Tähdenlento 9

Kannen tekijä SaQe

Suomen Hopeanuoli-fanit ry julkaisi hiljattain toisen tämän vuoden jäsenlehdistään. Tämän myötä olen ollut nyt kaksi vuotta päätoimittajana ja jatkan yhä tulevana vuonna ja todennäköisesti hamaan tappiin saakka. Teemana olivat nyt saksanpaimenkoirat. Teema tuli oikein hyvin esille ja pidän tätä varsin onnistuneena numerona.

Mukana tuli SHL:n piirtämä A4-juliste

Numerossa oli useampi artikkeli, joiden kirjoittaminen ja julkaiseminen oli ollut minulle oikein jännittävää. Koska Hopeanuoli -sarjan saksanpaimenkoira John oli ollut metsästyskoira päätin haastatella omistajaa, joka oli oikeasti käyttänyt sakemanniaan metsästämiseen. Pienenä leffahulluna sain myös hyvän tekosyyn kirjoittaa saksanpaimenkoirista kauhuelokuvissa, rodun rooleista sekä hyviksinä että pahiksina. Erityisen innostunut olin tilaisuudesta kertoa pahamaineisesta kulttielokuvasta White Dog, joka on Suomessakin ollut jossain vaiheessa bannattuna.

Muiden tekemien artikkelien joukossa oli elokuva-aihetta jatkava Kurokin arvostelu Kaikenkarvaisesta Charliesta, jota yllättäen ei lehdessä ole tätä ennen mainittu. Anttu kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin Hopeatiikeri -blogistaan. Itseäni harmitti, kuinka taas osa suunnitelluista artikkeleista ei päässyt lehteen mukaan, koska kirjoittajat lopettivat yhteydenoton. Lehteen olisi pitänyt alunperin tulla kunnollinen saksanpaimenkoiran rotuesittely, juttua improsarjakuvista ja artikkeli lelukeräilystä. No, pärjättiin ilmankin. Nyt vain jäi harmittamaan pienten henkilökohtaisten taidejuttujen puute, joita on yleensä lehdessä ollut mukana jossain muodossa.

Uuden taittajan taittojälki oli selkeästi parantunut edellisestä numerosta, vaikka se oli jo ollut siinä kelvon näköistä. Nyt tekstin ja kuvien asettelu toimii paremmin ja moni artikkeli on saanut mielenkiintoisen taustan.

On aina suuri ilo saada pitkään työn alla ollut lehti postilaatikkoon asti. Harva asia on tuntunut minusta yhtä palkitsevalta. Toivottavasti saan jatkaa näissä hommissa vielä pitkään. Yhdistykseen kuulumattomat voivat ostaa lehden numeroita Hopeapuodista. Vuonna 2019 tulee ilmestymään taas kaksi numeroa. Näille on jo paljon juttuja valmiina ja olen todella innoissani joistain artikkeleista, sillä luvassa on taas mielenkiintoista sisältöä jota ei voi lukea missään muualla.

Calling All Soldiers Fanzine

NIMI: Calling All Soldiers Fanzine
VUOSI: 2018
TEKIJÄT: Useita

Tämä uusi Yoshihiro Takahashin töihin keskittyvä fanilehti sisältää 31 fanin piirroksia mangapiirtäjän eri sarjoihin liittyen. Projektin takana on yhdysvaltalainen Silver Fang Network, jonka tarkoituksena on lisätä sarjojen tunnettavuutta rapakon takana. Lehdessä on kuitenkin mukana faneja ympäri maailmaa, ainakin yksi piirtäjä, Hohtis, on suomalainen. Kaikki tuotot ovat menneet pelastuskoirien hyväksi.

Monen piirtäjän yhteistyöllä tehty kansi on tosi kiva ja mukana on paljon todella lahjakkaita piirtäjiä. Kantta ja koko lehteä kuitenkin vaivaa tekijöiden nimien pois jättäminen. Nimet on kyllä listattu lehden lopussa, mutta itse kuvia katsomalla on vaikea tai täysin mahdotonta sanoa kuka kuvan tekijä on ollut. Kaipaisin myös jotain tekstiä mukaan, esimerkiksi tekijöiden lyhyitä esittelyitä ja heidän mietteitään kuvistaan. Kuvat eivät myöskään ole selkeässä järjestyksessä. Kuvia löytyy Hopeanuolen, Weedin, Gamun, Ginga Densetsu Akamen ja Shiroi Senshi Yamaton hahmoista ja nämä sarjat on laitettu sikin sokin pitkin lehteä. Plussaa kuitenkin siitä, että näin monia sarjoja on ollut edustettuna. Erityisesti Yamatosta oli kiva nähdä harvinaista fanitaidetta.

Painolaatu on hyvää, myös tummista kuvista saa hyvin selvää. Kannen materiaali on jotenkin omituista, oudolla tavalla... tahmeaa? En pidä siitä, mutta se vaikuttaa kestävältä. Lehden vaakatasossa oleva muoto on myös omituinen valinta.

Fyysistä lehteä ei enää voi ostaa, mutta lehden digitaalisia kopioita on yhä myynnissä. Tämä oli ihan jees fanmade tuote, hieman lisää vaivaa olisi voitu tähän laittaa esimerkiksi tekstien lisäämisellä. Toivottavasti Silver Fang Network pysyy aktiivisena ja tekee vastaavia projekteja tulevaisuudessakin.

TÄHDET: **1/2

Pelikortit: The 6th Extinction

NIMI: The 6th Extinction
VUOSI: 2018
TEKIJÄT: Useita

Tämän upouuden korttipakan teemana ovat jääkauden jälkeen sukupuuttoon kuolleet eläimet. Pakan valmistamiseen kerättiin varoja Kickstarter -kampanjan avulla ja pääjärjestäjänä toimi paljolti furry-piireistä tuttu Roz Gibson, joka on ollut mukana lukemattomissa furry- ja eläintaideprojekteissa aiemmin.

