan on aina ilo lukea, hän jopa sai Danielin hiukset näyttämään hyviltä. Muita piirtäjiä ovat olleet Jonas Silver, Frank Gembeck, Chuck Davies, Zjonni ja Roz Gibson. Näistä ainoastaan Chuck Daviesin ja Roz Gibsonin sarjakuvat tekivät jonkinalaisen vaikutuksen. Daviesin tyyli on hyvin erilainen ja mielenkiintoinen, mutta hänen tekemänsä sarjakuvat olivat kumpikin vain yhden sivun pituisia pätkiä.

ASB oli erittäin mukava lukea läpi. Koko sarja on vuonna 2004 koottu yhteen Yearbook -nimiseen kirjaan, kirjaan on myös saatu mahtumaan luonnoksia, aiempien irtonumeroiden kansia sekä erittäin kivana lisänä tekijöiden kommentteja sarjasta. Kirja on lähes 300 sivuinen.

Juonellisesti ASB on hyvin tyypillistä kevyttä collegekomediaa. Lukijan mielenkiintoa pidetään yllä jatkuvasti vilahtelevilla peniksillä ja seksikohtauksilla, mutta näissä on yleensä mukana niin paljon huumoria etten osaa laskea tätä suoranaiseksi pornoksi. Juoni varmasti uppoaa nuoriin homoihin, koska tarinassa käydään läpi seksuaalisuuden löytämistä ja hyväksymistä, myös asuminen pelkästään muiden homojen kanssa tuntuu tekijöiden haaveilulta ilmapiiristä, jossa oma seksuaalisuus on normi ja ei ole mitenkään ihmeellistä vapaasti halailla ja pussailla toisia randomisti käytävällä. Tarinan uskottavuus kärsi mielestäni liikaa kohtauksessa, jossa asuntolan väki järjestää uuden vuoden kunniaksi homo-orgian asuntolassa. Tämä vaikutti jo liikaa tekijöiden omilta fantasiahaaveiluilta. Kaikki hahmot eivät normaalisti tulleet toimeen toistensa kanssa kitkattomasti, moni hahmoista oli jo selkeästi parisuhteessa ja kyseinen orgia ei tuntunut vaikuttavan hahmokemioihin mitenkään myöhemmin. Minun on vaikea kuvitella, että koko asuntolan väki olisi suostunut ottamaan osaa tälläiseen orgiaan, oli ilmapiiri vaikka kuinka avoin normaalisti. Ehkä takerrun tähän yhteen kohtaukseen liikaa, mutta muuten sarjakuva pysyi melko realistisena. Sarjakuvan pituuden ansiosta melko kevyenä alkanut tarina saa pikkuhiljaa mukaansa kiitettävän syvällistä tavaraakin, eivätkä hahmot jää vain karikatyyrin tasolle.

TÄHDET: ***1/2