Mukana on 34 artistia, joista moni nimi on tullut tutuksi furry-taiteen parissa. Huomattava määrä näistä piirtäjistä on vanhan linjan turreilijoita, ollen mukana Pohjois-Amerikan furry-skeneissä jo 80-luvulta ja 90-luvun alulta asti. Tälläisiä nimiä ovat Gibsonin lisäksi esimerkiksi Dark Natasha, Heather Bruton, Sandy Schreiber, Scott Ruggels, Diana Harlan Stein, Terrie Smith, Steve Gallacci, sekä valitettavasti tänä vuonna menehtynyt Vicky Wyman. Oi ilon määrää kun mukana on yksi lempiartisteistani ikinä, Synnabar, jota ei netissä näe juuri ollenkaan enää! Näiden tuttujen nimien näkeminen oli oikein mieluisaa ja jälleen tajusin, että minun pitäisi vielä joskus kirjoittaa jotain furry-fandomin historiaan liittyen, mutta se tarkempi aihe on hakusessa.

Pakan koirulaiset: Falklandinsusi (Redcoatcat), japaninsusi (Terrie Smith), floridanmustasusi (Dark Natasha)

Ylärivi: Uuden-kaledonianjättiläiskana (Roz Gibson), haastinkotka (Brenda Lyons "Windfalcon"), sarasirkkunen (J.C. Amberlyn). Alarivi: Huia (Char Reed), muuttokyyhky (Kory Bing), dodo (Stephne Boutcher).

Pidin teemasta todella paljon, mutta itselleni tuli pettymyksenä lintujen liialliselta vaikuttava määrä. Vai mitä te olette mieltä, kun pakan 54:stä kortista 26 (eli 48%) on lintuja? Mukana on vain 1 sammakkoeläin ja ei yhtäkään matelijaa, kalaa tai hyönteistä. Valikoima jää yllättävän yksipuoliseksi. Kivana ajatuksena pidin kuitenkin sukupuuttoon kuolleiden ihmislajien ottamista mukaan jokereina. Kuvitukset ovat oikein nättejä ja pidin eniten korteista, joista käy ilmi jotain eläimen elintavoista, elinympäristöstä tai sukupuuttoon kuolemisen syystä. Mukana on useampaa erilaista tyyliä, mutta tyylierot eivät onneksi särähdä liikaa.

Kickstarterin kautta olisi myös voinut ostaa lisämaksusta korttien lisäksi kirjasen, jossa kuvitukset olisivat näkyneet isompina ja mukana olisi ollut jotain lyhyttä sepustusta eläinlajeista. Päätin kuitenkin jättää kirjan väliin, sillä mukana ei olisi tullut (tietääkseni) mitään uutta kuvitusta ja olin myös perus persaukinen. Pakkaa ei voi enää ostaa Kickstarterin kautta, enkä ole varma saako sitä enää mistään. Paras keino lienee kysyä joltain piirtäjältä suoraan jos hänellä on ylimääräisiä kopioita.

TÄHDET: ***

Ylärivi: Neandertalinihminen (Donna Barr), meriminkki (Azalea), kvagga (Vicky Wyman). Alarivi: Kaspiantiikeri (Foxfeather Zenkova), pussihukka (Diana Harlan Stein), amerikangepardi ja amerikanleijona (Stephanie Bittler "Synnabar").

Nara piertelee, osa 19: Lyytikki

Haa, arvasin etten kirjoittaisi mitään järkevää tässä kuussa, mutta joka kuukausi yritän päivittää blogia, joten ottakaa turha täytepostaus.

Hopsuyhdistyksen tulevaan jäsenlehden numeroon tarvittiin yhtäkkiä Lydiasta piirros hahmoesittelyä varten. No pieraisin sitten semmoisen nopeasti. Työtä nopeuttaakseni "fuskasin" käyttämällä mallikuvaa omasta rakistani. Läpipiirsin tärkeimmät ääriviivat, jonka jälkeen muutin joitain asioita. Mallikuvien käytössä ei muuten ole mitään pahaa, etenkin, jos kuvaa ei seuraa orjallisesti ja vielä parempi jos valokuva on sinun itse ottamasi. Sataprosenttisia kopioita toisten kuvista ei saisi kuitenkaan tehdä, paitsi ehkä harjoitusmielessä.

Pidin taas luonnoksesta enemmän kuin lopullisista viivoista, mutta se on voi voi. Kokeilut värillisten ääriviivojen kanssa jatkuvat. Lydia on muuten omituisesta väristään huolimatta saksanpaimenkoira, minkä vuoksi piirroksessa sillä on noin isot korvat.

Väritysvaiheesta ei valitettavasti ole vaihekuvia, mutta tässä on ensin käytetty puuvärejä ja päälle on laitettu vesiväriä. Siinäpä se, yksinkertainen pieni kuvituskuva nopeasti suhautettuna.

Nara piertelee, osa 18: Ihmeinen ja koiralainen

Olen piirtänyt yllättävän paljon viimeaikoina! Valitettavasti moni näistä on kuvia Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n uuteen keräilykorttiprojektiin, enkä saa näytellä näitä kuvia netissä ennen kuin kortit on julkaistu. Anyway, jotain voin näyttää täälläkin. Pahoittelen todella huonoja kuvia, iPadini kuoli ja myös puhelimeni on kuolemassa, enkä joka vaiheessa jaksanut skannailla. Kuvien laatu paranee jahka saan uuden iPadin käyntiin.

Tämä kuva tulee myös Hopsuyhdistyksen käyttöön. Tarkoituksena on, että ensi vuonna tehtäisiin jäsenlehteen kansi, jossa olisi useamman piirtäjän tekemä Gin heidän omilla tyyleillään. Koska tosiaan olen ollut varsin energinen piirtämisen kanssa käytin energiaani hyväksi ja tein oman osuuteni jo valmiiksi. Ylhäällä luonnosta ja sitten puhtaaksi piirretty versio. Olen taas pitkästä aikaa alkanut kokeilla eri juttuja, esim. värillisiä ääriviivoja. Toinen kokeilu on vuosiksi unohdettujen vesivärien kaivaminen esille.

Tosiaan ääriviivat ja osa turkin sävytyksestä on tehty puuväreillä, jonka päälle sitten laitoin vesiväriä. Olisi pitänyt tehdä nuo pannan metalliosat myös oman värisillä ääriviivoilla, mutta myöhäistä nyt.

Valmis. Olin kahden vaihteilla teenkö Ginille raitoja vai en, niitähän ei animessa pentuajan jälkeen näy ja kuitenkin halusin tehdä animeversion. No, tein nyt sen verta haalealla raidat ettei ne ainakaan häiritsevän oloisia ole. Jotkin ääriviivoista voisivat olla tummempia, mutta olkoon tämä tälläinen.

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten mitä puuvärejä ja vesivärejä käytän. En ole välineurheilija, ja olen köyhis. Puuvärini ovat City-Marketista ostettuja Herlitz -halpamerkkejä. Muitakin merkkejä lojuu nurkissa, en kiinnitä näihin asioihin juuri huomiota ellei kynä ole aivan paska jolloin en osta moisia uudelleen. Vesiväreinä toimii Suomalaisen Kirjakaupan 9 värin perussetti, mikä lie nimeltään. Ainut kalliimpi taidejuttu, mihin panostan ovat Copic -tussit. En ole löytänyt niille halvempaa versiota, jotka toimisivat tarpeeksi samalla tavalla.

Seuraavaksi jatkuvat yritykseni ihmeisten parissa. Olen yrittänyt laajentaa taitojani myös ihmisten piirtoon. Tämä on todella hidas prosessi, koska siinä missä voisin pieraista koiralaisen kuvan ulos tunnissa parissa menee yksinkertaisenkin ihmisen piirtoon aivan järjetön määrä aikaa. Tämä aihe ei vain ole vielä lihasmuistissani. Tällä kertaa halusin piirtää Detroit: Become Human -pelin robottipojan Connorin, joka on niiiin siisti ja hauska hahmo. Minulla on järjetön androidifetissi, minäkin haluan oman kotirobotin yhyy. Ja sitten olisin niin beta, että kuitenkin päätyisin palvelemaan sitä. :D En muuten ole pelannut tätä peliä ollenkaan itse, sillä en omista Pleikkanelosta. Koska köyhyys. Mutta pelit ovat nykyään niin elokuvamaisia, että niitä pystyy hyvin seuraamaan Youtubestakin. Noh, asiaan. En edelleenkään tykkää suoraan kopioida tiettyjä yksittäisiä kuvia, mutta tarvitsen ihmisten piirtoon aina mallikuvia. Yhdistelin sitten pelistä screenshotin ja oman kuvani.

Nakkasin luonnoksen kotitekoisen valopöydän päälle tracetusta varten. Valopöytäni on lasipöytä, jonka alle olen laittanut pöytälampun. Toimii, joskin lasi tulee kuumaksi pidemmän päälle. Kokeilin tässäkin värillisiä ääriviivoja, joiden uskon toimivan etenkin ihmisten kohdalla paremmin.

Täsä vaiheessa olen käyttänyt väritykseen värikyniä ja Copic -tusseja, etenkin Copicin Blenderiä, jolla voi tasoittaa myös värikynien jälkeä.

Täytyy sanoa etten ollenkaan pidä vaatteiden värityksestä tässä. Vaatteet ovat todella haastavia minulle vielä, toivotaan, että tähän tulee ajan kanssa parannusta. En tykkää kuinka tummat mötikät Connorin kulmakarvoista tuli ja silmätkin näyttivät luonnoksessa jotenkin kivemmilta. Mutta tämä oli ihan kiva yritelmä. Tähän on jossain välissä lisätty myös vesiväriä. Jatketaan harjoituksia.

Tähdenlento 8

Kannen tekijä Riikin

Jälleen yksi jäsenlehti on pullautettu ulos Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n toimesta. Tällä kertaa teemana olivat nartut. Täytyy sanoa, että en itse innostunut tästä teemasta, ja muillakin kirjoittajilla vaikutti olevan vaikeuksia kertoa nartuista (tai pikemminkin niiden saamasta kohtelusta Ginga-saagoissa) positiiviseen sävyyn. Fakta vain on, että sarjassa narttuhahmot ovat harvinaisia ja sivuosissa, eivätkä yleensä tee mitään kiinnostavaa. Lehden teema ei ehkä pääse yhtä selvästi esille kuin aikaisemmissa numeroissa, mutta mielestäni nartuista on kuitenkin tarpeeksi juttua, jotta tätä narttuteemaiseksi viitsii kutsua.

Riikinin tekemä kansi on oikein hieno. Tykkään paljon hänen tyylistään ja leideillä on oikein kauniit ilmeet. Hieman itseäni häiritsi kuinka Lydiassa on niin voimakas oranssi valaistus ja Crossissa sitä ei näy juuri ollenkaan pienestä välimatkasta riippumatta. Pikkujuttu kuitenkin, muutoin erittäin bueno.

Sisälmyksiä

Mutta se siitä negatiivisesta nillityksestä. Sisältö oli kivan monipuolinen, varmasti jokaiselle löytyy jotain kiinnostavaa. Olin kauan ollut innoissani mahdollisuudesta haastatella Moonia, Hopeanuoli.comin perustajaa, sillä tämä nettisivu on Suomen hopsufandomin yksi tärkeimmistä ja nostalgisimmista sivuista. Kutsuin myös The Tuherrus -blogin Afuzen mukaan kertomaan figuurien kustomoinnista ja hän olikin kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen  ja pitkän artikkelin aiheesta. Tykkään siitä, että lehdessä on aiheita, jotka voivat innostaa muitakin kuin Ginga-faneja ostamaan lehden. Fanien sarjakuva-, blogi-, ja fanitarinaprojekteja esiteltiin myös. Rotuesittelyssä haastattelin yhdysvaltalaista kasvattajaa ja tutustuimme astetta harvinaisempaan yuushoku kishuun, joka siis on kishu, joka on minkä tahansa värinen paitsi ylivoimaisesti yleisin valkoinen. Moni ihminen jopa luulee ettei kishu tule kuin valkoisen värisenä.

Lehdellä oli jälleen uusi taittaja. Uusi taittaja teki hyvin nopeasti todella hyvää jälkeä, ainakin minun mielestäni. Pientä hienosäätöä olisi, mutta nämä pikkujutut varmasti kehittyvät ja korjaantuvat ajan kanssa kun hän saa lisää kokemusta. Mukana oli ehkä turhan monia tylsän valkoisia sivuja, mutta toisaalta hän oli tehnyt esimerkiksi figuuriartikkeliin tosi hienon ja sopivan taustan. Hyvän jäljen lisäksi olin todella tyytyväinen siihen miten miellyttävä persoona hän oli, jonka vuoksi oli mukava työskennellä hänen kanssaan. Toivottavasti hän viihtyy pitkään yhdistyksen hommissa.

Se siitä numerosta. Seuraava on jo taitossa ja toivottavasti ilmestyy lähikuukausina. Sen teemana ovat saksanpaimenkoirat. Näitä lehtiä voi ostaa kuka tahansa yhdistyksen nettikaupasta, Hopeapuodista, sekä yhdistyksen pöydältä eri tapahtumissa. Ensi vuoden lehtiä suunnitellaan jo yhdistyksen foorumilla ja niiden tekoon voi osallistua kuka tahansa jäsen (eikä välttämättä tarvitse olla jäsenkään).

Koirien geenitestit, osa 2

Edellisessä osassa kerrottiin pintapuolisesti minkä takia koirilla teetetään geenitestejä, millaisia asioita niillä voidaan selvittää, miten testit tehdään ja millainen on testaamani koira. Tässä postauksessa käydään läpi kahden testin tulokset. Koska viime kerralla unohdin mainita tämän haluan painottaa, että kummankaan testin tapauksessa en antanut firmoille mitään vihjettä koiran ulkonäöstä tai alkuperästä. Latasin koiran kuvan palveluihin vasta tulosten jälkeen. Tällä tavoin halusin varmistaa etteivät firmat "fuskaisi" katsomalla koiran ulkonäöstä vihjeitä.

Kuten aiemmassa osassa sanoin en juuri välitä Wisdom Panelista. Sen rotuvalikoima on suppea ja Pohjois-Amerikkaan keskittyvä. Terveystulokset tältä firmalta voivat olla rotuveikkauksia luotettavampia, mutta säästin rahaa ottamalla vain rotuihin keskittyvän version.

Wisdom Panelin tulos:

25% saksanpaimenkoira, 12,5% amerikaneskimokoira, 12,5% chow chow, 12,5% shetlanninlammaskoira, sekä 37,5% tuntematonta/epäselvää, jonka WP veikkaa koostuvan roturyhmistä vinttikoirat, seurakoirat, Lähi-idän ja Afrikan rodut, terrierit ja paimenkoirat. Toisin sanoen hyvin suuri osa tuloksista on "lol emme tiiä". Olin tästä varsin tuohtunut, sillä koin laittaneeni rahaa aivan hukkaan. Pidin myös amerikaneskimokoiraa naurettavana vaihtoehtona, sillä rotu olisi Venäjällä hyvin harvinainen, jos sitä siellä esiintyy edes ollenkaan. Herneet nenässä otin yhteyttä firman asiakaspalveluun ja sain vastauksen pian. Asiakaspalvelija kertoi, että Bonon näytteessä ei ollut mitään vikaa ja sitä oli ollut helppo lukea, mutta näytteestä ei selkeästi erottunut mikään muu rotu kuin saksanpaimenkoira. Tälläiset tulokset ovat heillä yleisiä ei-amerikkalaisten koirien kanssa.
Wisdom Panelin geenipankki on muodostettu American Kennel Clubin hyväksymien rotujen perusteella, sekä muutamien Iso-Britannian, Alankomaiden ja Saksan kennelliittojen rotujen perusteella. Rotukoirien verilinjoissa on myös pieniä eroavaisuuksia maasta riippuen.

Täten pidin Wisdom Panelin tuloksia merkityksettömänä liirumlaarumina ja siirryin kalliimman, mutta laadukkaamman Embarkin puoleen. Tässä linkki tuloksiin. Embarkin kohdalla otin mukaan myös terveystulokset, sillä Embark testaa luotettavasti yli 150 eri geneettistä sairautta ja lääkeaineherkkyyttä. Testi on niin luotettava, että Amerikassa suurin koirien terveystarkastuksia virallistava taho Orthopedic Foundation for Animals hyväksyy tulokset virallisina. Erityisen huolissani olin saksanpaimenkoirilla yleisestä degeneratiivisesta myelopatiasta, joka alkaa vaivaamaan vanhempia koiria. Bonolla ei kuitenkaan ole riskiä sairastua yhteenkään heidän testin sisältämään sairauteen, eikä se ole minkään sairauden kantaja. Hyvä homma. Tämä ei kuitenkaan ole sataprosenttinen tae koiran terveydestä, vaan osa isoa palapelia. Geenitestillä ei esimerkiksi voi korvata luustokuvauksia ja koirani voi yhä olla rakenteellisesti täysi fiasko, vaikka tältä osin terveen paperit on saatu.

Mielenkiintoisena lisänä sain tietää Bonon sukusiitosprosentin (Coefficient of Inbreeding, COI), mikä oli päätä huimaava 1%. Vertailuna määrä olisi vanhempi+lapsi tai sisko+veli -parituksessa 25%, sisarpuolten parituksessa 12,5% ja serkkujen parituksessa 6,25%. Tämän päivän rotukoirilla määrä on keskimäärin 15-30% luokkaa, vaikka paperilla monella määrä on pienempi. Ero johtuu siitä, että perinteisesti sukusiitoksen määrä lasketaan vain muutaman viimeisen sukupolven perusteella, yleensä noin viiden perusteella, ja jos koiran sukupuussa ei näennäisesti ole viime aikoina harrastettu linjasiitosta voi luku olla 0%. Rotukoiralla luku ei kuitenkaan voi koskaan olla 0%, ellei koiran toinen vanhempi ole rotuun otettu täysin erisukuinen koira. Tämä on äärimmäisen harvinaista. Rotukoirien verilinjat menevät aina takaisin samoihin kantakoiriin, ja mikäli geenitestiä ei tehdä tai sukusiitosprosenttia ei lasketa koko tiedossa olevan sukupuun perusteella alkuun, aina kantakoiriin asti ei todellista määrää voida tietää. Kasvattajat huijaavat itseään laskemalla määrän vain muutaman sukupolven perusteella. Tästä aiheesta voi lukea lisää muun muassa Border Warsin blogista. Lisäksi kiinnostava juttu oli Bonon geneettinen ikä, joka tällä hetkellä olisi 51 ihmisvuotta, mikä koiran ollessa 6-vuotias käy järkeen. Embarkilla saa selville myös koiran väri- ja turkinlaatugeenit, mutta koska minulla on silmät päässä ja koirani ei ole jalostuseläin en ole niihin vielä jaksanut perehtyä.

Sitten rotuihin.

Embarkin mukaan Bono on 36,6% saksanpaimenkoira, 15% länsisiperianlaika, 10,8% newfoundlandinkoira, 6,2% shetlanninlammaskoira, 6% chow chow, sekä pienimmät määrät on yhdistetty 25,4% supermutt -nimikkeen alle, joka saattaa koostua roduista kaukasiankoira, eurasier, belgian laekenois, sekä hovawart. Siinäpä oli sekametelisoppaa. Yhteistä Wisdom Panelin kanssa oli saksanpaimenkoira, shetlanninlammaskoira ja chow chow, vaikka näiden määrät vaihtelivat hieman. Uskon myös, että Wisdom Panelin amerikaneskimokoira olisi Embarkissa esiintyvä eurasier, sillä kummatkin rodut on luotu saksalaisten pystykorvien avulla ja tätä paljolti Eurooppaan rajoittuvaa rotua tuskin löytyy Wisdom Panelista. Eurasier on kuitenkin ehkä vähän yllättävä vaihtoehto ja on laitettu mukaan vaan epämääräisenä vaihtoehtona, joten uskon kyseessä olevan jonkinlainen saksanpystykorva eikä välttämättä eurasier tai amerikaneskimokoira. Laikat ja kaukkarit ovat yleisiä koiria Venäjällä, tässä ei ole mitään yllättävää. Chow chowt ovat olleet suuri muotirotu 80-luvulla ja tämä buumi näkyy yhä katukoirien perimässä. Nöffi ja hovawart ovat myös ihan järkeenkäypiä, olen jostain saanut käsityksen venäläisten pitävän jättiroduista. Sheltit ovat suosittuja melkein kaikkialla. Ainut todella yllättävä rotu oli laekenois, joka on belgianpaimenkoirien harvinaisin muunnos ja ei oikeastaan missään yleinen. Monissa Euroopan maissa on myös sallittua risteyttää muunnoksia keskenään ja rekisteröidä pennut sen perusteella mitä muunnosta ne eniten muistuttavat. En siis ihan purematta niele tätä laekenois -heittoa, mutta uskon kyseessä olleen kuitenkin belgianpaimenkoira. Wisdom Panelin ehdottamia terrieriä, Lähi-Idän ja Afrikan koiria, ja vinttikoiria ei löytynyt.

Embarkin tulokset ovat hyvin järkeenkäypiä ottaen huomioon koirani ulkonäön ja luonteen, sekä sen alkuperäpaikan. Näin monen eri rodun yhdistelmä voi joillekin kuulostaa epätodennäköiseltä, mutta kehotan epäilijöitä käymään vilkaisemassa millaista pentu- ja kodinvaihtajatarjontaa on Apulassa ja muissa netin myyntipalstoilla. Suomessakin tehdään mitä kummallisempia yhdistelmiä tarkoituksella ja vahingossa, yhdistä tähän sitten muiden maiden lemmikkien hylkäyskulttuuri. Koirani oli peräisin Pietarista, joka on katukoiria täynnä oleva suurkaupunki ja kaupunkilaisilla tuppaa olevan erilaisia koiria kuin landepaukuilla. Tulokset voisivat olla hyvin erilaisia mikäli koira olisi joltain syrjäisemmältä seudulta.

Vastaan mielelläni jos aihe synnytti kysymyksiä, Embarkin tuloksissa on myös monessa kohtaa kysymysmerkin kuva, jota klikkaamalla aiheesta voi saada lisätietoa.

Koirien geenitestit, osa 1

PÄIVITYS: Linkki seuraavaan osaan.

Tämä aihe on jaettu kahteen osaan. Seuraavassa osassa paljastan kahden testin tulokset ja analysoin niitä tarkemmin. Tässä osassa annan mitä ja miksi -perusteluita koiran testauttamiselle, sekä kerron millainen testaamani koira on.

Olen useamman vuoden seurannut nettikeskusteluja kahdesta suositusta koiran geenitestistä. Kyseiset testit ovat Wisdom Panel ja Embark. En ole rahasta tehty, joten teetin halvemman Wisdom Panelin koirallani viime vuonna ja vasta nyt viimein sain tehtyä Embarkin alennushinnalla. Olen tietenkin ensisijaisesti kiinnostunut oman koirani terveydestä ja sukupuusta, mutta olen myös erittäin kiinnostunut tästä teknologiasta ja haluan tukea ja seurata sen kehitystä. Geenitestien avulla voidaan selvittää asioita ei pelkästään yhdestä koirayksilöstä, vaan monen tuloksen avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä kokonaisten koiraryhmien suhteen. Vertailemalla monia tuloksia voidaan saada uutta tietoa värien periytymisestä, sairauksista, tietyllä alueella yleisistä roduista, rodun sisällä yleisistä sairauksista ja sisäsiitoksen määrästä, ja niin edelleen. Koirasusien tapauksessa testeillä voidaan todistaa koirissa oikeasti olevan sutta, sekä myös peritty suden määrä. Mikäli koskaan päädyn kasvattamaan koiria käyttäisin ehdottomasti Embarkia, sillä se on helppo ja halpa tapa selvittää yleisimmät sairaudet ja millaisia väri- ja turkkigeenejä koirat kantavat. Tämän teknologian ansiosta on jonain päivänä mahdollista selvittää ensimmäisten koirien syntypaikka(/paikat) ja miten koirat ovat levinneet ympäri maapalloa. Mitä enemmän tuloksia saadaan sitä tarkemmaksi teknologia muodostuu. Sekarotuisten koirien tulokset ovat tässä yhtä hyödyllisiä kuin rotukoirien tulokset.

Oma koirani Bono oli entinen katukoira Venäjän Pietarista. Täten sen suku oli tuntematon, mutta jotain pystyi päättelemään sen ulkonäön ja luonteen avulla. Rotujen selville saaminen ei tulisi muuttamaan mielipidettäni koirastani suuntaan tai toiseen, mutta olin tietenkin utelias saamaan ne selville. Aluksi teetin halvemman version Wisdom Panelista, joka sisälsi vain rotutunnistuksen. Embarkin kanssa otin sekä rodut että terveystarkastuksen. Saksanpaimenkoirilla ja niiden sekoituksilla yleinen degeneratiivinen myelopatia, eli DM, eli etenevä selkäydinrappeuma kummitteli aina mielessäni ja halusin viimein mielenrauhan sen suhteen. Kyseinen sairaus on rodulla hyvin yleinen ja siihen ei ole parannuskeinoa. Mikäli koirallani olisi mahdollisuus sairastua siihen halusin varautua ajatukseen ajoissa. Koirani ollessa jo 6-vuotias sairaus kummitteli mielessäni yhä useammin. Bono on noin 65 cm korkea ja 30-35 kiloinen, puolipitkäkarvainen, maksanruskea, ja sen toinen korva lerpattaa. Ulkonäöltään se on hyvin saksanpaimenkoiramainen, joten arvelin tuota rotua löytyvän siitä noin puolet. Alunperin oletin sen olevan vain muutaman rodun tuotos, mutta testien perusteella sen esi-isät ovat selkeästi olleet kaduilla kauemman aikaa, lisääntyen jos minkäkin elukan kanssa. Luonteeltaan se on erittäin reaktiivinen, mutta muutoin rauhallinen. Sille on yhtä ok olla monen tunnin lenkillä tai kävellä vain korttelin ympäri. Uusia temppuja ja aivotyöskentelyä on kiva tehdä, mutta on ihan jees myös maata kuolleena sohvalla. Samojen juttujen toisto ei myöskään tunnu haittaavan. Monia asioita se tajuaa ihan itse, kuten kiertää puut sun muut jotta pitkä hihna ei jäisi mihinkään kiinni. Mutta ah se reaktiivisuus, jotkut tykkäävät tempperamenttisista tyypeistä, mutta liika on liikaa. Bono on erittäin epäluuloinen vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan ja tämä on koulutuksesta huolimatta tullut jäädäkseen. Kiimaiset nartutkin ovat saaneet vain haukut päällensä. Niin reviiritietoinen tyyppi, että välillä puskassa tsirpittävät linnutkin saavat nupin kireälle. Jotkin asiat, kuten pyöräily voivat myös nostattaa stressikierroksia. Pyöräily pitää suorittaa hyvin tarkasti koko ajan katsoen ettei Bono ala stressaantua, sillä silloin se alkaa haukkua pyörälle ja yrittää hyökätä etupyörään kiinni. Kiinnostava erikoistapaus, joka on opettanut minulle paljon.

En ottanut Wisdom Panelin aikaan näytteenotosta kuvia, mutta WP:n näyte otettiin poskisolunäytteellä kuten myös Embarkilla. Tilauksen jälkeen kestää viikko pari kun testipaketti lähetetään Amerikasta Suomeen. Paketissa on vanupuikko, jota pyöritellään koiran suun sisäpuolella vähintään 30 sekunttia ja sitten puikko laitetaan mukana tulleeseen putkiloon, jossa on jotain säilymistä edistävää mönjää. Testiä kutsutaan monesti kuolatestiksi tms, mutta uskon tarkoituksena olevan pikemminkin kerätä puikkoon irronneita poskisoluja. Ennen näytteenottoa koira ei saa olla syönyt tai olla kosketuksissa muihin koiriin ainakaan puoleen tuntiin. Jos koira on vaikka paininut toisen koiran kanssa sen suusta voi löytyä toisen DNA:ta, mikä sekoittaisi testitulosta. Muiden eläinten ja ihmisten solut mukana tuskin haittaavat, mutta esimerkiksi ruuan palat voivat pilaannuttaa näytettä paluumatkan aikana. Embarkin kanssa sain testipaketin noin viikon sisällä kotiini, näyte löysi tiensä perille Amerikkaan vähän yli viikossa, 16.7. sain Embarkilta sähköpostin, jossa kerrottiin heidän alkaneen analysoida näytettä, ja 10.8. tulokset olivat valmiita. Wisdom Panelin kanssa kulutettua aikaa en enää muista, mutta ei se pitkältä tuntunut.

Näiden kahden testien välillä suosittelen ehdottomasti Embarkia. Wisdom Panel on hyvin epäluotettava ja teetin sen lähinnä huvin vuoksi, sillä on mielenkiintoista päästä vertaamaan sen tuloksia Embarkin kanssa. WP:n epätarkkuudesta löytyy paljon valituksia ja vaikka sen yli 250 rodun valikoima kuulostaa ensin laajalta, on se loppujen lopuksi hyvin suppea. Nämä rodut ovat vain Amerikassa yleisesti tavattavia rotuja (mukana on myös muutama jenkkilään keskittyvä harvinaisuus) ja heillä on hyvin vähän vertailuaineistoa muun maailman koirista. Myös Embark mainitsee saman 250 luvun, mutta heillä on selkeästi paljon laajempi vertailuaineistomäärä, joka kasvaa ja kehittyy jatkuvasti uusien tuloksien myötä. Embark lisää uusia rotuja geenipankkiinsa jatkuvasti, mukana on puhdasrotuisten koirien lisäksi paljon eri kolkkien villikoiria. Läheskään kaikkia tunnistettavia rotuja ei ole lisätty vielä heidän sivuilleen, esimerkiksi tiedän heidän voivan tunnistavan puhdasrotuisia japanin tosia, länsisiperianlaikoja ja saarloos wolfhondeja, mutta näitä ei ole laitettu vielä esille. Tunnistettavien rotujen määrä heillä on reilusti yli tuon 250:n ja näytteitä on kerätty oikeasti ympäri maailman. WP:tä suosittelen lähinnä jos rahatilanne on huono. Mikäli koirassa on vain yleisimpiä perusrotuja voi se olla täysin tarkkakin. Embarkin tuloksia olin syynännyt pari vuotta ennen kuin viimein tilasin sellaisen itselleni. Etenkin amerikkalaisten koirasusien keskuudessa testi on saanut suuren suosion ja koska koirasusien sukupuista on pidetty (melko) hyvää lukua on testin tarkkuus voitu selkeästi nähdä. Viimeistään siinä vaiheessa olin myyty, kun näin testin pystyvän erottamaan tietyissä koirasusissa olevan jäljellä vain muutaman hassun prosentin harmaanorjanhirvikoiraa. Tätä rotua oli todistettavasti lisätty jenkkien koirasusiin useampi vuosikymmen sitten ja rotu on muuten superharvinainen Amerikassa, joten kyseessä ei voinut olla vain tuulesta temmattu arvaus. Terveystuloksien suhteen Embark on niin tarkka, että Amerikassa suurin koirien terveystestejä järjestävä järjestö, Orthopedic Foundation for Animals, eli OFA hyväksyy Embarkin tulokset virallisina. Olen myös erittäin tyytyväinen Embarkin asiakaspalveluun, he vastasivat kysymyksiini lähes välittömästi ja uuden tiedon muodostuessa he päivittävät vanhoja tuloksia tarpeen tullen.

Tulipa siinä puheripulia. Seuraavassa osassa tsekataan ne tulokset, mietitään miksi niissä on eroavaisuuksia, mietitään onko jossain mennyt jokin mönkään ja niin edespäin. Pysykää kanavilla.

Isle of Dogs

NIMI: Isle of Dogs
VUOSI: 2018
OHJAAJA: Wes Anderson
KÄSIKIRJOITUS: Wes Anderson

Isle of Dogs on Wes Andersonin uusin stop-motion animaatio. Aikaisemmin hän on samalla tekniikalla tehnyt loistavan Fantastic Mr. Foxin, joten odotukseni olivat melko korkealla ja onneksi en joutunut pettymään. Elokuva oli jälleen hyvin omaperäinen ja virkistävä tapaus.

Kuonokuume leviää Japanin koirien keskuudessa ja uhkaa levitä myös ihmisiin. Megasakin kaupungissa pormestari Kobayashi määrää kaikkien koirien olevan karkoitettava viereiselle Kaatopaikkasaarelle. Myös pormestarin oman Atari -pojan henkivartijana toiminut Spots -koira karkoitetaan saarelle. Atari kaappaa pienlentokoneen ja lähtee etsimään koiraansa. Saarella hän tapaa pienen erikoisen koiralauman, joka lupaa auttaa häntä Spotsin etsinnässä. Yhdessä uhmataan saaren vaaroja, tavataan kannibaalikoiria ja etsitään parannusta kuonokuumeelle.

Elokuva on jälleen suunnattu enemmän aikuisille kuin nuorille, lapset tuskin saavat elokuvasta paljoakaan irti. Huumori perustuu paljon hahmojen väliseen sanailuun ja Japanin kulttuurin ymmärtämiseen. En myöskään yhtään osaa sanoa kuinka hyvin elokuvan dialogi on suomennettu tekstityksessä, en katsonut tekstityksien kanssa ja voisin kuvitella monen kohdan suomentamisen olevan haastavaa.

Isle of Dogs pursuaa kekseliäitä yksityiskohtia. Koirat puhuvat keskenään englantia, mutta ihmiset suurimmaksi osaksi japania ja ihmisten puhe on usein jätetty täysin tulkkaamatta. Tämä ei haittaa ollenkaan, näitä kohtia ei tarvitsekaan ymmärtää ja täten päästään paremmin koirahahmojen saappaisiin. Kuten ohjaajalla on tapana tässäkin elokuvassa on erittäin paljon silmänruokaa, kiinnostavia kuvakulmia, kauniita värejä ja paljon, paljon yksityiskohtia. Japanilainen teema on otettu käsittelyyn erittäin toimivilla ja dynaamisilla tavoilla. Myös musiikki toimii erittäin hyvin. En pitkään aikaan ole nähnyt Fantastic Mr. Foxia, mutta uskoisin Isle of Dogsin olevan vielä suuremman mittakaavan stop-motion animaatio. Yksityiskohtia on käsittämättömän paljon ja animaatio on supersulavaa.

Ainoana narinan aiheenani ovat elokuvat hahmot. Viidestä pääkoirasta lähemmin tutustutaan vain kahteen, loput kolme saavat olla vain satunnaisesti äänessä ja heidän luonteistaan ei pääse muodostamaan selkeää käsitystä. Kaikkiin koiriin olisi ollut kiva tutustua läheisemmin, vaikka ymmärrän kyllä, että tämä olisi vaatinut lisäaikaa. Suurin ongelmani elokuvan kanssa oli eräs englantia puhuva naishahmo, jonka tarkoitus oli selkeästi olla katsojalle japanintulkkina. Tässä mielessä hahmolla oli selkeä tarkoitus elokuvassa, mutta itse tarinassa hahmo tuntui hyvin hätäisesti päälleliimatulta ja oli jopa tähän tarinaan liian irrallisen ja oudon tuntuinen henkilö. Japanilainen teema on saatu erittäin hyvin esille kaikessa muussa paitsi itse koirissa. Panin merkille, ettei yhdelläkään koiralla ollut japaninkielistä nimeä ja en tunnistanut yhtäkään selkeästi japanilaista rotua olevan joukossa.

Tarinankuljetus oli mainiota. Välillä tapahtui aikahyppyjä, jopa kesken toimintakohtausta uskallettiin pysähtyä vaivaamaan kellon viisaria taaksepäin. Katsoja pysyy kuitenkin jatkuvasti tapahtumista perillä ja kiinnostus pysyy yllä. Joitain juonenkäänteitä pystyin arvaamaan etukäteen, mutta suureksi osaksi elokuva oli yksinkertaisesti niin erikoinen, etten osannut sanoa mihin suuntaan se seuraavaksi lähtisi kulkemaan. Tämä oli erittäin virkistävä kokemus ja voin vain toivoa Andersonin jatkavan näiden animaatioiden tekoa.

TÄHDET: ****

Peli - Dog's Life

NIMI: Dog's Life
VUOSI: 2003
TEKIJÄ: Frontier Developments
KONSOLI: Playstation 2

Oli tylsää, joten rupesin pelaamaan Dog's Lifea uusiksi. No, ei se kauaa jaksanut viihdyttää, mutta ainakin sain tekosyyn kirjoittaa siitä. Dog's Life on jo 15 vuotta vanha PS2 -peli, joka jo ilmestyessään oli vähän ajasta jäljessä ja selkeästi suunnattu nuorille pelaajille. Genrenä on humoristista tasohyppelyä, seikkailua ja minipelien ratkomista.

Pääosassa on maatilalla asuva, huumorintajuinen kettukoira Jake, jonka Daisy -ihastuksen kaappaavat mysteeriset valkotakkiset miehet. Jake haluaa pelastaa Daisyn ja lähtee etsimään johtolankoja mihin narttu olisi viety. Vihjeitä saadaan auttamalla muita ihmisiä ja haastamalla paikallisia koiria erilaisiin minipeleihin. Minipelivoiton jälkeen on mahdollista ohjata toista koirarotua hetken ajan, minkä avulla voi esimerkiksi päästä paikkoihin, joihin Jake ei pääse. Kaikissa näissä rotueroissa ei ole järkeä, esimerkiksi miksi ihmeessä bokserin ote pitää jäällä paremmin kuin kettukoiran? Pelin ensimmäiset kentät sijoittuvat landelle, josta Jake pikkuhiljaa laajentaa reviiriään pikkukylälle, vuoristoon, ja suurkaupunkiin. Juonen edetessä saadaan selville, ettei Daisy ole ainut kadonnut koira ja kaappauksien järjestäjänä on ilkeä kissanruokafirmaa pyörittävä tantta.

Jake ei voi kuolla, mutta koiran kunto huononee jos siihen sattuu tai jos siitä tulee hyvin likainen. Kunnon huonotessa Jake hidastuu ja kuntoa voi parantaa ruualla ja käymällä koirapesulassa pesulla. Ruokaa voi löytää roskiksista, sitä voi varastaa, tai sitä voi kerjätä ohikulkijoilta kivoilla tempuilla. Tämä on ihan toimiva systeemi.

Pelissä on paljon kivoja ajatuksia. Paras näistä on "smellovision", vaihtoehtoinen kameravinkkeli, jota käyttämällä pystyy näkemään hajujälkiä. Hajumaailma on koirille hyvin tärkeä ja sen avulla peli pääsee kunnolla käyttämään hyväksi koirapäähahmoaan. Ylipäänsä koirana kirmaaminen on mukavan erilaista. On kivaa päästä katsomaan asioita koiran vinkkelistä, etenkin kun Jake on ihan hauska hahmo. Minipelit ja erilaiset maastot tuovat mukanaan jonkin verran vaihtelua.

Sitten huonoihin puoliin. Pelin pahin elementti on sen bugiset kontrollit. Kamerakulma heittelehtii kuin vanha juoppo, koira saa milloin mistäkin tälliä ja välillä tuo perhanan rakki ei meinaa hypätä sitten millään. Varsinkin ahtaissa paikoissa sekoilevat kontrollit ovat puhdasta painajaista. Grafiikka on hemmetin alkeellista ja ei juuri parempaa kuin PS1 -pelissä. Ihmishahmojen animaatiot ovat järkyttävän kankeita. Jakea lukuun ottamatta kaikkien hahmojen ääninäyttely on hirveää kuraa. Pelaan peliä englanniksi, mutta siihen saa myös suomidubin, joka on myös huono. Miinusta tulee myös ylenpalttisesta pierukakkahuumorista. Eivät nuo vitsit parin ensimmäisen kerran jälkeen enää naurata.

Pelin suurin haaste on sen kamalat kontrollit. Muutoin peli on hyvin helppo ja uusikin pelaaja pelaa sen 100% läpi 1-3 päivässä. Kun kaikki tehtävät on suoritettu ei pelissä ole mitään mielenkiintoista, jonka vuoksi viitsisi jäädä maisemiin hengailemaan. Jo hyvin humoristinen ja yksinkertaistettu juoni kertoo pelin olevan suunniteltu nuorille pelaajille. Harmi, sillä pelin idea on loistava ja etenkin tuo hajumaailma on saatu mukaan hyvin. Tässä olisi ollut aineksia paljon parempaankin.

TÄHDET: **1/2